Lapasesta lähtenyt museohaaste 2019

Suoritin tosiaan tänä vuonna Museokortin tekemää museohaastetta ja se osoittautui liian helpoksi nakiksi ja lomake oli joulutehtävää vaille täynnä jo heinäkuun alussa, joten otin henkilökohtaiseksi tavoitteeksi käydä 50 eri museossa tämän vuoden aikana. Lopulta olin käynyt 56 eri museossa ja nyt ajattelin, että loppuvuodesta saldo ei enää lisäänny, joten on aika koosteelle!

Museoissa tuli käytyä niin yksin, lasten kanssa, miehen kanssa kuin kavereidenkin kanssa. Mahtavia paikkoja päästä arkea pakoon ja aina oppii jotain uutta tai herää tunteita.

Olin suunnitellut tekeväni massiivisen koosteen blogiin kaikista niistä museoista, missä ollaan käyty, mutta tulin järkiini. Sellaista ei kukaan, eli minä, jaksa kirjoittaa, eikä sitä kukaan jaksa lukea. Niinpä tein videon. Ei sitäkään varmasti kukaan jaksa katsoa, sillä se kestää yli 11 minuuttia siitä huolimatta, että yritin tehdä mahdollisimman lyhyen. Mutta sen sai sentään järkiajassa väkerrettyä, videomateriaalia kun oli instagramin puolella koko vuoden ajalta joka museokäynniltä.

Video on tässä ja tuohon alle listaan museot paikkakuntineen, missä käytiin. Ihan muutamaa poikkeusta lukuunottamatta kaikki vingutettiin Museokortilla, joten ei voi muuta sanoa, kuin että ihan paras keksintö ikinä tuo Museokortti!



Kiasma, Helsinki
HAM, Helsinki
Kansallismuseo, Helsinki
Designmuseo Arabia, Helsinki
Tekniikan museo, Helsinki
Hakasalmen huvila, Helsinki
Vantaan taidemuseo Artsi, Vantaa
Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus, Helsinki
Suomen pelimuseo, Tampere
Postimuseo, Tampere
Amos Rex, Helsinki
Radio- ja TV-museo Mastola, Lahti
Päivälehden museo, Helsinki
Suomen rautatiemuseo, Hyvinkää (+ museojuna Valtteri)
Ateneum, Helsinki
Designmuseo, Helsinki
Vantaan kaupunginmuseo, Vantaa
Lelumuseo Hevosenkenkä, Espoo
Suomen valokuvataiteen museo, Helsinki
Helsingin yliopiston museo, Helsinki
Suomen luontokeskus Haltia, Espoo
Tamminiemi, Helsinki
Seurasaaren ulkomuseo, Helsinki
EMMA Espoon modernin taiteen museo, Espoo
Maatalousmuseo Sarka, Loimaa
Alpo Jaakolan patsaspuisto, Loimaa
Rauman taidemuseo, Rauma
Uudenkaupungin automuseo, Uusikaupunki
Salon elektroniikkamuseo, Salo
Salon taidemuseo veturitalli, Salo
Helsingin kaupunginmuseo, Helsinki
Hotelli- ja ravintolamuseo, Helsinki
Hämeen linna, Hämeenlinna
Museo Militaria, Hämeenlinna
Suomen käsityömuseo, Jyväskylä
Alvar Aalto -museo, Jyväskylä
Jyväskylän taidemuseo, Jyväskylä
Oulun taidemuseo, Oulu
Pohjois-Pohjanmaan museo, Oulu
Turkansaaren ulkomuseo, Oulu
Suksitehdasmuseo, Vimpeli
Suomen pesäpallomuseo, Vimpeli
Orionin museo, Espoo
Suomen ilmailumuseo, Vantaa
Suomen pankin rahamuseo, Helsinki
Sinebrychoffin taidemuseo, Helsinki
Suomen merimuseo, Kotka
Kymenlaakson museo, Kotka
Taidehalli, Helsinki
Suomenlinnan museo, Helsinki
Sotamuseo Vesikko, Helsinki
Rosenlew-museo, Pori
Satakunnan museo, Pori
Porin taidemuseo, Pori
Musiikkimuseo Fame, Helsinki
Muumimuseo, Tampere

Tarkempaa pohdintaa museovuodestani luvassa vielä muualla, mutta linkkaan siitä sitten erikseen, kun on ajankohtaista!

Mutta arvatkaas, mikä on parasta. Mua museotuttaa edelleen ja paljon!!! Ei tullut vielä ähkyä tästäkään määrästä.

Kässämessut 2019

Yhteistyössä: Suomen kädentaidot / Pääsylippu messuille saatu

On taas ollut vuoden toiseksi odotetuimman käsityötapahtuman aika (vuoden odotetuimmaksi on kiilannut minun osaltani Jyväskylän neulefestarit), mikä kokoaa yhteen neulojat, virkkaajat, ompelijat, askartelijat, solmuilijat, muotoilijat ja ihan kaikki muut kädentaidoista tavalla tai toisella innostuvat ihmiset Tampereelle.

Itse kävin messuilla eilen lauantaina. Minulla ei ollut sen kummemmin suunnitelmia, kuin vaan hengailla ja koluta kaikki kolme messuhallia läpi moneen kertaan. Nykyään kun kuljen töihin metrolla, osaan jo äärimmäisen hyvin tuon ihmispaljouden läpi pujottelun.

Yleensä yritän kiinnittää huomiotani tuttujen ja turvallisten juttujen lisäksi myös uusiin asioihin ja nouseviin trendeihin. Vaikka en koe kuuluvani vain yhdenlaiseen käsityökuplaan, en silti mitenkään pysy kärryillä kaikista villityksistä.

Ihan ensitöikseen on aina kiva käydä katsomassa messujen vuoden uutuustuote -näyttely ja tänä vuonna voittajaksi oli noussut suomenlampaan villasta tehty sukkalanka, missä nylonin sijaan oli vahvikkeena tenceliä. Itsekin ostin lopulta kaksi vyyhtiä Penttiä ihan vain mielenkiinnosta. Muovittomat sukkalangat ovat tietyissä piireissä olleet kova juttu jo pidempään, mutta itse vielä olen ollut sitä mieltä (kokeiltuani mm nokkoskuidulla vahvistettua villasukkalankaa), että mieluummin vähän muovia langassa ja todella pitkään kestävät sukat, kuin ei-muovinen vahvike ja nopeasti hajoavat sukat. Sama pätee myös kankaisiin. Mieluummin keinokuidulla vahvistettu trikoo, kuin pelkkä puuvillaneulos, sillä haluan trikoovaatteideni pysyvän kuosissa 10 vuotta kahden pesukerran sijaan. Mutta no joo, Penttiä tulossa puikoille! Luotan siihen, että vielä löytyy muovin veroinen vahvike, onko se sitten tämä tencel, se jää nähtäväksi.

Messuilla halusin myös aivan ehdottomasti käydä ostamassa Sanna Vatasen Jämä 2 -kirjan, mitä valmistettiin käsin sitoen vain 150 kappaletta messuilla myytäväksi. Sannan kymmenisen vuotta sitten julkaistu jämälankakirja oli aikoinaan mulle todella inspiroiva teos ja neuloin ja virkkasin siitä vaikka ja mitä ja esim neulotut jämälankashortsit ovat mulla edelleen joka talvi käytössä. Tämäkin kirja, kuten kaikki Sannan aikaisemmatkin, on täynnä mitä upeampia kuvia ja inspiroivempia juttuja.

Osastolla oli näytillä myös mallineuleet tästä, sekä siitä aiemmasta jämälankakirjasta. Hehkutin taas kerran faniuttani suunnittelijalle, mutta en kaiken hehkutuksen lomassa älynnyt lainkaan pyytää kirjaan omistuskirjoitusta tai ottaa fanikuvaa.

Marttojen osastolla oli yllätyksenä näytillä mun neulomat himmelisukat ja oletettavasti muutkin Marttojen sukkakirjan sukat.

Muista trendeistä sen verran, että makrameeta näkyi todella paljon. Ja vuosi vuodelta aina vain hienompia ja erikoisempia juttuja. Valitettavasti kuvia ei tullut näistä otettua.

Monella osastolla oli myös valotauluja, missä oli upotettu ledivaloja kehykseen pingotettuun kankaaseen siten, että valot sopivat kankaan kuviointiin hienosti. Näistäkään ei kuvia. Ihan oikeasti, oli todella hankalaa pujotella ruuhkassa itsensä kuvausetäisyydelle ja odottaa, ettei siinä sitten ole jonkun pää silti edessä.

Muovitonta sukkalankaa tosiaan oli jonkun verran, mutta varsinainen läpimurto taitaa olla vasta tulossa.

Ensi vuoden käsityötekniikaksi valittiin vuoleminen, joten toivon mukaan ensi vuonna saa ostettua puun palasia sitä varten tällaisille kaupunkilaisille, joita saattaisi Eemeli-hommat kiinnostaa, mutta ei ole työkaluja alkaa pilkkoon pölkkyä pienemmäksi.

Omat ostokseni ovat hyvin epä-terhimäisiä niin väritykseltään kuin osittain materiaaleiltaankin. Harmaan tilalangan ja käsinsidotun kirjan lisäksi ostin läjän jouluisia trikoita (Verson puodilta ja Paapiiltä), minivyyhdin cozy memories -peittoani varten ja muutaman nahkaisen ompelumerkin.

Minulle messuilla kuitenkin kaikkein parasta on se, että tapaa somesta tuttuja käsityöihmisiä ympäri Suomen! Jo junamatkalla Helsingistä Tampereelle meni jutellen ja neuloen, kun viereinen paikka ja käytävän toisella puolen oleva paikka oli sattumalta myyty neulesomettajille. Messuilla näki kaikkia mahdollisia tuttuja blogien, instagramin ja youtuben maailmasta sekä todella todella monia ihania ihmisiä, jotka tulivat juttelemaan, kun tunnistivat minut ja kertoivat niin ihania asioita siitä, miksi minusta pitävät, että ihan liikutuksen vallassa olen vieläkin. Kiitos! Ihanaa kun rohkaistuitte jutteleen. Ja kiitos ihan kaikki, joiden kanssa sain kunnian viettää aikaa tai vaihtaa sanasen. Ihana messuviikonloppu siis takana!

Tunnistettavat Kuomat

Kuten viime talvenakin, tällekin kaudelle tuunattiin päiväkotilaisen Kuomat niin, että eivät varmasti vahingossakaan eksy vääriin jalkoihin ja säästytään säätämiseltä ja mielipahalta. Lisäksi kengistä tulee tietenkin paljon hauskemmat näin.

Lapsi sai valita itse kangasmerkit varastostani (ostettu Tigerista) ja Niiskuneidin bongasi Prismasta ja halusi senkin kenkäänsä. Nämä ompelin ihan perinteisesti käsin neulalla ja langalla. Yllättävän kivuttomasti meni etenkin nuo höttöset Tigerin merkit. Prymin Niiskuneiti oli vähän tönkömpi tapaus, mutta ei mahdoton.

Viime vuonna ommeltiin eskarilaisen Kuomiin noihin takaremmeihin napit, jotta tunnistaa omansa ja niistä jotkut epäili, että ovatko hankalat tai pysyvätkö paikallaan. Kyllä ne kuulkaa pysyivät, eivätkä olleet lainkaan hankalat.

Tänä vuonnakin nyt ekaluokkaisen Kuomiin nappeja suunniteltiin, mutta ovat ainakin toistaiseksi vielä ompelematta ja epäilen, että koulussa ei niin tarkkaan tarvitse merkkaillakaan, siellä kun on omat paikat kengille, toisin kuin päiväkodissa, missä kengät on just siinä kohtaa hyllyä, mihin ne on satuttu sillä kertaa laittaan.

Toisaalta kaikenmaailman leikkipaikoilla ym, missä lasten pitää riisua kenkänsä, niistä napeista kyllä olisi suuri hyöty, joten ehkä ne vielä tässä joku ilta ilmestyvät remmeihin.

Keimola 2

Vuosi sitten tehtiin pieni retki Keimolaan ihmetteleen vanhan moottoriradan paikalle rakennettua asuinaluetta, missä oli jätetty historiaa esiin ränsistyneen valvontatornin verran.  Oltiinkin sopivasti paikalla, jotta näimme tornin vielä ränsistyneenä, sillä nyt siitä on tehty tilataideteos, joka tokin sekin on UPEA. Avajaisrientoihin emme ehtineet, mutta viikonloppuna kävimme sitä ihmettelemässä ja serenadit soittelemassa. Sillä kyllä, tornia voi soittaa.

Tornin ympärille oli rakennettu tosi kiva aukio, jossa oli mm autonrenkaan muotoisia istuimia.

Tornia voi soittaa esim heiluttelemalla käsiä (tai kuten lapset, hyppien) liiketunnistimien alla. Sävelet on merkitty maahan ja kajarit lähtevät päälle seisomalla kohdan X päällä. Musiikki on kaiketi väännetty jollain tavalla Porchen äänestä, mutta minähän en mitään ymmärrä autoista enkä musiikin tuottamisesta, mutta hauska tämä torni kuitenkin on.

Ihanaa, kun Vantaalle on viime vuosina tullut niin paljon taidetta. Vähän huonosti saatavilla tämä kyseinen toki on perusturistille, mutta jos jaksaa bussiaikatauluihin perehtyä tai reippailla jalkaisin Kivistön juna-asemalta, niin oikeastaan se on hyvinkin saatavilla (tai jos kulkee omalla autolla). Ja ei kaiken aina tarvitsekaan olla turistirysänä, tämän sijainti tottakai kun liittyy nimenomaan alueen historiaan.

Jännityksellä odotan, että meneekö alueella asuvilla ihmisillä jossain vaiheessa hermo tähän musisointiin. Toisaalta aukio on tosi kiva. Että ehkä se entisestään lisää viihtyvyyttä, kun siellä on tällaista taustaääntä, mitä voi itse tuottaa.

Autourheilutyypit voi fiilistellä maahan maalattua rataa ja lapsethan aina rakastaa paikkoja, missä voi juosta jotain edes etäisesti rataa muistuttavaa asiaa pitkin.

Ja renkailla on kiva kiipeillä tai vaikka vain kurkistella niistä läpi.

Suunniteltiin jo pyöräretkeä tänne ensi kesäksi.

Paita kuin Myrtsin asemalla

Olen kuvannut paljon neuleitani erilaisten muraalien ja graffitien edessä, mutta nyt meni kyllä aivan seuraavalle tasolle tämä homma. Olen nimittäin katsonut Myyrmäen asemalla olevan yhden maalauksen paitaa sillä silmällä jo pitkään, mutta vasta nyt, kun kokemusta paitojen neulomisesta oli kertynyt riittävästi, menin ja tikutin itselleni samanlaisen.

No joo, aivan täysin samanlainen paidasta ei tullut, sillä hihansuista jätin kirjoneuleet pois ihan vain siitä syystä, että musta lanka loppui kesken, enkä nähnyt niitä niin tärkeiksi, että olisin lähtenyt ostaan lankaa lisää.

Mulle tulee paidasta vahvat Etelä-Pohjanmaavibat. Näen tähkiä, kyntöpeltoa ja Jussipaitaakin. Silti paita on bongattu osana Myyrmäen taidejuna-asemaa, joten siitä tulee toki myös kotoisat Vantaafiilikset. Luonnollisestikaan en tiedä yhtään, mitä tämän kuvan maalaaja on ajatellut, mutta ei mun tarvitsekaan tietää. Se on hieno paita ja inspiroiduin neuloon samanlaisen. 

Valitettavasti en myöskään tiedä, kuka on kuvan maalannut, joten en voi tässä nyt antaa sen kummemmin kunniaa hänelle, jolle se kuuluu. Jossain olen kyllä nähnyt listan taiteilijoista, jotka ovat Myyrmäen aseman sisältä ja ulkoa maalanneet, mutta sitäkään en nyt löydä ja joka tapauksessa en tietäisi, kuka on maalannut mitäkin.

EDIT: Asia on selvietty, kuvan on maalannut Satu Kettunen!

Kuviot luonnostelin ihan vain ruutupaperille ja laskin ja järkeilin kaarrokkeen lisäysten määrät ja kohdat. Tämä on siis neulottu saumattomasti ylhäältä alas. Lankana Hjertegarnin Merino Cotton, jossa siis 50 % merinovillaa ja 50 % puuvillaa. Puikot olivat 4 mm (resoreissa 3 mm).

Minulla ei ole vuosiin ollut keltaisia vaatteita, vaikka jossain vaiheessa elämääni tykkäsin ja käytin sellaisia tosi paljon. Mukavaa siis pukeutua tähän vanhaan suosikkiväriin. Vaikka se ehkä viekin värin kasvoiltan, en jaksa sellaisesta välittää. (Kuvia varten meikkasin välttääkseni keltaisen aiheuttaman harmaan naaman, tosin taas sen vaikutus menetettiin tuhnuissa kännykkäkuvissa.)

Tykkään tästä paidasta tosi paljon ja tämä on minulle henkilökohtaisesti tärkeä asia, en halua mitenkään tässä nyt ylenpalttiseksi Myyrmäkifaniksi leimautua (vaikka toki sellainenkin olen), mutta ihan siis tällainen matalan profiilin neuleprojekti vain omaksi ilokseni on kyseessä.