Sivut

sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Sunnuntai, aamupala ja Kaleva

En malttanut odottaa paperiversiota vaan ostin irtonumerona verkkoversion.

(ps. rrrrrakastan persimoneja! Syön ne lusikoimalla sisukset, en siis kokonaisina kuorittuna.)



Siellä mä oon!



Jopa kahdella sivulla.



Joudun varmaan linnaan kun otin kuvakaappauksen mut tää on niin hieno kun nuo lankakerät lentää :)



Nyt sitten jännätään, koska tyypit huomaa. Kalevan lukijakuntaan kun kuuluu mieheni melkein koko suku. Meilläkin siis puhutaan oulua (tai siis mies puhuu, minä en!). Muistan kun itse aikoinaan ekan kerran sanoin vahingossa "ookkonä", se oli aika pelottavaa :D Mutta puolustuksekseni voin kertoa että asuin silloin itsekin Oulussa. Ja luin Kalevan aina jos ehdin ennen luennoille lähtöä (eli vain viikonloppuisin, heh).

perjantai 28. lokakuuta 2011

Mainio kuvaussessio :D :D :D :D :D

Olin pari päivää sitten haastateltavana lehteen. Kuvaa varten pyysin vähän armonaikaa että ehdin neuloon/virkkaan jotain edes. Eilen sitten oli tapaaminen kuvaajan kanssa joka ei ollut yhtä perillä siitä mitä teen kuin itse toimittaja (joka lukee mun blogia). Mutta siis todellakin vain silleen herttaisen positiivisella tavalla ymmällään :D Tai ainakin toivon niin.

***

-Mä katoin että tuolla olisi sopiva paikka.
-Ulkona. Virkkaatko sä ulkona?
-Mä virkkaan ihan missä vaan.

***

-Niin mitä sä oikein teet?
-No nää on tällasia neulottuja ja virkattuja juttuja joita ompelen tolppien ympärille.
-Siis mitä? Selitäpä nyt vielä.

***

-Tuohonko sä sen laitat?
-Kyllä!
-Et oo tosissas! Siis tähän näin?
-Joo-o.

***








Päädyin kuvattavaksi suoraan töistä, naamassa vielä punaiset painaumat hengityssuojasta. Toivon mukaan ne ei näy lehdessä. Oululaiset ja muut sielläpäin asustavat voivat koittaa bongailla ilmeisesti sunnuntaina. Minä näen sen joskus myöhemmin.

torstai 27. lokakuuta 2011

Huijausta, ei Marimekon ystävämyynnissä mitään ystäviä myyty!

Kävin siellä jo eilen. Tämä pitää mainita ettei kukaan luule että kävin tänään tavallisten kuolevaisten kanssa vaan eilen, kanta-asiakkaana. Olin kuitenkin niin kuolemanväsynyt illalla etten jaksanut blogata. Tämä vantaalaisjuntti raahasi ahterinsa ihan Herttoniemeen asti ja takaisin. Huh huh!

Moi, kävin Marimekolla Vallilan hameessa, iik!



Mostin paidan. Ps: minä saan koskea keittiön tapettiin koska a) pesin kädet ja b) olen sen itse maksanut omilla rahoillani. Muut, älkää edes haaveilko käpälöintiä!


3 metriä trikoota. Lapsena en olisi suostunut tuota edes piteleen mutta nykyään leppäkerttukammoni ei koske enää KAIKKEA pilkullista, vaan niitä ötököitä vaan itsessään.


Kanteleen kutsu -piparimuotti!!!
Nyt voin pitää oravapikkujoulubileet. Syödä oravapipareita (toinen muotti Ikeasta), juoda glögiä oravamukista (joululahja pikkuveljeltä pari vuotta sitten) ja syödä rusinoita oravakulhosta! (pakko-ostos viime vuonna kun en päässyt yli siitä että näin sellaisen lehdessä)

"Me kahden kesken perustimme ikioman kerhon, ja jäsenmaksuks määräsimme yhden tammenterhon. La la lallati lallati laa, hauska metsässä on asustaa"


Ei sit muuta, moi!

tiistai 25. lokakuuta 2011

Nyt pitää neuloa!

Mun maanantai:


tiistai+silmäpussit:


Mulle tais tulla "neulegraffitikeikka" :) Note to self: pidä aina valmiita tekeleitä jemmassa.

maanantai 24. lokakuuta 2011

in action, osa 4

Mun pitäisi lopettaa nää käsityöasujen kuvaamiset ainakin siihen asti että a) pesen peilin, b) säädän kameran asetuksia ja c) teen jotain tuolle naamalleni (+ tukalle!).

Räntystin tuossa punaisessa yhdistelmässä ainakin viikon putkeen, vaihdoin vain alimpia kerroksia.




Ostettiin tää kämppä joskus helmi/maaliskuussa ja makuuhuone on edelleen vain valkoiset seinät ja edellisten tyyppien ruma rullaverho (olen kyllä kierrätys/kirppistyyppi mutta häiritsee jotenkin se että asuntoihin jätetään ylipäätään yhtään mitään. Vaikka kivahan se tietysti on että sai ns. kaupan päälle rullaverhon, raipan, rikkinäisen jalkalampun ja avatun paketin laminaattia). Minusta makuuhuoneessa ei oikeastaan tarvita muuta kuin sänky ja siniset Optinen omena -lakanat (harmi että ne täytyy välillä olla pesussakin) mutta väliaikaisratkaisukattolamppu ärsytti mua niin helkkaristi että ärsytykseni oli pakko ilmaista ääneen joka aamu ja ilta. Nyt asia on korjattu ja tilalla on Ikean viiden euron pölypussin näköinen härpäke. Jotkut asiat vaan ovat niin rumia että ne ovat oikeastaan todella hienoja! Ja se vei mukanaan sen kaikista pahimman keskeneräisyyden fiiliksen. Joskus se on niin pienestä kiinni.


sunnuntai 23. lokakuuta 2011

lauantai-illan huumaa

Soitin eilen illalla tylsyyspäissäni siskolleni ja sen luona oli toinen siskoni (toiseksi ainoa) ompelemassa. Perskuta, menin sinne kans!!! Joskus oli muuten sellaista ihanaa kuivaa omenasiideriä Alkossa kuin Three Sisters. Oi, siideriä........ :S

No mutta, ompelu (ja neulominen!) on kivaa sekin ja ihan parhautta kun on sisaruksia.










lauantai 22. lokakuuta 2011

No keksi nyt sitten tähänkin joku otsikko

Olin jo aiemmin aikeissa teettää tästä kuvasta canvas-taulun. En tiedä miksi. Mutta jotenkin vaan tykkään tästä. Eihän se mitenkään sovi meidän kämppään millekään seinälle koska sisustustyylini on enemmänkin huvikumpumainen kuin sellainen mihin sopisi sadepilvikuvat Loch Nessiltä (meinasin laittaa että sistustyylimme koska yhteinen asuntohan tämä on mutta ehkä uskallan väittää että jos mies saisi yksin päättää, täällä ei olisi ihan niin riemunkirjavaa). Toki muuten suoristaisin horisontin ensin.



Nyt kuitenkin ymmärrän että mun on pakko saada se sopimaan jonnekin sillä ehdottomasti haluan kirjoa siihen sadepilviä ja pisaroita! Tiedättehän, canvas-taulu on kangasta, siihen voi kirjoa!!!



Mulla on kieltämättä lähtenyt lapasesta tää harrastekirjallisuuden kahmiminen.



Siinä oli juttua neuloista ja missä tyypit niitä säilyttää. Onko tuo nyt muka kovin unusual?



Olin aina kuvitellut oman ratkaisuni olevan quirky.

Otin taannoin töissä pintasivelynäytteitä ja hokasin heti että tuon parempaa matkakoteloa neuloille ei olekaan!



Pumpulipuikon saa tuosta korkista pois siis.




Tämä blogi on aina ollut hyväntuulisuuden tyyssija mutta nykyinen jatkuva angstaus taitaa heijastua tännekin. Voin kertoa että sen PITÄISI olla ohimenevää. Vaikkakin kaiken lisäksi mulla alkaa nyt töissä loppuvuoden kestävä megastressi mutta toivon mukaan olen lietsonut itselleni paniikkia aivan turhaan ja suoriudun saamastani nakkihomm- tehtävästä kunnialla (ja paksummalla lompakolla, kjäh!).

Sainpas tuosta vielä hyvän aasinsillan liittää tämän biisin tänne, lauleskelin sitä torstaina kun olin yksin aamuvuorossa enkä ehtinyt pitään ollenkaan ruokatuntia ja ja ja... one day I will be a martyr too!


perjantai 21. lokakuuta 2011

Visalaskua odotellessa

Löysin kesällä maailman parhaimman hammaslääkärin. Miten se liittyy tähän blogiin? Niin ei yhtään mitenkään! Löysin kuitenkin aihetta liippaavan kuvituskuvan (VANHAAA! Harmittaa kun tuo meni rikki, oli niin päheä avaimenperänä) joten mennään!



Kävi tuossa kesällä niin, että tuli pakottava tarve päästä hammaslääkäriin. Ja koska ongelma oli täysin kosmeettinen, en tietenkään olisi päässyt kunnalliseen joten piti valkata yksityisistä. Normaalit ihmiset tietysti valitsisivat mestan sen perusteella että se on lähellä joko kotia tai työpaikkaa. Minä en ole normaali ihminen koska kärsin lievästä virallisten puheluiden kammosta enkä näin ollen halua soittaa hammaslääkäriin (jos joku mahdollisesti tuleva työnantaja lukee tätä niin tiedoksi että työpuhelut hoidan ongelmitta koska ne ovat eri asia ja olen myös erittäin kätevä käyttään sähköpostia). Koska kaikki lähellä olevat paikat vaikuttivat ulospäin niin pelottavilta ettei voi vaan marssia sisään, jäi jäljelle vaihtoehdot joihin voi varata ajan netistä. Ei, en tarvitse erityishuomiota koska pelkäisin hammaslääkäreitä. Sillä en todellakaan pelkää! (Eikä mulle ei koskaan tule ahdistusta siitä että on suu täynn- okei joo...) En siis pelkää hammaslääkäreitä, mutta pelkään puhelinta. Ja moniko hammaslääkäri tarjoaa mahdollisuutta varata ajan netissä? Ei kovinkaan moni. Niinpä päädyin taas paikkaan, joka ei ole lähellä kotiani eikä lähellä työpaikkaani ja koska käytän julkisia kulkuneuvoja, teen oikeestaan elämästäni hemmetin hankalaa varaamalla aikoja, jotka about sopii työvuoroihini eli hengaan jossain tappamassa aikaa joko ennen tai jälkeen. Mutta noh...

Netissä kun varaa, voi valita kenelle varaa. Siinä on nimet ja naamat. Normaali ihminen varmasti varaisi sille, kellä sattuu oleen sopiva aika. Minähän en ole normaali ihminen joten valitsin hammaslääkärin naaman perusteella. Kyllä. Tää kuulostaa pahemmalta kuin mitä siinä ajattelin, mutta totta kuitenkin. Selatessani kuvat läpi, ei vaan tarvinnut katsoa toiseen kertaan. Se oli siinä. Sen verran hauskan näköinen tyyppi ja jollain tapaa samalla aaltopituudella olevan oloinen (joo hei, yhden kuvan perusteella!) että kestän ehkä kuulla häneltä tuomioni.

Varasin ajan ja menin paikalle. Mulla ei ole tapana laittautua arkisin (koska olen hei kuitenkin menossa vaan hammaslääkäriin ja töihin, ja torkutan niin pitkään etten ehdi tukkaa edes kammata) joten menin ikivanhassa Hakuna Matata -paidassani, lähinnä siksi että sinä aamuna se ei kiristänyt kovin paljoa ja saatoin siis käyttää vanhaa lemppariani.



Kun vuoroni tuli, hän sanoi "Hakuna Matata, käy sisään!" Sillä hetkellä tiesin että olin niiiiiiiiin valinnut oikein! Sillä se tyyppi on kaikin puolin AIVAN MAHTAVA!!! Ja hammaslääkärinä siis myös! Ja hei, vihreät Converset!

Nyt on kai viimeinen käyntierta tältä erää ja parasta on se ettei mulla ole ollenkaan sellainen olo että lähtiessäni mutisisin itsekseni että "joo heippa vaan, en ole tänne enää ens vuonna tulossa". Hampaat on korjattu ja hymy saatu takaisin (no se saatiin jo kesällä, samalla löytyneet reiät tosin ovat olleet hyvin työllistäviä) ja Luottokunta kiittää. Yleensä olen aivan älyttömän kriittinen palveluja ostaessa ja joku tosi pienikin juttu saa aikaan ainakin hillittömän paskaryöpyn jossain FB:n seinällä mutta tästä tapauksesta ei ole yhtään mitään pahaa sanottavaa. Olen oikeesti lähtenyt sieltä joka kerta naureskellen ja aivan älyttömän hyvällä tuulella vaikka olisikin puoli naamaa puuduksissa eli periaatteessa ärsyttävähkö tila. Mutta mua ei vaan ärsytä.

Niin että kun hammaslääkärissä käynti maksaa joka tapauksessa aivan helkkarin monta oravannahkaa niin miksi maksaa kuiville tyypeille kun on olemassa hauskojakin! Olen niin älyttömän onnellinen siitä että näennäisesti jopa nolon pinnallisella valintaperusteella löysin sen maailman parhaimman hammaslääkärin.

Tämä ei ollut maksettu mainos.

keskiviikko 19. lokakuuta 2011

se kun lähtee aamukuudeksi töihin ja sataa kaatamalla, sitten iltapäiväauringossa näyttää hölmöltä kumisaappaissa ja elämää suurempi sateenvarjo käsipuolessa


Elämä on


Vaikka nämä joskus valmiiksi tulisivatkin, miten voisin käyttää kun nyt jo tarvin sellaiset fleeceteddysuperlämpösetkarvatumput.


Suorakulma, Motonet


Finland Apartments, Akateeminen kirjakauppa


Meen nukkuun, öitä!

tiistai 18. lokakuuta 2011

taas

Taas (pyynnöstä) läksiäislahjakassi sterilointikankaasta. Tämä esittää fermentoria. Siinä on näkölasikin mutta vuorikankaan perusteella siellä kasvaa kuitenkin kokkeja eikä sauvoja. Tästä ei ehkä tullut kauheen hieno mutta ajatus on tärkein kun kuitenkin oli ajatusta mukana.





Mitään muuta en nyt ole jaksanutkaan tehdä kuin näitä ns. deadlinejuttuja. On niin väsy jne valivalivali. Sain sympatialahjaksi kavereilta kuvaavan kangasmerkin ;D Tuliaisena insinööriopiskelijapäiviltä (reilun viikon takaa) jonne lähtemisen jouduin itse perumaan (joo, ei olla enää opiskelijoita mutta veteraaniporukalla nääs). Pitää kiinnittää se jonnekin kunniapaikalle :)




Jos joku ei tajunnut, niin...

sunnuntai 16. lokakuuta 2011

ihanissa häissä

Viikonloppuna juhlittiin ystäväni häitä. Olin virkannut heille lahjaksi maton (ohje täältä). Se on oikeasti PALJON isompi miltä se näyttää tuossa kuvassa. Ja mikäli tuore rouva lukee tätä, niin olen aivan vakuuttunut siitä että matto siloittuu jos sitä alkaa käyttään, omalleni (tosin erilainen mutta kuitenkin pyöreä) on käynyt niin. Yritin kyllä höyryttää tuota mutta ei se oikein silitysraudalla onnistu. Olisi pitänyt töihin viedä ja päräyttää tehdashöyryllä ;D Heh.

Väri on siis luonnonvalkoinen tms.


Mutta siis, koska epäröin hirveästi että voinko viedä mattoa, kompensoin riskilahjaani ostamalla siihen kylkiäisiksi jotain myös varsinaisesta lahjalistasta :)



Meitä varoitettiin ettei kirkko ole kirkon näköinen mutta tätä en olisi ihan oikeasti uskonut kirkoksi ellei olisi ollut ristiä tornin päässä :D



Aurinko paistoi nätisti :)


Minä näytin tältä


ja vatsani täyttyi ehkä liiaksikin näillä. Huomatkaa porkkanakakkujen miniatyyrimarsipaaniporkkanat!


Tällaisten viikonloppujen jälkeen jaksaa aina paremmin palata arkeen. Toisten onnellisuus tarttuu itsellekin hymyksi huulille vaikka maalliset murheet olisivatkin vaivanneet aiemmin.

maanantai 10. lokakuuta 2011

in action, osa 3

Tässä taas näitä. Puhekuplissa on mainittu ne siis jotka on tehty itse tai jotenkin tuunattu (esim toi huppari, ei ole alusta asti tehty itse).



Neuleboleroa en normaalisti käytä missään koska se on niin helkkarin ruma ja selästä aivan liian iso mutta se on kuitenkin mukavan lämmin joten menettelee kotisohvalla tai takin alla, heh. Ja Vallilan näillä kulmilla -hame on päätynyt räntystelyhameeksi koska pesin sen 40-asteisessa (en tiedä missä olisi pitänyt pestä) ja siitä haalistui kaikki värit, kiva, kiitos.

sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Varsinaista kotoilua

Taannoin oli Hesarissa niin mainiosti kirjoitettu juttu Koto-ohjelmasta että piti oikein yksi jakso katsoa silkasta mielenkiinnosta.



Tämä viikonloppu onkin mennyt kotoillessa. Tai paremminkin nukkuessa. Kun väsyttää vaan niin kauheasti. Kaamosväsymys on toinen nimeni ja sitten siihen vielä päälle muut väsymystä aiheuttavat tekijät. On otettu aamu-unet, päiväunet, iltaunet, yöunet. Siinä välissä sitten jotain diipadaapailua. Esim lapasten neulomista apinoiden Lazy Oafin muistikirjan kantta. Ruutupaperille piirtämästäni kaaviosta on jo kuultu kuittailua että siitä näkee sokeammatkin neuloa. Miksi käyttää millimetripaperia jos voi käyttää ruutupaperiakin, kysyn vaan. Vaikka kaksi tervettä silmää päässä onkin. Kai. En koskaan käynyt siellä näöntarkastuksessa johon sain lapun kolme vuotta sitten.



Neulomisen ohessa olen saattanut myös makoilla sohvalla tiiraillen ruohonjuuritasosta kitaran soittelua. Nuo sormet vaan menee jotenkin niin söpösti tuossa, ei ole ennen tuosta kulmasta tullut katseltua. Jep, minulla on toisinaan livemusiikkia neulomista tahdittamassa.



Palluraprojekti ei oikein etene. En jaksaisi millään. Tiesin sen olevan helkkarin työlästä mutta jotenkin kuvittelin kestäväni sen. No, antaa marinoitua.


tiistai 4. lokakuuta 2011

Kun mitään ei voi heittää pois

Olen kuuluisa siitä että mulla on sukat aina rikki. Sekä varpaista että kantapäistä. Nyt ryhdistäydyin, ostin uusia sukkia ja silppusin rikkinäisistä (toisiinsa mätsäävistä) sukista ehjät osat jotka yhdistin pipoksi. Muutama lankarullanappi koristeeksi ja tupsu kamalasta gjestal raggegarn -langasta jota saa aina ilmatteeks lankakaupasta leimakortilla mutta joka on niin kauheeta ettei siitä voi oikeesti mitään tehdä. Paitsi tupsuja ;D

Ei tästä mikään juhlapipo tullut (koska sukat niin kuluneita) mutta voi tää päässä lenkillä käydä ja roskia viedä ja sen sellaista. Heh heh, kuitenkin laitan ton töihin jo huomenna 8D