Tänään vietettiin viimeistä hoitovapaakeskiviikkoa. Toki niitä on vuoden loppuun saakka mutta en laske niitä mukaan sillä juhlapyhien ja hyvin sijoitettujen pekkaspäivien vuoksi työrupeama tämän vuoden osalta on lopussa kahden tuskaisen aikaisen aamuherätyksen jälkeen.
Kävimme vapaapäivän kunniaksi Senaatintorilla pyörimässä muutaman kierroksen ilmaisella karusellilla, lapsi oli aivan innoissaan kun siinä oli autoja ja mikä parasta, myös paloauto. Itsellä tietenkin haikea fiilis osittaisen hoitovapaan päättymisen vuoksi (vaikka tokihan sitä jatkaakin voisi mutta yritän kuitenkin siirtyä jo täysiaikaiseksi työntekijäksi, sen verran pahasti euronkuvat silmissä kiiltelee ja lapsikin täyttää kohta jo 3 niin ei tunnu ihan niin kamalan pahalta laittaa häntä viidesti viikossa päiväkotiin) mutta eihän sitä nyt karusellikyydissä surra voi. Ja joulufiilis nousi aivan uskomattomiin sfääreihin kun poika tunnisti Aleksanterinkadun toisesta päästä että tämä on se katu jossa on "legojunaikkuna" eli Stockmann. Vietettiin sitten pitkä tovi vielä Stockan joulunäyteikkunaa ihastellen. Ei ollut kiirettä minnekään.
Kun viime tammikuussa palasin perhevapailta töihin, olin tietenkin ahdistunut vapaa-ajan vähäisyydestä mutta nopeasti huomasin keskiviikkovapaiden olevan aivan mielettömän hieno vaihtoehto! Vapaa-ajan arvostus nousi aivan uudelle tasolle kun on lapsi ja käy töissä. Silloin sitä tulee niinä harvoina päivinä tehtyä kaikkea ja mentyä retkille ja nautittua ihan oikeasti siitä päivästä (puhumattakaan siitä että töissä jaksaa vähän paremmin kun on saanut keskiviikkoisin nukkua pidempään). Ei ole montaa keskiviikkoa koko vuonna että oltaisiin vain möllötetty kotona ja lähileikkipuistossa (siellä käydään sitten tarhapäivien jälkeen)! Ollaan käytetty niitä päiviä kyläilyyn, vieraiden kutsumiseen (liian vähän tosin :/) ja kaikenlaiseen pieneen retkeilyyn. Jotain tästä aktiivisuudesta kertonee sekin että blogimerkinnöistä on "retkellä lapsen kanssa" -avainsanan saanut tänä vuonna 37 tekstiä (ja tästä tuli 38.)! Ja vaikka kaikki ei todellakaan olekaan nimenomaan keskiviikkoretkiä vaan mukana on viikonloppuja ja lomia eivätkä kaikki retket ole olleet mitään kovin ihmeellisiä niin silti, aika huikeata! Ja toki on paljon mitä ei ole blogiin asti päätynyt. Turha kirjoittaa neljää kertaa siitä että ollaan oltu geokätköilemässä ja eväsretkellä Haltiavuorella vaikka se upea paikka onkin eikä ihan jokaista junanbongausretkeäkään ole tullut kirjattua jne.
Olin keväällä jo niin hirveässä retkihuumassa että tein listan paikoista joissa haluan käydä ja aika hyvin se lista on yliviivatuksi tullutkin. Haaveilin jo erillisen blogin perustamista näitä lapsen kanssa vietettyjä aktiviteetteja varten mutta se sitten jäi, käsityöblogi vaan laajentui vähän aihealueeltaan.
Vaikka nyt tuntuu että elämäni on tuhoon tuomittu ensi vuodesta eteenpäin niin toivotaan että tämä nyt on taas vaan tätä etukäteen angstaamista ja todellisuus tulee oleen jotain muuta. Ainahan sitä ainakin jonkin verran löytyy aikaa niille asioille joita rakastaa. Käsityöt ja retket. Ja toivoisin että mukaan mahtuisi vielä liikuntaharrastustenkin uusi tuleminen. Pitää vain löytää tasapaino ja kohtuus (joo, pessimistinä voin kyllä jo kertoa että ei taida löytyä)
Ja kohtahan on jo talviloma, ja sitten pääsiäinen jne. Tunnelin päästä näkyy valoa.
Oli kyllä hieno vuosi!
Kävimme vapaapäivän kunniaksi Senaatintorilla pyörimässä muutaman kierroksen ilmaisella karusellilla, lapsi oli aivan innoissaan kun siinä oli autoja ja mikä parasta, myös paloauto. Itsellä tietenkin haikea fiilis osittaisen hoitovapaan päättymisen vuoksi (vaikka tokihan sitä jatkaakin voisi mutta yritän kuitenkin siirtyä jo täysiaikaiseksi työntekijäksi, sen verran pahasti euronkuvat silmissä kiiltelee ja lapsikin täyttää kohta jo 3 niin ei tunnu ihan niin kamalan pahalta laittaa häntä viidesti viikossa päiväkotiin) mutta eihän sitä nyt karusellikyydissä surra voi. Ja joulufiilis nousi aivan uskomattomiin sfääreihin kun poika tunnisti Aleksanterinkadun toisesta päästä että tämä on se katu jossa on "legojunaikkuna" eli Stockmann. Vietettiin sitten pitkä tovi vielä Stockan joulunäyteikkunaa ihastellen. Ei ollut kiirettä minnekään.
Kun viime tammikuussa palasin perhevapailta töihin, olin tietenkin ahdistunut vapaa-ajan vähäisyydestä mutta nopeasti huomasin keskiviikkovapaiden olevan aivan mielettömän hieno vaihtoehto! Vapaa-ajan arvostus nousi aivan uudelle tasolle kun on lapsi ja käy töissä. Silloin sitä tulee niinä harvoina päivinä tehtyä kaikkea ja mentyä retkille ja nautittua ihan oikeasti siitä päivästä (puhumattakaan siitä että töissä jaksaa vähän paremmin kun on saanut keskiviikkoisin nukkua pidempään). Ei ole montaa keskiviikkoa koko vuonna että oltaisiin vain möllötetty kotona ja lähileikkipuistossa (siellä käydään sitten tarhapäivien jälkeen)! Ollaan käytetty niitä päiviä kyläilyyn, vieraiden kutsumiseen (liian vähän tosin :/) ja kaikenlaiseen pieneen retkeilyyn. Jotain tästä aktiivisuudesta kertonee sekin että blogimerkinnöistä on "retkellä lapsen kanssa" -avainsanan saanut tänä vuonna 37 tekstiä (ja tästä tuli 38.)! Ja vaikka kaikki ei todellakaan olekaan nimenomaan keskiviikkoretkiä vaan mukana on viikonloppuja ja lomia eivätkä kaikki retket ole olleet mitään kovin ihmeellisiä niin silti, aika huikeata! Ja toki on paljon mitä ei ole blogiin asti päätynyt. Turha kirjoittaa neljää kertaa siitä että ollaan oltu geokätköilemässä ja eväsretkellä Haltiavuorella vaikka se upea paikka onkin eikä ihan jokaista junanbongausretkeäkään ole tullut kirjattua jne.
Olin keväällä jo niin hirveässä retkihuumassa että tein listan paikoista joissa haluan käydä ja aika hyvin se lista on yliviivatuksi tullutkin. Haaveilin jo erillisen blogin perustamista näitä lapsen kanssa vietettyjä aktiviteetteja varten mutta se sitten jäi, käsityöblogi vaan laajentui vähän aihealueeltaan.
Vaikka nyt tuntuu että elämäni on tuhoon tuomittu ensi vuodesta eteenpäin niin toivotaan että tämä nyt on taas vaan tätä etukäteen angstaamista ja todellisuus tulee oleen jotain muuta. Ainahan sitä ainakin jonkin verran löytyy aikaa niille asioille joita rakastaa. Käsityöt ja retket. Ja toivoisin että mukaan mahtuisi vielä liikuntaharrastustenkin uusi tuleminen. Pitää vain löytää tasapaino ja kohtuus (joo, pessimistinä voin kyllä jo kertoa että ei taida löytyä)
Ja kohtahan on jo talviloma, ja sitten pääsiäinen jne. Tunnelin päästä näkyy valoa.
Oli kyllä hieno vuosi!
Mun mielestä on huippukivaa, että blogisi laajentui käsityöblogista retkiä lapsen kanssa -blogiksi :)! Olen lukenut blogia jo tosi pitkään, ja juuri toi laajentuminen sai mut tajuamaan että hei, mäkin voisin perustaa blogin jossa on mun elämään kuuluvia kiinnostavia asioita, eikä se haittaa mitään vaikka siitä ei tulisikaan "yhden asian blogi", ja kaiken kukkuraksi se ei välttämättä haittaa mahdollisia lukijoitakaan (koska siis itsekin tykkään tästä blogista niin paljon)! N
VastaaPoistaIhanaa :) Itekin luen paljon semmoisia blogeja joiden aihepiirit ovat laajentuneet tai jopa muuttuneet kokonaan eikä se haittaa yhtään koska se on se persoona se juttu eikä niinkään aiheet :D
PoistaSä olet mun retkeilyidoli! Olen saanut täältä kamalasti ideoita, jotka aion toteuttaa sitten kun natiainen on vähän isompi. Sellaista piti kysyä, että miksi valitsit hoitovapaapäiväksi just keskiviikon? Mä aion myös trhdä nelipäiväistä viikkoa kun palaan töihin, mutta olin ajatellut vapaapäiväksi perjantaita. Olitko sä tyytyväinen tähän?
VastaaPoistaJee, mahtavaa!!! :) Olenkin salaa toivonut että näistä meidän retkijutuista olisi inspiraatioksi muille.
PoistaMä en itse valinnut keskiviikkoa vaan se tuli esimiehen toiveesta. Tai siis tuotannollisista syistä. Mulle oli oikeastaan ihan sama että mikä päivä se on ja vaikka toki etukäteen kuvittelin että maanantai tai perjantai olisi paras, tietäen kuitenkin ettei ne onnistu, koska ovat töissä ne päivät jolloin väkeä tarvitaan eniten, niin nyt en kyllä olis vaihtanut keskiviikkovapaatani mihinkään muuhun päivään!!! Niin ja sen lisäksi mulla oli joka neljäs perjantai vapaata myös sillä teen 40-tuntisia viikkoja ja siitä johtuen viisi vapaapäivää kuukaudessa täytti sen osittaisen hoitovapaan tuntimäärät.
Ajatus kolmipäiväisestä viikonlopusta on tietenkin ihana mutta koska mulla oli kuitenkin kerran kuussa se kolmipäiväinen (jolloin esim käydä mummulassa, se kun on aika kaukana) niin ei se jokaviikkoisena juttuna ollut niin tärkeätä sitten kuitenkaan, luulen että se olisi helposti vaan alkanut tuntuun arkiselta ja itsestäänselvältä kun taas keskiviikkovapaa arjen luksukselta. Vain kaksi päivää töitä ja sitten saa levätä! Tokihan se on yksilöllistä että miten asian kokee mutta mulla tosiaan vuorotyö ja aamuvuorot alkaa kuudelta jolloin mulla kulkee vain hitaita busseja ja joudun siksi herään puoli viisi eikä se sovi mun luontooni mitenkään joten on ollut aivan sanoin kuvaamattoman ihanaa että ei ole ollut kuin ne kaksi aamuherätystä pötköön ja sitten on saanut huokaista :D Jos jotain negatiivista tuosta nyt keksisi niin lapsi on tuntunut toisinaan olevan vähän sekaisin että milloin on vapaapäivä, viikonloppu ja päiväkotipäivä. Varsinkin kun mun iltavuoropäivinä päikkyyn ollaankin menty vasta lounaalle.
Hups, mä en tullut edes ajatelleeksi, että työnantajallakin on tässä sanansa... :) Voi itse asiassa olla, että mun duunin kannalta juurikin se perjantai on paras päivä. Mutta pitää kyllä tosissaan harkita viikon katkaisemistakin vapaapäivällä, mikäli osoittautuu mahdolliseksi, ei kuulosta hassummalta.
PoistaJa voi apua sun aamuja! Musta nää äitiysloman herätykset 6-7 aikaan on olleet pahoja, mutta eipä ole mitään puoli viiteen verrattuna...
Juu, ei tosiaan hassumpi tuo keskiviikkovapaa, minusta ainakin ihan harkitsemisen arvoinen juttu! Jos ei siis kuitenkaan olisi joka viikonloppu reissaamassa jonnekin.
PoistaNoi aamut on kyllä tuskaa, varsinkin nyt kun on lapsi ja haluaisi kuitenkin iltaisin hetken olla ihan itsekseenkin niin kertyy väkisinkin univelkaa. Mulla on ollut tapana sanoa että kaikkeen tottuun paitsi puoli viideltä heräämiseen. Mutta siinä se nyt kuitenkin on mennyt, vuosi toisensa jälkeen.