On mullakin yksi uudenvuodenlupaus.

(Jouduin googlettamaan että kirjoitetataanko tuo koko roska oikeasti yhteen mutta näemmä joo.)

Kun meille syntyi lapsi, toivoi äitini joululahjaksi kuvakirjan hänestä. Se onkin mitä mainioin toive sillä perinne on tietenkin jatkunut ja siinä on saanut samalla itsekin teetettyä ne kuvat kirjoiksi koska tiedättehän miten helposti semmoset asiat jää tekemättä jos ei noh, tule tehtyä.

Yli satasivuisten kuvakirjojen kokoaminen on kyllä helvetin työlästä ja vielä jonkin voimakkaamman kirosanan edestä kallista lystiä. Vaivalloisuuden vuoksi olenkin päättänyt että teetän mummulaan tasan samat kirjat kuin itsellemmekin vaikka varmasti pienempikin kooste vuodesta riittäisi. Onhan siinä sekin ajatus takana että ovat kuin varmuuskopioita. Jos jostain syystä meidän kone ja varmuuskopioinnit pettää ja fyysisetkin kuvakirjat tuhoutuvat, on siellä vielä kopiot. Yrittäkääpä tuhota lapseni lapsuuskuvat, ei ole helppo nakki!!!

Niin, takaisin siihen valtavaan duuniin mitä kirjan koostaminen teettää. Tänä vuonna lupaan ja vannon että jaan projektin osiin. Vähintään kahteen osaan eli kesällä viimeistään koostaisin valmiiksi alkuvuoden kuvat, mieluiten vielä lyhyempiin jaksoihin sillä ne tekeleet kyllä säilyvät tuolla kuvakirjaohjelmassa luonnoksina (ifoloria käytän). Sitten ei tarvisi valvoa useita öitä just vähän ennen deadlinea (eli milloin viimeistään tilata jotta ehtivät jouluksi) vaan voisi lungisti vaan viedä ostoskoriin valmiit kirjat. 

Ensimmäisen vuoden kirja oli vielä aika ohut. Siihen on kolmekin syytä. Ensinnäkin, lapsi syntyi huhtikuussa ja kirjat loppuu aina joulukuun puolen välin tienoille joten siinä on vähemmän kuukausia kuin seuraavissa vuosissa. Toiseksi, vauvasta on paljon vähemmän kuvia kuin taaperosta. Kun ei ne vauvat samalla lailla tee mitään hassua, kunhan möllöttää milloin missäkin vähän eri vaatteet päällä. Kolmanneksi, ensimmäisenä vuotena laitoin osan kuvista aika pieninä. 

Vuosikirjat 2013 ja 2014 ovatkin sitten jo kaksiosaisia koska kuvia on niin paljon etteivät vain yksinkertaisesti mahdu yhteen. Minä kun lakkasin säästelemästä kuvien koossa, ja halusin mukaan kaikkia randomeita kännykkäräpsyjäkin sillä en halunnut kirjaa jossa on vain ne parhaat kuvat, halusin aivan megalomaanisen pläjäyksen arkea, ajankuvaa, kaikki ne hassut jutut mitä ei myöhemmin muistaisi ilman kuvaa ja muutenkin, noh, kaikki! Skannasin jopa päiväkodin ryhmäkuvan mukaan jos originaalille sattuu jotain! Ja käytin myös jäbän syksyisiä Mainio Clothingin mallikeikkakuvia jopa kansikuvaksi asti.

Nyt näiden 2014-kirjojen myötä lapsi on itsekin innostunut kuvakirjoista, niitä selataan joka päivä ja hän jaksaa oikeasti keskittyä ja kuunteleen kun käydään nuo molemmat osat läpi kuva kuvalta ja selitän ja muistellaan että mitä on tehty. Onhan niitä kuvia koneeltakin katsottu mutta noiden kirjojen kanssa on paljon kivempi hengata sylikkäin sohvan nurkassa ja selailla. Olen niin onnellinen että nämä kuvakirjat eivät ole jääneet tekemättä vaikka niistä kova homma on ollutkin. Hirmu määrä kuvia kyllä ajalta ennen lasta on vielä koostamatta kirjoiksi mutta pidän nämä lapsuuskuvat silti prioriteetti ykkösenä.