Legojunien ja lasten kanssa Pii Poon LEGO-rakennustapahtumassa

Vietettiin eilinen ja tämä päivä Helsingin messukeskuksessa LEGO-rakennustapahtumassa. Mieheni ystävä, joka harrastaa myös suomalaisten junien legorakennusta, oli ilmoittautunut näytteilleasettajaksi ja pyysi meitä mukaan, meillä kun on myös näitä itse tehtyjä legojunia ihan kiva kokoelma. Yhteisvoimin saatiin aika hieno kokonaisuus aikaan ja toisin kuin olisin etukäteen uskaltanut edes odottaa, meidän ekaluokkalainen jaksoi koko viikonlopun nököttää pöydän takana (toki välillä kävi tauolla ja kiertelemässä osastolla, mutta kuitenkin), mukaan lukien perjantai-iltana rakennushommat ja sunnuntaiset purkuhommat.

Liikkuvien junien kanssa kuitenkin riitti muutakin puuhaa, kuin vain istua vartioimassa ja jutella yleisön kanssa. Paristoja piti vaihdella ja venkslailla vaihteistojen kanssa uutta veturia hyytyneen tilalle, kun eihän niitä toki käsin nosteta, kun on kiskot ja kaukosäätimet.

Inter-Cityt tunnistettiin hyvin ja vanhempi väestö iloitsi myös vanhemmasta kalustosta.

Rautatieasema on mieheni kaverin käsialaa ja omaisuutta, tosi hieno!

Tapahtumassa oli näytteilleasettajilla ihan joka lähtöön kaikenlaista legorakennelmaa. Oli lasten (pienten ja isojen) juttuja ja todella aiheeseen hurahtaneiden aikuisten (kaikista ikäluokista) ja ihan mitä tahansa teemaa maan ja taivaan väliltä. Lisäksi oli jonkin verran vanhempaa legoa esillä, itse etenkin tykkäsin Fabuland-kokoelmista.

Oli aivan mielettömän yksityiskohtaisia rakennettuja kaupunkeja ja fantasiamaailmoja ja hyvin oli edustettuna myös teemalegot etenkin Star Warsin, Harry Potterin ja Minecraftin tiimoilta.

Näyttelyalueen lisäksi oli tietenkin myös rakentelualueita. Pelkästään Duploja oli niin valtavan paljon, että melkein alkoi tulla huono olo moisesta yltäkylläisyydestä. Duploalue oli varmaan samaa kokoluokkaa, kuin meidän koko asunto ja palikat eivät olleet mitään nuhjuisia 80-luvun jäämistöjä, vaan todella monipuolinen kattaus kaikenlaisia erikoispaloja ja peruspalikkaa. Vaikka väkeä oli todella paljon, palikoista ei tullut riitaa, vaan niitä toden teolla riitti kaikkien leikittäväksi. Pakko vielä ihailla, miten hienosti sekä lapset että aikuiset siellä käyttäytyivät, ei kitisty, huudettu, viety toisten käsistä eikä heitelty mitään. No, jotkut aikuiset toki kuvittelevat, että heidän on ok polkea alueella kengät jalassa, vaikka lapset osaavat nätisti riisua kenkänsä, mutta muutoin olen kyllä todella positiivisesti yllättynyt siitä ihanasta tunnelmasta, mikä siellä vallitsi ja aikuiset olivat aidosti läsnä lasten leikeissä, eikä vain pelkästään räpläämässä puhelimiaan. Mutta kyllähän tällainen legopaljous inspiroi aikuista ihan yhtä tavalla, kuin lastakin.

Duplojen lisäksi myös peruspalikoita oli pöytätolkulla ja niistä sai rakentaa yhdessä valtavaa legokaupunkia tai mitä tahansa nyt sitten huvitti rakentaa.

Oma alueensa oli myös valkoisille legopalikoille, joista myös rakennettiin yhdessä valtavaa kaupunkia. Aivan mieletöntä arkkitehtuuria siellä, ei pystynyt mitenkään vangitsemaan kuviin sitä upeutta.

Lisäksi oli toki Legojen myyntialue ja Legoelokuvat pyörivät myös alueen nurkassa. Tosi monipuolinen kattaus siis kaikkea mahdollista Legoaiheista ja tosiaan ilman, että kaikki keskittyisi ostamiseen. Paikalla oli ihan kaikenikäisiä legofaneja taaperoista kypsään aikuisikään. Tästä jäi kyllä hyvä mieli pitkäksi aikaa!

Nimetön villapaita ja neulomisennätys

Uusimmassa Suuri Käsityö -lehdessä (9/2019) kannessa on kirjoneulemekko, mihin iskin heti silmäni. Neuloin kesällä kaksi lyhythihaista kaarrokeneuletta puuvillasta, mutta syksyn tullen sitä alkaa kaipaan hihoja, jopa kaltaiseni hikoilija. Otin neuleen puikoille, mutta tein siitä mekon sijaan paidan.

Lanka: Drops Cotton Merino (50 % merinovillaa, 50 % puuvillaa)
Puikot: 4,5 mm (resorit 3,5 mm)

En ole pitkään aikaan neulonut lehtien ohjeesta, missä palstatila on rajallinen, joten en ihan osannut lukea ohjetta. Tai siis nimenomaan kun en lukenut, vaan oletin että kaavioista löytyy tarvittava info. Ei löytynyt. Vasta kun kaarrokkeen viimeisen köynnöskuvion silmukkamäärä ei täsmännyt, tajusin tarkistaa tekstin ja siellähän tosiaan oli sellaisia lisäyskerroksia, mitä kaavioon ei oltu merkitty. En lähtenyt purkaan, vaan sooloilin sitten vaan loput. Selässä on siis pieni virhe kuviossa, mutta en meinannut sitä itsekään enää löytää, joten olkoot.

Lisäksi en ihan ymmärtänyt, että miksi kaarrokkeen neliökuvioiden jälkeen käskettiin vielä tehdä lisäyksiä vaikka hur mycket ja sitten hihassa olisi kuitenkin neliöiden pitänyt kohdistua kaarrokkeiden neliöiden kanssa samaan linjaan. No eihän se voi mitenkään onnistua, jos väliin on lisätty silmukoita! Sen verran sitten jouduin purkaan, että tein lisäykset ennen neliöriviä. En tiedä, miksi tällainen ajatusvirhe on ohjeessa, heti tietysti epäilen, että kukaan ei ollut vaivautunut testineuloon tätä läskien kokoa, mutta voi toki olla syynä mikä tahansa tai vaan ongelma mun omassa järjen juoksussani ja logiikassani.

Muuten paidan neulominen sujui kyllä ihan älyttömän hyvin ja joutuisasti. Lanka ja puikot sopi toisiinsa täydellisesti ja homma luisti niin hyvin, että tein tämän paidan 1,5 viikossa. Toki paksut puikot ja näin, mutta kuitenkin kirjoneulehihat ja valtava koko.

Ai että tykkään tästä paidasta, se on ihana!

Jämälankasukkia

Kesällä katselin mun paksujen sukkalankojen jämälaatikkoa, mikä on aika iso ja se tursusi jo aika pahasti yli. Päätin neuloa muutaman jämälankasukan työpaikkani kässäkerhon hyväntekeväisyyskeräykseen. En kertakaikkiaan pysty ymmärtään, miten näitä yhtäkkiä on KAHDEKSAN paria, vaikka laatikko ei ole vielä kuin ehkä puolillaan.

Minua suorastaan jopa hävettää, että missä välissä olen nämä tehnyt ja mitä kaikkea on sen takia jäänyt tekemättä (siivoamista ainakin). No, puolustelen vähän sillä, että olen neulonut näitä paljon matkalla töihin ja sieltä takas ja autossa jne. Ja onhan nämä tosiaan paksua lankaa, joten aika nopeasti valmistuvat. Kaikki langat on siis joko Novitan 7 veljestä, Novitan sitä muumisukkalankaa, Gjestal Jannea tai Adlibris Sockia. Paitsi tuo vaaleanruskea on kaksinkertaista Dropsin Fabelia, minkä yritin värjätä avokadolla, mutta kuten näkyy, ei ihan tullut sitä väriä, mitä piti.

Nämä kaksi ensimmäistä paria (yllä ja alla) ovat mun henkilökohtaiset suosikkini.

Kun taas näistä alla olevista kelta-harmaa-ruskeista ei tullut yhtään niin kivat, kuin olin etukäteen kuvitellut.

Nämä vihreät ovat kivat, tosin varsi näyttää kuvassa hassulta, kun on 2o 2n -joustinta, mikä vetää tuolla tavoin kasaan vielä uutena.

Nämä punaraitaiset olivat todella tylsät neuloa.

Tässä alla tosiaan ne epäonnistuneet avokadovärjäykset yhdistettynä mustavalkoiseen muumilankaan.

Näihin sinisiin käytin kaikki pienimmätkin jämänöttöset ja ovat siis keskenään erilaiset, mutta yhdessä kuitenkin pari.

Ja näissä vähän isompia sinisten jämiä. Näissä on pitkät varret ja ovat muutenkin noin kokoa 46/47. Olin aikonut tehdä enemmänkin näitä isompia, koska toki yleensä hyväntekeväisyyteen tehdään enimmäkseen pienempiä, mutta nämä nyt ovat kuitenkin tällä erää ainoat näin isot, ehkä saan vielä tehtyä jokuset tuolta laatikon uumenista löytyvistä langoista.

Mutta nyt kokolaputan nämä ja vien sinne keräyslaatikkoon, jos teen vielä lisää, kuvaan ne sitten erikseen!

Jämälankasukat on kyllä tosi kivoja tehdä.

Eriparilapaset

Kääk, mulla ei ole koskaan jumittanut blogihommat näin pahasti, kuin tänä syksynä. Ei sillä, etteikö olisi ollut aikaa, mutta sen ajan olen käyttänyt melkeinpä maaniseen neulomiseen sen sijaan, että näpyttelisin tuotoksia someen. Asia on hämmentävä, sillä joskus ennen se someen tuikkaaminen oli se paras juttu siinä tekemisessä. Nytkin pääsi siis käymään niin, että neuloin lapselle lapaset ja ennen kuin ehdin yhtä kännykkäräpsyä enempää niistä ottaan, olivatkin ne jo käytössä, likaisena ja nuhjuisena.

Ne ovat Eripari-lapaset Veera Jussilan Neulekekkerit-kirjasta, eikä niissä muuten olisi mitään kovin kummallista, mutta neuloin ne oikeasti kirjan ohjeen mukaan loopaten kärjestä varsiresoriin. En ole sukkien kanssa koskaan innostunut kärjestä aloittamiseen, vaikka sitä olen kokeillut useampaan kertaan. 4-vuotiaan lapaset on sen verran nopeat tehdä, että haastoin itseni kokeileen. Ja kyllä, sain ne tehtyä suht kivuttomasti, mutta en keksi mitään syytä, miksi lapaset olisi kätevämpi tehdä näin päin. Mutta onpahan kokeiltu.

Kirjan Eripari-lapasissa oli ajatuksena, että niitä olisi pariton määrä tai muuten vaan useita, jotta aamukiireessä ei tarvitsisi etsiä sen kummemmin pareja, kunhan laittaa kaksi ensin löytynyttä käsiin ja se on siinä. Minulla kuitenkin valitsemani värit loppuivat kesken ja sain vain kaksi lapasta, mutta ei se haittaa mitään. Saatan tehdä joskus myöhemmin lisää muilla väriyhdistelmillä.

Kokoja en juurikaan katsellut, vaan sovitin lapasta matkan varrella lapsen käteen, jotta se oli just eikä melkein sopivan kokoinen.

Himmelisukat

Vuosi sitten osallistuin Marttojen sukkasuunnittelukilpailuun ihan vaan huvin vuoksi. En voittanut, mutta sittemmin kysyttiin, saako sukkamallin julkaista kirjassa. No tottakai saa! Parasta oli vielä se, että joku muu kirjoitti ohjeen mun neuloman sukan perusteella, joten mun ei tarvinnut edes itse tehdä inhoamaani asiaa, eli ohjeen kirjoittamista. Kirja on nyt julkaistu ja se kantaa nimeä "Marttojen parhaat villasukat". Posti hukkasi tottakai oman palkintokirjani, joten kahden viikon turhan odottelun jälkeen kyllästyin ja kävin ostamassa omani ihan kaupasta. Mulla on ollut nyt ihan älyttömän huono tuuri tämmösissä, mutta onneksi tämä ei suinkaan ole isoin murhe elämässäni, niin olkoot.

Mun sukat on tosiaan himmeliaiheiset, jotka alunperin suunnittelin blogini joulukalenteria varten, mutta kun teema sopi siihen Marttojen kilpailuun, lähetinkin ne sinne ja tein joulukalenteria varten himmelityynyn (johon tosin en reiluuden nimissä julkaissut kaaviota, vaikka ei täysin sama olekaan, kuin tässä).

Pelkästään himmelisukan ohjeen takia ei kirjaa suinkaan tarvitse ostaa, vaan yllärinä tämä ohje julkaistiin myös Marttojen lehdessä (4/2019) ja siitä löytyy digiversio täältä:

https://issuu.com/martat-lehti/docs/martat_4_2019_issue?e=16926548/72023580

ohje on sivulla 33. Siinä lukee virheellisesti mun nimenä Terttu. Jep, Terttu. Kirjassa onneksi on oikein.

Mutta mikä parasta, ihmiset ovat ottaaneet Himmelisukat tosi hyvin vastaan ja instagramista löytyy jo valmiitakin sukkia hashtageilla himmelisukat, himmelisukka ja marttasukat yms. VAU!

Ja vaikka ohjeessa lukee isolla, että ranskalainen kantapää ja nauhakavennus, niin muistakaa toki, että sukan kantapään ja kärjen saa tehdä just sillä tyylillä, mikä itselleen parhaiten jalkaan sopii tai on mukavin tehdä. Varren kuvio on se juttu tässä. Itse teen about kaikki sukat ranskalaisella kantapäällä ja leveällä nauhakavennuksella, mutta se ei tietenkään tarkoita, että kenenkään muun tarvitsisi.

Nyt on hyvä hetki aloittaa himmelisukat vaikka jouluksi! 

Neulekekkerit

Kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta / Tammi

Olen odottanut Veera Jussilan Neulekekkerit -kirjaa kuin kuuta nousevaa ja viimein se on käsissäni. Läheisen bloggaajakollegan esikoiskirja kiinnostaa tosi paljon ja olikin hauska huomata, miten paljon kirja muistutti Mehukekkerit-blogia. Vaikka tottakaihan se muistuttaa! Veera on ottanut nimittäin itse kirjansa kuvat, joten ne ovat tutun ihania, harkittuja, herkkiä ja informatiivisia. Lisäksi osa kirjan lapsimalleista on blogista tuttuja.

Kirjaan oli saatu kuvia vähän joka vuodenajalta, mikä oli minusta tosi ihanaa. Näki, että kirjaa ei ole kuvattu yhden viikonlopun kestävällä puristuksella, vaan sitä on tehty pitkään ja hartaasti. Rakastan näitä sivuja, missä on useampia kuvia, joista osa ei liity varsinaisesti neuleisiin mitenkään. Tosi kiva kokonaisuus!

Kirja keskittyy tosiaan lasten neuleisiin. Kannessa luvataan kokojan 1-12 -vuotiaille. Kaikki neuleet on neulottu saumattomasti.

Kirjassa on huiveja, pipoja, paitoja ja neuletakkeja, lapasia, housuja, sukkia sekä mekkoja ja kesäasusteita. Lisäksi ohjeita materiaaleista, mitoituksesta, valmiin työn huoltamisesta ja paikkaamisesta. Hyvin kattava perusopus siis.

Ohjeet vaikuttavat simppeleiltä ja tämä kirja sopiikin todella hyvin myös aloittelijoille. Peruspaitaohjeesta on helppo soveltaa itse taitojen karttuessa, katsoo vaikka pelkät aloitussilmukat tästä. Voisin hyvin kuvitella, että jos itse aloittelevana neulojana olisin saanut tämän käsiini ja olisi samaan aikaan ollut itsellä tai lähipiirissä lapsia, neuloisin kirjan kannesta kanteen. Nyt kuitenkin taidot ovat sen verran karttuneet, että perusopus ei samalla tavalla palvele, mutta kertakaikkiaan rakastan näitä kuvia ja tunnelmia, joten kirja todellakin on tullut hyllyyni jäädäkseen. Varsinkin kun kyseessä on kässäkirjojen maailmasta minulle se tutuin kirjailija, joten tunnen aidosti onnea hänen puolestaan, tämä kirja on upea ja siitä on varmasti ollut aivan valtava työ!

Kirjan ohjeista itseäni eniten kiinnostaa parittomat lapaset, sillä kyllä, ei tarvitsisi sitten aamuisin etsiä ihan niin kauaa lapsille parillisia lapasia, kun nappaisi vaan jotkut kaksi, jos niitä olisikin yhteensä kolme tai vaikka viisi toisiinsa sopivaa.

Lisäksi Kätkö-neulehuppari näyttää tosi ihanalta!

Nyt syyskuussa on kirjan ohjeista menossa yhteisneulonta. Sen säännöistä ja arvontapalkinnoista löytää lisää Veeran somekanavilta (esim blogi tai insta)

Onnea vielä Veera tästä kirjasta! Se on ihana!

Pussilakanasta verhojen kautta housuiksi

Kesäkuussa ilmestyi Hellinin kaavakirja, josta bloggasinkin silloin ja hehkutin laajaa kokoskaalaa ja tätä päivää olevia kaavoja. Siitä asti on kutkutellut mielessä Lotte-Culottet, mutta en ole löytänyt sopivaa kangasta tai sitten vaan raaskinut sellaista ostaa. Eräs kaunis päivä muistui mieleeni Finlaysonin musta optinen omena -kangas, mikä oli alunperin pussilakana, mutta ompelin siitä verhot joskus 8 vuotta sitten ja viimeiset 5 vuotta ainakin se on lojunut kaapin perällä unohtuneena. Nyt se sai vielä uuden elämän ja sitten kun culotte-innostus joskus taantuu, saa näistä varmasti vielä kehiteltyä jotain.

Kaavat sain piirrettyä tuttuun tapaan voipaperille eikä tarvinnut edes ihan mahdottoman paljoa teippailla. Joskus voisi tosiaan investoida ihan oikeaan kaavapaperiin, mutta toisaalta, jos en ole tähän päivään mennessäkään tarvinnut, niin mahdankohan tarvita jatkossakaan.

Housuissa on sivutaskut, vaikka en usko niitä juuriakaan tarvitsevani, ompelin ne silti kun kankaasta sopivasti jäi taskupussin mentävät palaset.

Sovittaessani housuja ennen vyötärökaitaleen lisäämistä pelästyin, että nämä ovat aivan liian matalavyötäröiset. Näin isoa kokoa on toki varmasti hankala kaavoittaa, kun isot ihmiset saattaa olla isoja vähän kukin mistäkin, mutta meikäläisen takapuoli ei meinannut kokonaisuudessaan tällä peittyä, joten hätäratkaisuna taittelin vyötärökaitaleeseen vain tosi tosi ohuen kuminauhakujan, enkä esim taittanut sitä kahtia. En kyllä tainnut ohjeesta edes lukea, miten se olisi pitänyt tehdä siinä vaiheessa enää kun totesin, että vaara työmiehen hymyyn on olemassa.

Nyt näistä tuli kuitenkin oikein hyvät ja vyötärö on sopivalla korkeudella. Vähän vaatii totuttelua joustamattomasta kankaasta tehtyjen housujen kanssa eläminen. Vaikka ovatkin löysät lökäpöksyt, varomattomat äkkiliikkeet saattavat silti saada saumat ritisemään. 

Ihanat vilpoisat kesäpöksyt ja talvella sukkahousujen kanssa menevät edelleen aivan varmasti.

 Kirja, josta kaavan leikkasin, oli tosiaan:

Vappu Kärkkäinen, Hannamari Asplund, Ava Hällström: Girl trip. Kaavat elämään - Patterns for Freestylers.

Kolmas Oslo

Hyvää syksyä kaikille! Aika rientää niin kamalan nopeasti, mutta täällä ollaan taas! Ja tässä on TAAS yksi Oslo-pipo (Petite Knit: the Oslo Hat)

Neuloin viime syksynä yhden ja talvella toisen ja nyt oli kolmannen vuoro, kun hurahdin totaalisesti tämän syksyn Novitan värikartan keltaruskeisiin sävyihin. Tämä pipo tässä on Novitan Nordic Wool -lankaa. Otsalle ommeltu merkki on Tampereen käsityömessuilta (Mira Anniina Design) ja ompelin sen ihan vaan ompelukoneella ilman mitään nahkaneulaa ja hyvin meni.

Pipojen neulominen on kyllä pirun hankalaa. Vaikka tämäkin oli tosiaan kolmas pipo samalla ohjeella, purkamatta ei selvitty nytkään. Mutta lopulta siitä tuli kyllä oikein hyvä.

Leveys naisen koon mukaan (vaikka mulla on miesten kokoinen pää, mutta tuolla ohjeella tulee muuten ihan liian iso, vaikka neulekäsialani on tiukka), pituus miehen koon mukaan ja kavennukset tein joka kerros toisin kuin ohjeessa.

Ai että, syksy, lempivuodenaikani.

Ja kyllä, minulla on nykyään silmälasit.