pre-eklampsia -nallepeitto

Ohje: Bearghan
Lanka: Novita Miami
Menekki: 3 kerää violettia, muita värejä kaksi kerää kutakin + jämävalkoista silmiin
Koukku: 3,5 mm
Valmiin peiton koko: n. 100 x 85 cm





Vähän jäin kuprulle vaikka kuinka silitin (ja taas näkyy märkiä kohtia kun heti piti valokuvata, argh).

Mutta aika hieno!!!

Nasta mesta ja täällä taas

Koska tämä ei ole raskausblogi, en lähde sen kummemmin selvitteleen että miksi en ole päivittänyt.

Nyt kuitenkin mieliala sen verran korkeammalla että jotain ajattelin tulla tännekin rustaamaan. Kävipä niin tuossa että olin viime viikonlopun niin totaalisesti lepomääräyksessä että neulominenkin oli kiellettyä. Maanantaina sain kuin varkain luvan vähän virkata. Vähän. Mutta mä olen melkoinen kone enkä pysty enää nukkuun koko päivää koska olen jo niin paljon nukkunut. Aloin virkkaan nallepeittoa. Ihan kuin vauva tarvisi esim 4 baby blankettia mutta kai sitä turhempaakin voi ihmisellä olla. Tämä on ihan viittä vaille valmis joten kohta toivon mukaan voin esitellä sitä kokonaisuudessaan. Kunhan nyt jotain kirjoitettavaa olisi tähänkin väliin niin siksi näin.



Sitten satuin lukemaan jutun jossa kerrottiin että HUS oli määrännyt että synnytysosastoilla ei enää käytetä pipoja koska niiden pesu on kallista ja niitä pöllitään niin paljon. Pipon korvikkeena käytetään verkkonauhaputkesta leikattua palasta ja Jorvin sairaalan kätilöt olivat närkästyneet asiasta ja alkaneet neuloa pipoja jotka tyypit saa sitten viedä mukanaan. Tähän oli pyydetty apua martoilta ja nyt sitten jo mediassa ilmoitettu että urakkaan saa osallistua. Tämä ei varsinaisesti herättänyt minussa mitään äidillisiä hormonityrskytunteita mutta päätin silti vääntää muutaman pipon jos se jotakuta ilahduttaisi. Itsehän siis olen menossa Jorviin synnyttämään joten ehkä se on kans semmonen pointti miksi ajattelin että voisin osallistua. Näen jo silmissäni kun lähden porsimaan ja mieheni työntää minua pyörätuolissa ja minulla on sylissä laatikollinen vauvapipoja tuomisina.



Sattui sopivasti oleen vajaa kerä Puro Batikkia josta en pidä kun ei se mihinkään sovi. Siitä tulee nyt vauvapipoja. Ja sitten tuo vaaleanpunainen, joka loppui kesken ja jouduin jatkaan valkoisella. Siitä tulee jotenkin nyt valmiina mieleen tissi mutta menkööt sekin. Sopinee hyvin vastasyntyneelle :D

Olettaisin että nyt saisin jo vähän ommellakin taas. Kunhan muistan levätä myös.

Aamutuunailut

Burp! Olin kokonaan unohtanut että mun piti tehdä aikoinaan niitä hassunhauskoja äitiyspaitoja. Ehtiihän sitä toki vieläkin. Tuo örkki oli H&M:n lasten paidassa, jonka näin kun vaapustin sinne äitiysosastolle hakeen legginssejä koska oikeasti en pysty noita farkkuja enää käyttään syystä että paha turvotus. Kaupasssa oli kuitenkin kuuma ja mua ahdisti ja heikotti enkä siis jaksanut plärätä niitä legginssejä läpi oikean koon toivossa. Olkoot. Uusi yritys joskus kun on assari mukana. Mutta tuon pikkupoikien paidan ostin (5 e), leikkasin kuvan ja ompelin omaan paitaani. Vähänkö on cool! Tai siis toi on vaan niin söpö etten kestä :D :D :D








Ja nyt neuvolaan. On tämä elämäni hurjaa nykyään!

Robottipöksyt

Ostin tämän robotti- ööö... kangasmaalileimasimen(?) Oslosta pari vuotta sitten jostain askarteluliikkeestä. Sarjassamme pakko saada vaikka en tiedä miksi. (Mutku robotit on ihania!)




Enpäs silloin arvannutkaan että mulla oisi "pian" pieni poika vatsassa :) Tänä aamuna muistin tuon robotin ja piti heti kaivaa jostain yksiväriset housut!




Ja tadaah! (Iskä-body kuvausrekvisiittaa.)




Muistittehan eilen katsoa Blogistanian ekan jakson? Aivan mielettömän hyvä! :) Mä katsoin sen jo toiseen kertaan tänään Areenasta :D

Kevätmutsi (in action)

Joskus on pakko ostaa kahden kuukauden vuoksi uusi takki (joo joo, kirppikset, mutta uskokaa pois, mä en ole kirppisstandardikokoa ja kaikken vähiten ainakaan tässä tilassa). Toppatakissa en enää kestä ja mikään vanha kevyempi ei mahdu päälle. Lähdin sitten hakeen kerrasta niin suuren että taatusti menee ja totesin hyvin nopeasti että valinnanvaraa ei juurikaan ole. Siksi ostin beigen (Seppälän läskien osastolta). Koska sen voi värjätä! Nyt se on vihreä, jossa beige vuori ;) Joku voisi tähän tietysti sanoa että odotapa vaan sitten kun on jo kymmenen lasta perässä kitisemässä ja yhdestoista vatsassa niin rupeaa beigetkin takit kelpaamaan. Syvimmät anteeksipyyntöni tästä turhamaisuudestani mutta minä värjäsin sen.









Pipo itse neulottu, mekko (tällä mahalla tunika) itse ommeltu. Kumisaappaat täytetty hillittömän turvonneilla jaloilla.

En ollut koskaan ennen värjännyt vaatteita pesukoneessa joten tietenkin jänskätti että käykö siten kuin kaikki (jotka eivät ole uskaltaneet värjätä) aina pelkäävät eli pyykkikone värjäytyy ja tekee seuraavasta kymmenestä koneellisesta kyseisen värisiä. Ei värjäytynyt kone eikä seuraavat pyykit. PAITSI nyt kun pesin yhden satsin 60-asteessa niin koneeseen oli ilmaantunut vihreetä töhkää. Pyykit olivat kuitenkin säästyneet damagelta.

Säälipisteitä

Eräässä sosiaalisessa mediassa henkilö oli loukkaantunut siitä miten morkkaan toisten valintoja ja vaatimatonta elämäntyyliä haukkumalla harsoviritelmiä vaunuissa. En mitenkään nätisti suhtautunut moisiin syytöksiin koska minusta minulla saa olla asiasta mielipide enkä oikeasti todellakaan syvillä sisimmässäni ole ketään halveksinut.

Jos nyt vielä viimeisen kerran selitän mistä kantani johtuu. Minä henkilökohtaisesti koen harsot vaipoiksi eli kusiräteiksi koska sellaisena ne lapsuudestani muistan. Ok, ei kaunis ilmaisu mutta olen vähän tällainen suustani (aion toki siistiä suuni ennen lapsen syntymää). Miksi haluaisin peittää vaunut tekstiilillä minkä miellän alapään eritteiden imeyttämiseen? Ajatelkaa asiaa vaikka siten että kun ajaa autoa ja aurinko häikii niin vedättekö aurinkolipan alas vai liimaatteko tuulilasiin pikkuhousunsuojia? Niinpä. Minä neuloin norsurätin, te saatte käyttää harsojanne ihan vapaasti. Mutta pidän silti rinkkaihmisenä vapauden morkata vetolaukkuja. (Hittooko te aina tukitte joka paikan niillä ja vedätte niitä holtittomasti ihmisten varpaiden yli! Ja vedätte nahkoineen portaita ylös hirveen valituksen kera. Ja sitten lentokentällä ette tunnista omaanne vaan otatte joka toisen laukun alas hihnalta lähempään tarkasteluun.)

Tänään minulla oli paljon aikaa miettiä kaikkea pahaa mitä olen elämässäni tehnyt. Myös tuota rättiriitaa.

Siinä maatessani tajusin myös etten ole pitkään aikaan dokumentoinut raskausaikaani. Niinpä pyysin saada puhelimeni käteeni.









Onneksi kyse oli (ainakin vielä tällä kertaa) väärästä raskausmyrkytyshälytyksestä (voi neuvolatäti minkä paniikin aiheutitkaan!) mutta tämä päivä tullaan kuitenkin muistaan päivänä jolloin Terhi jäi töistä pois.

Ja ettei tästäkin blogista tulisi sellaista ärsyttävää jossa joka merkintä liittyy johonkin yhteistyöjuttuun (tosin ei tämä myöskään ole raskausblogi, heh) niin en erillisessä merkinnässä hehkuta että Blogistania-jaksostani on ilmestynyt teaser! Vaan ihan huomaamattomasti linkkaan siihen tässä:

pim

Elefantti

Nyt on kuulkaas niin että minua on pyydetty yhteistyöprojektiin! Eikä minkä tahansa asian tiimoilta vaan nimenomaan Finlaysonin Elefantti-kuosin, jota siis RAKASTAN! Kuosi on Laina Koskelan vuonna 1969 suunnittelema. Pakko myöntää että näin 80-luvun lapsena en ollut koskaan elefantteja nähnytkään ennen kuin vasta viime talvena Finlaysonin mainoksissa. Olin kuitenkin heti täysin vakuuttunut siitä että Elefanttilakanat on saatava! Koska kuosi on niin ihana plus että on ihanaa kun näitä retrojuttuja otetaan uudelleen tuotantoon. Niinpä siis kävin sellaiset heti ostamassa kun ne kauppoihin saapuivat, kuten olen joka paikassa jo moneen kertaan hehkuttanutkin :D

Elikkä, Elefantti on siis tullut takaisin, keltaisena ja sinisenä ja ne tulevat näkymään Finlaysonin Vekaraviikolla 23.-29.4. jolloin juhlistetaan Elefantin paluuta. Silloin Elefantit ovat muiden lasten kuosien kanssa esillä ja viikon ajaksi kootaan sisustusideoita ja tarjouksia lasten suosikkituotteista. Minua pyydettiin mukaan tekemään Elefanttikankaasta jotain. Se voisi olla mitä vaan!

Ja kuten ehkä tässä vaiheessa arvaattekin, kun tein tuon possu ja minä -merkinnän, että sellaista pehmonorsua ajattelin heti, jolla olisi masussa pikkunorsuja. Varmistin toki että onhan sellainen vielä nykyaikana soveliasta ja sain siunauksen asialle :D

Sitten vain hakemaan Elefanttikangasta ja hommiin!


Ensin tietysti leikkasin hulpiot Hulpiotyynyn jatkeeksi ja oikeastaan sitten vasta aloin hommiin ;D

Heti iski kuitenkin paniikki että miten minä meinaan sellaisen Elefantin saada tehtyä! Hetken kriiseilin ja sitten muistin että olen insinööri. Mutta koska luottamus taitoihini ei ollut ihan äärimmäisen korkealla, tein ensiksi tietenkin koeversion ennen kuin aloin silppuamaan itse the kangasta. Kokosin sen vain nuppineuloilla enkä täyttänyt sitä joten edelleen on vielä mysteeri että tuleeko se oikeesti näyttään hyvältä vaiko huonolta mutta ainakin palaset sopivat toisiinsa!



Tällaisiin siis päädyin.



Ja siitä on nyt sitten hitaasti mutta varmasti edetty.









Olen aivan älyttömän innoissani tästä ja niin kovasti toivon että Elefanttini onnistuu hyvin! Pysykää siis kuulolla :)

Tällä viikolla!

Hei muistakaahan, että Blogistania alkaa pyöriä tv:ssä tällä viikolla! 21.3. eli keskiviikkona luvassa ensimmäinen jakso joka siis käsittelee Outi Pyytä!



Ja ei hätää te telkkarittomat, jaksot tulevat myös Yle Areenaan. Siellä on jo jonkinlaista traileriakin, käykäähän katsomassa.

Mua jänskättää hulluna tää sarjan alkaminen vaikka omaan osuuteeni onkin vielä paljon aikaa :D

Norsuriepu

Eli vaunusuoja ettei tarvi niitä kusirättejä siinä pitää MIKÄLI kokee tarvetta että joku riepu pitää olla niin olenpahan nyt varautunut. Muussa tapauksessahan tuota voi käyttää vaikka puklurättinä.


Ohje: Elephant family baby blanket
Lanka: Hjertegarn Primevera cotton
Menekki: Vajaat 3 kerää
Puikot: 3 mm


Muokkaukset:
Tein sileät osiot vain 18 kerrosta korkeiksi jolloin sai norsurivejä tiheämpään ettei vauva tukehdu. Ihan ylös tein reikärivin joista voi sitten tarvittavista kohdista ripustaa rätin vaunuihin vaikka sitten niillä suihkuverhorenkailla, pyykkipoikia en aio käyttää!

Tahattomat muokkaukset:
Varmaan yksikään norsurivi ei mennyt ilman virheitä :D :D :D Muutama silmukkakin katosi matkan varrella teille tietämättömille. Hirvee duuni tässä oli nyhertää loputtomia rivejä kamalan ohuesta langasta mutta sainpahan tehtyä!

Kuvasin turhan hätäisesti silittämisen jäljiltä eli peitto oli vielä vähän kostea niin siitä tuli laikukkaan näköinen. Oikeasti se siis on ihan tasaisen yksivärinen. Mutta eihän tää olisi mun blogi jos kaikki olisi niin vimpan päälle.






Värivalinta tuli siis siitä että vaunuissamme on orannsit vauhtiraidat. Oranssi mätsää myös meidän sunnuntaivaunuihin.






Jotkut sivunarut tuohon varmaan pitää viritellä kun jää höröttämään tuolta reunoista. Onko siinä Kurtiksessa sellaiset? Siitä kun tosiaan otin mitat tätä varten.

Hulpiotyyny

Siitä lähtien kun sain Surrur-kirjan (Mari Savio, Kati Rapia: Surrur - tee oma marimekkosi) käsiini, olen leikannut kankaista hulpioreunat (joissa on tekstejä) talteen. Nyt niitä alkoi oleen tarpeeksi, jotta voin sen toteuttaa. Hulpiotyynyn!

Alla oleva kuva siis siitä kirjasta:



Koska käytän kankaani enemmän "loppuun", en tietenkään ole malttanut jättää noin leveitä kaistaleita joten omastani tuli hyvin valkoinen mutta mielestäni paljon HIENOMPI! Tietenkin ;D (Oikeesti silitin tuon vaikka ei siltä näytäkään.)




Mietin kyllä pitkän tovin että teenkö tyynyn vaiko kauppakassin. Totesin molemmat tarpeettomiksi (koska molempia jo on), mutta tyynystä niitä on kivempi lueskella. Vähän kuin räsymatot ja jämälankaprojektit, niitä on kiva tiirailla ja muistella mitä on mistäkin jutusta aikoinaan tehnyt tai jäänyt tekemättä 8D










Värimaailmaansa vieläkin etsivään olohuoneeseen tämä sopii enemmän kuin hyvin :)




Hihi, ompelin tän eilen aika myöhään illalla eikä silloin enää saanut hyviä kuvia niin piti herätä aamusta heti tätäkin kuvaamaan vaikka oisin voinut mennä aiemmin töihin. Mutta töiden jälkeen ei välttämättä olisi riittänyt valoa, varsinkin jos poikkeaa kaupan kautta tai jotain. Nyt kello onkin jo niin sikapaljon että huh huh! Huolestuneille tiedoksi että tämä on niitä päiviä jolloin voin mennä töihin mihin aikaan sattuu huvittamaan. Ja huvitusaste ei ole tässä vaiheessa raskautta kaikkine vaivoineen enää kovin korkealla, voin kertoa.

Possu ja minä

Tässä on possu. Sain sen lapsena, isä on piirtänyt siihen kaavat ja äiti on sen ommellut. Se on ollut mulle aivan äärimmäisen rakas.



Se on rikki monesta kohdasta ja olen lapsena itse sitä parsinut ja paikkaillut ja sen on näköinenkin :D Teininä sitä vasten tuli monet itkut itkettyä, siksi siinä on varmaan niin paljon tahroja. Mutta voi miten se on rakas possu!



Eikä se ole mikä tahansa possu. Sillä se on raskaana, niin kuin minäkin nyt. Mutta sen jalat eivät ole turvoksissa eikä pää helkkarin kipeä kuten minulla nyt.



Se voi porsia milloin vaan. (Raukan kärsä on vähän lytyssä.)







Vanha kunnon possuni toimii inspiraation lähteenä yhteistyöprojektissa johon minua pyydettiin mukaan. Kerron siitä tarkemmin heti kun on enemmän kerrottavaa (eli homma edennyt)! :) Olen niin innoissani tästä, voi että!





Loppuun vielä possu ja minä -kuva aika tarkalleen 10 vuoden takaa! Valitettavasti minulla ei ole täällä kuvia possun ihan alkuvaiheista jolloin se vielä oli kirkkaan vaaleanpunainen eivätkä täytteetkään olleet lytyssä.

Rai rai eli kevätpipo

Kaikenlaisista puuvillajohdannaisjämistä tällainen väliprojekti koska sitä norsuriepua on yksivärisyytensä vuoksi niin tylsä tehdä :D Tosin hyvin sekin edistyy :) Tästä tuli hirveän tönkkö, pitänee silittää jos pehmenisi. Tai pestä tai jotain. Mutta siis, aina kun yritän jotain isoa pipoa joka muka nätisti laskeutuisi tuolta takaa niin paskat! :D Mutta ei se mitään, kyllä tää tästä pehmenee, jos ei pehmene niin sitten ei pehmene. Eipä tähän aikaakaan liikaa tullut uhrattua.








Piti tuollainen herkkä raskauskuvakin tuohon viimeiseksi laittaa, haha.

Moi taas :)

Minne lie viikot aina vierähtävät. Mutta nyt olen taas vireessä :D

Barbapapa-kokoelma on kasvanut muutamalla yksilöllä mutta hitto vie miten raivostuttavaa touhua tuo on. Onneksi en ole laskenut montako paskaylläristä Kinderiä oon noiden takia ostanut ja syönyt. Ei niitä saa oikeesti ikinä kaikkia kasaan, turha edes yrittää. Mutta onpahan nyt muutama kuitenkin :) Ne pääsivät sittenkin keltaiseen huoneeseen, eivät mätsänneet tähän näytön päälle yhtä hyvin.

Hyvin kuvasin kun ei ollenkaan tarkentanut itse aiheeseen.


Seinällä on myös jotain muuta uutta :) (salaman kanssa sitten kuvasit) Jouduin naulaamaan itse koska mieheni oli estynyt ja niinhän siinä kävi että mukavasti randomiin paikkaan naulattu kehys näyttää siltä että se on yritetty keskittää toisen kehyksen suhteen samaan linjaan mutta siinä on epäonnistuttu tosi nolosti. Siksi kuvasin hämäyksen vuoksi vinoon.


Ja vielä siitä takista. Niin, tässäkö välissä oli hyvä mainita Elizabeth Zimmermann? Takista, joka muuten mätsää täydellisesti tuohon Toimi-kassiin!


Tässä välissä olisi anonyymikommentoijan mielestä hyvä mainita Elizabeth Zimmermann mutta en mainitse koska Elizabeth Zimmermannin ohjeessa TUSKIN OLTAISIIN KÄSKETTY NEULOA KESKELLE SELKÄÄ PUOLTA RIVIÄ NURJAA! Ei käsketty kässälehden ohjeessakaan mutta tämä onkin katsokaas oma versioni kuuluisasta takista!!!


Anteeksi. Hormonit vähän kiusaa taas.