Ah, tänä viikonloppuna oli huhtikuusta asti odottamani
ysärifestarit. Voi pojat, voi pojat!!! Ja onhan se varmaa että kun jotain menoa puoli vuotta innolla odottaa niin itku pitkästä ilostahan se sitten on. Eilen oli jo kurkku vähän kipeä mutta tosi vähän vain. Illalla olo alkoi pahentua ja lähdin kesken jatkobileiden kotiin. Aamulla ajattelin että krapula se vaan on mutta ei helkkari, festarialueelle päästyäni olin jo aivan varma että mulla on kuumetta. Ja niinhän minulla nyt sitten onkin. En ollut onneksi tänään muutenkaan suunnitellut enää juovani koska ihmisen humaltuminen oli festareilla tehty todella hankalaksi, kiitos huonojen järjestelyiden, mutta en sentään uskonut että kävisi vielä näin. Onneksi eilen oli hieno fiilis ja tänäänkin silti oikein mukavaa vaikkei viinaa ja tanssia voinutkaan harrastaa ja lähdin kotiin ennen viimeisiä esiintyjiä. Kyllä se silti vähän harmittaa, oon nimittäin ihan tosissani vouhkannut näitä bileitä keväästä asti.
Viikolla solmeilin iltaisin ystävänauhoja ystävilleni festareita varten.
Muutenkin oli kiva miten ihmiset olivat panostaneet. Vaikka ei koko asukokonaisuus olisikaan ollut ysäriä niin melkein kaikilla oli kuitenkin edes joku detalji. Ja parasta antiahan festareilla olikin se miten kaikki innoissaan muistelee ja fiilistelee menneitä ilmiöitä.
5 siideriä alle ja Ecuador soimaan niin se niistä meikeistä sitten.
Itselläni oli ysärihenkinen kampaus. Korut ja karvareunaiset sormikkaat oli ehtaa Terhi-museokamaa 90-luvulta. Tänään kun flunssan vuoksi palelsi niin kovin, hengasin koko päivän anorakissa mikä kyllä sopi teemaan myös vaikka käytän sitä normaalistikin. Ysärikengät löytyivät Citymarketin alelaarista.
Pakko silti myöntää että pidän ehkä perinteisestä ysäridiscosta enemmän kuin näistä livevedoista. Bändeissä kun ei välttämättä ole yhtäkään alkuperäistä jäsentä mukana (ja esim E-rotic veti pelkästään kertosäkeistöjä, se miesräppäri puuttui kokonaan) ja monella ei omia hittejä riittänyt edes siihen tosi lyhyeen keikka-aikaan. Mutta olihan tämä nähtävä koska en päässyt Rantarockiin teininä (ei sillä että mua sinne olisi todellakaan tarvinnut sen ikäisenä päästääkään ja kävinhän mä kuitenkin yksittäisillä keikoilla ja muutenkin rilluteltiin paljon) ja kun festarointia varten vaaditut kriteerit täyttyivät, olin jo kääntänyt kelkkani ja menin metallifestareille. Oi nuoruus, niin paljon ehtii lyhyen ajan sisään, nyt on vetänyt vähintään 10 vuotta samoissa vaatteissa ja samat biisit mp3-soittimessa.
Nyt flunssalääkettä ja nukkumaan.
