Sivut

sunnuntai 16. joulukuuta 2018

16

Lanka ja puikot saatu / Prym Consumer Finland

Olin jo jonkun aikaa miettinyt, että toimisiko, jos solmupannasta tekisi pipon. Neuloin siis viime joulukalenterin aikoihin itselleni solmupannan, mikä on tosi ihana ja muhkea, mutta hiukseni eivät pysy sen alla, vaan nousevat aina törröttään ja se on todella ärsyttävää.

Olen pyöritellyt pipoajatusta siitä lähtien, mutta en ole saanut tartuttua toimeen, kun aina on jotain muutakin neulottavaa. Sitten yksi päivä pyytämättä ja yllättäen tuli viesti, että postissa on paketti. No sehän oli Prymiltä ja siellä oli lankaa ja tarvikkeita! Kun nostin paketista esiin melkein täyttä akryylia olevat heijastavat langat, ajattelin että voi ei, muovilammasta! Tosin on tuossa vähän villaakin, mutta enimmäkseen akryylia.


Se kuitenkin oli paksua ja kivan väristä ja pakko myöntää, oikein mukavan tuntuista, joten otin puikoille ja tein solmupannan. Siinä ei kauaa nokka tuhissut, sillä lanka oli tosiaan paksua ja työstin sitä 7 mm puikoilla. Solmupannan ohje on tosiaan Novitan sivuilla. Itselläni kun oli huomattavasti paksumpi lanka, tein solmusuikaleet 9 silmukalla. Ja jätin tekemättä levennykset pannan taakse, vaan neuloin siitä suorareunaisen.


Kun panta oli tehty ja hyvän kokoiseksi todettu, poimin sen reunasta silmukat puikoille siten, että solmukohdasta poimin randomista vähän sieltä solmun takaa. Kuvassa olevista silmukkamääristä ei kannata ottaa mallia, tuli liian pieni ja poimin kuvan ottamisen jälkeen silmukat uudelleen ja otin niitä enemmän.


Jatkoin tekelettä kuin mitä tahansa pipoa. En halunnut siitä yhtään löysää ja roikkuvaa, joten aloitin kavennukset hyvissä ajoin. Kavensin siten, että joka kavennuskerroksella kavennukset (montako kavennus-sanaa saa yhteen lauseeseen?) tulivat vähän eri kohtiin, sillä en halunnut pipooni näkyviä sektoreita.


Siitä tuli niin hieno ja niin ihana, että olen sanalla sanoen aivan rakastunut tähän solmupipoon, eikä suuri akryylipitoisuus ole häirinnyt minua millään tavoin, kuin korkeintaan henkisesti. Heijastavasta ominaisuudesta toki plussaa, vaikka virallisia heijastimiahan tämä ei korvaa.


Tyttäreni sovitti pipoa myös ja se näytti aivan älyttömän söpöltä hänen päässään. Voi olla, että teen jämistä vielä hänelle. Omaan pipooni meni vähän toista kerää eli yhteensä 111 grammaa.

lauantai 15. joulukuuta 2018

15

Postauksen Kaupunkilangat saatu somenäkyvyyteen, Novitat ostettu itse

Tänään esittelen mun tekeillä olevat joulukalenterineuleet, joita hamstrasin ehkä vähän liikaa, vaikka olin aivan varma, että ehdin mennen tullen tekeen ne. Jotenkin se kuitenkin pääsi taas yllättään, että kirjoneule ja pitsineuleet ja palmikot eivät ole niitä kaiken nopeiten tikutettavia asioita ja olenkin siis saanut neuloa ihan tosissani, etten putoaisi aikataulusta. Yhtenä päivänä nimittäin jäi neulomatta ja toisenakaan en ehtinyt kuin yksiä sukista edistään, niin laiskanläksyihin menikin sitten monta tuntia aikaa, jotta pääsin taas ajan tasalle. Note to self: älä haali liikaa joulukalenterineuleita.


Aloitin tosiaan molemmat Niina Laitisen sukat. Niihin ilmestyy päivittäin lisää ohjetta Niinan facebooksivuilla. Tekee nyt vähän pahaa esitellä keskeneräisenä, kun en ole höyryttänyt tai muuten viimeistellyt. Tässä siis ne kirjoneulepolvisukat, mitkä eilisessä tilanteessa ja tänään neulotaan sitten kantapäät. Teen kantapäät pinkillä, kuten myös resorin tein ja tulen tekeen myös kärjet sillä. Näissä on kaikki värit Kapunkilangan Pyynikkiä (saatu).


Ps. ihan must have -rekvisiittaglögipullo tämä alkoholiton Blossa, minkä kuvituksessa on kirjottuja kukkasia ja herukoita.



Pitsipalmikkosukat, eli Varpuset, tulee Novitan Nallesta ja ai että näitä on kiva tehdä! Koska kyseessä ei ole polvisukat, ei päivittäiset osuudet ole kovinkaan pitkiä. Aikaa näihin kyllä kuluu, sillä pitsiä ja palmikkoa tosiaan riittää ja joka silmukka pitää erikseen tarkistaa kaaviosta. Näistä tulee kyllä tosi upeat!




Näiden päivittäisten neulomusten lisäksi teen Sukat hukassa -blogin tonttulakkia, mihin tulee ohjetta sunnuntaisin ja keskiviikkoisin. Lankana Novitan Isoveli. Tässä on nuo kavennukset mulla ihan järjettömän rumia ja kuviot menee kavennusten kohdissa ihan miten sattuu, kun en yhtään älynnyt ennakoida ja miettiä, miten itse tekisin. Lisäksi toisen reunan kavennus on jossain vaiheessa siirtynyt keskemmälle. Vakavasti harkitsen, että purkaisin ja tekisin uudelleen vähän eri tavalla, mutta saas nähdä jaksanko. Viimeistely tänkin kanssa varmasti pelastaa jonkin verran.



Näillä sitä porskutellaan kohti jouluaattoa, eipä käy aika pitkäksi!

perjantai 14. joulukuuta 2018

14

Alkukuusta kirjoitin Suomenlinnan tonttukierroksesta, minne ei olla koskaan aiemmin ehditty osallistuun. Tässä on toinen mainio ilmainen tonttukohde Helsingissä, nimittäin Talvipuutarhan joulu, minkä kävin niin ikään ensimmäistä kertaa tsekkaamassa muutama päivä sitten. En nyt äkkiseltään löytänyt tietoa nimenomaan tästä vuodesta, mutta aiemmin ainakin on tonttukoristukset ja joulukukat olleet esillä loppiaiseen saakka, ehkäpä siis tänäkin vuonna.



Haaveenani oli syödä puutarhassa pienet eväät, juoda termariglögiä ja neuloa päivän joulukalenterineuleiden osiot. Turasin kuitenkin niin paljon aikaa kaikkeen ylimääräiseen aamusta, että en ehtinyt tekeen eväitä enkä lopulta ehtinyt kuin kiertään kasvihuoneet ja ihaileen ympärilleni eli neuletyökin jäi laukun pohjalle. Ei se mitään, sillä ihana pieni retki tämä oli näinkin, etenkin kun saavuin paikalle kävellen juna-asemalta.















Olin niin tohkeissani heilumassa kamerani kanssa, että unohdin tyystin ottaa selfietä tai mitään. Poikkeuksellinen ei-ihmisiä-sisältävä postaus siis tämä. Talvipuutarha on mun makuun vähän huonosti auki, joten en tiedä, ehdinkö lasten kanssa käymään joulujuttuja katsomassa täällä. Pari vuotta sitten käytiin muuten vaan eväsretkellä tuolla ja sekin oli kyllä monen yrityksen takana, että oltiin sopivaan aikahaarukkaan liikenteessä, vaikka oltiin silloin hoitovapailla.

torstai 13. joulukuuta 2018

13

Joulukorttikuva vuonna 2018. Se otettiin samalla, kun kuvattiin lapsille neulomiani tonttulakkeja. Oli ihan todella vaikea valita, sillä kivoja kuvia oli niin paljon. Osa oli tosiaan niin ihania ja herkkiä, etten halua niitä edes jakaa, vaan pitää pyhinä otoksina perhealbumissa. Tämäkin kuva on täynnä rakkautta, eikä siihen totisesti lunta vaadittu, että päästiin joulutunnelmaan.


Havumetsä on sopiva miljöö joulukuvalle ilman luntakin ja sattuipa oleen havuinen teema myös tämän vuoden joulupostimerkeissä.


Mulla on ollut tapana lähettää tai muilla keinoin toimittaa paperisia joulukortteja kolmisenkymmentä. Nyt kuitenkin on ylitetty kipuraja joulupostimerkin hinnassa ja on pakko alkaa tosissaan miettiin, että mihin pisteeseen asti tässä on enää kertakaikkiaan mitään järkeä. Haluaisin lähettää joulukortteja ja muistaa ihmisiä ja mahdollisesti jopa kortillani ilahduttaa (sen sijaan, että aiheutan morkkista tällä innokkuudellani), mutta yli euron postimaksu jopa näissä ns edullisissa joululähetyksissä on kyllä jo tosi paljon.


Itse kun sometan tosi paljon, en koe, että mun satojen kuvien sekaan lätkäisemä joulutervehdykseksi tarkoitettu kuva erottuisi sieltä mitenkään. Eri asia he, jotka eivät muuten ole aktiivisia somettajia ja sitten kerran vuodessa näkee heidän elämästään edes jotain sen kuvan muodossa, on eri asia. Siksi koen, että postikortti olisi mun tapauksessa se henkilökohtaisempi ja merkityksellisempi joulutervehdys. Ehkä meidän pitää kuitenkin siirtyä johonkin muuhun tapaan, jos kuva kuvien joukosta ei erotu erilliseksi joulutervehdykseksi, ehkä täytyisi ottaa jouluvideo, kuin Ruotsin kuninkaalliset ikään tai pitää joulupuhe parvekkeelta ja videoida se.


Tänä vuonna nyt kuitenkin lähti vielä pino kortteja postin matkaan. Ymmärrän toki, että palvelut maksaa ja käyttäjien vähentyessä hinnat nousee entisestään, mutta jossain vaiheessa se tulee raja vastaan jouluihmiselläkin. Ja jossain vaiheessa menee jouluihmiselläkin hermo ihmisten osoitteiden kalasteluun. En valitettavasti voi aivan kohtuuttomasti käyttää aikaa siihenkään. Osoitetietokanta kuitenkin elää koko ajan ja perässä on hankala ellei jopa mahdotonta pysyä. Joten ymmärrän enemmän kuin hyvin kaikkia, jotka ovat korttihommista pois jättäytyneet. Itse vielä sinnittelin.

keskiviikko 12. joulukuuta 2018

12

Joulukorttikorit. Niitä on tässä blogissa nähty jo useaan otteeseen, mutta vielä löytyi inspistä tehdä vähän erilainen, vaikka vanhatkin ovat niin sanotusti käytössä. Kolmiopaloista tehty sai sittemmin ripustusnarut ja siitä tuli hyasinttiamppeli ja punasävyinen on karkkikippona. Se kuitenkaan ei sovi värimaailmaltaan keittiöön, missä ne karkit ovat, jos niitä on, joten tein sitten keittiön jouluasuun sopivamman ja lapsuudestani tutun kulmikkaan muodon vaihdoin enemmän tätä päivää olevaan pyöreämpään versioon.


Muistan kuin eilisen päivän sen, kun neljä vuotta sitten tein sen ensimmäisen korin aikuisiällä enkä ihan tarkalleen muistanut, miten niitä lapsena oltiin tehty. Äitini oli käymässä meillä ja lähti siskoni ja silloin taaperoikäisen esikoisen kanssa kylille antaen mulle omaa aikaa ja käytin sen vaihekuvien ottamiseen blogia varten siitä joulukorttikorista. Kun he palasivat alkuillasta, sain tietää, että olin tehnyt sen korin eri tavalla, paljon vaikeammalla tavalla, ja sen vuoksi tuli vähän hutitutoriaali siitä. Ei se mitään, otetaanpa vähän uusiksi, tosin vähemmän informatiivisemmilla vaihekuvilla. Tämä seuraavaksi esitelty ompelutapa on siis ensinnäkin tuhannesti helpompi toteuttaa, kuin se väärinmuistettu tapa ja sen lisäksi myös nätimpi ja käytännöllisempi.


Eli, tällaiseen koriin tarvitsee 12 joulukorttia. Kaksi pohjapalaa ja kymmenen reunoille. Toki, jos ei halua tehdä kaksinkertaista, vaan että tekstipuolet jää korin sisäpuolelle, sitten pärjää puolet pienemmillä määrillä, joskaan seinät eivät sitten ole yhtä tukevat.

Pohja on säännöllinen viisikulmio ja reunapalat alhaalta ylöspäin levenevät siten, että alaosa on mitaltaan viisikulmion yksi sivu ja mielellään jopa muutama millimetri kapeampi.

Kannattaa piirtää osista itselleen kaavat. Säännöllisen viiskulmion voi toki piirtää viivoittimen ja kulmaviivaimen avulla, mutta jos on laiska, kuten minä, googlettaa viisikulmion, siirtää sen esim Wordiin, suurentaa/pienentää sopivan kokoiseksi Wordin viivaimen avulla ja tulostaa. Kannattaa ottaa huomioon, että koko kulmion levein kohta olisi alle sen 10 cm, kun normaalikokoinen postikortti on 10 x 15 cm. Itse en tätä ottanut huomioon kiinnittäessäni fokuksen vain siihen, että yksittäinen sivu on alle sen 10 cm. Tästä syystä jouduin pohjapalat leikkaan isommista tai esim neliön muotoisista korteista.

Sivupaloissa tosiaan mitä enemmän osia leventää, sitä matalampi ja leveämpi ja vähemmän tukeva korista tulee. Ei siis kannata lähteä keulimaan tässä asiassa, muutama sentti riittää. Ei nyt ole antaa valmista kaavaa, mutta etteköhän te pärjää. Kaksinkerroin taitetun paperin kanssa saa symmetrisen kaavan ja alaosa tosiaan muutaman millimetrin kapeampi kuin viiskulmion yksi sivu. Ei hemmetti, että tää on nyt olevinaan vaikea selittää. Jos joskus teen sen joulukäsityökirjan, joku graafikko varmaan piirtäisi siihen kaavat. Nyt joudutte pähkäileen itse.


Sitten asetetaan kaksi sivupalaa päällekkäin (sisäpuolet vastakkain) ja puhkotaan parsinneulalla reiät koko kappaleen ympäri (en siis liimannut kortteja yhteen, kuten siinä aiemmassa tutoriaalissa ja hyvin toimi näinkin) ja ommellaan joka reuna pykäpistoilla. Nämä vaiheet voi toki myös yhdistää, mutta itse koin helpommaksi tehdä reiät ensin.


Toista jokaisen kaksinkertaisen reunapalan kanssa ja tee sama myös kaksinkertaiselle pohjapalalle. Ei ole merkitystä sillä, onko reiät joka korttiparissa samoissa kohdissa tai edes sillä, onko niitä yhtä paljon.



Lopuksi ompele palat toisiinsa kiinni pykäpisto-ompeleista. Langanpäät voi pujotella korttien sisään.


Tadaa, se on valmis!







Tää toimisi varmasti tosi kivasti myös joulukukan ruukun "suojuksena".

tiistai 11. joulukuuta 2018

11

Ostin kesällä Oulun reissulla Vimman silloisesta outletistä valmiiksi leikatun palan puuvillaista lettikangasta alelaarista. Hetihän se joulu kävi mielessä ja harkitsin vaikka mitä verhosta tyynynpäällisiin, mutta lopulta saksin sen mekoksi tyttärelle.


Kaava on Ottobre design -lehdestä no 3/2018 nimeltään Fairy Wings ja yllätin itseni noudattamalla ohjetta melkoisen pilkuntarkasti. Sen verran sooloilin, että nuo sivulärpäkkeet tein kaksinkertaisesta kankaasta, koska en halunnut kankaan nurjan puolen vilkkuvan ja lisäksi tikkasin tosi paljon enemmän kuin piti, lähinnä koska en viitsinyt silittää saumoja.

Olihan tämä meikäläiselle varsinainen ponnistus, yleensä kun ompelen vain muutaman sauman perusjuttuja trikoosta ja sitten tässä olikin järjetön määrä pientä silppua yhdisteltävänä ja joustamaton kangas ei anna mitään anteeksi. Hyvin kuitenkin onnistuin, en edes yrittänyt saada kertaistumalta valmiiksi, vaan tein vähän kerrallaan silloin tällöin.


Helma on tosiaan leveä ja vyötäröltä laskostettu. Niskassa on halkio ja satiininauhat. Hyvä, ei tarvinnut pilata mekkoa päin persettä ommellun vetoketjun takia. Ja rusetti on tosi söpö tämmöisessä juhlavammassa mekossa.


Mekko menee jouluna ihan sellaisenaan, ainahan sitä kuuma jouluna on (koska kinkku leivinuunissa). Ja muuten sitten paidan ja sukkahousujen kanssa (ja mätsäävien kenkien, jotka ostin sovittamatta ja olivatkin sitten sen verran isot, että menevät varmaan vielä ensi joulunakin).