Äitiyspakkaus on täällä!

Jäbää odottaessani sain äitiyspakkauksen vasta tosi myöhään kun en pitänyt erityistä kiirettä niiden Kelan lomakkeiden kanssa. Pakkaus haettiin edellisenä päivänä ennen kuin jouduin osastolle raskausmyrkytyksen takia enkä jaksanut perehtyä boxiin ollenkaan (vaikka toki olin opiskellut sen sisällön ulkoa etu- ja takaperin Kelan sivuilta). Muistan kun makasin sohvalla tosi heikossa hapessa ja mies nosteli äitiyspakkauksesta vaatteita ja minä kerroin että pitääkö se pestä käyttöön heti vai laittaa säilöön myöhempää ajankohtaa varten. Olen harmitellut tapausta paljon sillä äitiyspakkauksen avaaminen on perinteisesti hieno ja kutkuttava tapaus joka jää mieleen. No, mieleen jäi mullakin mutta negatiivisella tavalla. Itkin postin jonossakin silloin enkä pystynyt lopettaan, nyt marssin lähisiwaan elämäni voimissani (koska sain fysioterapiasta niin hyvät tukivyöt lainaan, heh) ja pakkauksen avaaminen oli todellakin tapaus koko perheelle. Vaikka olin tätäkin vesi kielellä Kelan kotisivuilla kuolannut heti ilmestymishetkestä saakka kun olin ensin positiivisen raskaustestin jälkeen odotellut täpinöissäni sitä julkaisuhetkeä.

Ei oltu pakkauksesta lapsen kanssa mitenkään keskusteltu etukäteen mutta heti hän tajusi mikä on homman nimi ja testasi aivan innoissaan vauvan tavaroita. Näissä kuvissa ei sitten ole mitään kaunisteltu, kaikki romut ja paskat näkyy taustalla sensuroimattomina mutta ei kerennyt luomaan blogikulisseja kun tää oli niiiiiiin perhealbumisettiä!

Ennen kuin ehdin edes reagoida, lapsi oli hypännyt laatikkoon makoileen ja höpötti vauvan sängystä. Pelkäsin että laatikko repeää (onhan se nyt kuitenkin itsestäänkin juttu mikä pitää säilyttää niin kauan kuin henki pihisee) mutta en malttanut kieltää lasta kun oli niin söpö ja ettei sitten jää mitään negatiivistä fiilistä tulevasta vauvasta ja sen pyhistä tavaroista.

Tämä makuupussi oli tosiaan se minkä vuoksi tämän pakkauksen otin, mitään tarvettahan noille tavaroille ei olisi ollut mutta tuo makuupussi oli vain niin kertakaikkisen ihana!!! Se jäbän nallekuosinen makuupussi kun oli ihan hirveä mutta sitäkin kuitenkin uskollisesti käytin.

Kirja luettiin, hiusharja ja ruokalappu testattiin, purulelua maistettiin ja kestovaippaakin yritti pingottaa jalkaansa. Niin ihana isoveli!

Ja tosiaan vaikka tavarat olivat jo nettisivuilta tutut ja niitä lapsimessuillakin livenä hypistelin Kelan pisteellä, on nämä kaikki silti kotilivenä vielä ihanempia. Esimerkiksi tuosta talvihaalarista ajattelin että en todellakaan ota sitä käyttöön vaan käytän jäbän vanhaa koska tämä uusi näytti joka paikassa sellaiselta ällön vauvavaaleansiniseltä. Mutta mitä hittoa, livenä se oli mintun värinen! Eli todellakin hieno! Eli saletisti käyttöön (tosin ei taida olla sopivan kokoinen koskaan, syysvauva kun tulossa on).

Ja ylipäätään käyttöön menee varmasti kaikki muu paitsi ne samat mitkä jäbänkin boxista jäi käyttämättä: mun makuun ruma talvilakki (jonka muuten silloin 2012 onnistuin vielä huovuttaan pesussa, hups) ja voin kertoa että kässäbloggaajan vauvalla ei tule muutenkaan oleen pulaa villapipoista ja sitten tuo paita joka on tosi epäkäytännöllinen konttausikäisellä kun se nousee jatkuvasti korviin. Vaikka hurjan söpö pöllöpaita se kuitenkin on.

Oijoi, on tää hieno hetki!

Ja tää pussilakana, niin söpö! Siitä huolimatta että mulla on ainakin kolme vielä söpömpää edelliseltä vauva-ajalta niin silti!!!

Huh huh, nyt riitti hehkuttaminen, täytyy ruveta miettiin minne ihmeeseen nuo vauvan vaatteet sijoittaisi, ei ole mitään kaappitilaa tällä hetkellä tyhjillään, siinä onkin loppukesälomalle projektia.