Suomen rautatiemuseo

Onneksi lapsen kiinnostuksen kohde on junat eikä esimerkiksi hevoset. Koska itsekin pidän junista (kuten myös mieheni), on aivan selvää että junaelämyksiä tarjotaan mielellään ja lapsi toimii jopa hyvänä tekosyynä päästä itse kyttäämään junia. Kun taas jos pitäisi käydä esimerkiksi siellä hevostallilla niin voisi olla että ei kovin usein tulisi mentyä vaikka kuinka toinen mankuisi.

Sunnuntaina käytiin siis koko perheen voimin Hyvinkäällä rautatiemuseossa.

Kun avasimme ensimmäinen näyttelyhallin oven, pääsi pojan suusta sellainen junajunajuna-hihkuntahöpötys ettei tosikaan! Harmi sinänsä että 8 euron pääsymaksulla (lapsi toki ilmainen) ei ihan koko rahan edestä saanut taaskaan tutustuttua itse aiheeseen ja luettua tekstejä mutta lapsen vuoksihan me tänne lähdettiinkiin. Innostus oli niin valtaisa että mitään yhteiskuvia oli turha kuvitella saavansa. Sen lisäksi että hämärä valaistus ja meikäläisen olemattomat kuvaustaidot eivät muutenkaan tuottaneet kovin valoisia ja teräviä otoksia sisätiloissa.

Itseäni henkilökohtaisesti kiehtoo juurikin nuo astetta uudemmat junat kuin höyryjunat. Toki siis haaveilen höyryjunareissuista ja mielelläni niitäkin tuolla museossa katselin mutta just joku lättähattujuna esimerkiksi on niin symppis etten kestä!

Höyryjunapuolella tosin kyllä tuo keisarin juna oli niin vaikuttava sisustukseltaan että siinä jo junafanituskin sai ihan uusia vivahteita

Mutta tavisjuna on aina tavisjuna, positiivisessa mielessä siis!

Veturitallissa oli eri jännää päästä käymään junan alla ja pientä ihmistä kiinnostaa pienemmätkin junat.

Edellisessä postauksessa olikin kuvia museon piha-alueelta mutta ulkorakennusten tarjonta jäi tällä kertaa katsomatta. Mutta se on selvää että tänne mennään vielä uudelleen! Vaikka poikaa jostain syystä lakkaisi junat kiinnostamasta, mulle tämä museo pihapiirineen teki kyllä lähtemättömän vaikutuksen!

Ja jos jossain on leikkijunarata, ei sitä pysty ilman raivareita ohittamaan. Ja onhan se ymmärrettävää, onneksi ei ollut kiire minnekään. On myös yksi asia mikä museoissa on aivan parasta. Nimittäin museokaupat! Mukaan tarttui pojalle lähijunapalapeli, junan lähettäjä -karkkikeppi sekä ns aikuisten junakirja jossa kuvia Suomen junakalustosta jostain asti tähän päivään. Oli hitti!