Sivut

sunnuntai 31. tammikuuta 2016

1 / 2016

Tammikuussa käytiin Lauhanvuorella, luontokeskus Haltiassa, Lux-festareilla ja Viinikanmetsässä (hah!). Luisteltiin, laskettiin mäkeä ja tehtiin lumiukkoja. Ompelukone hajosi ja ostin uuden. Hankittiin myös arkea helpottamaan tuplarattaat kullanmuruille joista on viimein tullut kavereita. Jäbä alkoi käydä kaupungin järjestämässä kerhossa.


Ommeltua:

Neulottua:

Virkattua:

Muita ihania talvisukat

Nyt ne ovat valmiit, Muita ihania -blogin knit along -sukat! Ja minä onnistuin! En ole nimittäin koskaan ennen onnistunut tekeen kirjoneulesukkia jotka oikeasti menisivät jalkaan. Siis varresta. Nyt tosiaan tein tooooodella löysää ja ihan liian isoilla puikoilla ja sinne sujahtivat! Koska varressa ei ole mitään muotoilua niin nää ei oikein meinaa pysyä jalassa mutta ei kai se niin justiinsa ole. Ainahan sitä voi jotain kuminauhahommia viritellä jos alkaa haittaan. Jee, nää on huiput! Ja kynnys tehdä kirjoneulesukkia laski huomattavasti. Mä oon muutenkin aika huono tekeen kirjoneuletta pyörönä, taso on se mun juttu!



Nää kaikki langat taisivat olla Novita 7 veljestä.





Suuri Kiitos Muita ihania -Tiinalle tästä, yhdessä neulominen, vaikkakin instagramin välityksellä, on ihan hurjan kivaa! Ja tosiaan näissä ajankohta parempi kuin joulukalenterisukissa. Noin niin kuin ehtimisen kannalta.

lauantai 30. tammikuuta 2016

#blogisitarina

Things to make and do -blogin Maija haastoi minut kertomaan blogini tarinan.

Ai miksi perustin blogin. Sitä aina kysytään ja mitä siihen voi sanoa? Kunhan perustin! Tuosta noin vaan, "luo uusi blogi".  Ihan vaan pelkille käsitöille ja muille luoville projekteille. Se oli 2008. Valmistuin insinööriksi amk:sta, pääsin töihin ja menin naimisiin. Melkoinen vuosi siis. Koulun loputtua oli yhtäkkiä aivan tuhottomasti vapaa-aikaa (silloin oli niin nuori, sittemmin tuntuu ettei töiden jälkeen ole mitään aikaa ollenkaan) kun ei tarvinnut stressata tenteistä, labraselkkareista eikä opinnäytetyöstä. Ja keskellä viikkoa ei voinutkaan enää juhlia. Tuolloin blogi oli vain ja ainoastaan käsityöblogi, ihan anteeksi pyytelin jos jotain muuta aihetta sivuutin. Jos jotakuta kuitenkin kiinnostaa, mitä se elämä silloin oli niin se oli töiden lisäksi bodypumppia, bodycombattia, spinningiä, zumbaa, juhlimista ja krapulahorkassa käsitöiden vääntöä. Matskut oli paljolti kierrätysjuttuja omista nurkista tai kirppiksiltä. Blogin lukijapiiri koostui lähinnä jo olemassa olevista internet- ja live-elämän tutuista sekä kourallisesta sinne muuten vaan löytäneistä saman henkisistä ihmisistä. Sai kirjottaa mitä vaan, kukaan ei paheksunut eikä takertunut epäolennaisuuksiin ja kaikki tajusi kaikki vitsit. Ei muuten tajua enää. En puhunut blogista julkisesti juurikaan. Töissä muutama ihminen tiesi. Tai, kaikki varmaan mutta ei siitä mun kanssa puhuttu. Henkilökohtaisella Facebook-sivullani en edes sivunnut aihetta "blogi" ennen vuotta 2012.


Aika pian kuvioihin tuli neulegraffitit. Se oli hiton hienoa aikaa ja en saata uskoa että siitä on jo niin kauan. Viimeisimmässä lehtihaastattelussa mainitsinkin että harrastin NUORENA neulegraffiteja. Niin kauan on aikaa vuodesta 2009. Nyt en enää siihen edes lähtisi kun kaikki urpot ovat löytäneet internetin ja huutelijoita riittää. Oli niitä silloinkin mutta uskoisin että nyt olisi paljon enemmän. Tuolloin olin tosi tarkka että jos mun nimi mainitaan jossain neulegraffitien yhteydessä niin blogin nimeä ei saa olla. Ja toisinpäin. Mua haastateltiin jopa Hesariin. Vaikka en siis todellakaan ollut sitä hommaa itse keksinyt, vaan matkinut muilta ja inspiroitunut. Sitähän varten kässäblogit just onkin mahtavia, inspataan toisiamme! Neulegraffitit vei mut myös luennoimaan ja pitään työpajoja aiheesta, ihan kreisiä! Sanon vielä kerran että se oli ihan hiton hienoa aika se! Ja niiiiiiiiin 2009-2010



Blogini historian merkittävin kulmakivi oli se kun mua pyydettiin ja lupauduin mukaan Yle tv2:n Blogistania-sarjaan. Mä mietin ja harkitsin sitä todella paljon. Yhtä henkilöä lukuun ottamatta kaikki joilta asiaa kysyin, taisivat olla sitä mieltä että älä mene. En tiedä että senkö vuoksi että halusivat kompata kun selkeästi epäröin vai miksi. Mutta suostuin sitten kuitenkin. Mutta kaverit eivät suostuneet mukaan. Jos olisi ollut mikä tahansa muu kuin yle, en olisi minäkään suostunut. Uskoin ja toivoin että ohjelma on asiallinen ja olihan se. Käännekohta tässä oli siis että tulin rytinällä ulos kaapista blogini kanssa. Olin aina pitänyt matalaa profiilia ja nyt sitten kaikki saa tietää. KAIKKI. Ja sen uusintoja tuntuu tulevan joka vuosi ja aina välillä joku semituttu luulee että olen taas raskaana kun ei hiffaa uusinnaksi. No, yhdellä kertaa sitten kyllä olinkin, viime syksynä :D Kevät 2012 näkyy piikkinä tilastoissa, just ehkä sen ohjelman takia ja koska synnytin silloin esikoiseni eli blogiin tuli paljon äitejä. Sitäkin kipuilin etukäteen kauheasti mutta kamoon hei, ihan äitiysblogihan tästä sittemmin tulikin ja todellakin haluttua kohdeyleisöä ovat kanssaäidit! Samalla tietysti karkasi osa lukijoista kun tajusi että no nyt se on sitten vaan vauvaa. Saan edelleen välillä kuulla että luin sun blogia ennen kuin sait lapsen. Ai jaa, kiva. Mutta kuulkaas, tää on elämää, ei voi mitään.



Aika kauan silti aiheet pyörivät lähinnä käsitöiden ympärillä, vaikkakin vauvakäsitöiden, ja vasta aloitettuani osittaisen hoitovapaan esikoisen kanssa, tuli kuvioon isommissa määrin retket lapsen kanssa. Jäbä on melkoinen menijä ollut ihan pienestä taaperosta asti. Hän on nyt vasta alkanut viihtyä jossain hiekkalaatikolla tms, sitä ennen ollaan vaan menty, tultu ja menty. Jo todella pienenä hän käveli kilometritolkulla ja sehän on oikeastaan tosi hieno homma sillä kyllä minäkin viihdyn paljon paremmin metsissä ja museoissa ja kylillä kuin lähileikkipuistossa joka autuas päivä. Huomasin että niillekin postauksille löytyi kohderyhmänsä joten jatkoin ja jatkan edelleen. Lisäksi juna-aiheita olen nostanut esiin kun ollaan koko perhe niihin hurahdettu. Mutta blogissa en raportoi koko elämääni, se tuntuu joskus joiltain unohtuvan.


Tässä kahdeksassa vuodessa blogi on siis elänyt aika paljonkin. Kuviin panostan nykyään tietenkin enemmän ja saatan odottaa pitkiäkin aikoja valmistuneen työn esittelyä kun ennen se piti saada kuvattua ja blogiin heti samantien vaikka keskellä yötä. Nyt maltan jopa odottaa päivänvaloa. Kuvakoon olen aina pitänyt suhteellisen suurena (siis siihen nähden mikä kulloinkin on ollut ajan henki, alussahan ne oli kaikilla paljon pienempiä kuin nykyään. Tekniikka kehittyy). Minusta ainakin on turhauttavaa katsoa jotain hulppeeta luomusta kärpäsen paskan kokoisesta kuvasta. Nykyään suuri osa lukijoista varmaan selaa blogia puhelimella jolloin sillä ei ole merkitystä mutta itse nautiskelen blogit tietokoneen äärellä ja arvostan isoja kuvia. Blogiini on oleellisesti liittynyt aina myös se että kerron rohkeasti missä olen epäonnistunut. Vaikka tottakai pyrin ottaan kuvat niin että työt näyttävät mahdollisesti paremmilta mitä livenä ovatkaan mutta jos vaikka haluaa esittää sen huikeen ideansa vaikka toteutus onkin hävettävän huono. Ehkä pitäisi siitä kirjoittaa joskus ihan erikseen: näin saat paskan työn näyttään paremmalta blogissa.

En ole koskaan jaksanut kalastaa lukijoita esimerkiksi nimeämällä kuvia ja blogitekstejä siten että löytyisivät paremmin googlesta tai tekemällä blogille Facebooksivuja, ajastamalla postaukset siihen kellonaikaan jolloin olisi eniten lukijoita jne sillä en ole kokenut tarvetta. En edelleenkään halua tehdä itsestäni numeroa ja silti uskallan väittää että tämä on yksi suosituimmista suomalaisista käsityöblogeista. En tiedä miten sen olen tehnyt mutta tässä sitä ollaan.

En muista yhtään ketkä kaikki tähän ovat jo osallistuneet, kääk! Haasta itsesi siis jos siltä tuntuu :)

Haasteessa oli seuraavanlaiset säännöt:
  • Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa). Saat osallistua vasta saatuasi haasteen (ja niitähän voi toki myös pyytää, jos tiedät jonkun saaneen sen)
  • Kirjoita ja julkaise oma tarinasi blogissasi: miten blogisi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia.        
  • Haasta mukaa neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suorilta käsin, voit haastaa jonkun toisen. 
  • Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haastat mukaan.  
  • Mikäli olet Instagramissa, käy halutessasi lisäämässä jonkin kuvasi yhteyteen tagi #blogisitarina. Näin kaikki Instagramissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä. #Blogisitarina -haasteen käynnisti: kototeko-blogi

torstai 28. tammikuuta 2016

#muitaihaniatalvisukat

Ei varmaan keneltäkään ole jäänyt huomaamatta että parhaillaan neulotaan Muita Ihania -blogin mysteeri knit-along -ohjeella muitaihaniatalvisukkia! Tänään siis päivä 9 ja aika pitkällä ollaan jo. Itsekin olen näistä niin lapsellisen innoissani että melkein haluaisin lähteä kisastudiomeiningillä baariin oottaan puolen yön aikoihin tulevaa uutta ohjeosuutta neulepuikot tämmissä! 

Instagramissa hashtagilla #muitaihaniatalvisukat on joukko mitä upeampia väriyhdistelmiä tästä sukasta. 

Olen aika paljon kikkaillut heti alusta asti eli ottanut eri silmukkamäärää ja puikkokokoa ja tehnyt omaan jalkaan sopivampaa kantapäätä jne ja jotain pitää keksiä ennen kavennuksiakin sillä ohje on kokoa 38 ja mun jalka tota öö, aikalailla isompi.

Olen joinain vuosina neulonut Muita ihania -pipoja, mutta niissä on aina annettu koko ohje kerrallaan joten tällaista kollektiivista joukkoneulomista ei ole päässyt tapahtuun. Eikä silloin vielä instagramkaan ollut vielä niin yleinen, jos sitä edes oli.

Jee, tää on kivaa. Kohta on sukat valmiina ja ootan jo pääseväni höyryttään ja silittään noita, käsiala kun on aivan järkyttävän löysää näissä kun niin on pelottanut että tulee liian kireää. Olen lähes poikkeuksetta sörssinyt kirjoneulesukat neulomalla samanlaista peltiä mitä tasonakin teen. Nyt ei sitä ongelmaa ole mutta jälkikin sitten sen mukaista.

keskiviikko 27. tammikuuta 2016

Uusi kumppani

Harmaa on uusi kellastunut valkoinen!

Heti melkeinpä samana iltana kun vanhasta ompelukoneestani aika jätti, olin jo etsimässä uutta kumppania. Koska suosituksia on varmasti yhtä monta kuin eri koneiden käyttäjiäkin, lähdin etsiin ilman mitään tekniikan maailman testejä. Päädyin Singer Heavy duty 4432:een lähinnä siksi että se sopi budjettiin (äitiyslomalla ei osteta 700 euron ompelukonetta vaikka olisi kuinka järkevää tahansa, enkä myöskään kokenut että mulla olisi aikaa lähteä katseleen käytettyjä), oli söpö (no joo!) ja Singer. Vaikka uusia Singereitä on haukuttukin niin silti. Mun saumuri on myös uusi Singer, onhan se kevyt muovinen rimpula mutta kyllä se moitteettomasti toimii. Ja täytyy muistaa sekin että mä en ompele todellakaan mitenkään päivittäin, enkä viikottain. Mulla ei tarvitse olla kovinkaan pro laite koska suurimman osan ompeluista vedän sillä rimpulasaumurilla kuitenkin ja tällä vaan tikkaukset, vetoketjut yms.


Luonnollisestikaan en ole ehtinyt tätä käyttään vielä paljoa mutta ainakin se toimii. Tässä tosiaan on verrattuna mun entiseen seitkytlukulaiseen kaikki normaalit herkut kuten napinläpien ja nappien ompelu, joustotikit yms. Saas nähdä koska uskallaudun niitä kokeileen. Vetoketjupaininjalkaa jo yritin vaihtaa mutta en jaksanut sitten perehtyä ohjeeseen kuitenkaan kun oli vähän kiire ja hälinää (no, perus lapsiperhemeininki), koneen langoitin ilman ohjetta kun se nyt vaan oli niin perus. Tässä on muuten joku vekotin joka laittaa langan neulansilmään mutta en käyttänyt sitäkään koska mulla ei ole koskaan ollut mitään ongelmaa sillä saralla ja luin arvosteluista (joita luin varmasti lähemmäs sata  ennen ostopäätöstä) että on hankalampi käyttää se kuin langoittaa itse. Kyllä mä sen ohjekirjan kuitenkin luin läpi vaikka en kaikkea käytännössä kokeillutkaan. Vielä.


Erityisesti mun mieltä lämmittää läpinäkyvä puolakotelo (joka tosin tietenkin on sekin aika rimpula, mutta on tässä kuitenkin kahden vuoden takuu) ja paininjalka jonka saa normaalin lisäksi extrakorkealle kun ompeleen paksuja asioita. Ja mullahan on tapana aina välillä vähän revitellä. Niin joo, tässä on korkeammat puolat kuin vanhassa, mahtuu enemmän alalankaa, huippua!


Jee! Lupaan sitten raportoida joskus myöhemmin lisää että hajosko heti tms. Nyt en uskalla vielä oikein sanoa muuta kuin että en ainakaan pettynyt kun koneen laatikostaan esille otin ja vähän ompelin. Täytti odotukset kyllä. Ja mikäli arvosteluihin on uskominen, tää ompelee ihan h:n nopeeta!

lauantai 23. tammikuuta 2016

Vaatteita koossa 50-92 cm ja muuta rompetta Ipanaisen kirpparille

Olen jonottanut monta kuukautta Ipanaisen kirppikselle koska mulla on joitain sellaisia kirppistavaroita joista kokemuksesta tiedän ettei ne mene täälläpäin kaupaksi mutta en kertakaikkiaan jaksa myydä nettikirppareilla. Uskon ja toivon että Ipanaisella myy paremmin, siellä kun myydään uutenakin vastaavanlaisia juttuja. Loppukassillinen sitten vaatetta. Postaan tästä nyt siis ihan puhtaasti vain myynninedistämistarkoituksessa itseäni varten, ettei tarvisi enää kotiin tuoda takaisin hillottavaksi näitä. Kuvissa tekstiilejä ei ole vielä silitetty koska kuvittelin vieväni ne maanantaina myymälään ja silittäväni just ennen kassiin laittamista mutta jostain käsittämättömästä syystä mulla ei ole edelleenkään sitä virallista kirppiskassia jolla ne viedä (mutta lienee varmaan jokin sanaton sopimus blogipiireissä että ei mainita jos Ipanaisesta saa huonoa palvelua tai jos Mainion vaatteet ovat kulahtaneet pesuissa roskiskuntoon jne. Tai sitten mua vaan ei koskaan onnista).

Eli siis, HELMIKUUN ENSIMMÄISELLÄ VIIKOLLA pitäisi olla myynnissä nämä. He määrittelevät hinnan ja päivän jolloin ne tulee esille joten herran haltuun ja silleen.

Tula kantorepun vastasyntyneen tuki ja taaperolisäpalat. Mam-kantosuoja ja Kimperin trikoinen kantoliina.



Swaddle up -kapalopussi, sitä pienintä kokoa.


Polarn o Pyretin windfleece, saman firman jumpsuit, yksi itseommeltu jumppis ja vuodenaikaan sopivia Lindexin ja KappAhlin sisä- ja ulkohaalareita vastasyntyneen koossa.


Ja jos haluat lapsesi näyttävän 2-vuotiaalta meidän jäbältä niin R-collection anorakki koossa 90 (joo, silitän!) ja Reiman fleecehattu.


Vauvanpeittoja!


Housuja


Paitoja ~92 cm


Bodyja (50-62)


yöpukuja


Jopa yksi mekko :D


Retro-Tuttaa vastasyntyneelle


Neulepaitoja 86 cm (muistaakseni ehkä)


Ja kaikkea muuta niin paljon kuin sinne kassiin nyt sitten mahtuukin.


Ai oliko tarpeen kuvata kaikki? Oli koska mulla tulee hitonmoinen ikävä jokaikistä vaatekappaletta.

Muistutan asiasta vielä myöhemminen mutta siis helmikuun ekalla viikolla, Ipanaisen kirpparilla Hakaniemessä (Näkinkuja 4).

perjantai 22. tammikuuta 2016

Jämäjumppis

Ompelin vauvalle hihattoman jumpsuitin uusimman Ottobren (1/2016) kaavalla (Reggae). Ajattelin ommella siihen lisäksi myös hihat jolloin se olisi käytännöllisempi mutta kangasta ei ollut riittävästi ja onhan näin talvella varmasti lämpöisempi että vatsa on verhottu tuplana.


Verson puodin Jemma -joustofroteeta jäi sopiva pala yli (tosin etukappaleessa kuvio on väärinpäin, muuten ei olisi riittänyt) kun syksyllä ompelin siitä itselleni tunikan (jota en ole muuten erikseen esitellyt mutta on ihan perus). Taskut, hupun vuori ja pyllyosa on mun vanhasta paidasta jonka olen muistaakseni 2005 ostanut ja painanut kangasmaalilla siihen kuvion ja kun kuviosta aika jätti, käytin paidan alaosan toiseen paitaan josta sittemmin on ne muut osat kulahtaneet mutta tämä punainen on edelleen aivan priimaa! Nyt se pääsi jatkaan kiertokulkuaan vauvan vaatteessa. Jee! Oispa kaikki vaatteet yhtä laadukkaita kuin se paita.




torstai 21. tammikuuta 2016

OmA KOPPA -näyttely

Kävin aamulla katsomassa Virpi Siiran OmA KOPPA -näyttelyn mikä on Taito shop Helskyn Craft cornerissa, Espalla, vielä kuun loppuun saakka. Jos Virpin blogi ja virkkauskirjat eivät ole vielä tuttuja, kannattaa ehdottomasti tutustua. Naisella on aivan mielettömän persoonallinen ja upea tyyli luoda virkkuukoukulla vaikka ja mitä ja blogin kuvat erottuvat myös edukseen. Huikeita juttuja, ei voi kuin arvostaa suuresti! Näyttely oli hienosti toteutettu, tykkäsin valokuvaseinästäkin suuresti, tuli heti enemmän sitä blogista ja kirjoista tuttua tyyliä tilaan kuin mitä pelkillä käsitöillä.



Nämä ei tosiaan ole mitään näpertelyä vaan taidetta!




maanantai 18. tammikuuta 2016

drive in Viinikanmetsä

Olen tosi huono "mitä tänään syötäisiin" -suunnittelussa mutta kännykän muistiinpanoissa mulla on semikattava "mitä tänään tehtäisiin" -lista. Kävipä eilen niin että pakattiin lapset autoon ja lähdettiin erääseen kauppaan joka ei sitten tietenkään ollutkaan sunnuntaisin auki. Kun nyt kuitenkin oltiin liikenteessä, tuli akuutti tarve keksiä sitten jotain vaihtoehtoista. Äkkiä kännykkä esiin ja etsiin kohtaa mikä soveltuu tilanteeseen jossa ajetaan autolla Kehä kolmosta, lapset on takapenkillä puettuina ja ruokittuina. Viinikanmetsä! Se se on! Olen viimeisen kymmenen vuoden aikana viettänyt aivan hirveän paljon aikaa bussipysäkillä tutkien reittikarttaa aikani kuluksi ja silmään on aina pistänyt Viinikanmetsä lentokentän kupeessa. Ihan vaan siis nimensä takia. Ja nimeni takia olen halunnut käydä katsomassa mitä siellä on.

Innosta hihkuen (siis minä hihkuin, tuskin kukaan muu) kurvattiin kehältä Viinikkalan rampilta alas.


Jännitys tiivistyy!!!

Oi oi oi!



Ja sitten vähin äänin takas kotiin. Ei siellä ollut yhtään mitään. 

lauantai 16. tammikuuta 2016

Arnet ja Carlosit

Tämä on ehkä hyvä aloittaa sillä että en todellakaan ole tällaisten valmiiksi kuvioitujen lankojen ylin ystävä. Raidat on eri asia ja semmoset järkevät pätkävärjätyt ovat kivoja mutta sarjassamme Nallen marjaretki niin nou nou. Ja mitä muuta tämä Arne ja Carlos -lanka sitten on kuin vaan vähän kalliimpi marjaretki. Mutta kun joulun aikaan siskoni naurahti että Ravelryssa oli listattu tämä suosituimmaksi uutuuslangaksi 2015 niin jotain naksahti sitten päässä kun käytiin lankakaupassa ja kerä hyppäsi ostoskoriin.



Valinnan tein puhtaasti värin perusteella. Ja nyt kyllä vituttaa, jumalauta niin vituttaa. Lähinnä se että miksi en googlettanut sen vertaa että olisin nähnyt minkä näköistä mistäkin värivaihtoehdosta tulee. Vaikka tämä nyt ehkä jotenkin etäisesti muistuttaa sitä kuviota mitä vyötteen kuva lupasi niin eihän mistään käy ilmi että mitkä värit mihinkin kuvioon tulee jne. Nää on ihan törkeen rumat mutta silti jollain tapaa hienot. En tiedä. Mutta ei kuitenkaan niin hienot että olisin jaksanut nysvätä ja säätää että molemmissa sukissa olisi kuviot justiinsa samoissa kohdissa. Ruma lanka mutta tulipahan ostettua ja jopa neulottuakin pois kuleksimasta. 


Lanka: Schachenmayr Regia Design Line by Arne & Carlos
Puikot: 2,5 mm


Mutta ehdottomasti käytän sukkia sillä onhan nämä ihan kivat jos ei ota huomioon vääriä odotuksia ja mielipahaa. Ja onhan nää silti Arne ja Carlos -sukat!!! Ja viime vuoden suosituinta uutuslankaa, perskuta sentään!