Tinahääpäivä Clarion Helsingissä

Hotelliyö maksettu ihan omasta pussista täydellä hinnalla

Minulla ja miehelläni oli tällä viikolla 10-vuotishääpäivä ja halusimme juhlia sitä vähän spesiaalimmin, kuin perinteisellä ravintolaillallisella. Kummankaan työtilanne ei nyt kuitenkaan sallinut pidempää irtiottoa ja lapsenvahtiteknisistä syistä viikonlopun pituinen minilomakin oli poissuljettu. Ei se kuitenkaan mitään, sillä me saimme kuitenkin irtauduttua arjestamme kokonaiseksi 20 tunniksi ja varasimme hotelliyön Clarion Helsingistä.

Otettiin se standardista seuraava huoneluokka, sillä perushuoneet oli jo myyty loppuun siinä vaiheessa, kun itse heräsimme asiaan. Yllätykseksemme saimme huoneen 14. kerroksesta, vaikka oletimme päätyvämme about ensimmäiseen kerrokseen. Huoneessa oli kolme kapeaa ja korkeaa ikkunaa kahteen eri suuntaan merinäköalalla.

Hotelli Helsingin Jätkäsaaressa oli kyllä enemmän meidän juttu, kuin kuherteluloma jossain romanttisessa kartanomiljöössä. Olemme siis erittäin tyytyväisiä valintaamme.

Hotellin erikoisuutena on 16. kerroksessa kattoterassi uima-altaalla (ja saunalla ja kuntosalilla). Lasiallas törröttää rakennuksesta osittain ulkona eli pohjasta näkyy maahan asti. Tila on tosiaan katosta avoin, joten otettiin varoiksi pipot päähän, sillä oli kylmä ja siellä tuuli. Vesi oli toki ihanan lämmintä.

Samassa kerroksessa on myös baari, minne pääsee, vaikka ei olisi hotellin asiakas. Upeat maisemat Helsingin ylle!

Me kuitenkin lähdettiin muutaman lasillisen jälkeen etsiin edullisempaa juottolaa maan tasalta lähiympäristöstä ja ihanaa kahdenkeskeistä aikaa iltakävelyllä.

Aamulla lähetin vielä miehen uimaan, jotta voin käydä kadulta ottamassa sammakkokuvia.

Aamupala oli hyvä ja runsas. Vahva suositus siis irtiotolle Clarionissa. Ja koska kahdestaan oltiin liikenteessä, en edes katsonut sillä silmällä, että olisiko paikka lapsiperheystävällinen. Perhereissuihinmme Scandic ja Sokoshotellit ovat ihan hyviä vaihtoehtoja.

Reflektor valotaidetapahtuma Helsingin Kivinokassa

Käytiin perjantai-iltana pitkästä aikaa lasten kanssa Helsingissä. Tai ainakin tuntuu, että pitkästä aikaa ja varmaan kyllä onkin.

Kivinokassa on tänä viikonloppuna käynnissä Reflektor valotaidetapahtuma ja koska fanitetaan tammikuista LUXia paljon, lähdettiin käymään tsekkaan tämäkin.

LUXissa ollaan aina oltu aivan tolkuttoman suuressa ihmismassaryysiksessä hitonmoisessa pakkasessa, joten jotenkin assosioin tämän etukäteen samaan kategoriaan ja pukeuduttiin kuin oltaisiin lähdössä naparetkelle. Helsingissä on muutenkin aina olevinaan niin paljon kylmempi, kuin Vantaan puolella. Kivinokkaan mentiin jalkasin Kulosaaren metroasemalta kun oletettiin bussien olevan niin täysiä, ettei ikinä päästäisi rattaiden kanssa sisään. No, ilta oli lempeän lämmin (ainakin kun oli pukeutunut päästä varpaisiin villaan) ja väkeä oli just ihanan vähän. Parempi näin.

Toki toivoisi, että tapahtumissa on paljon väkeä, jotta ne menestyisivät ja niitä järjestettäisiin jatkossakin, mutta tottavie on mukavampi katsella valotaidetta ihan rauhassa ja sopivalta etäisyydeltä, kuin jonottaa nähdäkseen edes vilauksen.

Tapahtumassa oli kiva tunnelma ja tosiaan mukavan väljää. Pimeys yllätti ja pelotti, että lapset menevät hukkaan. Aina pitäisi tällaisiin pimeän ajan ihmistapahtumiin kietoa jouluvalot lastensa ympärille.

Tapahtuma on maksuton ja tosiaan vielä lauantaina ja sunnuntaina iltakuudesta iltayhteentoista.

Käykää ihmeessä tsekkaamassa, jos suinkin aikatauluihinne sopii.

Tammenterhobongausretki

Ollaan lasten kanssa ihasteltu niin paljon tammenterhoja tänä(kin) syksynä, että päätettiin lähteä varta vasten tammenterhobongausretkelle Tammiston luonnonsuojelualueelle (Vantaalla), mikä on yksi harvoista Pääkaupunkiseudun luontaisesti syntyneistä tammimetsistä.

Tammenterhoja on kieltämättä paljon enemmän Myyrmäen kevyenliikenteenväylillä, kuin tuolla, mutta oi että miten oli upea vanha jalopuumetsä! Ehdottomasti kannatti lähteä, vaikka ei varsinaisesti tammenterhoissa kahlattukaan. Totorofiilikseen kuitenkin pääsi välittömästi, taianomainen paikka!

Syksy on kyllä ihan parasta. 

Syksypatalaput

Kuvissa vilahtavat neulepuikot saatu bloginäkyvyyteen / Prym consumer Finland oy

Tässä yksi ilta (okei, meni kolme iltaa) virkkasin joulua ajatellen valkoharmaat patalaput ja tulin samalla pohtineeksi, että oikeastaan erilliset syksypatalaputkin olisivat kivat. Koska hei, miksipä ei! Niinpä kaivelin aivan innoissani esiin kaikki ongelmalliset jämälangat, eli sellaiset, jotka eivät paksuutensa puolesta sovi oikein minkään kanssa, etsin kaikista paksuusluokista syksyn väriset ja aloin neuloa aina oikeaa usealla langalla yhtä aikaa. Ja kun yksi säie loppui, jatkoin toisella.

Oikeastihan meidän keittiössä on kyllä sisustuksensa puolesta ikuinen kesä, eikä sinne mitkään ruskasävyt sovi mitenkään päin mihinkään, mutta en antanut sen nyt haitata.

10 mm puikoilla 20 silmukalla aina oikeaa kunnes on neliön muotoinen. Silmukoiden päättelyn jälkeen jätin piiiiiiiitkät langat, joista virkkasin SORMIN (koska en jaksanut nousta hakeakseni virkkuukoukkua) ripustuslenkit, jonka toisen pään kiinnitin päättelyneulalla patalappuun. Tai eihän nämä mitkään viralliset henkilösuojaimet ole, joten ei saa kutsua patalapuiksi.

Ja entäs se maailman paras omenakaurapaistos sitten? No,

100 g voita (sulatettuna)
3 dl kaurahiutaleita
1,5 dl fariinisokeria
0,5 rkl kanelia
0,5 tl vanilliinisokeria
suolaa maun mukaan
omenalohkoja

Paistetaan perstuntumalla ja syödään vaniljajätskin kanssa.

Ja varotaan polttamasta sormia ja suuta.