Sivut

tiistai 1. heinäkuuta 2014

hop hop dapa dapa hop hop hui

Päätin katkaista pitkän neulomattomuuskauden ja neuloa lapselleni kultakalalapaset (ohje Ravelryssa). Olen itse asiassa favettanut tuon ohjeen jo neljä vuotta sitten ja juhannuksen tienoilla muistinkin että totta tosiaan, mullahan on nykyään lapsi joka vielä tykkää ihan hirmuisesti siitä kultakalalaulustakin joten joo, neulonpa sille nuo lapaset!

Ostin lankaa, uudet lyhyemmät puikotkin kun on mukavampi lapselle neuloa niillä kuin täyspitkillä. Otin käsirasvan hollille ja aloin luoda silmukoita. Ikään kuin ennustaen jo jotenkin että pieleen menee, otin vielä kuvankin.


Olen oikeasti neulonut PALJON, mutta silti etenkin tämmöisen piiiiiiitkän "mikään ei onnistu eikä huvita neulomisen suhteen" -kauden jälkeen on vaan hirmu vaikea päästä takaisin onnistumisen fiilikseen. Aloitin tuon pyrstön valehtelematta viisi kertaa uudelleen kun AINA mokasin jotain. Niin yksinkertainen malli, silti jotain aina menee pieleen, aivan käsittämätöntä. Kyllä niin oli hermot koetuksella mutta päätin sitkeästi yrittää vielä kerran. (Kuka on keksinyt että tämä muka olisi rentouttava harrastus? Paskat ole!) Piirsin apuviivat kaavioon ja nekin ensin väärin ja sitten alkoi pikkuhiljaa homma edistyyn.


Tajusin jo aika nopeasti että liian pieni siitä tulee mutta tein kuitenkin kiukulla loppuun vaikkei tämä olisi varmaan mahtunut (kun ei jousta yhtään, liian tiukkaa kirjoneuletta) jäbälle edes 1,3-kiloisena vastasyntyneenäkään. Lisäksi lankojen väreillä ei ehkä sittenkään ollut riittävän suuri kontrasti toisiinsa. 


Jos nyt jotain positiivista kuitenkin keksin niin se on tässä:
Lähipiirissäni on muutamakin nimeltä mainitsematon henkilö jotka ei aina ihan hahmota. Jos neulon esimerkiksi ihan sikahienon sanotaan nyt vaikka oravan, ja kysyn että tajuaako tästä mikä se on niin saatan saada vastaukseksi ihan mitä tahansa pöllön ja keinutuolin väliltä. Jotta en niin pahoittaisi mieltäni, olenkin alkanut kysyyn aina johdattelevasti vaikka tiedän että siten ei saa rehellistä mielipidettä. Tyyliin että tajuaako tästä että tämä on olevinaan orava. Sitten ehkä saan vastaukseksi että joo, nyt kun sanoit niin kyllä, onhan se aivan selkeästi orava. Nyt kysyinkin lapseltani. Näytin vielä keskeneräisenä olevaa lapasta ja kysyin että mikä tämä on. 2-vuotias vilkaisi nopeasti ja sanoi heti KALA. Kyllä!!! Olen sanoin kuvaamattoman onnellinen. That's my boy!

27 kommenttia:

  1. Täällä kohta 3v. kalafanipojan äippä varastaa lapasidean, niitä kun ei koskaan voi olla liikaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo nää on kyllä huikeet! Vähän paksummalla langalla mäkin kyllä teen uudet!

      Poista
  2. Hieno se silti on vaikka vähän pikkuinen (: kiitos muuten korvamadosta... Pikkuiset kultakalat lammessa ui, niiden kalaäiti huolestui... x)

    VastaaPoista
  3. Täytä ja ompele pyrstö kiinni, saat kalaleluja jäbälle.

    VastaaPoista
  4. Aivan ihana! Jos kuitenkin tekisit toisen yhtä pienen ja lähettäisit jonnekin keskososastolle? Jonkun pikkiriikkinen käsi noihin varmasti mahtuisi. Mä voisin ottaa tommoset aikuisten kokoa, täytyy kai lähettää hovineulojalleni toiveeksi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei noita saa puettua lapselle saatika keskoselle, on niin tiukkaa ja jäykkää kirjoneuletta. Mutta siitä tuli sorminukke!

      Poista
  5. Miten ihanat kalastajan lapaset! Värit on mun mielestä riittävän erilaiset. Kun onnistuu - eikö silloin rentouta? Ainakin voitonriemua tollaisten koettelemusten jälkeen!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toki silloin saattaa rentoutua jos työ etenee suunnitelmien mukaan onnistuneesti mutta tämän yksinäisen lapasen kohdalla ei kyllä onnistunut mikään :D

      Poista
  6. Aivan mahtavaa! Kiitos näistä nauruista. Täälläkin on tehty monta samantyyppistä mokaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä aloitin tän jälkeen sukat joissa ei ole oikeastaan mitään ihmeellistä. Mokasin senkin aloituksen silti noin viisi kertaa. Jos ei muuta niin sitten alkaa vahingossa sillä hännällä neuloon mikä jää silmukoiden luomisesta, aaargh :D

      Poista
  7. Mietin yks aamu töissä sinua, kun syötin asiakasta ja telkkarista kuului joku pikkukakkosen laulujuttu jossa laulettiin tuo laulu. Muistelin tuota aiempaa postausta ja näitä lapasia :D Hieno se on silti vaikkakin vähän pieni. Itsellä menee niin etten ole tyytyväinen esim. kirjoneuleeseen kun on tiukka ja on virheitä ja kaikkea ja sitte kaikki ylistää miten hienoa ja tasaista jälkeä teen. Ei. En tee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, toiset ylistää vaikka omasta mielestä on ihan oikeasti tullut huono. Tuttu juttu täälläkin.

      Poista
  8. Hirnahdin ääneen työmatkabussissa kun pääsin hahmottamisongelmakohtaan :D

    VastaaPoista
  9. Voi, miten suloinen kultakala! Nappasin heti ohjeen muistiin. Eikä tuo sorminukkeideakaan ole hassumpi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tää on just hyvä sorminukke elävöittään sitä kultakalalaulua! :D

      Poista
  10. Hei, tuosta voisi tehdä avaimenperän :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ois aika näppärä kun avaimet sais ängettyä sitten vielä ton kalan sisään :D Mut joo, se on nyt sorminukke.

      Poista
  11. Tuosta voi tehdä vaikka kukkaron ja sitten ei kun uutta puikoille! Ihana malli ja ihan kalalta näyttää:)

    VastaaPoista
  12. Ihan mieletön! Vaikka lopputulos ei vastaakaan aiottua tarkoitusta... ;) Tosta sais täytettynä törkyhienon kissanlelun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ois kyllä hieno kissanlelunakin :D Tosin ehkä vähän kestävämmästä langasta. Tuo alpakkalanka ei kauaa kissojen käsittelyä varmastikaan kestäisi :D

      Poista
  13. Ah, ihanaa kuulla että muutkin mokailee yksinkertasten juttujen kanssa :D Ja kirjotuksen loppuosa oli taas päivän piristys, kiitos siitä :D

    VastaaPoista