Sivut

perjantai 31. lokakuuta 2014

10 / 2014

Lokakuussa ompelin räsymattokuvioisesta trikoosta huppumekon, neuloin kalalapaset pojalleni ja kenguruhoitomyssyjä OYS:n keskosvauvoille. Lisäksi Eiran langat -lehti julkaisi kauluriohjeeni. Virkkasin kettupuuhkan.






Lokakuussa myös aloin laittaan blogiin kuvat suurempina joten tässä koosteessa on nyt vähän joka kokoa sekaisin. Lokakuussa käytiin retkellä Vuosaaressa ja Seurasaaressa, lentokentän näköalaterassilla sekä Suuri snadi -messuilla katsomassa pienoisrautateitä, juhlittiin hääpäivää Stratovariuksen ysärikeikalla, ostin uuden saumurin, kävin leffassa (Vadelmavenepakolainen), teetin blogille uudet käyntikortit ja suunnittelin kässämessumatkaa Tampereelle! Ja aloitin jouluprojekteja ja ostin joululehtiä, kääk! :D Mutta en kuitenkaan unohtanut rakastaa syksyä. 

torstai 30. lokakuuta 2014

Kässäprinsessa

Ensimmäinen juttu mitä ompelin uudella saumurillani, oli näiden legginssien korjaus. Ne saumat kun olivat sieltä täältä repeilleet (koska vanha paska saumuri). Ompelin ne eilen aamuna seisaaltaan keittiön pöydän ääressä (mistä en ole vieläkään saanut siirrettyä saumuria pois kun ompelupöydällä vallitsee niin hirveä kaaos, huoh) kun oli jo kiire lähteä. Puin niiden kanssa Suffelihameen ja mun siskon mulle neulomat nappisukat pinkeillä napeilla. Aika kässäprinsessa kaiken tämän vaaleanpunaisuuden kanssa! Musta paita rikkoo teeman, se kun ei ole vaaleanpunainen, ja se on ostettu kaupasta.




keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Kettupuuhka

Äitini virkkasi itselleen tällä ohjeella kettupuuhkan muutama vuosi sitten ja nyt tuli yksinkertaisesti kateudessa raja vastaan ja mun oli pakko tehdä itsellenikin.

Ohje: Fox scarf
Lanka: Drops Big Merino
Koukku: 5 mm

Virkkasin niin pitkän että menee kahdesti kaulan ympäri. Ketun kaulan nurjalla puolen on tosiaan lenkki mistä hännän voi sujauttaa läpi. Kyllä minä jonnekin kirjoitin langan menekin mutta luulen että se paperi asustaa jo paperinkeräyksessä. Tuota ruosteen väristä lankaa saattoi mennä 6 kerää, tai sitten niitä meni 5. Ei voi muistaa.



maanantai 27. lokakuuta 2014

Lentokentän näköalaterassi

Koska lähiympäristön leikkipuistoja saa koluta arkisin ihan tarpeeksi, on niin kiva hoitaa vapaapäivinä ulkoilu jotenkin muuten. Lauantaina oltiin kylässä ystäväni luona ja hän kertoi Helsinki-Vantaan lentokentän näköalaterassista. Mitä ihmettä, en ollut koskaan kuullutkaan moisesta! Joten niinhän se piti heti seuraavana päivänä kerätä lössi kasaan ja hypätä bussiin.

Näköalatasanteelle oli hyvät opasteet T2-terminaalin saapuvien aulan (eli alakerran) pihasta.



Tasanne on auki päivittäin kaikelle kansalle klo 7-22 mutta ulkoterassi on talvisin suljettu. Mutta nyt siis oli vielä auki. Sisätilan näyttötauluista pystyi tsekkaamaan saapuvat ja lähtevät koneet.




Ilmahan oli huono lentokonebongaukseen, tiesihän sen. Mutta en arvannut että näkyvyys on oikeasti niin kökkö! Ei mitään mahdollisuuksia nähdä koneita ilmassa, siinä vain kiitoradalla maan pinnalla. Ja itse asiassa sekin näkymä oli paljon huonompi kuin oletin. Eipä siinä sitten kauaa jaksanut hengata, todettiin että oltiin vasta harjoittelemassa ja palataan paremmalla ilmalla uudelleen.



Isin vanha lentokone oli mukana.


Mikä parasta kuitenkin, lentokentällä on Starbucks-kahvila (siellä samassa kakkosterminaalin saapuvien aulassa josta näköalatasanteellekin lähtee opasteet) jonne ei tarvitse jonottaa toisin kuin Helsingin keskustassa.


Toki tälläkin ilmalla suotuisaa lentokonebongausta olisi voinut harrastaa matkan varrella olevassa ilmailumuseossa jossa käytiin keväällä mutta päiväuniaika painoi päälle niin jätettiin väliin.

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Kenguruhoitomyssyjä keskosvauvoille

Näin Lämmin ilo -blogissa ohjeen ja kampanjan jossa halutaan neuloa OYS:n osaston 55 keskosvauvoille joululahjaksi kenguruhoitomyssyt. Blogissa on ohje ja toimitusosoite ja minä tietenkin tartuin puikkoihin heti sillä nämä keskosasiat nyt vaan ovat niin lähellä sydäntä. Kaivoin kaappien kätköistä vähän riesaksi muodostuneet Drops Delight -kerät (ne eivät ole yhtään mun tyyliset mutta jossain mielenhäiriössä kuitenkin ne ostanut) ja tikutin pienen pieniksi myssyiksi hartialämmittimineen. Yksi siis valmiina ja toinen valmistuu tänään.

Omaa lastani kenguruhoidettiin aikoinaan ihan paljain päin. Keskosten kenguruhoidosta voi lukea lisää esim tämän linkin takaa.


Aina sitä liikuttuu niin kamalasti kun näistä minivauvoista kyse. Tuo vauvanukke on oikeesti tosi pieni mutta vain ihan pikkuisen pienempi kuin jäbä syntyessään, sniif.



Lähdetkö sinä mukaan talkoisiin?

torstai 23. lokakuuta 2014

Lättähattu

Jo ennen lapsen junainnostusta olin pitänyt lättähattuja aivan hirmu sympaattisina junina (tai no, kiskobusseina) ja kun pojan junainnostuksen myötä viimein alettiin harrastaan museojunajuttujakin, nousi lättähattu hänenkin suosikikseen niistä. Syntyi ajatus että voisi yrittää tuunata Brion junasta lättähatun mutta aina se jäi ajatusasteelle, kun olisi pitänyt hommata maalit ja kaikki enkä usko että ainakaan itsestäni noin pieneen nyhertämiseen edes olisi. Sitten älysin että voinhan minä ulkoistaa! Muistin blogikollegan, Madam B.C:n joka kustomoi kenkiä ja kysyin että haluaisikohan hän kustomoida lelujunan, hänellä kun on tarvittavat taidot ja välineet olemassa. Ja hän suostui ja niinpä teimme kaupat. Joulupukki tuo lapselle ikioman Lättähattujunan!









Miten maltan oottaa jouluun??? Veikkaan että tästä tulee melkoinen kilpailija tuolle nykyiselle lempijunalle joka sekin kielii siitä että aidon näköiset ovat parhaita. Tosin ollaan kyllä hommattu aika kova toinenkin juna-aiheinen joululahja. Kai ainutta lastaan vähän voi lelliä...


Kiitos vielä Madam B.C.! Tästä kiskobussista tuli aivan mahtava! 

keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Keskiviikkoretki Seurasaareen

Keskiviikko. Hoitovapaapäivä. Aamulla ei ollut vielä mitään suunnitelmia joten "paniikissa" soitin siskolleni että mitä tehdään, minne mennään, pakko suorittaa, hänkin kun oli kotosalla. Ehdotti Seurasaarta ja sinne mentiin! Sehän on paikkana sellainen minne on aina pitänyt mennä mutta koskaan ei ole tullut mentyä. Paitsi yksissä häissä ollaan käyty ja se nostatti vielä enemmän sitä tunnetta että sinne on retki tehtävä. Joskus siihen toteutusasteeseen sitten vaan menee aika monta vuotta.

Kivien heittely mereen muodostui tämänkin reissun teemaksi (kuten taannoisella Kallahtiretkelläkin).






Kiviä kerättiin rattaisiin jemmaan jotta heittelijä pysyisi tyytyväisenä, kaikissa hyvissä heittelykohdissa kun ei kiviä ollut tarjolla. Itse asiassa kivien roudaaminen oli kutakuinkin ainut tehtävä rattailla tällä reissulla, mutta ihan vielä ei uskalla ilmankaan lähteä retkelle.







Eihän tämä mikään Skansen ole mutta ehdottomasti kuitenkin vierailun arvoinen paikka.






Pojan pipo ja lapaset sekä äidin säärystimet, villahousut, lapaset ja huivi itse tehtyjä. Siskon pipo ja sormikkaat hänen itsensä neulomia.

Säärystimet melkein 20 vuoden takaa

Melkein 20 vuoden takaa? Oonko oikesti näin vanha... Mutta kyllä kai sitten. Muistelisin nimittäin neuloneeni nämä säärystimet joskus ala- ja yläasteen vaihteessa. En koulukäsityönä, vaan ihan itse itsekseni kotona. Nämä ovatkin ainoat säärystimeni, en hirveästi moisia käytä joten ei ole tullut tehtyä tai hommattua useampia. Tänään kuitenkin ajattelin että säärystimet olisivat paikallaan ja olivathan ne! Kyllä olisi kylmä tullut ilman niitä. Ja sopihan ne ihan kivasti villashortsien ja Mainion ribbilegginssien kanssa.


Olen käyttänyt näihin aikoinaan vähän kaikenvahvuisia lankoja joten nämä ovat hyvin makkaraiset.


Mutta se, mikä näissä on kaikkein hellyyntävintä, liittyy lankojen päättelyyn. Olen katkaissut langan joka raidan jälkeen (kreisiä!) ja vaikka nykyään en lankojen päättelyä pidäkään mitenkään epämiellyttävänä hommana ja olen ehdottomasti sitä mieltä että neule on silloin kiva kun päättelylankojen muodostama keko on tarpeeksi suuri, niin ilmeisesti aina en ole ollut tätä mieltä.

Toisessa säärystimessä on tunnollisesti päätelty joka ikinen langanpätkä kerroksen päättymiskohtaan ja siihen on muodostunut tiivis ja paksu sauma. Toisen suhteen olen luovuttanut ja LETITTÄNYT langanpäät. Miten ihanan terhimäinen ratkaisu! :D


En luovu näistä koskaan!