Huonetta taas

En uskalla laittaa kehyksiä (enkä isoja julisteita) roikkumaan sängyn kohtaan (tuo hyllysysteemikin vain jalkopäässä) koska pelkään että ne tulee sieltä yöllä alas jonkun päälle. Mitä oon nähnyt muiden lastenhuoneita ja kuvia niistä, tunnun olevani yksin tämän pelkoni kanssa. Vainoharhaisena ostin seinätarrat jotka kokemukseni mukaan kyllä pysyvät hyvin kiinni ja jos kuitenkin putoavat, eivät aiheuta mustelmia eikä muutakaan vaaraa jos eivät suoraan tarrapuoli alaspäin jysähdä suun ja nenän päälle kesken syvimmän unen. Näissä on liitutaulupinta vaikka olin sitä mieltä että kaikki liitutaulumaalipintasysteemit on jo niin nähty etten lähde siihen ollenkaan. Hups. Harmi vaan että keltaista seinää vasten nuo kuumailmapallojen korit eivät kovin hyvin erotu.

Pupuparka näyttää olevan jumissa päädyn ja patjan välissä.

Sängyllä olevat siniset tyynynpäälliset löytyivät Anttilan poistolaatikosta parilla eurolla, säilöin niihin vanua. Olkkarissa ollut pallurarahi otti ja hajosi jokin aikaa sitten ja se oli jo liian pitkään repaleisena lojunut lattioilla sillä tiesin haluavani ottaa vanut talteen koska olen sen verta nuuka ja muka-ekologinen. Lopulta kun ryhdyin purkuhommiin, tuli sitä tavaraa NELJÄ muovikassillista. Eihän sellainen määrä minnekään mahdu säilöön. Niinpä suurin osa on ängettynä noihin puoli-ilmaisiin tyynynpäällisiin ja vetskaria avaamalla voi ottaa sieltä sitten mikäli johonkin tarvitsee. (Tosin varmasti kun vetskarin avaa, menee sinne väliin vanua eikä sitä saa ikinä auki eikä ainakaan enää takaisin kiinni.)

----

Ps. Ootte söpöjä kun olette huolissanne vanusta, unohdin painottaa että kyseessä on väliaikaisratkaisu joten vanut eivät ole jäämässä tuonne, todennäköisesti hyvinkin pian ompelen jotain mihin ne tulee täytteeksi. Jäbä ei osaa avata vetoketjuja ja varmasti huomaan sitten kun rupeaa sellaista edes yrittämään joten silloin tietenkin vien vanut muualle.

Ja anteeksi hyökkäävät kommenttini, ette voineet tietää että olin asiaa jo ajatellut koska en siitä erikseen maininnut.

30&30

Emmon blogissa järjestetään syyskuussa omakuvahaaste jota tässä nyt mainostan, sillä olen lupautunut yhdelle päivällä ns inspiraatioksi, vou! Käykäähän katsomassa linkin takaa ja valmistautukaa henkisesti mikäli lähdette mukaan. Aion kyllä yrittää osallistua tähän haasteeseen muutenkin kuin sen yhden päivän osalta vaikka tuntuukin ettei mun kotiäitielämästä kovin vaihtelevia omakuvia voi edes saada mutta sehän se haasteen juju onkin, löytää, pohtia ja kuvata. Itseään.

Ja voihan 30, täytän syyskuussa 30!

Maitolankaa

Ostin maitolankaa. En tiedä yhtään että mitä siitä tekisin mutta ostin nyt kuitenkin.

Ensikosketus

Vuosia sitten, kauan ennen kuin lasta oli edes läpällä ajateltu hankittavaksi, ostin kirpputorilta Eläinloton koska meillä oli samanlainen lapsena ja se huokui aivan valtavaa nostalgiaa. Siinä on kyllä kaikki osat tallella mutta tein siitä kuitenkin taulun lastenhuoneeseen, saahan ne sieltä sitten takaisin käyttöön heti kun lapsi oppii kyseistä peliä pelaamaan. Minä tykkään! Se nyt vielä etsii vähän paikkaansa mutta eiköhän se löydy kunhan saadaan muutakin tavaraa paikoilleen :)

Jäbällä on huone!!!

Jes, jes, viimein tänä iltana saatiin huone siihen kuntoon että voin yöllä viedä sinne jäbän lelut ja muut roinat ja sitten aamulla ihmetellä kimpassa että missä kaikki romut on olkkarista.

Oli iso duuni tyhjentää täynnä oleva huone tavarasta ja keksiä kaikelle uusi sijoituspaikka. Myytiin huonekaluja, lahjoitettiin huonekaluja, ostettiin huonekaluja kavereilta ja Ikeasta ja uus mattokin ja tadaa! Nuo kaapit (ja punainen tuoli) olivat tuolla huoneessa jo valmiiksi ja niissä kaapeissa on vielä jonkin verran meidänkin tavaroita (ja kaappien päälläkin mutta hups kun en kuvannut sieltä, heh).

Puinen anything-laatikko oli mun randomit sälät ja romut -laatikko ja kun sen sisällön sain viimein lajiteltua muualle, en keksinyt minne itse laatikon laittaisi. Ruuvattiin sitten pyörät alle, eiköhän pikkumies sille käyttöä keksi.

Verhot ja päiväpeitto on vielä työn alla tai oikeastaan ajatustasolla vasta mutta eipä tässä niin kiire ole, jäbä repii verhot alas kuitenkin eikä sänky ole vielä käytössä. Ja heti kun voitan lotossa, vaihtuu sänky talosängyksi. Niin ja tuo pitsikuvioinen kattolamppu sopi kyllä mun askarteluhuoneeseen mutta pikkupojan huoneessa voisi tietysti katsella jotain vähän erilaista.

Tyttöpeitto

Vauvanpeitto lahjaksi uudelle sukulaiselle. Tähän on inspiraatio ihan täysin Muita Ihania -blogista. Nuo kuviot ja värit ja reunavirkkaukset ja kaikki. On vaan niin ihania!

Peitossa 144 silmukkaa, valmiin peiton koko 67 x 59 cm. Puikot 3,5 mm ja lankana Novitan Miami (joo, oon hamstrannut eri vuosien värikartoista ihan sikana noita lankoja, yhden kauden väreistä kun ei riitä näin kivoihin juttuihin).

Nuo punaiset asiat on olevinaan rusetteja vaikka kukaan ei niissä rusetteja näekään koska ovat liian vierekkäin. No, aina ei voi onnistua.

Ja koska aina ennenkin jostain ihmeen syystä ihmisiä kiinnostaa näiden peittojen nurjat puolet niin kuvasin nyt sitten tällä kertaa ihan pyytämättä koska peitto oli jo menossa postiin. Kierrän langat aina kirjoneuletöissä toistensa ympärille max 4 silmukan välein (mutta ei ikinä samassa kohtaa kuin edellisessä kerroksessa), tällöin jälki pysyy siistinä ja tasaisena, ei tule löysiä silmukoita ja langanjuoksut eivät jää niin pitkiksi että niihin kukaan epähuomiossa hirttäytyisi tms.

Aika ihana :')

Ostoskärrypakkomielle

Sen lisäksi että minulla on tapana kuvata jalkojani, ja itseäni peilien kautta, on nyt uhkaavasti nousemassa uusi pakkomielle: kännykkäkuvata lastaan ostoskärryissä! Ensimmäinen otettu talvella, viimeisin tänään joten kovin paha tilanne ei vielä ole (tosin olen varma että olen kuvannut myös lentokentällä mutta en löydä sitä mistään niin en kai sitten ollutkaan). Aika harvoin ostoskärryjä tarvitaan koska normikauppareissut hoidetaan jalkasin eli on omat rattaat tai kantoreppu mukana joten ehkä siksi tämä oli alunperin niin spesiaalia kuvaamisen arvoista, heh.

En tiedä että tyssäskö ostoskärryily lyhyeen koska tänään Ikeassa tuli ikävä assosiaatiotrauma kun juuri kärryihin istuttuaan alkoi kuuluun aivan hillitön meteli kun jossain liikuteltiin ilmeisesti suurta kärryjonoa ja jäbä tarrasi kaksin käsin mun kauluksiin ja alkoi itkemään (lohtu-barbapapa ja sylittely onneksi pelasti tilanteen). Kodin1:ssä ei suostunut meneen sitten enää kärryihin ollenkaan vaan piti ottaa tollaset lastenkuljetuvaunut (jotka selkeesti oli tarkoitettu mua 10 cm lyhyempien ihmisten työnnettäviksi) eikä niissäkään oikein naurattanut.

Mutta jospa se unohtuisi mokama meteli niin pääsen jatkossakin toteuttaan itseäni ostoskärrykuvien muodossa, haha :D

Ikeasta haettiin hylly jäbän huoneeseen ja K1:stä matto. Hitaasti mutta varmasti etenee huoneprojekti. Sänky saadaan käytettynä.

(Ps. joka ikisessä kuvassa noita hiton Littlephant-vaatteita!!!)

auts

Neulon niin että etusormen päässä on reikä. Kipeä sellainen. Vaikka käsialani ei ole tiukka, silti käy näin jos liikaa puikottaa menemään. Apuun löytyi käsityökamariani siivotessa muutama vuosi sitten tuliaiseksi Alaskasta saamani hylkeennahkasormustin! Ehkä vähän epäilyttävän näköinen mutta käyttöominaisuuksiltaan ihan huippuluokkaa!

Pinkik-peitto in action Pihlajasaaressa The Tall Ships Races -aikaan

Perinteisellä kesäretkiporukalla toteutettu lähiseuturetki.

Kasetti

Edellisen merkinnän kommenttiosastolla pyydettiin kaaviokuvaa tuohon c-kasettiin, tässä olisi!

Olin tosiaan muokannut alkuperäistä ruutupaperipiirrostani aika paljon matkan varrella joten väkersin tämän kaavion suoraan valokuvan perusteella valmiista työstä joten vinkkinä tosiaan, että kirjoneulekuvioita on tosi helppo kopioida ihan vaan zoomaamalla kuvaa ja piirtämällä käsin ruutupaperille ;)

synttärilahjaksi

Tämä vuosi on se vuosi kun rapsahtaa pyöreitä mittariin itse kullekin. Tänä viikonloppuna se rapsahtaa yhdelle alkuystävälleni ja neuloin hänelle Jill McGeen "My favorite things" -huivin inspiroimana kirjoneuletuubihuivin jossa jokainen kuvio jollain tapaa liittyy hänen tähänastiseen elämäänsä, sisältäen ison annoksen myös kotiseuturakkautta mm Satakunnan maakuntalapasen kuvion muodossa.

Ostin tähän langat juhannusviikolla Tapsalta ja ostokseni maksoivat lähemmäs 70 e! (Ja myyjä vittuili, eiku anteeksi, varoitteli että ovat tosiaan juhannuksena kiinni että riittävätköhän nuo nyt varmasti, heh). Lopullisen huivin paino oli kuitenkin "vain" 470 g eli alle 25 euron langat meni. Joten tässä hieno esimerkki siitä miten niitä jämälankavarastoja kasvatetaan ;D

Lankoina pääasiassa Gjestal Janne, mutta löytyy myös vähän Novitan 7 veljestä ja Drops Merino Extra Finea ja sitten ihan pikkuisia pätkiä jotain muitakin samanvahvuisia. Puikot 4,5 mm (jottei tulisi liian peltinen ja kirjoneule on muutenkin tiukempaa) ja silmukoita tätä varten loin 88 kpl ja tämä siis neulottiin pyörönä.

Jälleen kerran pakko todeta että aivan valtavan suuritöinen mutta ehdottomasti kaiken sen ajan ja vaivan arvoinen! Neuloin tätä aivan käsittämättömällä innolla ja vauhdilla, oli ihana tehdä ja ideoita olisi riittänyt vielä enemmänkin, mutta huivi oli valmis niin yhtäkkiä ettei kaikki mahtuneet! Valitettavasti en pääse paikan päälle kolmekymppistä juhlimaan ja ystäväni onkin juuri parhaillaan matkalla postiin noutamaan tätä joten en vielä tiedä hänen reaktiotaan mutta toivottavasti tykkää kuitenkin! Huivi menee kahdesti kaulan ympärille, itse tässä demonstroin sitä todella edustavana. Ja voin kertoa että todellakin sormet syyhyää tehdä itsellenikin vastaava mutta enemmän siinä "My favorite things" -hengessä. Käykää muuten ihmeessä, jos teillä on Ravelryyn tunnukset, katsomassa noita muiden tekemiä huiveja, jos ei inspis herää niin ei sitten mistään!

Aika usein ilmeisesti roskis on ollut olevinaan liian kaukana

Mulla on ollut viime päivinä "mukava" iltaprojekti, nimittäin siivota mun askarteluhuoneesta kaikki kamat uuteen kaappiin (koska pitäisi saada huone tyhjäksi jäbää varten). Tänään järkkäillessäni lankoja, tyhjensin monen monta laatikkoa ja kassia ja nyssykkää joissa on joskus ollut jokin keskeneräinen työ. Ilmeisen usein työn valmistuttua nyssykät on jätetty "kuin paska puosta", you know,  ja löysin yhteensä aika kunnioitettavan kasan vyötteitä! :O Ei hätää, nyt nämä menevät paperinkeräykseen, oli vaan pakko jakaa. Ja takas siivoamaan...

Kello

Näin lauantaina Kodin1:ssä aivan törkeen hienon kellon, hinta 79 e. Joo ei kiitos.

Niinpä marssin Clasulle ostaan halvimman mahdollisen valkoisen kellon (6 e) ja huutelin FB:ssä että olisiko jollain tarpeettomana kirjoituspöytälamppua. Oli. 

Ja siinä se nyt sitten on! :) Vähän paremmin kotihoidontukibudjettiin sopivana.

(Hehee, kalenterista loppui patterit 25.4. Tiedoksi siis jos jotakuta häiritsee)

Pahvimökkimessut

Kun paskarreltiin Fatboy-pahvilaatikosta maja toukokuussa, ei jäbä uskaltanut mennä sinne ollenkaan. Nykyään mökki on ihan hitti. Sinne mennään ensitöikseen aamulla kun on herätty, halitaan siellä asustavaa jättinallea, haetaan rakas barbapapa sinne mukaan ja aamupalan jälkeen aloitetaan hillitön koheltaminen, kurkitaan joka ikkunasta vuorotellen, heilutetaan mökkiä, hihkutaan riemusta ja taas vähän halitaan nallea.

(huom, mun nilkka ei ole turvoksissa vaan tuo efekti tulee oudosta kuvakulmasta pohkeen ja kantapään kummallisesta yhteensulautumisesta kuvassa)

Ajattelin vähän sisustaa mökkiä ja nyt siellä on lapsimessuilta ja farmarista kerättyjä mainostarroja ja -kortteja sekä Kidius-jugurttipahvista leikattu possu koska Kidiuspossu on pienelle miehelle tärkeä. Jos on jugurttia, pitää hänen heti tarkistaa että kyljessä on possu, muuten se on varmasti pahaa. Merkkiuskollinen pienestä pitäen (tosin äitinsä merkkiuskollisuudesta johtuen ei ole tainnut muuta jugurttia suoraan purkista saadakaan vaan keljusti valmiina lautaselle sekoiteltuna).

Niin että kuulkaas kyllä on nättiä nyt, vähän kuin asuntomessuilla konsanaan! Melkein liimasin tuonne myös vauva-ajan katselukuvat mutta en malttanut, liikaa tunnearvoa, haluan lääppiä niitä vielä vuosia ja tirauttaa muutaman kyyneleen silkasta liikutuksesta muistellen miten pieni ihmisrääpäle oppi avaamaan molemmat silmät yhtäaikaa ja tietoisesti katselemaan maailmaa.