Ollaan ajauduttu vähän kuin vahingossa keskittään hotelliyöpymisiä Scandiciin. Sekä minä että siskoni ollaan Scandic Friends -kantisohjelman jäseniä ja yöpymisistä kertyy pisteitä, joilla on mahdollista saada ilmaisia palkintoöitä. Mitään hirmu aktiivisia hotelliyöpyjiä ei kuitenkaan olla ja ensimmäiset pisteet onkin kertyneet ajalta, kun esikoinen oli vauva ja veljeni opiskeli hetken aikaa Ruotsissa pienehkössä kaupungissa ja oltiin siellä käymässä ja samalla reissulla Köpiksessä. Hotellit olivat Scandiceja. Siitä se sitten lähti. Jokunen Tukholman reissu on heitetty esikoisen taaperovuosina äitini kanssa ja Scandichommiksi meni sielläkin. Ollaan yövytty sittemmin Scandicissa Turussa, itsekseni Jyväskylässä neulefestareiden aikaan ja viime kesänä Oulun sukulointireissulla sitten jo varattiin Scandic ennen kuin olin älynnyt edes tarkistaa, olisiko joku muu ollut edullisempi. Onneksi ei olisi merkittävästi ollut, tarkoitukseni kun ei ole valita Scandicia "hinnalla millä hyvänsä", vaikka se hemmetin hyvä hotelliketju onkin ja palvelu aina aivan mahtavaa (olematta kuitenkaan imelää). Kaksi vuotta sitten siskollani alkoi Scandic friends -pisteet meneen vanhaksi ja niitä riitti sen verran, että palkintoyön saisi joko Järvenpäästä, Riihimäeltä tai Lahdesta. Silloin valittiin Järvenpää ja meillä oli aivan mielettömän hauska reissu, vaikka onhan se ajatuksena vähän hassua lähteä Vantaalta Järvenpäähän hotellimatkalle, välimatkaa kun on ehkä muutama kymmenen kilometriä. Silloin en ottanut juurikaan mitään valokuvia, enkä raportoinut reissusta blogiin, koska olin vähän stressaantunut ajatuksesta reissata pari kuukautta vanhan vauvan kanssa, jolle jouduin lypsään kaiken maidon. Eli istuin aika paljon hotellilla sähköisen rintapumpun kanssa. Silloin en ollut myöskään vielä hankkinut tuplarattaita ja vauva oli liian pieni kantoreppuun, joten pitkiksi venyvät päivät aiheuttivat logistisia haasteita.
No, nyt oli sitten minun ensimmäisten Scandic-pisteideni aika mennä vanhaksi ja ne riittivät ylläri ylläri niukin naukin juurikin samaan settiin: joko Riihimäki, Järvenpää tai Lahti. Oltiin menossa Lahteen, mutta siellä ei ollutkaan enää palkintoyösettejä jäljellä haluamallemme viikonlopulle. Ei se mitään, Järvenpää on aina hyvä idea! Varattiin palkintöyö ja lisättiin toiveisiin saada näköala rautatien suuntaan, edellisellä reissullakin kun sellainen oli ja se oli aivan mahtavaa silloin vielä niin kovasti junista kiinnostuneen lapsen mielestä. Järvenpään Scandic siis sijaitsee aivan pääradan vieressä.
Tällä kertaa tarkoituksena oli ottaa kuvia ja tehdä blogipostaus, mutta aika laimeaksi jäi lopputulos. Koko viikonlopun satoi vettä ja räntää vaakatasossa ja se alkoi vaikuttaan jopa minun mielialaani, vaikka normaalisti en säästä niin välitä. Kameraa en kaivanut esiin kertaakaan, vaan kaikki todistusaineisto on kerätty tuhnulla puhelimella.
Tarkoitus oli viettää aikaa Järvenpään leikkipuistoissa (jotka tietenkin ovat kivempiä kuin lähipuistomme Vantaalla) ja käydä kirppareilla (jotka tietenkin ovat kivempia, kuin Vantaalla) ja toki käydä Lentävässä lapasessa ja ystäväni luona kylässä.
Esikoinen muisti Lentävän lapasen hyvin, eikä häntä haitannut lainkaan tällainen lankakauppavisiitti, koska se on samalla kahvila ja sieltä saa porkkanakakkua. Niin sai nytkin. Ai että miten tykkään tuosta neulekahvilameiningistä, on paljon pienempi kynnys jäädä sinne istuskeleen ja viettään aikaa, kun on se kupponen ja leivos nenän edessä. Ja tulihan sitä muutama kerä lankaakin ostettua (jotka taapero olisi varmasti kerinyt mielellään uudelleen tuolla kerijällä).
Oltiin junalla liikenteessä ja kirppareita ei ollutkaan enää kävelykadun varrella, kuten viime vierailulla, vaan niihin sai kävellä aika reippaita matkoja ottaen huomioon sen aivan perhanan huonon sään. Lapset eivät onneksi säästä kitisseet ja kyllä me niissä leikkipuistoissakin käytiin. Kuravaatteita ei ollut mukana, mutta vaikka lapset olivat ulkopuolelta aivan märkinä sohjosta, olivat kuitenkin onneksi toppavaatteidensa alta aivan kuivia ja lämpöisiä.
Ihan en nyt sanoisi, että paras reissu ikinä, mutta ehdottomasti silti tekemisen arvoinen. Niin että loppukaneettina todettakoon, että kaupunkiloman voi tehdä myös esimerkiksi Järvenpäähän. Olisihan sen sateisen kurjan viikonlopun voinut viettää kotisohvalla peiton alla neuloen, mutta kun on kaksi energistä lasta, niin se homma ei vaan toimi niin. Mieluummin siis istuu sateen piiskaamana leikkipuistossa Järvenpäässä, kuin taloyhtiön hiekkalaatikolla, jossa saa istua joka päivä muutenkin. Joten ei muuta kuin lisää Scandic friends -pisteitä keräileen, jos vaikka kahden vuoden päästä pääsisi jo sinne Lahteen.
No, nyt oli sitten minun ensimmäisten Scandic-pisteideni aika mennä vanhaksi ja ne riittivät ylläri ylläri niukin naukin juurikin samaan settiin: joko Riihimäki, Järvenpää tai Lahti. Oltiin menossa Lahteen, mutta siellä ei ollutkaan enää palkintoyösettejä jäljellä haluamallemme viikonlopulle. Ei se mitään, Järvenpää on aina hyvä idea! Varattiin palkintöyö ja lisättiin toiveisiin saada näköala rautatien suuntaan, edellisellä reissullakin kun sellainen oli ja se oli aivan mahtavaa silloin vielä niin kovasti junista kiinnostuneen lapsen mielestä. Järvenpään Scandic siis sijaitsee aivan pääradan vieressä.
Tällä kertaa tarkoituksena oli ottaa kuvia ja tehdä blogipostaus, mutta aika laimeaksi jäi lopputulos. Koko viikonlopun satoi vettä ja räntää vaakatasossa ja se alkoi vaikuttaan jopa minun mielialaani, vaikka normaalisti en säästä niin välitä. Kameraa en kaivanut esiin kertaakaan, vaan kaikki todistusaineisto on kerätty tuhnulla puhelimella.
Tarkoitus oli viettää aikaa Järvenpään leikkipuistoissa (jotka tietenkin ovat kivempiä kuin lähipuistomme Vantaalla) ja käydä kirppareilla (jotka tietenkin ovat kivempia, kuin Vantaalla) ja toki käydä Lentävässä lapasessa ja ystäväni luona kylässä.
Esikoinen muisti Lentävän lapasen hyvin, eikä häntä haitannut lainkaan tällainen lankakauppavisiitti, koska se on samalla kahvila ja sieltä saa porkkanakakkua. Niin sai nytkin. Ai että miten tykkään tuosta neulekahvilameiningistä, on paljon pienempi kynnys jäädä sinne istuskeleen ja viettään aikaa, kun on se kupponen ja leivos nenän edessä. Ja tulihan sitä muutama kerä lankaakin ostettua (jotka taapero olisi varmasti kerinyt mielellään uudelleen tuolla kerijällä).
Oltiin junalla liikenteessä ja kirppareita ei ollutkaan enää kävelykadun varrella, kuten viime vierailulla, vaan niihin sai kävellä aika reippaita matkoja ottaen huomioon sen aivan perhanan huonon sään. Lapset eivät onneksi säästä kitisseet ja kyllä me niissä leikkipuistoissakin käytiin. Kuravaatteita ei ollut mukana, mutta vaikka lapset olivat ulkopuolelta aivan märkinä sohjosta, olivat kuitenkin onneksi toppavaatteidensa alta aivan kuivia ja lämpöisiä.
Ihan en nyt sanoisi, että paras reissu ikinä, mutta ehdottomasti silti tekemisen arvoinen. Niin että loppukaneettina todettakoon, että kaupunkiloman voi tehdä myös esimerkiksi Järvenpäähän. Olisihan sen sateisen kurjan viikonlopun voinut viettää kotisohvalla peiton alla neuloen, mutta kun on kaksi energistä lasta, niin se homma ei vaan toimi niin. Mieluummin siis istuu sateen piiskaamana leikkipuistossa Järvenpäässä, kuin taloyhtiön hiekkalaatikolla, jossa saa istua joka päivä muutenkin. Joten ei muuta kuin lisää Scandic friends -pisteitä keräileen, jos vaikka kahden vuoden päästä pääsisi jo sinne Lahteen.
