Savonlinnareissu 2.0

Muistatteko, kun tammikuussa kirjoitin Savonlinnan reissusta, jossa metsämuseo Lusto olikin suljettuna, Olavin linnassa oli yksityistilaisuus ja lörtsyjäkään ei saanut mistään? Nyt kuulkaas otettiin vahinko takaisin! Reissuun lähdin lasten, mun isosiskon ja äidin kanssa. Näin kesäkuussa totisesti oli torilla lörtsykojuja ja linnaankin päästiin ihan opastetulle kierrokselle ja niin, Lustokin oli auki (siitä erillinen postaus myöhemmin). Osa porukasta kävi jopa 1,5 tunnin sisävesiristeilyllä, joten aika nappiin voisi ajatella menneen tällä kertaa.

Savonlinnalla on kuitenkin selkeästi jotain meitä vastaan, sillä vietimme puoli päivää hotellissa kantaen vartin välein oksentelevaa taaperoa vessan ja sängyn välillä. Kyseessä ei kuitenkaan onneksi ollut sen luokan tauti, että oltaisiin jouduttu ostaan muutama lisäyö käydessämme koko porukalla sama setti läpi. Kyllä se silti aika paljon harmitti, ja stressasi, kun ei voinut olla varma, koska seuraava alkaa voida pahoin. Hirveä tilanne suoraan sanottuna, vaikka lopulta aika vähällä päästiinkin (tilanne oli järkyttävä, mutta toipuminen nopeata ja rattaatkin saa pestyä viimeistään kotona). Jatkossa kukaan ei enää nuku lounaan yli eikä revi hetkeksikään lakkia päästään kesällä. Mieluummin sitten se vähän paksu trikoopipo, kuin UV-lierihattu, joka revitään irti heti kun silmä välttää. Taisi siis olla auringonpistos, eikä vatsatauti, vaikka niin pirun tarkkaan muka olenkin suojannut aina itseni ja lapset auringolta. Ajattelin ensin, että en kirjoita tästä ollenkaan, mutta menköön nyt varoittavana esimerkkinä.

Koska hotellissa vietettiin aikaa vähän ikävissä merkeissä, ei siellä tullut juurikaan valokuvia räpsittyä. Majoituimme siis Kesähotelli Vuorilinnassa, joka sijaitsi Spahotel Casinon pihapiirissä ja siihen kuuluikin aamupala varsinaisen hotellin puolella ja mahdollisuus käydä kylpylässä myös. Kesähotellin huoneet ovat kauden ulkopuolella opiskelija-asuntoja ja meillä oli kahden hengen solukämppä eli kaksi huonetta, joilla yhteinen kylppäri/vessa ja keittiö. Molemmissa huoneissa oli kaksi sänkyä (ja toisessa lisäksi pinnasänky taaperolle). Täydellinen ratkaisu, kun lapsia mukana, saatiin taas omat ruuat jääkaappiin, kun oli keittiö (ilman astioita tosin). Hintakin oli huomattavasti edullisempi, kuin tavallisella hotellihuoneella.

Käytiin tosiaan Olavin linnassa tällä kertaa ihan opastetulla kierroksella eli nähtiin muutakin, kuin vessoihin menevät portaat.

Kierros tosiaan antoi linnasta paljon enemmän, kuin se talvella tehty visiitti, varsinkin kun silloin oli joka paikassa samana iltana olevan yksityistilaisuuden rekvisiittaa. Lapsille suunnattuhan se ei ollut ja pakko myöntää, että lapset eivät myöskään kovin hyvin jaksaneet istua kiltisti rivissä penkillä kuuntelemassa linnan historiaa. Ymmärtäähän sen. Mutta yritettiin parhaamme mukaan huomioida muut vieraat vetäytymällä sivummalle, jos alkoi mennä homma ihan höpöksi.

(huolestuneille tiedoksi, että lasta pidettiin kaksin käsin kiinni hänen kurottaessaan katsomaan näkymää alas)

Linnan tornissa oleva vessa on tietenkin aivan hitti. Sieltä ovat tyypit ennen muinoin päästelleet tarpeitaan alas ja on saattanut tuulla persposkiin vähän enemmän, kuin maan tasalla olevassa ulkohuussissa. Harmi, ettei sitä saanut tietenkään testata.

Huipulle asti kiivettiin, aika huisia!

Koska pojan keskittyminen alkoi olla niin pahasti koetuksella linnassa, päätettiin että menen hänen kanssaan viettään kahdestaan laatuaikaa leikkipuistoon siksi aikaa, kun muu porukka käy risteilemässä. Se oli kyllä tosi hyvä ratkaisu, sillä meillä oli oikein mukavaa olla pitkästä pitkästä aikaa ihan kahdestaan.

Nyt on Savonlinna nähty sillä laajuudella, että ei tarvitse ihan heti lähteä uudelleen. Toki aina jää jotain näkemättä, mutta niin kuuluu jäädäkin. Junamatkat olivat aika pitkät ja raskaat. Lasten onneksi mentiin leikkivaunussa, missä tosin iltavilleys tarttui aika tehokkaasti. Jos joku blogin lukija sattui samaan vaunuun niin tietää mistä puhun. Muiden ei ehkä tarvitsekaan tietää, jotta edes jonkinlainen kulissi säilyy tästä rennosta lasten kanssa reissailusta. Ei tämä reissu kuitenkaan lannistanut, se on niin itsestä kiinni. Ja kun me reissataan tällaisia pienempiä reissuja niin paljon, niin ei yksi oksennustauti tai junaperseily saa aikaan "ei ikinä enää" -reaktiota. Eri asia saattaisi olla, jos olisi varannut jonkun viikon tai kahden unelmareissun, johon asettaa suuret odotukset ja sitten meneekin mönkään. Tottahan se silloin enemmän harmittaisi. Ja toinen seikka on se, että minä tykkään niin paljon näistä reissuista. Ei se arki kotonakaan aina ihan putkeen mene. Oli miten oli, me lähdettiin jo heti seuraavana päivänä taas Kotkaan. Nyt ollaan jälleen kotona ja täytyy myöntää,  että nyt käytiin jo tooooooodella lähellä sitä pistettä, että pysytään jatkossa kotona. Onneksi se tunne menee todella nopeasti ohitse, tiedän kokemuksesta. Ja parempi olisi mennäkin, sillä onhan tässä vielä kesää ja hoitovapaata jäljellä! Jos nyt kuitenkin pieni lepohetki lapsille ensin.