Kahvilavinkkaus Vantaalta

Kävin tänään ennen iltavuoron alkamista neulomassa hetkisen Tikkurilassa Vernissaan avatussa uudessa kahvilassa, Kahvi Charlotassa. Nyt on jo vähän koleat ilmat jäädä puistoon neuloon, jos on käynyt asioilla ja jää hölmö luppoaika ennen työvuoron alkamista. Luulen, että jatkossa taidan tulla vähän tarkoituksellisestikin silloin tällöin liian aikaisin iltavuoroon, jotta voin mennä hetkeksi istuun Charlottaan, ottaa ikkunapaikan ja katsella Tikkurilankoskea ja juoda murokulhosta kaakaota.

Tämä kahvila on ollut Vernissan tiloista vasta lokakuusta asti, joten aika uusi juttu siis. Lounastakin sieltä olisi saanut, pitänee joskus testata.

Niin ja kuulemma sinne voi mennä myös koirien kanssa. En ole vielä ihan varma siitä, että mikä on mielipiteeni asiasta,  mutta kai se vain hyvä on, että koiraihmisillekin on kahvilansa. Kunhan ei vaan mun ruuassa törrötä koirankarvoja. Terveisin elintarvikehygieniahysteerikko (ammattitauti, en voi sille mitään, en pysty hiljentään sisäistä terveystarkastajaani, vaikka haluaisin, sillä onhan koirat toki kivoja ja söpöjä).

Kuivemmalla ja lämpimämmällä ilmalla sitten terassille!

Joulukalenteri tulee taas

Viimeisimmät kaksi vuotta olen pitänyt blogijoulukalenteria, eli postannut jouluteemalla joulukuun joka päivä aattoon saakka. Se on ollut mielestäni tosi kivaa ja halusin ehdottomasti tänäkin vuonna, vaikka se on ollut haastavaa, sillä en ole enää päivät pitkät kotona lasten kanssa, kuten ne kaksi edellistä kautta ja kaksikymmentäneljä on ihan oikeasti todella paljon. Pitkin syksyä on kuitenkin ideoita ja valmiita töitä tupsahdellut, joten enköhän minä nyt uskalla luvata, että homma hoidetaan kotiin tänäkin vuonna. Stressiä en aio ottaa, jos jostain syystä joku päivä jääkin ilman postausta, mutta toistaiseksi näyttää hyvältä.

Täällä aletaan olla valmiita ottaan joulukuu vastaan.

Joulukalenterikynttilä, tonttuovi ja lankajoulukalenteri paikoillaan. Kohta alkaa tapahtua!

Edelliset ja tulevat joulukalenterimerkinnät löytyvät avainsanan joulukalenteri takaa, kaikki mahdolliset joulupostaukset niiden lisäksi yleisemmällä joulu-avainsanalla.

Länsimetroajelulla

Länsimetron avajaisia vietettiin reilu viikko sitten (vihdoin ja viimein). Lapset ja mies olivat silloin paikalla ja ajelulla, itse olin samaan aikaan Tampereen kässämessuilla. Reippaan viikon se metro siellä tosiaan ehti jo kulkea ennen kuin itse ennätin lähteä kyytiin. Seuralaisena tietenkin city guide -poikani. Ilman taaperoa rattaineen päästiin fiilisteleen mm Suomen pisimpiä liukuportaita Koivusaaressa, mikä on muuten myös maailman ainut meren alla oleva metroasema, kelatkaa mitä nähtävyyksiä hei!

Äärimmäisen ihailtavaa paneutumista rattaiden kanssa länsimetroiluun löytyy muuten Isyyspakkaus-blogista. Tommi on ottanut oikein sekuntikellolla aikaa, miten näppärästi pääsee laiturilta ulos rattaiden kanssa, eli hisseillä. Arvostan!

Tässä kuitenkin meidän huviajelusta.

Ei usein käydä Espoossa, mutta aina kun käydään, muistan mainita, että Espooseen ei useinkaan ole mitään asiaa. Sillä tavalla Länsimetro ei siis meidän elämää juurikaan mullista, mutta pitäähän sitä silti hypettää mukana, kun joukkoliikenteeseen tulee jotain tällaista uutta ja hienoa. Kyllähän se oli hienoa ja jännittävää, kun Ruoholahdessa ei kuulutettukaan pääteasemaa vaan puksutettiin meneen vanhan kääntöraiteen ohitse Lauttasaareen. Ihan en kuitenkaan samanlaiseen fiilikseen päässyt kuin pari vuotta sitten Kehäradan aukeamisen kanssa. Pääsyy lienee varmasti se, että Kehärata mullisti minun arkeani ja työmatkojani todella voimakkaasti parempaan suuntaan, Länsimetro taas ei vaikuta mun tämänhetkiseen elämääni mitenkään. Länsimetron varrella on vähemmän uutta ja jännää, kun taas kehäradan varrelle rakennetaan koko ajan ja sinne on tupsahtanut mm Vantaan modernein leikkipuisto. Kehärataa hinkattiin ees ja taas ihan vain ajankuluksikin ollessani lasten kanssa kotona perhevapailla. Kehäradalla lähijunat kulkevat kovaa vauhtia ja siellä on pitkiä tunneleita. Länsimetro on vain metro lännemmäksi. Ainakin näin vantaalaisen silmin. Mutta voi pojat, että on se silti hienoa ja mahtavaa ja uudet asemat ovat upeita (tosin on ne hienoja siellä Kehäradallakin ja vanhojakin uudistettu).

Kahdeksan uutta asemaa, neljällä astuttiin metrosta ulos eli jotain jäi vielä ensi kerraksikin.

Lista bongaamistani joulukalenterineuleista

Ihan kohta vaihtuu joulukuuksi ja nykyään onkin jo aika mahtava valikoima erilaisia joulukalenterineuleita eli neuleohjeita, joista julkaistaan pätkä kerrallaan ja lopputulos on mysteeri viimeiseen asti ja sitten aattona on valmis neule. Jokainen näistä oli kyllä viime vuonnakin, mutta ajattelin kuitenkin vinkata, jos joltain on mennyt ohitse eikä sitten halua enää kesken kaiken kiriä mukaan. Eihän näihin kaikkiin (ainakaan minä) millään ehdi osallistua, mutta onpahan valinnanvaraa.

1. Heidi Alanderin Chrysaetos Advent MKAL -huivi. Maksullinen ohje Ravelryssa. Tähän sain ohjeen kaupan päällisenä kun ostin Tampereen messuilta Titityyn kojulta neljä vyyhtiä Tukuwool fingeringiä. Vuosi sitten neuloin joulukalenterihuivin myös ja tänä vuonnakin olisi siis tarkoitus. Itse menen hempeällä vaaleanpunaisella, tummalla harmaalla ja ihanalla turkoosilla. Ohje ilmestyy kahdeksassa osassa siten, että alkukuusta tiheämmin kun kerrokset ovat vielä lyhyempiä. Uudesta ohjepätkästä tulee ilmoitus Ravelryviestinä. Huivi neulotaan fingering-paksuisesta langasta. Pääväriä tarvitaan 100 g, kahta muuta väriä 50 grammaa kutakin.

2. Sweet things -blogissa on tänä vuonna viime vuoden tapaan adventtisukkayhteisneulonta. Ohje sukkiin tulee siis neljässä osassa, yksi jokaisena adventtisunnuntaina ja ohjetta julkaistaan Sweet things -blogissa. Ohje on suunniteltu Novita 7 veljestä -langalle. Kahdella värillä kirjoneuletta. Viime vuonna neuloin adventtisukat (kuva alla), mahdollisesti neulon tänä vuonnakin, sillä kerran viikossa ilmestyvän ohjeen kanssa ei tule kauheata stressiä, jos ei joka päivä ehdikään neuloa.

3. Novitan joulukalenterisukat 2017. Viime vuonna Novita oli lähtenyt mukaan joulukalenterineulehypetykseen upeilla kirjoneulepolvisukilla. Itse en niitä neulonut, mutta olivat hienot. Tänä vuonna heiltä on luvassa 7 veljeksestä neulottavat yksiväriset (polvi?)sukat jouluisilla ja talvisilla pitsi- ja kohoneulepinnoilla. Novitan sivuilta löytyy tarkemmat speksit ja hashtagit. Oletettavasti ohjetta julkaistaan päivittäin Novitan kotisivuilla. Laitan harkintaan!

4. Legendaariset Taimitarhan joulukalenterisukat tulee tänäkin vuonna kahtena erilaisena. Joko kirjoneulepolvisukat Seiskaveikasta kolmella värillä tai yksiväriset pitsipalmikkosukat Nallesta. Niina Laitinen on järjestänyt jouluisin ja about kaikkina muinakin vuodenaikoina todella suosittuja yhteisneulontoja, bravuurina juurikin kirjoneulepolvisukat. Itsekin olen muutamat aloittanut, mutta jostain syystä en yksiäkään jaksanut valmiiksi asti. Taidan siis tänä vuonnakin tyytyä seuraamaan sivusta. Molempiin sukkiin ohjeet julkaistaan Taimitarhan ja Niina Laitinen designs -facebooksivuilla/ryhmissä.

Nämä ovat tiedossani tällä hetkellä. Saas nähdä, tupsahtaako jostain vielä lisää vai osaako joku nyt jo sanoa, mitä multa on jäänyt huomaamatta.

Merimuseo Lennusadam Tallinnassa

Moikka moi! Onko ollut ikävä retkipostauksia? Mulla itselläni nimittäin ainakin on ollut! (En päässyt edes kirjoittaan Länsimetron avajaisista, koska en ollut siellä. Lapset ja mies tosin olivat kyllä.) Nyt kuitenkin olisi taas juttua tarjolla. Kävin nimittäin lasten ja siskoni kanssa päiväristeilyllä Tallinnassa ja kohteeksi valikoitui Lennusadam.

Mentiin paikalle kävellen, mutta jälkiviisaana olisi voinut edes toiseen suuntaan ottaa bussin (tai taksin, mutta kun lasten turvaistuimet...), mutta hyvin meni näinkin. Innostuin valtavasti lopulta nähdessäni rakennuksen (en ollut etukäteen ottanut museosta selvää), sillä siitä tuli jostain syystä mieleen Muumien Niiskun joku lentohärvelitalli.

Sisällä saikin sitten kerätä leukojansa lattialta, aivan mielettömän HIENO museo. Katossa hiljalleen pyörivät propellit ja violetti värimaailma oli taianomainen. Ollaan monenlaisessa museossa käyty ja useissa eri merimuseoissakin. Tämä on kyllä todella upea paikka! Sen lisäksi, että museo hiveli silmää, oli siellä ihan eri luokkaa kaikki itse osallistuminen, kuin mitä esimerkiksi Suomessa. Ja sehän se aina parasta on niin omasta kuin lastenkin mielestä, jos saa kokeilla asioita ja tehdä itse pelkkien vitriinihyllyjen tuijottamisen sijaan (vaikka ihanaa kyllä on se vitriinienkin tuijottaminen, todellakin!)

Ohjattiin pienoislaivoja, käytiin myrskyhuoneessa (ja juostiin sieltä kuset housussa pois kesken puhurin), lennettiin lentosimulaattorilla, käytiin erilaisissa pelastuslautoissa sisällä, soviteltiin pelastusliivejä, kiivettiin pelastushelikopteriin ja jänistettiin pelastussukkaan pudottautumista. Vaihtuvana näyttelynä on tosiaan mayday mayday mayday vielä parin kuukauden ajan.

Museon keskellä oleva valtava sukellusvene oli todella vaikuttava. Käytiin tosiaan kesällä Suomenlinnassa olevassa sukellusveneessä ja onneksi tehtiin sukellusvenevierailut nimenomaan tässä järjestyksessä, sillä eipä se Suokin sukellusvene yhtään miltään tuntuisi, jos olisi ensin päässyt käymään täällä.

Aivan huikea museo 5-vuotiaan mielestä, taaperoraasu taaseen nukkui rattaissa koko museovierailun ajan, eipä sillä, että siellä ihan hirveästi olisi mitään 2-vuotiasta kiinnostavaa ollutkaan. Mutta rattaiden kanssa pääsi kyllä hyvin kulkeen museossa, pisteet siitäkin. Ulkoalueita ja höyryjäänmurtajaa ei käyty tsekkaamassa.

Voisin ehdottomasti mennä toistekin jonkun eri näyttelyn aikaan.

Otettiin muuten ekaa kertaa ikinä tämmöiselle matkalle hytti ja vieläpä molempiin suuntiin ja oli kyllä joka euron arvoista. Verrattuna levottomaan hengailuun jossain nurkassa tai käytävällä, saatiin nyt joko levätä tai mahdollisesti rakentaa oma hoplop hyttikerrossängyistä ja tikapuista ja katsella merelle pyöreästä ikkunasta. Tavaroista, päällysvaatteista ja rattaista ei ollut huolehdittavaa, vaan täsmäiskut leikkipaikalle, karkkikauppaan ja ulkokannelle hoitui kätevästi hytistä käsin. Ja oma vessa on aina plussaa, etenkin lasten kanssa.

Molempiin suuntiin suhautettiin Tallink Starilla.

Muita ihania marrassukat

Muita ihania -blogissa oli taas ihana sukkayhteisneulonta ja mulla sattui oleen aivan täydellisesti toisiinsa sointuvia jämälankoja. Osa kyllä loppui tai ainakin uhkasi loppua kesken, joten varren kuvioita on vähän lyhennetty. Tällä kertaa en yrittänyt soveltaa ja kikkailla, jotta saisin näistä oman jalkani kokoiset vaan tein suosiolla lahjalaatikon täytteeksi.

Puikot: 3 mm
Langat: Vuorelma veto, Gjestal Maija, Novita Nalle, Regia 6-fädig

Ihanat! 

The kässämessupostaus

Sisäänpääsy anottu bloggaajastatuksella ja se myönnettiin postausta vastaan

No niin kuulkaas, on taas ollut jokavuotisen Suomen Kädentaidot -messujen aika. Itse kävin Tampereella sekä perjantaina että lauantaina. Kiitos VR:n puoli-ilmaisten säästölippujen, sniidailin hotellin kanssa ja tulin kotiin yöksi välillä. No, jos rehellisiä ollaan, niin olisin ottanut hotellin, jos olisi ollut jossain huone jäljellä vielä siinä vaiheessa, kun päätin messuilla kaksi päivää. Mutta junaliput olivat halvat, siitä ei päästä mihinkään.

Yleensä olen suunnitellut messuvierailuni vähän paremmin, tulostanut kartat ja merkannut niihin, mitä on missäkin. Nyt lähdin ihan vaan hengaileen ja tapaan ihmisiä. Jumppatrikoot ja lenkkarit takasivat hyvän turnauskestävyyden.

Yksi eniten odottamistani jutuista messuilla oli Sanna Vatasen uusi kirja: Bää ja siihen liittyvät näyttelyt. Kirjassa on siis tehty kaikki ohjeet suomalaisesta villasta ja siinä on hyvin paljon kuvia lampaista. Itsehän en ole suomenlampaanvillan ylin ystävä ja muutamaa Tukuwoolhairahdusta lukuun ottamatta en pässinpökkimää ole käyttänyt. Mutta Sanna Vatanen! Hitsi että oon fani! Ryntäsin heti ensitöikseni hehkuttaan hänelle, kuinka aikoinaan rakastin hänen jämälankakirjaansa valtavasti ja luettelin, mitä kaikkea siitä oon neulonut ja ah! En muista olenko koskaan ennen tuolla tavoin rynnännyt fanittaan ketään livenä. Tuskin. Mutta tykkään Sannan tyylistä ja neuleista ja ne on todella tunnistettavia, lehdistäkin helposti bongaan, jos on.

Mutta tosiaan, Bää! 

Kävin molempina päivinä neuletubetusfanitusmiitissä ja perjantaina istahdettiin hengähtään C-hallin katsomoon bloggaajakavereiden kanssa. Nautittiin myös kuohuviinibaarin antimista. Kuinka siistiä oikeasti, että messuilla on kuohuviinibaari? Niinpä! Perjantaina messujen jälkeen kävin vielä syömässä ja tuopillisilla Nupu nupu -blogin Marian kanssa. Oi että oli kyllä parhautta! Olin jo sen verran väsynyt kuitenkin, että mietin jo, pitäisikö jäädä lauantaina vain kotiin, sillä olin mielestäni ehtinyt kiertään messut jo ihan hyvin perjantainakin. Päätin kuitenkin tulla, koska olihan ne junaliput jo ostettu (vaikka halvat olivatkin) ja eihän sitä neuvoteltua lapsivapaata hukkaan sovi heittää! Ja varsinkin kun tiesin, että näkisin lauantaina monta sellaista bloggaajakollegaa, jotka eivät perjantaina vielä olleet paikalla. Niinpä kävin kotona nukkumassa lyhyet yöunet ja otin junan takaisin Tampereelle.

Lauantaina en pyörinyt messuhalleissa varmaan edes kahta tuntia, mutta kummasti sitä sai kuitenkin rahaa kulumaan. Hups. Kävin aamupäivällä kylässä huudeille muuttaneen veljeni luona ja hän kärräsi minut messukeskukseen puoliltapäivin. Menin melko suoraan taas ensin podcastaajien miittiin (ihan siis vain fanina) ja sitten blogimiittiin, joka saatiin hyvin tiukalla aikataululla pari päivää ennen messuja sovittua pieneen neuvotteluhuoneeseen. Nauru hersyi, ostokset esiteltiin ja vinkit jaettiin. 

Tänä vuonna messuilla omaan silmääni pisti (ja pankkitiliäkin pisteli) runsas tarjonta pörrötupsuja (saanko sanoa pörrötupsu, koska tekoturkistupsu kuulostaa jotenkin turkista ihannoivalta, eikä se ole tarkoitukseni. Mutta hitsi, että ovat söpöjä! Ostin neljä. Hups.) ja neuleaiheisia kangaskasseja ja projektipusseja.

Muutenkin välinehifistely kukoistaa, oli muistikirjaa ja kaavakansiota ym pientä kivaa, joten heillekin, jotka ovat langanostolakossa (tai kankaanostolakossa), riitti tarjontaa. 

Sitten vinkiksi kaikille heille, jotka voivottelevat, että haluaisivat ommella lapsilleen vaatteita, mutta eivät osaa. Epätoivonne on kuultu ja siihen on vastattu! Bongasin nimittäin messuilta firman nimeltä HioP, mikä myy tarvikepaketteja, joissa on kangas sekä kaavat ja ohjevideo löytyy Youtubesta. Nettisivuilta voi tilauksen yhteydessä valita kankaan värin ja HioP-pallon voi aplikoida haluaamansa kohtaan. Uskoisin, että tämä on monille toivottu juttu. Joten tästä lähtien aina kun kuulen jonkun harmittelevan, että ei osaa, ohjaan hänet HioPin nettisivuille.

Sellasta mulle tuli äkkiseltään mieleen kertoa tän vuoden "Tampereen kässämessuista"!

Älyttömän suuri kiitos kaikille teille ihanille, joiden kanssa sain viettää aikaa ja jokaiselle, joka tuli jutteleen. Nähdään taas! :)