Viime vuoden elokuussa esittelin jämälangoista neulomani kansainvälisen neulepodcasthitin, eli the coziest memory blanketin (ohje: the coziest memory). Tein siitä vaunupeittokokoisen ja se on kulkenut rattaiden mukana vuoden päivät. Sillä on peitelty taaperoa päiväunille, mutta myös käytetty istuinalustana jäisillä puistonpenkeillä ja keväisillä hetken mielijohteesta pidetyillä eväsretkillä. Peiton alkuperäinen idea kerätä muistoja jämälankojen muodossa on poikinut ison määrän muistoja ihan peittonakin. Ja tänä syksynä puistelin siitä enimmät havunneulaset, hanhenpaskat ja kuivuneet rusinat ja aloin neuloa siihen täydennystä. Olihan se toki ehtinyt jo hieman nuhjaantua, mutta kuitenkin yllättävän vähän. Siitä tulee joskus isona aikuisten kokoinen torkkupeitto sohvalle. Ja mikäs sen mukavampi muisto ihanien jämälankaneliöiden seassa, kuin aikoinaan taaperon rataspeittona toiminut alakulma!
Alla oleva kuva viime syksyltä.
Malli on kyllä siitä ihana, että peittoa voi jatkaa loputtomiin ilman mitään palojen yhteenompelemista. Siitä vaan poimit reunasta uudet silmukat ja taas mennään.
Yllättävän paljon oli kertynyt uusia jämiä tästä paksuusluokasta vuoden aikana. Ja sainpa minä aivan ihania minivyyhtejä myös Memman puikkoilujen Emmalta neulepodcastmiitissä. Muistoja muistoja, oi että tästä peitosta tulee niiiiiin ihana!
Jokunen vuosi tässä voi kuitenkin vierähtää ennen kuin peitto on valmis. Yhden palan neulomiseen 2,5 mm puikoilla 23 silmukkaa per aloitusreuna, menee rapiat 40 minuuttia. Olisi ehkä ollut parempi olla kellottamatta. Nyt en voi olla ajattelematta, miten paljon tämän eteen on tikutettu ja miten paljon se vaatii aikaa tullakseen joskus valmiiksi. Eipä näitä neulomishommia kyllä kannata muutenkaan kellottaa tai ylipäätään järjellä ajatella.
Alla oleva kuva viime syksyltä.
Malli on kyllä siitä ihana, että peittoa voi jatkaa loputtomiin ilman mitään palojen yhteenompelemista. Siitä vaan poimit reunasta uudet silmukat ja taas mennään.
Yllättävän paljon oli kertynyt uusia jämiä tästä paksuusluokasta vuoden aikana. Ja sainpa minä aivan ihania minivyyhtejä myös Memman puikkoilujen Emmalta neulepodcastmiitissä. Muistoja muistoja, oi että tästä peitosta tulee niiiiiin ihana!
Jokunen vuosi tässä voi kuitenkin vierähtää ennen kuin peitto on valmis. Yhden palan neulomiseen 2,5 mm puikoilla 23 silmukkaa per aloitusreuna, menee rapiat 40 minuuttia. Olisi ehkä ollut parempi olla kellottamatta. Nyt en voi olla ajattelematta, miten paljon tämän eteen on tikutettu ja miten paljon se vaatii aikaa tullakseen joskus valmiiksi. Eipä näitä neulomishommia kyllä kannata muutenkaan kellottaa tai ylipäätään järjellä ajatella.