"Jafar, mä en saa henkee"

Huh huh, ostin Prismasta Schachenmayrin Lumio -lankaa koska jollain sairaalla tapaa heijastinlangalla korostettu törkeen paksu akryyli tuntui kaikessa junttiudessaan äärettömän nerokkaalta.

Pojan tuhistessa päiväuniaan mietin että millaisen päähineen sitä sitten tekisi ja muistui mieleen Kerällä-kirjan turbaanipipo jonka vaikeaselkoista ohjetta oli jo selvennetty kommenttiosastollani aiemmin. Tämä heijastinscheisse oli paksumpaa kuin ohjeessa käytetty hienompi lanka eikä ohjeessa oltu kerrottu neuletiheyttä saatika sitä miten leveä kappale siitä pitäisi tulla joten tein sitten ihan perstuntumalla. 150 gramman kerä tätä bling blingiä ei riittänyt vaan jouduin jatkamaan randomeilla about samanvärisillä langoilla viimeiset 10 cm mutta onneksi sitä ei juurikaan huomaa koska jää tuon turbaanitaitoksen alle (paitsi salamalla otetusta kuvasta näkee että siinä kohtaa ei tosiaan heijastinominaisuutta ole).

Malli on oikeesti hieno, elegantti, tyylikäs ja vaikka mitä kirjan kuvassa mutta tämmösestä törkeen paksusta kirkkaan värisestä akryylilampaan tuotoksesta MINUN pallopäässäni tuli fiilis lähinnä että siinä on nyt lähdetty kesken saunomisen pyyhe päässä lähikiskalta ostaan lisää kaljaa. Lisäksi tuosta tuli todella PAINAVA! Ja tietenkin äärimmäisen paksu päällekkäin menevien osien vuoksi. Ärsh, jään siis odottamaan tämän päähineen suhteen että joku pitää Aladdin-teemaiset bileet, mieluiten 20 asteen pakkasessa.

Kuva ilman salamaa ja salaman kanssa jotta heijastinhitulat erottuisivat. Olisi tuntunut tyhmältä panostaa kuviin odottamalla luonnonvaloa ja sopivaa miljöötä koska en ollut lopputulokseen tyytyväinen joten läppärin webbikameralla sohein menemään.

Onni onnettomuudessa kuitenkin on se että tämä tosiaan valmistui kahdessa tunnissa.

Aina ei voi onnistua. Jos vielä joskus yritän turbaanipipoa niin vähän ohuemmalla langalla :D

Reuna saumurilla

No niin, nyt se asia mistä jo trailerin näittekin. Totesin että tämä on huomattavasti helpompi demonstroida paperilla kuin ryppyisellä ja lerpattavalla kankaalla. Joten leikitään että paperi on kangasta ja tuo nitoja on saumuri. Tätä siis sovellan trikookankaisiin, joustamattomat on parempi huolitella ompelukoneella.

Kannattaa ottaa jo kangasta leikatessa huomioon että aikoo tehdä reunan tällä tavoin sillä se saattaa vaatii muutaman sentin extraa. Riippuen tietysti siitä että miten olisit muussa tapauksessa reunasi tehnyt.

Ja näin se menee:

Taita reunaa reilusti oikealle puolen.

Ja sitten puolet siitä takaisinpäin nurjalle.

Samaan tulokseen pääsee tekemällä myös näin eli ensin joitain senttejä nurjalle.

Ja sitten oikealle siten että vastaava määrä pituutta on mukana alapuolellakin. Pääasia että se näyttää joka tapauksessa tältä:

Sitten saumurilla tuosta reunasta niin että sauma tulee kaikkien kolmen kangaskerroksen päältä. Kannattaa onnistua kertayrittämällä.

surrur

Ja se on sitten siinä! Herkästi nousee pystyyn jos on tehnyt kovin kapean reunan, siksi suosittelen tekemään kunnon pituisen siitä ja silittämään se auki. Kyllä se siitä kuitenkin asettuu sitten ajan ja pesujen myötä. Itse en ole kokenut tätä millään tavoin ongelmallseksi kunhan nyt mainitsin ettei tule sitten ylläreitä. Niin ja tosiaan kuviollisissa kankaissa kuvio tietysti katkeaa tällä tekniikalla.

Muutamia esimerkkejä joissa olen käyttänyt tätä tekniikkaa:

Legginssien lahkeensuut

Paidan helma

Mekon helma

Ja lukuisat trikoopipot.

7 kuvaa kesästä

Osallistun haasteeseen kuvilla joissa on jokin kantava teema.

Berliini

juhannus

Kajahtaneet kudelmat

miehen kesäloma jolloin minä pääsin aamuisin lenkille

Lontoo

mummula

Paidan helma, hihansuut, housun lahkeensuut ja pipojen reunat pelkästään saumurilla -tutoriaalin trailer

Mä en yleensä harrasta tekniikkatutoriaaleja koska on olemassa myös google. Mutta tätä on kysytty niin useasti että aion nyt sitten opastaa. Minä opin sen yläasteen käsityötunnilla ja sen jälkeen sitä käyttänyt aina trikoovaatteita ommellessa (vaikka kyseistä t-paitaa johon sitä alunperin sovellettiin, en varmaan ikinä) ja luullut että kaikki muutkin tietää. On kuitenkin käynyt ilmi että ihan joka yläasteen opetussuunnitelmassa se ei todellakaan ole keikkunut joten täältä pesee!

Mutta joo, ei vielä tänään, höhhöö! (sainpas enemmän kuin kaksi merkintää viikossa. Kaksi merkintää PÄIVÄSSÄ.)

Mukana kulkevat sälät koottuna yhteen

Koska erään kommentoijan mielestä blogini on nykyään ihan kuollut ja kaksi kertaa viikossa katkeraa ja kyynistä narinaa ei enää tyydytä hänen tarpeitaan niin teen nyt sitten marttyyrinä tällaisen tylsän ja pinnallisen "katsokaa mulla on tavaroita" -postauksen eli ei muotibloggareiden "käsilaukkusi sisältö" -meemi eikä mammabloggaajien "mitä sulla on vaippakassissa" vaan läväytän tähän kässäpussien sisällön sen jäljiltä kun lajittelin kaikki langanpätkät, karkkipaperit, vyötteet, tulostetut ohjeet, randomit muistiinpanot ja muut roskat pois.

Mulla on yleisesti käytössä kolme projektipussia, loput on sitten muovipusseissa, niitäkin tosiaan löytyy. Näissä siis keskeneräiset työt reissaa mukana missä ikinä menenkin ja nää on hyvä myös jättää sohvan nurkkaan jos solmii sangat, ilman että lapsi on ihan ensimmäisenä sotkemassa juttuja.

Ravelrykassin olen saanut siskoltani, älkää kysykö sillä en enää muista mistä se oli tilattu, Jaffa-kassi on kirjakaupasta ja Finlaysonin elefantit parin vuoden takaisen blogiyhteistyön tiimoilta. Nuo kaksi jälkimmäistä ovat siis pienikokoisia joten en niin pienellä kauppakassilla tekis yhtään mitään joten ovat parempia tässä tarkoituksessa.

Näissä on sitten sisällä tarvikepussukka joita mulla on kaksi. Toiseen menee pidemmät puikot, toiseen sukkapuikkopituiset asiat. Niissä siis on sitten randomista puikkoja, koukkuja (joo, edellisistä projekteista jääneitä, varsinainen puikko- ja koukkuvarasto on ihan muualla) ja kaikkea tarpeellista johon palataan tuonnenpana.

Molemmat on ostettu jostain messuilta tai tapahtumasta joskus aikoja sitten.

Näissä on sitten sisällä mm mittanauhoja. Pusseissa pyörii normaalia mittanauhaa, rullamittanauhaa joka meni rikki kun leikin sillä jäbän kanssa ja vedin sen ääriasentoon sekä uusi nallerullamitta joka vielä toistaiseksi toimii. Näissä kaikissa on sekä sentit että tuumat niin ei tarvi säätää jos tekee jenkkiohjeilla jotain.

Taittovarsisakset on ihan parhaat ikinä! Olen saanut ne joululahjaksi joskus silloin kun ne oli uutuutena, tyyliin 15 vuotta sitten. Oranssit olen pelastanut roskistuomiolta vanhasta kesätyöpaikasta. Noita on kahdet itse asiassa, toiset hukassa.

Aina pitää olla mukana normikynä ja yliviivaustussi. Normikynä muistiinpanoja varten ja yliviivaustussilla on hyvä merkitä millä rivillä on menossa kirjoneule- ja pitsikuvioissa.

Isoimmat parsinneulat kulkee pussukoissa ihan paljaaltaan mutta tässä paljon elämää nähneessä Marimekon pienessä peltirasiassa on niitä myös.

Tässä vaiheessa pitää mainita että olen haaveillut sellaisesta linkkuveitsityyppisestä neulepuikosta jonka voi avata päästä ja siellä olisi pieni terä langan katkaisuun ja irrotettava parsinneula. Puikossa itsessään saisi olla viivoitinmeiningillä mitta-asteikko niin ei tarvisi roudata tällaista määrää kamaa aina mukanaan. Kirjoitin tuon suuremmalla koska nykytrendi tuntuu olevan se että blogeista katsotaan vaan kuvat.

Sitten päästään muistiinpanovälineisiin joihin on hyvä suunnitella neuleita ja muuten vaan rustailla. Lisäksi käytän Exceliä ahkerasti. Paras on toi Lidlistä ostettu iso ja paksu pieniruutuinen kierrevihko.

Ja sitten yksi neulojan perustarvikkeista: käsirasva! Näitä on näin monta siksi että unohdan yleensä ottaa rasvan mukaan ja auton ilmastointi kuivattaa käsiä ihan hulluna jos neuloo autossa siis ja sitten on pakko pysähtyä ostaan uusi koska eihän sitä nyt herrajumala sentään voi pitkää automatkaa jättää hyödyntämättä!

No niin, se siitä, voitte ottaa vaikka haasteena ja esitellä omanne! Mun täytyy tästä mennä jatkaan tuota BLOGIN ULKOPUOLISEN ELÄMÄN HARRASTAMISTA esim tiskaamista, pyllyn pesua, legotornien rakentamista ja ruuan laittoa. Voitte jo valmiiksi repiä vähän pelihousujanne siitäkin että lähiaikoina on tulossa blogiyhteistyöjuttuja.

Ihana syksy

Tänään sunnuntairetkellä miehen ja siskojeni kanssa Haltialassa.

Meillä on uusi harrastus minkä ansiosta tulee käytyä kaikissa niissä paikoissa, jotka on ihan lähellä mutta ei vaan ole tullut aiemmin käytyä ja semmoisissa joista ei ole ikinä kuullutkaan vaikka ovat aivan mielettömän hienoja, siellä jossain vähän piilossa mutta kuitenkin ihan lähellä. Ja sen ansiosta tulee käveltyä paljon, tuntikausia, ihanissa maisemissa. Tällä kertaa oli jopa eväät mukana ja hyvä oli ollakin sillä reissusta tuli paljon pidempi mitä etukäteen kuviteltiin.

Ihanaa vastapainoa neulomiselle :D

Paapii inspiration: Sammalpolku

Tämä postaus on Paapii inspiration -tiimin myötä toteutettu ja näin ollen kangas on saatu Paapii Designilta.

Kangas on vihreätä Sammalpolku-jerseytä ja ompelin siitä jäbälle paidan. Valitsin punaisen resorin tuomaan vähän särmää ja siitä sitten inspiroiduin kas kummaa, jouluun! Ompelin muutaman prototyypin joulukoristeita jotka unohdin pöyhiä tasaisiksi ennen valokuvaamista koska olin vain niin hiton innoissani!!! Oh well. Olin jo neljä päivää kytännyt että koska ehtisin valoisaan aikaan YKSIN ulos kuvailemaan nämä niin olkoot nyt noin, muutenkin jo myöhässä. Ihanaa kangasta tuo kyllä on, sitä on vielä pikkuisen jäljellä, piti tehdä itselleni pipo mutta jospa sittenkin jouluhommeleita, tuo vihreäpohjainen kangas kun lintuineen, sienineen, puolukoineen jne sopii hyvin siihenkin teemaan.

Paita on ihan perus raglan-hihainen ja tehty ihan perussaumurilla kokonaan.

Tättäärän päiväkirjassa ommeltiin vaaleanpunaisesta ja Mutturalla -blogissa harmaapohjaisesta Sammalpolusta.

***

Paapii design verkkokauppa

Satunnaisia lisätilkkuja, osa 3

Vuoden kestänyt Satunnaisia sankareita -mysteerineuletakkiprojekti lähenee loppuaan ja seuraavassa Kotoliving-numerossa pitäisi (viimein) olla kokoamisohje, millainen takki tilkuista sitten tulee. Kuten olen aiemmin selittänytkin, olen tehnyt osan tilkuista omasta päästäni koska kaikki annetut ohjeet eivät ole miellyttäneet silmääni. Jossain vaiheessa tajusin että hyvin pian varmaan puolet alkaa jo oleen niitä epävirallisia lisätilkkuja mutta en kuitenkaan luovuttanut. Ei mulla edelleenkään ole ihan kaikkia tarvittavia tilkkuja kasassa mutta eipä niitä nyt samalla sekunnilla tarvi ollakaan kun lehti kauppoihin ilmestyy. Edelleen on olemassa riski että takki on ihan scheisse ja mulle jää säkillinen neuletilkkuja käteen.

Tässä jotain nyt taas, joku taisi olla sellainenkin että myöhemmin tuli hyvin vastaavanlainen malli varsinaisiin ohjeisiinkin. Olen jo vähän harkinnut sitäkin että virkkaan osan tilkuista.

Ajan saatossa näiden tilkkujen myötä oli jäänyt myös melkoinen kasa pieniä jämänöttösiä joista ei riittänyt tilkuksi asti. Niistä neuloin kokoa 46 olevat sukat, tuli aika hienot!