Tuosta noin vain

Monesti kysytään, mistä revin aikaa käsitöille. Sitä kyllä välillä itsekin ihmettelen ja tottakai se on monien asioiden summa. Tietenkin se vaatii sen, että projektit aloitetaan, eikä vain haaveilla aloittamisesta. On kokeiltava rohkeasti, koska ennakkosuunnitteluun menisi liikaa aikaa. Jos kaavaa ei ole, sellainen piirretään vapaalla kädellä ja toivotaan parasta. Mitään koeversioita ei tehdä ja nuppineuloja käytetään säästeliäästi.

Nyt haaveilin mekosta. Marimarin beehive-mekko on tullut vastaan siellä sun täällä internetiä, mutta se ei sellaisenaan mulle kuitenkaan sopisi, joten piti tehdä itse. Ostin kankaan Kuusesta. Oisko tämä ollut Käpysen trikoota, en muista varmaksi. Levitin sen kaksinkerroin lattialle, piirsin T-paidan kaavalla yläosan ja hahmottelin vähän liidulla, millainen se toispuoleinen pussihelma mahdollisesti voisi olla tasoon piirrettynä. Leikkasin ja ompelin ja tattis, siitähän tuli tosi hieno!

On se kieltämättä vähän hölmöä, tai oikeastaan todella typerää, leikata vapaalla kädellä 60 euron kangas, mutta järkeilin, että jos sivulerpake menee pieleen, voin ommella siitä tavallisen mekon ja jos sekään ei onnistu, voihan siitä sitten tehdä jotain lapsille.

Ainahan tällaiset viritelmät eivät onnistu, mutta kieltämättä hyvin usein kuitenkin onnistuvat. Tämä hame muuttui kaapissa olevasta kankaasta päälle heitetyksi mekoksi alle kahdessa tunnissa.

Siinä siis yksi salaisuus ajankäyttöön: ole pirun nopea ja hemmetin hyvä!

Viikko pelkän taaperon kanssa

Esikoinen on viettänyt koko viikon Barcelonassa mun siskon ja äidin kanssa. Etukäteen vähän jänskätti, koska viikko on kuitenkin tosi pitkä aika ja lapset eivät ole olleet toisistaan erossa niin pitkään. Toki jos molemmat lapset olisivat lähteneet yhtä aikaa viikoksi lomalle, olisin poksauttanut skumppapullon, mutta tällainen järjestely kieltämättä vähän jänskätti. Okei, myönnän, aika paljonkin.

Barcelonan päästä en tietenkään voi tietää ihan koko totuutta, mutta meillä täällä kotona meni kyllä tosi hyvin. Ekana päivänä pikkuinen toiveikkaasti luuli veljensä tulevan kotiin, kun ovi kävi, vaikka ensin olikin osoitellut ulkona meneviä lentokoneita, että siellä ne menee. Myöhemmin on vaan todennut toisen olevan "Paaseloonassa". Liikuttavaa, miten lapset ovat toistensa kanssa kommunikoineet videopuheluiden välityksellä. Yhteinen tuttu riehuminen onnistuu, vaikka toinen olisi Espanjassa, jos vaan avaa videoyhteyden. Sitten juostaan puhelin kourassa ympäri hotellia ja toinen juoksee kotona. Ja hyvin onnistuu pikkusiskon yllyttäminen kiellettyjen asioiden tekemiseen matkan päästäkin. Ja toinen tottelee. Ja taas nauretaan.

Hieno mahdollisuushan tämä kyllä oli. Esikoinen sai täyden huomion ja laatuaikaa reissussa, näki ja koki paljon ja sitten taas pienen kanssa saatiin kaivattua laatuaikaa kotosalla pienemmissä piireissä. Yleensä kun tuntuu kaikki menot ja meiningit menevän vähän esikoisen tarpeiden ja mielen mukaan, niin tällä kertaa pienempi sai paremmin äänensä kuuluviin. Mulla oli toki mielessä vaikka ja mitä taaperolle sopivaa tekemistä, mutta tietenkin me sitten oltiin heti kättelyssä pari päivää sairaslomalla. Mikä lie kevätpöpö taas kävi kylässä. Ehdittiin me kuitenkin siellä lapsimessuilla käydä, valita pitkään ja hartaasti Citymarketista foliovappupalloa ja sitten tutustua tällä viikolla remontin jälkeen uudelleen avattuun Myyrmäen kirjastoon. Kivaa ja simppeliä tekemistä 2-vuotiaan ehdoilla.

Me ei käydä ihan hirveän usein kirjastossa ja jos käydään, käydään lähinnä leikkimässä. Lapset eivät ole vielä toistaiseksi oikein lämmenneet ajatukselle kirjojen lainaamisesta, enkä itsekään ole sitä vaihtoehtoa ihan hirveästi yrittänyt tuputtaa, sillä onhan siinä kieltämättä haasteensa. Ensinnäkin se, että lapset kiintyvät lempikirjoihin niin, että lainausajan päätytty ollaan liemessä. Ja toiseksi se, että jos kirja ei osoittaudukaan niin kivaksi, että sitä oikeasti luettaisiin, pelkään sen menevän hukkaan. Omia kirjoja kuitenkin luetaan paljon, joten uskon kirjojen lainaamisellekin vielä löytyvän aikansa ja paikkansa, se vaan ei ole ollut ihan vielä.

Enemmänkin pitäisi kyllä eri kirjastoissa kiertää lasten kanssa, niissä kun monesti on tosi kivoja lasten osastoja. Taisi olla listalla joskus hoitovapaalla ollessani, mutta oli niin valtavasti muutakin tekemistä, että kirjastot jäivät isolta osin kiertämättä.

Nyt kuitenkin vietettiin tosi kiva yhteinen hetki kirjastossa leikkien. Oikein sellainen rauhallinen hetki. Normaalisti jos kahden lapsen kanssa menee, lähtee homma hyvin äkkiä lapasesta ja sitten on poistuttava hirveän huudon kanssa paikalta. Mutta jos menee kirjastoon yhden lapsen kanssa kerrallaan, on tunnelma aivan eri. Olen monesti ennenkin luvannut, että alan tehdä silloin tällöin molempien lasten kanssa erikseen jotain kivaa yhdessä. Kuitenkaan en ole niin tehnyt, kuin korkeintaan neuvolakäyntien yms yhteydessä. Esikoisen kanssa ollaan käyty elokuvissa, mutta pienemmän kanssa ei tietenkään vielä. Nyt onneksi saatiin kokonainen viikko laatuaikaa tyttären kanssa.

Toivottavasti kuitenkin saadaan huomenna isoveli ehjänä takaisin. 

Sukkalankaihastus, Gründl Hot Socks Madena

Minulla on uusi sukkalankaihastus. Nimittäin Gründl Hot Socks Madena. Ostin sitä viime syksynä yhden kerän 4-säikeisenä (tuo tumma sinisävyinen) Lentävästä lapasesta ja rakastuin sen värimaailman. Sitten kun uuden vuoden aikoihin näin Lankatalo Tapion kaupassa samaa sarjaa 6-säikeisenä, ostin heti kaksi kerää. Kaikki kolme kerää ovat jo muuttuneet sukiksi, en kyllä enää tähän hätään muista, että minkä kokoisiksi, mutta ns lahjalaatikkoon kuitenkin jokainen. Jämistä voinkin raidoittaa sitten itselleni. Tosin tuo yksi kerä oli noita muita ohuempaa eli samaan sukkaan en tietenkään niitä sekoita.

Siis parastahan näiden lankojen väreissä on se, että niistä kaikista paistaa valkoinen pohjalanka läpi. Siitä tulee tosi kiva ja elävän näköinen pinta. Tavalliseen raitalankaan en olisi kiinnittänyt mitään huomiota.

4-säikeisen langan neuloin 2,5 mm puikoilla ja nämä 6-säikeiset 3 mm puikoilla. Ihan tämmösiä perussukkia ranskalaisilla kantapäillä. Tosin yksissä on ristiin vahvennettu kantalappu ja yksissä aina oikein -kantalappu.

Nyt olen neulonut niin järjettömän paljon sukkia lahja/hyväntekeväisyyslaatikkoon (kaikkia en ole edes esitellyt blogissa), että täytyisi käydä ne kaikki läpi ja kiinnittää jonkinlainen kokolappu ja laskea, paljonko on mitäkin kokoa. Sitten olisi helpompi sieltä napata, jos tilanne vaatii villasukkaparin antamista. Näitä perussukkia on nyt tullut paljon tehtyä työmatkoilla ja kaikki yhteisneulontasukat pitkältä ajalta on mennyt suoraan lahjaboxiin, kun ei ne omaan jalkaan sovi (ellen sovella, ja aina ei jaksa), mutta silti olen halunnut osallistua.

Minille myös

Muistatteko ensimmäisen itselleni neulomani villapaidan parin kuukauden takaa? Sittemmin mallin suunnittelija julkaisi paidasta myös lasten version ja samantien ostaa päräytin ohjeen ja kaivoin kaapista langat. Ja siinä se nyt on: tyttären samispaita!

Ohje: Sunset Highway Mini (Caitlin Hunter)

Langat: Puffala Sukka-Puffa (sävyssä dark grape, eli tuo tumma violetti), Handun merinosukkalanka (tuo sinisävyinen), Hedgehog fibers sock yarn (sävyssä birhtday cake eli tuo vaalean violetti) ja päävärinä Kässäkerho Pom Pom Sock Blank (merinosukka) sävyssä mehujää.

Puikot: 4 mm, paitsi resorit 3 mm ja hihat neuloin 3,5 mm, sillä en halunnut yhtä jättimäisiä hihoja, kuin omassa paidassani oli.

Koko ja muokkaukset: Koska minulla on pirun tiukka käsiala, niin siitä huolimatta, että otin ohjeen suositusta isommat puikot, valitsin 4-vuotiaan koon, vaikka lapsi on normaalikokoinen 2-vuotias ja silti neuloin reilusti lisämittaa skandinaavisen pitkäselkäiselle taaperolle, eikä tullut kyllä yhtään liikaa. Hihoista tein ohjetta timmimmät ja jätin ennen resoria olevat vähennykset tekemättä, koska en halunnut samanlaisia pusseja, kuin omassa paidassani.

Vähän villi kortti oli käyttää paitaan Sock Blankkia, mutta se oli ainut tuollainen fingering-paksuinen merinohommeli, mikä pienestä lankavarastostani mätsäsi ja kun tosiaan en malttanut odottaa sen vertaa, että kävisin lankakaupassa tai tilaisin jostain. Mulla ei ole ollut mitään ongelmaa neuloa noista sukkalankuista sukkia, ne kun neulon yleensä 2,5 mm puikoilla eli jälki on tasaisen tiukkaa. Mutta 4 mm puikoilla paitaa neuloessa, ei päästy viimeistelyn jälkeenkään tasaisen sileään jälkeen. Löysät kohdat ovat kuitenkin sen verran tasaisin väliajoin, että oikeastaan se näyttää tarkoituksen mukaiselta pintaneuleelta, joten ei haittaa yhtään mitään. Tässä ei nyt lähikuvaa paidasta olekaan, mutta voitte kuvitella.

Tätä aitamaalausta Myyrmäentiellä Louhelan aseman lähellä olen katsellut jo pidempään sillä silmällä ja viimein oli riittävän herkku neule kuvattavaksi tämän edessä. Harmillisesti kännykkälaadulla, mutta kameran linssi kuvaa sen verran läheltä, että olisin joutunut autotien toiselle puolen kuvaamaan ja sehän ei tietenkään tule kuuloonkaan 2-vuotiaan kanssa, joten näillä mennään, mitä on.

Huolestuneille tiedoksi, että lasta ei jäädytetty harvan ja ohuen villapaitansa kanssa kovin pitkään, vaan poseeraamisen jälkeen puettiin heti haalari takaisin päälle.

Sitten vielä kimppakuva Myyrmäen asemalla:

Kyllä nyt kelpaa samistella!

-----

Edit: vielä lähikuva rauhallisempaa taustaa vasten, näkyy käytetyt langat paremmin.

Marimekkoa äidiltä tyttärelle

Tuossa talvella kun siivosin vaatekaappiani, pyörittelin taas käsissäni 7 vuotta sitten ompelemaani mekkoa Marimekon siirtolapuutarha -puuvillasta. Se kiristää nykyään rintojen kohdalta vähän liikaa, mutta siinä oli sen verran rispaantunut kanttinauha niskassa, ettei sitä oikein kirpparillekaan ilman korjaamista tohtinut laittaa. Kangas oli kuitenkin vielä hyvässä kunnossa, joten ompelin siitä tyttärelle kevättakin! Kangas riitti juuri ja juuri siten, että sai kohdistettua isoja kuviota sopiviin kohtiin. Vaikka uusia kankaita olisi miten ihania tahansa, eniten mua kuitenkin aina vaan inspiroi se, että saan kierrätettyä jonkin vanhan jutun uudeksi. Ja nimenomaan omista kaapeista löytyneet, muiden jätteet ei innosta samalla tavalla.

Takin ompelin tosiaan jo joskus talvella, joten en muista kyllä yhtään, että mitä kaavaa käytin ja muokkasinko sitä jotenkin. Todennäköisesti kuitenkin jostain Ottobre-lehdestä. Takin vuoritin oranssilla Marimekon kukkatrikoolla, mitä olen joskus ostanut tehtaanmyymälästä, yrittänyt ommella siitä jotain ja epäonnistunut. Nyt sekin sai uuden elämän.

Takista tuli kyllä hieno.

Ja voi taaperon riemua, kun kevään ensimmäiset kukkaset ovat ilmestyneet lähimetsään.

Lapsimessut 2018

Sisäänpääsy messukeskuksen blogipassilla

Tänä vuonna pääsin lapsimessuille heti perjantaiaamusta, joten nyt tulee ihan järkiaikaan postauskin, kun messuja on vielä kaksi päivää jäljellä. Tälläkin kertaa suunnistin messuille ensin yksin, ajatuksena kierrellä rauhassa kaikki ostoshommat ja esitteiden keräilyt ja mahdollisesti menen sitten myöhemmin viikonloppuna käymään lapsen kanssa, jos vielä jaksan.

Näin käsityöbloggaajan täytyy heti ensitöikseen mainita, että kangasmyyjiä oli ilahduttavan paljon. Johtuen osittain varmaan siitäkin, että tänä vuonna ei ollut lapsimessujen yhteydessä käsityömessuja erikseen. Joka tapauksessa, kangasmyyjiä siis oli ja heillä oli myös omia vaatemallistojaan messualessa. Tästä inspiroituneena ostin vaatteita valmiina, eipähän tarvitse itse ommella ja säilöä jämätilkkuja ja jälkikin on parempaa, kun sen on ammattilainen ommellut. Mahtavaa! Lapsille tuli hankittua vaatteita muualtakin, mutta ei siitä nyt sen enempää, jokainen kyllä varmaan tietää, mitä siellä myydään. Oli erikoiseriä ja uutuuksien lanseerauksia ja messutarjouksia. Nyt messuviikonloppuna useat vaatepuljut tarjoavat aleprosentteja myös verkkokauppaostoksiin, nekin kannattaa tsekata. Lapsille ostin myös Oppi ja Ilo -tehtäväkirjoja pyyhittävällä tussilla, koska ne on tosi hyviä.

Tänä vuonna lapsimessujen yhteydessä oli myös kouluikäisille suunnattu Hupicon, missä oli paljon legohommia ja pienoisrautateitä ja vaikka mitä. Ihmettelin, miksi siellä oli niin vähän väkeä, mutta tosiaan hei, arkiaamuna ne koululaiset taitaa olla koulussa, eikä messukeskuksessa.

Itse tykkään messuilla vaate- ja tarvikeshoppailun lisäksi kiertää myös eri huvipuistojen ym matkailuun liittyvien esittelijöiden osastot. Nytkin esim Puuhamaahan sai tosi edullisesti alkukesän lippuja.

Kaupunkikohteista tänä vuonna oli esittelyssä visit Kouvola ja vietinkin pitkän tovin keskustellen asiasta. Josko tänä vuonna päästäisiin käymään siellä Repovedellä, ollut jo useamman kesän listalla, mutta vielä ei ole revennyt aikaa.

Aktiivinen synnytys ry:n pisteellä olisi saanut aika hienon perhe/kaverikuvan.

Tämän vuoden äitiyspakkaustakin kävin ihailemassa, vaikka en millään tavoin kohderyhmään kuulukaan. Mutta niin hieno!

Ostin minä sitten yhden kankaankin Roolta, kun tuossa kuosissa ei valmisvaatetta ollut. Saas nähdä, kuinka käy. Nyt just ei nimittäin ompelu ole juurikaan inspiroinut. Eipä sillä, että oikein mikään muukaan asia.

Mutta mutta, Lapsimessut siis vielä lauantaina ja sunnuntaina Helsingin messukeskuksessa. Ehkä itsekin vielä piipahdan kertaalleen.

Hupsistarallaa 10 vuotta, muistelot osa 3

2014
Tammikuussa 2014 palasin töihin ja lapsi meni päiväkotiin. Olin koko vuoden kuitenkin osittaisella hoitovapaalla siten, että keskiviikot olin lapsen kanssa kotona. Tai siis ei about koskaa oltu kotona, vaan käytiin keskiviikkoisin lapsen kanssa retkillä. Eli blogin retkipostaukset kasvoivat hurjasti. Taapero innostui junista ihan tosissaan ja tänä vuonna käytiinkiin kaikilla mahdollisilla museojuna-ajeluilla, mihin vaan kerettiin ja ymmärrettiin mennä, ja erilaiset juna-aiheiset museot tulivat hyvin tutuiksi. Liityttiin miehen kanssa museorautatieyhdistykseen ja hommasta tuli tosiaan koko perheen yhteinen innostus. Eiran langat -lehdessä julkaistiin mun neuleohje ja poika teki mallikeikan Mainio Clothingille. Töissä oli loppuvuodesta yt-neuvottelumeininkiä ja vitsillä heitin, että pitää tehdä yt-vauva. Oikeasti oltiin aloiteltu vauvan tekemistä jo muutenkin, haha.

Satunnaisia sankareita -takki

Taaperon "opiskelijahaalari" päiväkodin vappujuhlaan

Lippapipo, minkä ompelin vanhoista legginsseistäni ja koristelin kangasmaalilla painamalla legopalikalla kuvioita

Kauluriohje Eiran langat -lehdessä

Neuloin lapselle aivan ihanan villapaidan. Pipo on ommeltu vanhasta paidastani.

Poika oli mallina Mainion AW14 mallistossa

2015

Vuosi alkoi positiivisen raskaustestin merkeissä. En muista yhtään, tapahtuiko tänä vuonna blogin kannalta mitään muuta erityistä, kuin tämä iloinen perhetapahtuma (mikä tietenkin näkyi siinä, että ompelin ja neuloin tosi paljon vauvajuttuja). Tai no joo, tänä vuonna aloin pitään joulukalenteria blogissa! Ja loppuvuodesta pääsin Suuri käsityölehden Taitava tekijä -palstalle, aikamoista!

Nollan vesipilarin kesähaalari

Äitiyspakkauksen värimaailmaa vähän uusiksi Dyloneilla

Virkattu lippapipo

Virkattu vaunuverho

Toinen minivauva

2016

Nyt meni neulemaailma uusiksi, kun suomalaisetkin alkoivat tehdä neulepodcasteja. Ja Jyväskylässä alettiin järkätä neulefestareita. Kiitos näiden kahden osatekijän, aloin itsekin neuloon niistä pirskatin kalliista käsinvärjätyistä langoista ja neuloin heti kättelyssä kaksi Stephen Westin huivia ihan vain koska olin menossa Stepen kurssille neulefestareilla (tosin ne eivät olleet kalliista langasta). Tänä vuonna virkattiin sairaaloihin keskosvauvoille turvalonkeroita ja Eilen tein -Hannen kanssa pidettiin turvalonkeroilta Lankamaailmassa. Loppuvuodesta lonkerot vaihtuivat sinivalkoisiin sukkiin, kun joku keksi, että neulotaan kaikille Suomi100 -vuonna syntyneille sinivalkoiset villasukat. Tein aika hemmetin monet, kun vähän totanoin hurahdin.

ikuisuusprojekti alkoi

Kävin radiossa höpöttämässä neuleista, toinen kerta blogiurallani. 

Ja mihin muuhun ne luksuslankansa sitten käyttäisi, kuin taaperon vaatteisiin

Suomi 100 -vauvoille sukkia

Tämän haalarin neuloin kyllä jo 2015, mutta sopivan kokoinen se oli vasta 2016

Virkattu vaunulokerikko, ihan älyttömän kätevä edelleen!

Nämä pakkasin mukaan neulefestareille

Paperiveneneule pojalle. Ite suunnittelin.

Turvalonkero

Eka Steppehuivini

Toinen Steppehuivini

2017

Tapahtuiko vuonna 2017 enää mitään uutta ja ihmeellistä? Palasin syksyllä töihin ja olen niin uponnut ruuhkavuosien suohon, että pää lyö ihan tyhjää. No, ainakin kokeilin itse värjätä lankaa, sukkalankut rantautuivat Suomeen ja musta oli juttu Unelmien käsityöt -lehdessä. Neuloin itselleni synttärilahjaksi box of socksin, eli laatikollisen ihania sukkia. Neulepodcastit syrjäyttivät osaltani lähes kokonaan Netflixin. Jyväskylän neulefestarit ja Tampereen kässämessut olivat jälleen kerran todella odotettuja kässätapahtumia. Neuloin miehelleni villapaidan.

Sateenkaaripäiväpeite tilkuista

Itse värjäämäni sukkalankku

Virkattu knalli, mikä päässä seikkailin kesän reissut

Luotolaispaita miehelle. Paita käytiin kuvaamassa tietenkin Hailuodossa.

So faded -paita tyttärelle

Box of Socks

2018

Ja niin päästiin tähän kuluvaan vuoteen. Minulla ei nyt ole paljastaa yhtään mitään erikoista tulevaisuuden suhteen. Näillä mennään, mitä on, ja katsotaan minne tie vie :D

Ei kyllä sanat riitä kertomaan, miten iloinen olen siitä, että teitä on noin älyttömän paljon siellä mukana seuraamassa ja pitämässä hyvää henkeä yllä. Olen kasvanut paljon käsitöiden tekijänä, bloggaajana, ihmisenä (kyllä, myös fyysisesti, vaikka henkistä puolta lähinnä tässä ajattelin) ja äitinä tänä aikana. Kiitos! Tästä jatketaan sitten taas uusin jutuin!