Things to make and do -blogin Maija haastoi minut kertomaan blogini tarinan.
Ai miksi perustin blogin. Sitä aina kysytään ja mitä siihen voi sanoa? Kunhan perustin! Tuosta noin vaan, "luo uusi blogi". Ihan vaan pelkille käsitöille ja muille luoville projekteille. Se oli 2008. Valmistuin insinööriksi amk:sta, pääsin töihin ja menin naimisiin. Melkoinen vuosi siis. Koulun loputtua oli yhtäkkiä aivan tuhottomasti vapaa-aikaa (silloin oli niin nuori, sittemmin tuntuu ettei töiden jälkeen ole mitään aikaa ollenkaan) kun ei tarvinnut stressata tenteistä, labraselkkareista eikä opinnäytetyöstä. Ja keskellä viikkoa ei voinutkaan enää juhlia. Tuolloin blogi oli vain ja ainoastaan käsityöblogi, ihan anteeksi pyytelin jos jotain muuta aihetta sivuutin. Jos jotakuta kuitenkin kiinnostaa, mitä se elämä silloin oli niin se oli töiden lisäksi bodypumppia, bodycombattia, spinningiä, zumbaa, juhlimista ja krapulahorkassa käsitöiden vääntöä. Matskut oli paljolti kierrätysjuttuja omista nurkista tai kirppiksiltä. Blogin lukijapiiri koostui lähinnä jo olemassa olevista internet- ja live-elämän tutuista sekä kourallisesta sinne muuten vaan löytäneistä saman henkisistä ihmisistä. Sai kirjottaa mitä vaan, kukaan ei paheksunut eikä takertunut epäolennaisuuksiin ja kaikki tajusi kaikki vitsit. Ei muuten tajua enää. En puhunut blogista julkisesti juurikaan. Töissä muutama ihminen tiesi. Tai, kaikki varmaan mutta ei siitä mun kanssa puhuttu. Henkilökohtaisella Facebook-sivullani en edes sivunnut aihetta "blogi" ennen vuotta 2012.
Aika pian kuvioihin tuli neulegraffitit. Se oli hiton hienoa aikaa ja en saata uskoa että siitä on jo niin kauan. Viimeisimmässä lehtihaastattelussa mainitsinkin että harrastin NUORENA neulegraffiteja. Niin kauan on aikaa vuodesta 2009. Nyt en enää siihen edes lähtisi kun kaikki urpot ovat löytäneet internetin ja huutelijoita riittää. Oli niitä silloinkin mutta uskoisin että nyt olisi paljon enemmän. Tuolloin olin tosi tarkka että jos mun nimi mainitaan jossain neulegraffitien yhteydessä niin blogin nimeä ei saa olla. Ja toisinpäin. Mua haastateltiin jopa Hesariin. Vaikka en siis todellakaan ollut sitä hommaa itse keksinyt, vaan matkinut muilta ja inspiroitunut. Sitähän varten kässäblogit just onkin mahtavia, inspataan toisiamme! Neulegraffitit vei mut myös luennoimaan ja pitään työpajoja aiheesta, ihan kreisiä! Sanon vielä kerran että se oli ihan hiton hienoa aika se! Ja niiiiiiiiin 2009-2010
Blogini historian merkittävin kulmakivi oli se kun mua pyydettiin ja lupauduin mukaan Yle tv2:n Blogistania-sarjaan. Mä mietin ja harkitsin sitä todella paljon. Yhtä henkilöä lukuun ottamatta kaikki joilta asiaa kysyin, taisivat olla sitä mieltä että älä mene. En tiedä että senkö vuoksi että halusivat kompata kun selkeästi epäröin vai miksi. Mutta suostuin sitten kuitenkin. Mutta kaverit eivät suostuneet mukaan. Jos olisi ollut mikä tahansa muu kuin yle, en olisi minäkään suostunut. Uskoin ja toivoin että ohjelma on asiallinen ja olihan se. Käännekohta tässä oli siis että tulin rytinällä ulos kaapista blogini kanssa. Olin aina pitänyt matalaa profiilia ja nyt sitten kaikki saa tietää. KAIKKI. Ja sen uusintoja tuntuu tulevan joka vuosi ja aina välillä joku semituttu luulee että olen taas raskaana kun ei hiffaa uusinnaksi. No, yhdellä kertaa sitten kyllä olinkin, viime syksynä :D Kevät 2012 näkyy piikkinä tilastoissa, just ehkä sen ohjelman takia ja koska synnytin silloin esikoiseni eli blogiin tuli paljon äitejä. Sitäkin kipuilin etukäteen kauheasti mutta kamoon hei, ihan äitiysblogihan tästä sittemmin tulikin ja todellakin haluttua kohdeyleisöä ovat kanssaäidit! Samalla tietysti karkasi osa lukijoista kun tajusi että no nyt se on sitten vaan vauvaa. Saan edelleen välillä kuulla että luin sun blogia ennen kuin sait lapsen. Ai jaa, kiva. Mutta kuulkaas, tää on elämää, ei voi mitään.
Aika kauan silti aiheet pyörivät lähinnä käsitöiden ympärillä, vaikkakin vauvakäsitöiden, ja vasta aloitettuani osittaisen hoitovapaan esikoisen kanssa, tuli kuvioon isommissa määrin retket lapsen kanssa. Jäbä on melkoinen menijä ollut ihan pienestä taaperosta asti. Hän on nyt vasta alkanut viihtyä jossain hiekkalaatikolla tms, sitä ennen ollaan vaan menty, tultu ja menty. Jo todella pienenä hän käveli kilometritolkulla ja sehän on oikeastaan tosi hieno homma sillä kyllä minäkin viihdyn paljon paremmin metsissä ja museoissa ja kylillä kuin lähileikkipuistossa joka autuas päivä. Huomasin että niillekin postauksille löytyi kohderyhmänsä joten jatkoin ja jatkan edelleen. Lisäksi juna-aiheita olen nostanut esiin kun ollaan koko perhe niihin hurahdettu. Mutta blogissa en raportoi koko elämääni, se tuntuu joskus joiltain unohtuvan.
Tässä kahdeksassa vuodessa blogi on siis elänyt aika paljonkin. Kuviin panostan nykyään tietenkin enemmän ja saatan odottaa pitkiäkin aikoja valmistuneen työn esittelyä kun ennen se piti saada kuvattua ja blogiin heti samantien vaikka keskellä yötä. Nyt maltan jopa odottaa päivänvaloa. Kuvakoon olen aina pitänyt suhteellisen suurena (siis siihen nähden mikä kulloinkin on ollut ajan henki, alussahan ne oli kaikilla paljon pienempiä kuin nykyään. Tekniikka kehittyy). Minusta ainakin on turhauttavaa katsoa jotain hulppeeta luomusta kärpäsen paskan kokoisesta kuvasta. Nykyään suuri osa lukijoista varmaan selaa blogia puhelimella jolloin sillä ei ole merkitystä mutta itse nautiskelen blogit tietokoneen äärellä ja arvostan isoja kuvia. Blogiini on oleellisesti liittynyt aina myös se että kerron rohkeasti missä olen epäonnistunut. Vaikka tottakai pyrin ottaan kuvat niin että työt näyttävät mahdollisesti paremmilta mitä livenä ovatkaan mutta jos vaikka haluaa esittää sen huikeen ideansa vaikka toteutus onkin hävettävän huono. Ehkä pitäisi siitä kirjoittaa joskus ihan erikseen: näin saat paskan työn näyttään paremmalta blogissa.
En ole koskaan jaksanut kalastaa lukijoita esimerkiksi nimeämällä kuvia ja blogitekstejä siten että löytyisivät paremmin googlesta tai tekemällä blogille Facebooksivuja, ajastamalla postaukset siihen kellonaikaan jolloin olisi eniten lukijoita jne sillä en ole kokenut tarvetta. En edelleenkään halua tehdä itsestäni numeroa ja silti uskallan väittää että tämä on yksi suosituimmista suomalaisista käsityöblogeista. En tiedä miten sen olen tehnyt mutta tässä sitä ollaan.
En muista yhtään ketkä kaikki tähän ovat jo osallistuneet, kääk! Haasta itsesi siis jos siltä tuntuu :)
Haasteessa oli seuraavanlaiset säännöt:
- Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa). Saat osallistua vasta saatuasi haasteen (ja niitähän voi toki myös pyytää, jos tiedät jonkun saaneen sen)
- Kirjoita ja julkaise oma tarinasi blogissasi: miten blogisi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia.
- Haasta mukaa neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suorilta käsin, voit haastaa jonkun toisen.
- Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haastat mukaan.
- Mikäli olet Instagramissa, käy halutessasi lisäämässä jonkin kuvasi yhteyteen tagi #blogisitarina. Näin kaikki Instagramissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä. #Blogisitarina -haasteen käynnisti: kototeko-blogi
