ihan vaan yks trikootunika

Ompelin eilen tilkuista vaatteita ja törmäsin myös iskemättömään kangaspalaan, mistä mun on pitänyt ommella tyttärelle mekko, mutta olin unohtanut. Muistaakseni tämä keppihevoskangas on Verson puodin tuotantoa, ostin sen joskus Kuusi collectivesta. Nyt kävi kuitenkin niin, että olin niin innoissani niistä tilkkuompeluista, että en voinut mitenkään tehdä vaatetta vain yhdestä kankaasta.

Alkusyksystä lanseerattiin Prsimoihin Vimma x Neulomo -lastenmallisto, mikä oli kokonaisuudessaan tehty Nokian neulomon Nanson aikaisista jämäkankaista. Se iski muhun kuin metrinen halko monestakin eri syystä. Ensinnäkin ne olivat tosi kivan näköisiä vaatteita, laadukkaat kankaat ja kaikkein eniten lämmitti sydäntä se tosiasia, että ne olivat tehty pitkään lojuneista jämämateriaaleista. Onneksi matskuja ei oltu heitetty aiemmissa vaiheissa pois.

Mä tosiaan hurahdin vähän siihen hommaan ja ostin tyttärelle kolme eri väristä mekkoa ja kahdet erivärilahkeiset legginssit ja pojalle yhdet housut. Mekot oli ommeltu juurikin tähän tyyliin, että etupuoli ja toinen hiha olivat yhtä väriä ja takaosa ja toinen hiha toista väriä. Ne on ihan tosi kivan näköisiä ja halusin toteuttaa tämän samaan tyyliin, vaikka kangasta olisi riittänyt kyllä koko mekkoonkin. Onneksi oli sopivan väristä yksiväristä trikoota kaapissa, niin tämä ei edes näytä miltään jämäpalamekolta, vaan harkitulta kokonaisuudelta (ainakin omasta mielestäni, heh).

Pitääkin tonkia vielä vähän syvemmältäkin kangaskaappia ja tarkistaa myös, onko omassa vaatekaapissa jotain, mikä joutaisi materiaaliksi, näitä mielellään tekisi useammankin. Tämän (itse asiassa tunika, eikä mekko) kaava on Paapiin kaavakirjasta.

Kässämessut tulevat, oletko valmis?

Postaus kirjoitettu messujen blogipassia vastaan

Viikonloppuna on Suomen kädentaidot -messut Tampereella. Tuo vuoden odotetuin ja kovin juttu, minkä vuoksi marraskuut eivät koskaan tunnu ankeilta!

Etukäteisvalmistelu saattaa kannattaa ja itsekin olen käyttänyt jokusen hetken messuhommien suunnitteluun. Etukäteisvalmistelu ei tosin suinkaan ole pakollista, vaan päätön haahuilu on sekin mukavaa. Monesti vaan saattaa sitten jälkikäteen iskeä valtava harmistus, jos ei ole jotain asiaa tajunnut. Esimerkiksi sitä, että monien skippaamassa E-hallissa ON TÄNÄ VUONNA MYÖS LANKAA! E-halli on perinteisesti ollut keskittynyt muotiin ja designiin eli valmistuotteisiin ja sinne ei materiaalihamsterit ole välttämättä ajan puutteen vuoksi menneet lainkaan. Itselläni on kuitenkin ollut tapana piipahtaa kuohuviinibaarissa, mikä sijaitsee E-hallissa ja samalla olen kierrellyt kojutkin ja monesti tehnyt sieltä aivan huikeita löytöjä. Joka tapauksessa, tänä vuonna kannattaa pitää E-halli mielessä, sillä siellä on teema-alueena "maailman langat" ja esim Lentävä lapanen, Pitsi ja palmikko, Lanitium ex machina ja Sandnes Garn ovat siellä. Itselläni tämä olisi saattanut mennä ohi, ellen olisi tulostanut karttoja ja alkanut ympyröimään sieltä kohteita.

Kässämessujen nettisivuilla on tosiaan tulostettavat kartat, joihin voi väritellä näytteilleasettajaluettolosta löytyviä kohteita. Melkosta etsimistä se kyllä on, en edelleenkään ymmärrä logiikkaa, miten paikkanumerot juoksevat ja mulla meni aivan älyttömästi aikaa kartan tutkimiseen. Ei ole lainkaan välttämätöntä, että messujen aikana edes vilkaisen värittämääni karttaa, mutta se pieni etukäteishahmotus kuitenkin mielestäni on aina kannattanut.

Karttoihin merkitsin kohteita, jotka ovat jo ennestään tuttuja, mutta aina onneksi löytyy jotain aivan uutta ja niistähän on hankala etukäteen mitään tietääkään, sillä luettelo kaikista näytteilleasettajista on tosiaan niin pitkä, että sen tarkka tutkiminen ja läpikäyminen veisi aivan tolkuttomasti aikaa.

Lankahommissa itseäni messuilla kiinnostaa toki kaikki ns herkut, mutta koska tykkään neuloa myös peruslangoista, tsekkaan esim Kaupunkilangan ständin (A 549), sillä niitä ei myydä missään sellaisissa kaupoissa, joissa normaalisti asioin. Lisäksi Suomen lanka (A 1149) kiinnostelee aina, sillä yleensä kalalangoista on ollut hyviä tarjouksia, normaalisti ne ei ole ikinä missään alennuksessa. Tosin en tiedä, mikä tän vuoden hintatilanne messuilla on. Messuilla on myös Adlibris (C 169) eli edullisia lankoja varmasti tarjolla. Mitään lankatarpeita mulla ei kyllä varsinaisesti ole, enkä ole etukäteen bongannut mitään pakko saada -uutuutta, mikä julkaistaisiin messuilla. Oletan, että tän vuoden hittinä on silkkimohairit. Näyttävät olevan huimassa nousukiidossa oleva trendi ja se varmasti näkyy messuillakin. Ovat onneksi kevyitä ostoksia, verrattuna esim kalalankaan.

Kangashankintojakaan ei ole mielessä, mutta aion toki silti kiertää kangaskojutkin. Kankaita enemmän ehkä kiinnostee esim nahkaiset / keinonahkaiset ompelumerkit ja tarviihan niitä neuleisiinkin, esim nyt niin pinnalla olevaan Oslo-pipoon sopii mainiosti. Ainakin Ommelkupla (C 349) myy kivoja. Ja pipotupsut kiinnostaa, oletan niitä löytyvän tänä vuonnakin mahdollisesti ainakin Paapolta (A 460). Eurokangas (A 950) on ensimmäistä kertaa mukana messuilla, pakko ehkä käydä vähän vilaisemassa, millaisilla kankailla ovat lähteneet paikan päälle, vaikka eniten minua houkuttaa kyllä ne pienemmät kangaskauppiaat kuositrikoineen.

Viime vuoden messuilla ja tän kesän neulefestareilla näkyi vahvasti kaikenlaiset oheistarvikkeet ja tälle vuodella ainakin Taito-lehti (A 869) on julkaissut messuilla ekaa kertaa myynnissä olevan pinssisetin, jos jotakuta 90-luvulla vähemmän mainospinssejä kerännyttä kiinnostaa, niin tiedoksi. Itse en vielä kykene. Sellaisten perässä kannattaa tsekata myös ainakin Kässäkerho pom pom (C 350).

Itse katselen messuilla sillä silmällä myös joulukorttitarjontaa, yleensä on löytynyt jotain aivan helmiä, mitä ei ole sitten edes malttanut kenellekään lähettää, vaan olen ripustanut omalle seinälle.

Yleisesti ottaen messuista vielä sen verran, että vesipisteitä on lisätty, samoin levähdyspaikkoja ja kartasta löytyy myös imetyspaikkoja. En koskaan unohda sitä messureissuani vauvan kanssa, kun oli tehty niin mahdottoman hankalaksi vauvan huoltotoimenpiteiden suorittaminen. Toivottavasti tosiaan nykyään olisi paremmin, joskus sitä kuitenkin on ihmisen pakko ottaa vauva mukaan, mikäli mielii kotoaan poistua yhtään minnekään. Joten lempeästi suhtautukaamme lastenvaunuihin ja -rattaisiin ja muutenkin psyykataan itsemme ruuhkiin ja tungokseen, ettei sitten tarvitse paikan päällä hermostua. Ja pientä evästä mukaan, ettei nälkäkiukku yllätä. Hyviä messuja kaikille!

Ps. Bloggaajien ja lukijoiden tapaaminen lauantaina Seminaaritila Marsissa. Seminaarikeskukseen pääsee pääaulasta ja se sijaitsee toisessa kerroksessa. Tervetuloa!

Pitkä jämälankakaarrokepaita

Esikoinen oli käynyt eskarista käsin jäähallissa luistelemassa ja innostuttiin sitten koko perhe lähteen jäähallin ilmaiselle yleisöluisteluvuorolle. Itse sain pukea ylleni juuri edellisenä päivänä puikoilta pudonneen pitkän villapaidan, minkä neuloin tässä viimeisen kuukauden aikana yllättävän joutuisasti.

Tuntuu kertakaikkiaan pyhäinhäväistykseltä julkaista ekat blogikuvat valmiista paidasta kännykällä huonossa valossa kuvattuina ja ilman yksityiskohtamakroja, mutta marraskuun haasteet valokuvaamisen suhteen lienee kaikilla tiedossa, etenkin kun vaate, mikä pitäisi kuvata, on itsensä päällä, joten mennään nyt näillä.

Paita-ajatus lähti siitä, kun pyörittelin Gründlin hot socks madena 6-säikeisten raitasukkalankojen jämiä ja mietin, mitä niistä tekisin. Koska en tarvitse tähän hätään sen paksuisia sukkia ja ne langat on ihan tosi kauniita (hehkuttanut niitä enemmänkin tässä postauksessa viime keväältä ja sieltä näkyy myös hyvin, minkälaisesta langasta on kyse), päätin raidoittaa niistä harmaan Novitan Nallen kanssa itselleni kaarrokevillapaidan. Neuloin paidan 4 mm puikoilla, resorit 3 mm.

Ei mulla mitään ohjetta ollut. Sen verran paljon olen lapsille neulonut villapaitoja, että tiedän jo, miten sellainen rakentuu. Otin ihan randommäärän silmukoita pääntietä varten ja totesin, että pää mahtuu siitä läpi. Pääntieresorin jälkeen neuloin jokusen kerroksen lyhennettyjä kerroksia niskaan, jotta kaulapuolelta ei ahdistaisi ja paita istuisi paremmin ja sitten aloitin kaarrokkeen lisäykset siten, että lisäsin joka neljäs kerros 16 silmukkaa kuitenkin niin, että lisäykset ovat aina vähän eri kohdassa. Joka neljäs oli helppo ja aivoton, kun tein kahden kerroksen raitoja harmaan ja värillisen kanssa. 

Kun tuli aika eroitella hihat, laskin mittanauhan kanssa suunnilleen, missä suhteessa silmukoita pitää jättää hihoihin versus vartaloon ja osuin kerrasta oikeeseen, tuurilla varmaan. Hihat neuloin alaspäin kaventuvina täysipitkinä ja ennen vartalo-osaa, ettei tarvi sitten lopuksi neuloa ohutta putkea niin, että koko puolikiloinen villapaita pyörii sen juuressa.

Kun hihat olivat valmiit, aloitin loppupaidan ja lisäsin koko matkalta silmukoita niin sivuihin, kuin silloin tällöin myös muualle.

Haaveissa oli reippaammin alaspäin levenevä tunika, mutta tein lisäyksiä kuitenkin vähän liian varovasti ja tästä tuli lähinnä pitkä paita. Ei se mitään, sillä hyvä se on näinkin. 

Oikein passeli paita ja pituutensa vuoksi talven tullen lämmittää mukavasti myös takamusta takin alla.

Lumi Karmitsan Muhkeat sukat

Kirja saatu arvostelukappaleena kustanjalta / Moreeni
Kuvissa näkyvät Kaupunkilangan langat saatu bloginäkyvyyteen / Kaupunkilanka
Muut langat ihan itse ostettuja

Huh huh kuulkaas käsitöiden ystävät, tänä syksynä on ilmestynyt niin julmetun paljon mielenkiintoisia käsityökirjoja, että ei ehdi edes kaikkiin parhaimpiin tutustua ja blogata! Yksi ennakkoon eniten odottamani uutuus on Lumi Karmitsan Muhkeat sukat.

Lumi Karmitsa on tunnettu aiemmista kirjoistaan Villit vanttuut ja vallattomat villasukat (1 ja 2), joissa on todella yksityiskohtaisia kirjoneuleita. Tässä kirjassa on pelkästään sukkia ja ne ovat paksusta langasta (vähintään Novitan 7 veljestä -paksuista) ja muhkeutta on lisätty pitseillä ja palmikoilla.

Sukkamallit on ihan viimeisen päälle mietittyjä ja kuviot jatkuvat sulavasti kantapäät ja kavennukset silmukalleen mietittynä. Eli kenen tahansa visuaalisen perfektionistinkin silmää varmasti miellyttää. Itse pystyn kyllä neuloon sellaisiakin sukkia, missä on perussukan ohjeeseen vain lätkäisty joku pitsi päälle, mutta kyllä tämä tämmöinen täydellisyys kuitenkin hivelee silmää ihan eri tavalla.

Yleensä tämän tyyppisiä sukkakirjoja on totuttu näkeen vain ohuella langalla toteutetuista sukista, joten tämä iskee myös heihin, jotka vannovat paksun langan ja paksujen sukkien nimeen. Ja mikäli siskoani on uskominen, ne paksusta langasta tehdyt sukat ovat aina lahjalaatikon halutuimpia, vaikka itse käytämmekin lähinnä niitä ohuita. Lahjaneuleet mielessä siis itsekin kirjaa arvosteltavaksi pyysin. Näitä sukkia kelpaa antaa lahjaksi. Toki paksut sukat myös valmistuvat ohuita nopeammin ja kaaviotoistoja on vähemmän.

Kirjassa on ensin esitelty sukat kuvineen ja saateteksteineen ja kaaviot on koottu kirjan loppuosaan. Tykkään tästä tavasta, malleja on helpompi selata, kun ovat peräkkäin. Kuitenkin ohjeosastolla on myös hyvät kuvat valmiista sukista, joten ei siinäkään tarvi sitten plärätä, että missäs se kuva näistä olikaan.

Kaiken kaikkiaan siis oikein hienosti toteutettu kirja ja varmasti osuu hyvään markkinarakoon.

Mainitsinko jo, että kirjan kuvat ovat UPEITA.

Amos Rex yksin ja lapsen kanssa

Helsingin uusin taidemuseo, Amos Rex, on kutitellut siitä asti, kun se aukesi, mutta pitkät jonot ovat venyttäneet sinne lähtemistä. Nyt mulla viimein on ollut aikaa jonottaa ja kävinkin siellä keskiviikkona ihan yksikseni. Olin melkoisen tunnemyrskyn vallassa ja yleensä en museoissa pysty moisessa mielentilassa keskittyyn mihinkään, vaan tulee vähän "juosten kustua" näyttelytilat läpi. Onneksi minulla on Museokortti, niin uskalsin ottaa riskin ja mennä, vaikka en ollut varma, miten jaksan keskittyä. Pääsylippu aikuiselta on normaalisti 18 euroa, joten siihen hintaan ja 45 minuutin jonotuksella olisin ilman kyseistä korttia kyllä jättänyt sen päivän osalta museovierailu väliin.

Olen nähnyt Amos Rexistä aivan valtavat määrät kuvia, videoita ja juttuja somessa, joten pelkäsin sitäkin, että tuntuuko näyttely jo valmiiksi nähdyltä. Onneksi kyseessä on sen luokan elämys, että sitä ei voi kuviin eikä videoihin mitenkään vangita. Unohdin samantien kaikki pään sisällä valloillaan olevat maalliset murheet ja viimeinen teos välkkyvine valoineen ja kovine äänineen sai ihan kyyneleet silmiin. Siinäkin otin kyllä riskin, sitä kun ei suositeltu migreeniongelmaisille (eikä epileptikoille).

Kokemus oli niin hieno, että halusin tottakai jakaa sen lapsillenikin ja mieluiten molemmille erikseen yhteisenä laatuaikana minun kanssani, eikä sellaisena normaalina hulabalooreissuna, missä lapsilla menee mahdollisesti ihan höpöksi.

Ja koska minulla on se museokortti ja lapset pääsevät ilmaiseksi, ongelmana on vain jonottamiseen motivointi. Pienemmän kanssa tosin ilmeisesti pääsisi rattaiden kanssa jonon ohi, mutta 6-vuotiaan kanssa ei auta kuin jonottaa.

Kuten arvelinkin, lapsi oli aivan haltioissaan museon näyttelystä, valoista ja äänistä.

Ja ennen kaikkea, lapsen kanssa oli aivan mielettömän kivaa osallistua teokseen värittämällä lisko ja sammakko, mitkä skannattiin seinille seikkaileen. Jokin logiikka siinä oli, millä perusteella lisääntyvät ja liikkuvat. Oma sammakkoni hävisi minuutissa kuin tuhka tuuleen, mutta pojan värittämä lisko monistui moninkymmenkertaisesti, sillä niitä juoksenteli siellä sun täällä koko museovierailumme ajan. Ja mikäs sen hauskempaa!

Itse väritetyn liskon bongailun lisäksi kasvateltiin seinille kukkia käden liikkeellä ja sekoiltiin peilien kanssa (siis minä sekoilin, meinasin kahdesti kävellä peilikuvaani päin).

Kun peilisokkelosta selvittiin salin toiselle puolen, oli vielä lisää ääntä ja valoja tiedossa.

Viimeisimpään teokseen otettiin vain tietty henkilömäärä kerrallaan, keskiviikon visiitillä jouduin jonottaan, mutta tänään pojan kanssa päästiin suoraan sisään. Lapsille ja muille herkkäkorvaisille (tai kuulostansa huolta pitäville) oli tarjolla kuulosuojaimia.

Suosittelen kyllä aivan ehdottomasti käymään. Itselläni museovierailu oli antoisampi lapsen kanssa kuin yksikseni. Harkitsen vielä, toisinko tosiaan pienemmänkin lapsen tänne, tosin hänen kanssaan ei välttämättä mentäisi sinne viimeiseen teokseen ollenkaan.

Museon ulkoalueen "pömpelit" ovat lasten suosikkeja nekin, mutta minua vähän karmii, vaikka en olekaan lainkaan pahimmasta päästä "ei ei, älkää, heti alas sieltä" -äiti. Kyllä siellä joskus vielä kopisee, viimeistään sitten kun tulee liukkaat kelit.

Ja vaikka lapset pysyisivätkin hengissä, niin en minä siitäkään tykkää, että lasketaan kivetyksellä pyllymäkeä haalarien persaukset puhki.

Mutta tykkään tosi paljon silti näiden pömpeleiden ulkonäöstä ja siitä, mitä ne tekevät kaupunkikuvalle. 

Lasten kanssa Kirjamessuilla

Liput saatu Messukeskukselta

Jo alkusyksystä tupsahti sähköpostiini kutsu (ja liput) tulla lasten kanssa tutustuun Helsingin Kirjamessujen lasten alueeseen. En ole koskaan käynyt kirjamessuilla ja ajattelin että noh, mennään jos sattuu sopiin kalenteriin. No, sattuihan se sopiin ja sinne lähdettiin!

Saatoin olla vähän ennakkoluuloinen ja niin olivat lapsetkin, vaikka toki meillä lastenkirjoja luetaan paljon. En vaan ole ehtinyt tietokirjoja lukuun ottamatta lukeen mitään aikuisten kirjoja juuri ollenkaan vuosikausiin. Ennen kuin hurahdin lopullisesti neulomiseen, luin kyllä paljon ja rakastin lukea kirjoja ja varmasti tulee vielä elämänvaiheita, jolloin ahkera lukeminen palaa ohjelmistoon, se vaan ei ole juuri nyt. Oletin siis, että kirjamessuille olen jotenkin liian tavis, että pitäisi olla jotenkin kultturellimpi tyyppi. Mistä lie näitä ajatuksia tulee, mutta onneksi ennakkoluulot on helppo rikkoa.

Messut siis olivat ja menivät, ne olivat viime viikonloppuna Helsingin messukeskuksessa. Lasten alue oli IHANA. Harmittaa vähän, että ehdimme sinne vasta sunnuntaina, sillä perjantaina ja lauantaina siellä olisi ollut Pikku Kakkosenkin porukkaa paikalla. Mutta kyllä sunnuntainakin oli kivaa. Lasten kirjastoauto oli paikalla ja siinä riitti ihmeteltävää, monessakin eri paikassa luettiin satuja ääneen ja oli paljon askarreltavaa ja puuhattavaa. Alueella kävi kaikenlaisia hahmoja kuten Muumit, Supermarsu ja Tatu ja Patu.

Muuallakin, kuin varsinaisella lasten alueella oli kyllä kivaa. Lasten (ja minun) suuresti fanittama Kalevauva.fi veti pienen keikan ja satuttiin sattumalta paikalle. Lisäksi esillä oli toki tietokirjojakin, eli meillekin mieluisia käsityö- ja retkikirjoja. Joskaan lasten levottomuuden vuoksi en päässyt niihin kovin läheisesti tutustuun.

Mulla oli tarkoituksena vaivihkaa ostaa se uusin Tatu ja Patu olettevasti hemmetin hyvällä messualennuksella joulupukin pussiin, mutta nyt kävi niin, että löytämäni halvinkin tarjous oli kalliimpi, kuin normihinta Prismassa, eli ei sitten ostettu.

Lapset eivät kovin pitkään jaksaneet messualueella pyöriä, mutta piristyivät kun kuulivat samalla olevista ruoka ja viini -messuista ja kävivät maistelemassa hienon asiantuntevasti kaikki maistiaiset, tai lähinnä jälkkärit ja sipsit.

Kyllä mä voisin lähteä ens vuonnakin ja luulen, että lapset ovat ihan samaa mieltä.

Halloween-askarteluja

Pidetään viime vuoden tapaan pihan lasten perheiden kanssa yhteiset halloweenjuhlat ulkona. Viime vuonna tein ensimmäistä kertaa ikinä kurpitsalyhdyn ja se oli niin kivaa, että tänä vuonna repäisin ja tein kaksi. Toista varten lapset piirsivät mallin paperille ja kaiversin mahdollisimman saman näköisen (oikealla puolen) ja toisesta tein omien mieltymyksieni mukaan pelottavan sijasta suloisen ja inspiraatio siihen ihan suoraan Muita Ihania -blogin edellisten vuosien kurpitsalyhdyistä.

Juhlat pidetään tosiaan ulkona, joten tein säänkestävän "viirinauhan" maitopurkeista leikatuista pahveista. Osa örkeistä meinaa väkisinkin kääntyä väärin päin, mutta ei se haittaa, niin kotikutoinen viritelmä on tämä muutenkin.

Viime vuodelta oli vielä tallella muumiolyhdyt, joista en silloin älynnyt ottaa kuvia päivännäöllä. Ne on tehty liimaamalla tyhien lasisten hillopurkkien ympärille sideharsoa ja silmät. Idea alunperin jostain Pinterestin syövereistä. Nääkin on tosi söpöjä!

Vielä on onneksi aikaa, niin mahdollisesti tekaisen vielä jotain lisää ja naapurit toki tuovat myös jotain. En malta odottaa, viime vuonna ainakin oli tosi kiva tunnelma, vaikka vettä satoi koko ajan.

Tänä vuonna saattaa sataa lunta, mutta onneksi ehdin käydä kuvaamassa nämä vielä lokakuun lopun karuissa maisemissa.

Ja nyt suunnitteleen kakkapökälekakkua tai muuta tarjottavaksi vietävää teemaherkkua.