Viikonloppuna Jyväskylässä käydessäni, vingutin toki myös Museokorttia, varsinkin kun siellä sattuu sijaitseen Suomen käsityön museo enkä ole koskaan siellä käynyt. Pilkkeitä-blogissa juuri hiljattain kerrottiin kyseisestä museosta lapsiperhevinkkelistä, joten kannattaa tsekata sillä itsehän kävin, ah, ihan itse itsekseni.
Oli lähellä ettei minulle käynyt aivan jäätävä moka sillä kiersin ensin vaihtuvan näyttelyn luullen että siinä oli koko museon anti ja olin aivan todella pettynyt ja mietin että mitä hemmettiä tästä edes blogiin muka kirjoittaa (sehän se toki tärkeintä, no ei). Olin jo hakemassa reppuani narikasta kun huomasin pienen nuolen joka kertoi perusnäyttelyn olevan alakerrassa. No huh!
Perusnäyttely oli tosi kiva! Hämäryydestä johtuen en nyt ala täyttään blogin etusivua kovin paljon pimeässä otetuilla otoksilla mutta ehkä ilman kuviakin voi uskoa että se oli kiva. Se oli minusta tosi informatiivinen ja inspiroiva sekä tosiharrastajalle että ei lainkaan asiaa harrastavalle. Erityisen liikuttava oli Elämän kehä -kokoelma jossa oli käsitöitä syntymästä kuolemaan saakka.
Itse pääsi kokeileen sekä neulontaa että kudontaa mutta nössöilin vähän kangaspuiden äärellä joten tartuin mieluummin puikkoihin. Lapsille tosiaan tuntui olevan yhtä sun toista mutta etenkin aistitila on varmasti hauska sellaiselle joka ehkä jaksaa jopa vähän keskittyä.
Oli lähellä ettei minulle käynyt aivan jäätävä moka sillä kiersin ensin vaihtuvan näyttelyn luullen että siinä oli koko museon anti ja olin aivan todella pettynyt ja mietin että mitä hemmettiä tästä edes blogiin muka kirjoittaa (sehän se toki tärkeintä, no ei). Olin jo hakemassa reppuani narikasta kun huomasin pienen nuolen joka kertoi perusnäyttelyn olevan alakerrassa. No huh!
Perusnäyttely oli tosi kiva! Hämäryydestä johtuen en nyt ala täyttään blogin etusivua kovin paljon pimeässä otetuilla otoksilla mutta ehkä ilman kuviakin voi uskoa että se oli kiva. Se oli minusta tosi informatiivinen ja inspiroiva sekä tosiharrastajalle että ei lainkaan asiaa harrastavalle. Erityisen liikuttava oli Elämän kehä -kokoelma jossa oli käsitöitä syntymästä kuolemaan saakka.
Itse pääsi kokeileen sekä neulontaa että kudontaa mutta nössöilin vähän kangaspuiden äärellä joten tartuin mieluummin puikkoihin. Lapsille tosiaan tuntui olevan yhtä sun toista mutta etenkin aistitila on varmasti hauska sellaiselle joka ehkä jaksaa jopa vähän keskittyä.
Eli alkushokin jälkeen oli kyllä totisesti vierailun arvoinen paikka. Museokauppa oli tosi jees ja viereinen liiketila olikin heti Taitoshop, onneksi se oli sunnuntaisin suljettu!
Tahtoo tuonne! Paljonkohan siellä menee aikaa, eli kuinka suuri mesuo on? Olen etsinyt tuon tapaista paikkaa.
VastaaPoistaEn kyllä yhtään osaa sanoa aika-arviota koska eri ihmiset ovat niin erilaisia museokävijöitä. Mutta olihan se kaikkiaan ihan kohtuullisen kokoinen.
PoistaIhanaa, tänne me mennäänkin taaperon kanssa ens perjantaina kun pääsee ilmaiseksi. :D Näin siinä käy kun asuu jossain -ei hoksaa käydä kivoissa paikoissa.
VastaaPoistaNo niin, mahtavaa! :)
Poista