Sivut

keskiviikko 31. elokuuta 2016

8 / 16

Elokuussa pelattiin taas Pokemonia ja juostiin niiden perässä mm Seurasaaressa ja Suomenlinnassa. Käytiin viikonloppureissulla Raumalla ja vähän pidempi pätkä mummulassa. Käytiin WeeGeessä lelumuseossa ja futurotalossa sekä telttaretkellä Lohjansaaressa. Vauva alkoi yhtäkkiä näyttään taaperolta. Eikä ihme kun ottaa huomioon mitä viime vuonna elokuun koosteessa tapahtui.
Neulottua:

Ommeltua:

tiistai 30. elokuuta 2016

Lohjansaari

Viikonlopun telttaretken ohessa kierreltiin Lohjansaaren nähtävyyksiä enemmänkin. Saari on kyllä valtavan kokoinen, ei sitä oikein saareksi edes tajuaisi ellei kartasta näkisi. Saaren erikoisuuksista Paavolan tammi (Tammelan Paavo) olikin jo entuudestaan tuttu mutta kyllä sitä kelpasi toistamiseenkin ihailla. Hankala kuvattava se on kyllä edelleen kaikkine varjoineen.




Edellisellä Lohjaretkellä ihailemani pähkinäpensaat olivat jo tuottaneet pähkinöitä. Miten voikin tuntua niin eksoottiselta, en ole muualla nähnyt tällaisia metsiä. Pähkinäpensaita oli valtavasti myös vanhassa kalmistossa jossa kävimme.



Haimme telttaretkelle iltanuotiojuomista Alitalon viinitilalta jossa olen tainnut joskus käydä myös työpaikan virkistyspäivän merkeissä. Tilan pihalla oli eläimiä ja trampoliini ja keinuja lasten iloksi ja aikuisten ilot löytyivät myymälän puolelta. Oli siellä ravintolakin. Ja valtavasti omenapuita tietenkin, niitä näytti olevan koko saari pullollaan muutenkin.






Lohjansaaresta löytyi myös kesäisin auki oleva vanhaan maitolaituriin tehty kirjakoppi jonne sai tuoda ja sieltä sai ottaa kirjoja. Todella sympaattinen koppi ja mahtava idea! Jos olisin tiennyt etukäteen, olisin kyllä tuonut muutaman kirjan.




Sunnuntaina vielä ennen kotiinlähtöä, kävimme poimimassa kassillisen omenoita ja päärynöitä kotiin viemisiksi Fruticetumista jossa sattui oleen juuri silloin itsepomintapäivä. Kymmenellä eurolla sai täyttää kassinsa omien mieltymystensä mukaan, kyllä kelpasi! Oli nimittäin tunnelmaltaan täysin eri luokkaa kuin meidän paikallisessa ei-kaupallisessa fruticetumissa missä omenat saa ilmaiseksi ja niistä sitten ihan tosissaan tapellaan. Kymppi ei ollut paljoa sillä kassiin mahtui 8 kiloa tavaraa. 




Melko paljon siis kaikkea yhdellä saarella!  Tuntuu että mitä enemmän tällaisia lähiseutukohteita kiertää, sitä enemmän niitä myös löytyy tai no, ainakin osaa etsiä.

sunnuntai 28. elokuuta 2016

Telttaretki Rauli-myrskyssä

Niinhän se tosiaan taas kerran kävi että myrsky yllätti kun piti lähteä telttaileen Kaunissaareen Elsan ja Kaamoksen kanssa. Mutta kun kerta rinkat oli jo pakattuna niin keksittiin korvaava vaihtoehto Lohjansaaresta, kesämökin pihalle. Tehtiin sinne pieni leirintäalue eikä se juuri hävinnyt kovemmille telttapaikoille. Ja säästyttiin hirvikärpäsiltäkin. Kaunissaaressakaan niitä tuskin olisi ollut mutta Nuuksiossa aivan varmasti.



Meidänhän piti telttailla tänä kesänä useammankin kerran mutta aina kun oli sopiva sauma lähteä, oli joko kaatosade tai helle ja kumpikaan ei niin kiva sää pienten lasten telttareissuihin. Nyt oli siis vain Rauli-myrsky mutta se ei meitä pahasti riepotellut. Sen verran vain häiritsi että ei tosiaan päästy sinne merelle eikä myöskään tuolla Lohjansaaressa veneileen. Retki oli silti oikein hyvä.



Elsalla oli ihan uusi teltta ja on kyllä aika paljon mennyt telttahommatkin eteenpäin meidän ysäriteltasta, joka toki silloin oli uusi ja hieno. Nyt siitä alkaa vetoketju vähän oikutella mutta toivotaan ettei antaisi vielä periksi. Tämäkin nimittäin on laji missä voi hifistellä loputtomiin mutta kun ei kuitenkaan voi tietää miten usein näitä varusteita tulee käyttään, ei vaan kannata laittaa kaikkea vimpan päälle koko perheelle. Mieheni oli siis mukana myös ja hänellä oli vain iso reppu ja on nyt aivan selvää että neljää tavallista makuualustaa ei yhteen rinkkaan kiinnitetä. Tällä kertaa siis lopulta mentiin telttaileen autolla pihaan ja Kaunissaareen oltaisiin otettu lastenrattaat avuksi. Makuupussitkin meillä on sellaiset tavalliset tilaa vievät eikä pojan selkään voi vielä pitkään aikaan kovin suurta lastia laittaa kannettavaksi. No, se pelastaa jo paljon jos kaikilla aikuisilla on rinkat. Ja meillä siis kyllä on toinenkin rinkka mutta olen antanut sen ikuisuuslainaan pikkusiskolleni sillä en varmasti seuraavaan kymmeneen vuoteen pääse minnekään niin pienen (65 l) rinkan kanssa. Nyt se olisi kyllä ollut tarpeen miehelle mutta muistetaan sitten ensi kerralla!




Muutaman euron otsa- ja taskulamppuihin olen kyllä ollut tyytyväinen, turha sitä on parempaan panostaa kun ei mitään yösuunnistusta harrasta. Pienen leditaskulampun sai narustaan kätevästi roikkuun teltan katosta yövaloksi kunnes lapset olivat nukahtaneet. (Ja meillä nukutussessio on aivan yhtä haastava teltassa kuin omassa sängyssäkin eli kaikkea ei raitis ilma pelasta.)





Tämä oli tosiaan lasten toinen telttaretki (edellisestä voi lukea täältä) ja vauva sopeutui tällä kertaa todella hyvin. Itselläkin edelleen hyvä fiilis eli varmasti mennään ensi kesänä taas ja toivon mukaan myös Elsan ja Kaamoksenkin kanssa. Mutta ennen sitä täytyy kyllä neuloa miehelle  kunnon villapaita!

Samalla reissulla koluttiin myös aika monta Lohjansaaren nähtävyyttä, niistä sitten erillinen postaus! :)

lauantai 27. elokuuta 2016

Mitä mukaan telttaretkelle lasten kanssa

Oltiin taas menossa tosi pienellä varoitusajalla Elsan kanssa Kaunissaareen telttaileen ja kävi sama homma kuin alkukesästä sinne yrittäessä: sää tekee temput. Kesäkuussa juuri sen viikonlopun myrskysi ja satoi kaatamalla ihan koko ajan joten vaihdettiinkin saaressa telttailu Rastilan leirintäalueella mökkeilyyn. Nyt kävi niin että kesken rinkan pakkaamisen saatiin tieto että laiva Kaunissaareen ei ehkä liikennöikään koska on, yllätysyllätys, nousemassa myrsky. Mutta onneksi teltan voi pystyttää mantereellekin, rinkat kuitenkin on jo pakattuna ja lapset kohkautettu.

En ole ollut vielä montaa kertaa telttailemassa lasten kanssa mutta kokemusta telttailusta ja pakkaamisesta ylipäätään löytyy kyllä todella paljon, kiitos partiolaishistoriani. Ajattelin koostaa meidän kokemukset pakkaamisesta ja tarvikkeista jos se vaikka antaisi jollekin muullekin rohkeutta lähteä, kyllä te pystytte siihen! Faktahan on että tavaraa tarvitaan aivan valtavasti vaikka kaikesta yrittäisi karsia. Itse voi sisseillä ja vähän kärsiäkin mutta lapsilla soisi olevan telttaretkellä mukavaa, kuivaa ja lämmintä ja ihan tosi kivaa. Sillä muuten ei ole mitään järkeä edes lähteä.

Ensin, osta tai lainaa niin iso rinkka kuin vain suinkin jaksat täytenä kantaa. Muista että lapsi kantorepussa/liinassa etupuolella tasapainoittaa kuormaa mukavasti. Oikeasti mukavasti, tämä ei ollut sarkasmia. (Mutta jos telttailet drive in -meiningillä, niin sitten on ihan sama mihin kasseihin tavarat laittaa.)

Sitten: kaiken A ja O on jättikokoiset minigrippussit. Kolmestakin syystä. Ensinnäkin, jos se sade nyt kuitenkin yllättää, vaatteet ovat mukavampi ottaa rinkasta päälle kun ne ovat säilyneet kuivina. Teen näin vaikka menisin vain kaupunkilomalle. Toiseksi, kuka haluaa tunkea kaikki tavarat sekaisin rinkkaan (tai ylipäätään edes matkalaukkuun)? Joten, puhtaat omiin pusseihin, puolipitoiset omiin ja retken edetessä pyykit vielä erikseen. Ja kolmanneksi se varsinainen syy miksi juuri minigrip-pussit eikä tavalliset muovipussit (jotka kyllä ovat aivan hyviä silloin kun matkustaa ilman lapsia). Nimittäin tämmösellä perhetelttaretkellä rinkka on aivan täynnä, halusit tai et. Minigripeistä saa pihistettyä ilmat pois ja näitä space bag -pusseja mahtuu aivan hillitön määrä samaan tilaan mihin vaatteet menisivät ilmoineen kaikkineen. Joten, osta isoja mingrippejä ja pakkaa about kaikki niihin!

Itse pakkaan erillisiin pusseihin vielä yöpymistä varten tarvittavat vaatteet ja systeemit jolloin ei tarvitse nukkumaan mennessä etsiä joka pussista jotain vaan ottaa telttaan sisälle se yöpymis-minigrip. En ole näin fiksu itse vaan mun kokeneempi retkeilijäsiskoni opetti tämän.

On muuten niin likainen lattia ja tietokoneen näyttö etten oikein tiedä kummat scheisset kuvissa näkyy, todnäk molempia. Pahoittelen kuvia, nyt mennään teksti edellä!


Pussittamista kannattaa jatkaa ruokien kanssa mutta tähän käy jo tavalliset pakastepussit. Ei olisi kivaa kaivaa sitä sateen nuhjaannuttamaa kaurapuuropussia esiin. Tai no, samapa tuo, kastuu ne hiutaleet viimeistään lautasella joka tapauksessa. Pussita kuitenkin varoiksi. Kaikki. Voihan ne vaikka revetä jos eivät kastu.

Paitsi ruokailuvälineitä älä laita muovipussiin! Ei missään nimessä! Ne laitetaan kangaspussiin. Ellet sitten aivan varmasti kuivaa niitä todella hyvin tiskaamisen jälkeen. Märkinä muovipussiin ei  ole mikrobiologisesti hyvä juttu lainkaan. Varsinkin jos on pulloruokittava vauva mukana niin ainahan ne kosteita ovat kun niin huonosti kuivuvat edes tiskikaapissa. Kankainen ruokailuvälinepussi on tuttu juttu jo partioajoilta ja siitä on hyvä pitää kiinni edelleen (alemmassa kuvassa näyviä kangaspusseja saa Ikeasta nipullisen pikkurahalla). Ja jos yhtään tuntuu siltä, että haluat mieluummin ottaa kertakäyttöastiat niin ota ihmeessä! Ei ne varikset sille naura vaan jollekin ihan muulle. Tiskaamisesta sen verran että tiskisieni on harjaa kätevämpi kenttäolosuhteissa. Tiskiainetta voi ottaa pieneen matkapulloon. Pakkaa sekin vielä muovipussiin tai se pullo kuitenkin löröttää ja sitten on kaikki tiskiaineessa. Paitsi jos kaikki muutkin on pakattu muovipusseihin kuten olemme jo oppineet. Siinä tapauksessa vain kaikki pussien pinnat ovat tiskiaineessa mutta tarpeeksi v-mäistä on sekin.



Lettujen paistoa varten voi ihan hyvin ostaa "lisää vain vesi" -jauhoseosta menettämättä eräilyuskottavuuttaan. Ainakin minun mielestäni. Voi ja hillo pakataan pieniin pakasterasioihin. Kuvasta puuttuu Nestlen pussipastat koska niitä kyllä vähän häpeän mutta oivaa retkiruokaa ovat nekin, lisää vain vesi.

ÄLÄKÄ MUUTEN IKINÄ LÄHDE MINNEKÄÄN ILMAN VESSAPAPERIRULLAA! Pakkaa sekin muovipussiin. Ilman suklaalevyä ei myöskään kannata lähteä metsään ollenkaan. Ja lasten kanssa reissatessa (varsinkin vaippaikäisten), iso paketti wetwipesejä mukaan! Ja jos vielä palataan pusseihin niin ota muutama extramuovipussi. Roskille, pyykille, paskavaipoille jne. Jos pussimäärä kauhistuttaa niin itse ainakin kierrätän niitä minigrippejä jotka ovat tässä pakkaamiskäytössä. Menee monet reissut ja reikiä voi paikata teipillä. Roskapussit menee tietenkin roskikseen mutta pyykkipussin voi vielä kotona kierrättää roskapussiksi.

Jos olet menossa telttaileen paikkaan jossa saa tehdä avotulen ja jossa on valmiiksi polttopuita (sillä voin kertoa että omat puut eivät mahdu minnekään) ja vaikka todistettavasti osaisit sytyttää nuotion yhdellä tulitikulla, ei silti ole häpeä ottaa sytytyspaloja mukaan kaiken varalta. Mieluummin pieni kolaus itsetunnolle kuin syttymätön nuotio. Puukko pitää olla mutta tällainen halpa muovituppinen markettipuukko ajaa täysin saman asian kuin nahkakoteloinen Lapin tuliainen kaiverruksilla. Makkaratikkuja aivan varmasti löytää paikan päältäkin mutta kun joku on keksinyt teleskooppivartiset makkaratikut niin voihan sitä yhtä hyvin ottaa sellaiset myös mukaan (parhaillaan kyllä mietin että miksi ihmeessä). Älä unohda myöskään niitä tulitikkuja äläkä unohda pakata niitä omaan pieneen muovipussiinsa. Koska aina voi alkaa sataan.


Ennaltaehkäisevien (aurinkorasva, hyttysmyrkky, käsidesi) tuotteiden lisäksi on aina syytä varautua myös pahimpaan. Ainakin laastaria, särkylääke (sekä aikuisille että lapsille) kyypakkaus ja punkkipihdit on syytä ottaa. Kortisoni ja Bepanthen voi olla tarpeen mutta yhden yön reissun kyllä todennäköisesti pärjää ilmankin. Sidetarpeet niin isommalle haavalle kuin nyrjähtäneelle nilkalle on hyvä olla mukana jos niitä osaa ja ymmärtää käyttää. Muutama haavanpuhdistuslappu myös. Ja on muuten aivan varmaa että just sun tuurilla kuukautiset alkaa just siellä metsässä. Varaudu siihenkin. Ja jos olet herkkäuninen, niin korvatulpat pelastaa jonkin verran kun käet kukkuu, laineet liplattaa ja karhut örisee.


Jos et reissaa juhannuksena, väistämättä tulee tarve myös lampuille. Me ostettiin halvimmat mahdolliset otsalamput Biltemassa ja ovat ajaneet asiansa oikein hyvin. Myös pienikokoinen leditaskulamppu Clasulta ajaa tässä yhteydessä aivan saman asian kuin ne 90-luvun käsivarren pituiset ja älyttömät painavat Maglitet. Ei ole niin justiinsa kunhan toimii.

Vaikka et aikoisi somettaa ja pokemonittaa telttareissulla mutta haluat käyttää puhelimen kameraa tai karttoja tai mitä tahansa sääsovelluksesta taskulamppuun, ota varavirtalähde ja muista myös ladata se ennen lähtöä. Puhelimelle kannattaa ottaa myös vedenpitävä kotelo.


Kannattaa kirjoittaa ensin ajatuksen kanssa paperille ylös mitä tarvitsee. On mahdotonta tehdä yleispätevää listaa jota kopioida koska kaikki riippuu säästä ja henkilökohtaisista tarpeista, etenkin siis vaatetuksen kohdalla. Ja varaudu siihen että listastasi tulee pitkä. Ei kannata pelästyä.

Yöpymisestä sen verran että me ollaan menestyksekkäästi laitettu vauva nukkuun toppahaalarissa eikä edes yritetty saada häntä pysyyn missään makuupusseissa. Toimii varmasti isommillakin lapsilla jos makuupussi on ongelma. Jos teltassa yöpyy vähemmän väkeä mikä on maksimimäärä, kannattaa silti ehkä vuorata koko ala makuualustoilla sillä jos möyrii alustalta pois niin sitten tulee kyllä kylmä.

Villavaatteita ei varmastikaan voi hehkuttaa liikaa. Merinovilla on pehmeätä ihan paljaalle ihollekin. Lapsille yleensä on jotain tuulenpitäviä takkeja tai haalareita niin ne ovat hyviä myös metsässä. Itsellänihän ei ole MITÄÄN ns ulkoiluvaatteita. Samoilla vaatteilla mennään metsäretket ja kauppareissut. Asia johon voisin ehkä panostaa mutta en ole kokenut kärsiväni kovinkaan paljoa ilman teknillisiä kerrastoja ja mitä näitä nyt on. Tennarit tai saappaat (riippuen säästä) mulla on jalassa, en omista vaelluskenkiä ja lenkkaritkin ovat lähinnä kuivalle asfaltille soveltuvat mutta hyvin on pärjätty. Teltalle kannattaa kuitenkin ottaa nopeasti jalkaan heitettävät sandaalit, helpottaa kaikkea säätämistä teltasta sisään ja ulos valtavasti.

Valmiit leirintäpaikat on kivoja kun niissä on yleensä puita ja kirveskin valmiina, mahdollisesti vessat joissa jopa paperia (ota silti se omakin rulla) ja ehkä oikein hyvässä tapauksessa myös vesipiste. Ja kun oltiin Nuuksiossa toukokuussa, oli hauska kun ohikulkijat jäädessään telttailualueen nuotiopaikalle ruokaileen, samalla viihdyttivät lapsia. Ja jos tulee joku kamala hätä, on paikalla sitten todennäköisesti muitakin. Itse olen ainakin sen verran nössö, partiotaustasta huolimatta (tai ehkä JUURI SIKSI) että tykkään pelata vähän varman päälle. Huh. Ainakin siis tällä hetkellä kun kokemusta lasten kanssa telttailusta on aika vähän ja pienempi on vielä vauva.

Kuvien jo valmiiksi huono laatu huononee entisestään loppua kohden koska yöhän siinä tuli ennen kuin kaikki tavarat sai pakattua mutta ei se mitään. Ei muuta kuin rinkka selkään ja menoksi!

Ps. kaikesta amatööritavaroiden hehkutuksesta huolimatta aloin pikkuisen haaveileen tosi pieneen tilaan menevistä makuualustoista sillä perinteisiä on hankala saada kolme rullaa yhteen rinkkaan roikkuun. Voin kertoa.

perjantai 26. elokuuta 2016

Hiiri se kissalle kangasta maalasi

Mulla oli pienen keltaisen kangasmaalipurkin jämät ja valkoista trikoota (jämä) ja sain inspiraation kun maalailin esikoisen kanssa vesiväreillä kuvioita että hei, voisinkin tehdä vauvalle mekon itsemaalatusta kankaasta! No sitten kauhealla tohinalla välineet esiin kun saatiin lapset nukkumaan, oikein etukäteen mittasin minkä kokoisen alueen kankaasta maalaan jotta ei jää paljoa yli. Arvatenkin maali loppui auttamattomasti kesken. Onneksi sain lantrattua sen verran että legginssipalaset siitä sai leikattua joten ei ihan mennyt pipohommiksi tämä. Ei tullut mekkoa mutta tulipahan tosi hienot ja vähän liikaa kasvunvaraa omaavat legginssit! Tarkoitus oli kuvata ne tuoreeltaan sileänä mutta sitten tuli pari muuttujaa. Siinä ne nyt kuitenkin ovat, pestyinä ja ryppyisinä. Ja kestivät hyvin tahranpoistokäsittelyn.





Neulemekosta kirjoitin toukokuussa. Mahtuu vieläkin.

keskiviikko 24. elokuuta 2016

The Coziest Memory

Niin se vain tuli valmiiksi. Kolmas kerta toden sanoi sillä kuten aiemminkin olen täällä kiroil- siis maininnut, aina kun olevinaan sain peiton valmiiksi, totesin sen vielä liian pieneksi. Nyt se kuitenkin on siis lopulta ja viimein valmis ja kaikki yli 220 langanpäätä on päätelty.

Se on siis tämän vuoden kansainvälinen neulepodcast-hitti eli The Coziest Memory blanket jonka itse tein lastenrattaita ajatellen. Käytin siihen sekä fingering- että sport-vahvuisia lankoja, eri puikkokoolla ja silmukkamäärillä kikkaillen jotta ruudut olisivat samankokoisia. Ja onnistuin tässä mixailussa täydellisesti. Noin kolmasosa langoista on siskoni jämävarastosta.




Viimeksi kun tein rattaisiin peittoa, tuli siitä niin iso että se roikkuu joka puolelta maassa. Tällä kertaa siis piti osata olla maltillisempi. Kokoa on nyt oikein sopivasti. Mahtuu paketoimaan lapsen jalat peiton sisään ja leveyttäkin on niin ettei tuuli pääse kyljistä. Kaikinpuolin siis täysin onnistunut neuletyö. Hermot se meinasi viedä mutta halusin sen syksyksi ja syksyksi sen sain.




Ja kuten ennenkin, vaunupeiton yksi käyttötarkoitus on myös lämmittää liian vähissä vaatteissa liikenteessä olevaa äitiä.


Ruutuja tuli 108 kpl ja lankaa upposi yhteensä 390 g. Kokoa peitolla on 82 x 62 cm. Siinä on sulassa sovussa rinta rinnan kaikkea mahdollista Novitasta, Dropsista ja Regiasta Wollmeiseen, Lanitum ex machinaan ja Louhittaren luolaan. Ihanan kamala ja kamalan ihana projekti! Tsemppiä vaan kaikille parisängyn peiton neulojille!

maanantai 22. elokuuta 2016

Isommat junasukat

Tänä syksynä olen jotenkin ihan höpönä tuohon markettilankojen ykkösen, eli Novitan, uuteen värikarttaan. Pitkästä pitkästä aikaa se on todella inspiroiva! Viime postauksessa oli heidän merinovillastaan tekemiäni juttuja vauvalle ja nyt vuorossa Nalle Taikan uusi väri, pinkki. Olen moneen kertaan vannonut että en tee lapsilleni Nallesta tai Seiskiksestä mitään koska ne kutittavat. No, pakkohan sitä on kuitenkin alkaa oikeata sukkalankaa käyttään siinä vaiheessa kun jaloilla tehdään jo muutakin kuin heilutellaan ilmassa selällään maaten ja paksujen villasukkien alla kuitenkin pidetään normaaliakin sukkaa, jos siis ovat vain tuollaiset mitkä heitetään eteisessä lisälämmikkeeksi saappaseen. Ihoa vasten tulevat asiat ja ohuet paljaassa jalassa pidettävät villasukat teen heille edelleen pääasiassa merinosta. Ja taitavat lähinnä ollakin aika ohuita kaikki merinosukkalangat joita olen käyttänyt. Mutta tässä nyt tosiaan ihan vain perusvillaa ja vahviketta.

Ja se selittelyistä.

Tämä langan väritys on ihana ja voi olla että sen takia kuvittelin että tämä tuntuukin aika pehmeältä, tai voihan se olla oikeastikin. Googletin että Eilen tein -blogissa on valmis ohje isompiin junasukkiin, eli tässä tapauksessa meidän aivan ihan kohta 1-vuotiaalle. Joten suuri kiitos Hannelle laskelmista! Nyt on tytölle junasukat ja syksy voi alkaa!




Aletaan oleen tässä vaiheessa että sovituskuvia on hankala saada.


Seuraavaksi Novita syksylangoista ostoskoriini eksyi semisolidi Duo-niminen sukkalanka.  Ja mainitaan nyt vielä ettei jää epäselväksi, ei ole mikään yhteistyöpostaus vaan ihan omalähtöinen innostuminen.