Syksypatalaput

Kuvissa vilahtavat neulepuikot saatu bloginäkyvyyteen / Prym consumer Finland oy

Tässä yksi ilta (okei, meni kolme iltaa) virkkasin joulua ajatellen valkoharmaat patalaput ja tulin samalla pohtineeksi, että oikeastaan erilliset syksypatalaputkin olisivat kivat. Koska hei, miksipä ei! Niinpä kaivelin aivan innoissani esiin kaikki ongelmalliset jämälangat, eli sellaiset, jotka eivät paksuutensa puolesta sovi oikein minkään kanssa, etsin kaikista paksuusluokista syksyn väriset ja aloin neuloa aina oikeaa usealla langalla yhtä aikaa. Ja kun yksi säie loppui, jatkoin toisella.

Oikeastihan meidän keittiössä on kyllä sisustuksensa puolesta ikuinen kesä, eikä sinne mitkään ruskasävyt sovi mitenkään päin mihinkään, mutta en antanut sen nyt haitata.

10 mm puikoilla 20 silmukalla aina oikeaa kunnes on neliön muotoinen. Silmukoiden päättelyn jälkeen jätin piiiiiiiitkät langat, joista virkkasin SORMIN (koska en jaksanut nousta hakeakseni virkkuukoukkua) ripustuslenkit, jonka toisen pään kiinnitin päättelyneulalla patalappuun. Tai eihän nämä mitkään viralliset henkilösuojaimet ole, joten ei saa kutsua patalapuiksi.

Ja entäs se maailman paras omenakaurapaistos sitten? No,

100 g voita (sulatettuna)
3 dl kaurahiutaleita
1,5 dl fariinisokeria
0,5 rkl kanelia
0,5 tl vanilliinisokeria
suolaa maun mukaan
omenalohkoja

Paistetaan perstuntumalla ja syödään vaniljajätskin kanssa.

Ja varotaan polttamasta sormia ja suuta.

3-vuotiaan saapassukat päiväkotiin

Yhteistyössä: Kaupunkilanka / lanka saatu somenäkevyyteen

Nyt on tyttärellekin saapassukat päiväkotiin neulottu, joten varusteet on kunnossa ja kylmät sadeilmat eivät pääse yllättään.

Sain Kaupunkilangalta heidän uusia kimaltavia paksuja sukkalankojaan ja ekana puikoille pääsikin astetta bling blingimmät saapassukat. Kimalle onkin tarpeen, sillä nämä 3-vuotiaat ovat välillä kyllä melkoisia sottapyttyjä. Nämäkin housut olivat vielä tunti sitten aivan puhtaat ja nyt kun kuvia alettiin ottaan, lahkeisiin oli jo ehtinyt ilmestyyn kaiken näköistä ja väristä töhnää. Mutta kun laittaa kimallesukat jalkaan, se vähän neutraloi yleisfiilistä, eikö?

Pätee myös likaisiin saappaisiin ja kuraiseen sadetakkiin.

Vähän glitteriä päälle ja menoksi!

Lanka: Kaupunkilanka Pyynikki
Puikot: 4 mm
Malli: ihan vain hatusta heitetty sukka resorikikkailulla ja tiimalasikantapäällä. Koristeeksi kiinnitin neuleen sekaan ohuet hand made -lätkät tuomaan vähän lisää korumaista fiilistä.

Ihan uusi lasten luontopolku Vantaalla

Eilen oli Hämeenkylässä, Soltorpin luonnonsuojelualueella lasten luontopolun avajaiset (näin sattumalta somessa) ja me mentiin heti tänään tsekkaan paikka.

Navigaattoriin kannattaa syöttää Kesantotie, niin löytää perille.

Me tykätään luontopoluista ja metsäretkistä, mutta pakko myöntää, että itselleni erityistä lisäarvoa tälle polulle toi Matti Pikkujämsän kuvitukset. Rakastan!

Lapsia varmasti innostutti eniten kaikki toiminnallinen eli pelkkien infokylttien sijaan oli paljon luukkuja avattaviksi. Ja klassikko tän ikäisille, eli eläinten jätöksiin liittyviä juttuja.

Reitti oli jotain puolisen kilometriä pitkä ja siellä todennäköisesti pärjää rattaiden kanssa. Unohdin maastoa sillä silmällä katsoa, koska itsellämme ei ollut rattaita mukana, mutta mistään vaikeakulkuisesti reitistä ei ollut kyse.

Eväspaikkakin löytyi, jossa vetästiin kotoa mukaan napattu mustikkakeitto.

Ihana luontopolku, erottui kyllä edukseen muista (lapsille suunnatuista), missä ollaan käyty.

Peruspipo pehmeä kuin kissanpentu ja kevyt kuin höyhen

Postaus sisältää bloginäkyvyyteen saatua lankaa / Prym

Taannoisen Prym Consumer Finland oy:n blogitapahtuman goodie bagista löytyi Rowanin fine lace -lankaa ja sävy sävyyn silkkimohairia. Nyt onkin ollut paljon pinnalla tuo silkkimohairin käyttö neuleissa ja pakko myöntää, että itse en vielä vuosi sitten tajunnut, että sitä tosiaan neulotaan saman aikaisesti muiden lankojen kanssa, vaan aina ihmettelin, mitä semmosesta ohuesta karvalangasta muka voi tehdä. Oppia ikä kaikki ja nykyään tiedän.

Nythän on paljon ollut pinnalla neuloa valtavan paksuja ja pörröisiä jättipipoja, mutta itse olen sellainen hikipää, että tarvitsisin moiseen taskut kylmäkalleille. Niinpä tein pipon ihan vain näistä kahdesta tosi ohuesta langasta yhtä aikaa neuloen saaden aikaiseksi aivan unelmapehmeän ja kevyen alpakkamerinosilkkimohair-pipon. Ajatuksena oli, että voisin käyttää sitä pyöräilykypärän alla, jos innostun työmatkapyöräilystä, mutta nyt näyttää vahvasti siltä, etten malta näin ylellisen tuntuista pipoa ainakaan ihan uutena mihinkään kypärän alle laittaa, vaan jos innostun siitä pyöräilystä, käytän sitten jotain kamalaa mainostuubia sen alla, kunnes tämä on kulahtanut (jos edes kulahtaa).

Pipot ovat haastavia neuloa, sillä oikeaa kokoa on vaikea arvioida, vaikka miten tekisi mallitilkun ja osaisi laskea. Niinpä tein tämän pipon kikkakolmosella, minkä opin aikoinaan Puikkomaisterin pipokirjasta. Eli neuloin ensin suikaleen, mikä menee sopivasti pääni ympärille, suljin ympyräksi ja poimin sen reunasta silmukat pipoa varten sen verran reilummin toki, että on otettu huomioon suikaleen venymä. Tällä tavalla ei voi mennä pieleen ja minäkin onnistuin kertalaakista ja jätin mallitilkun sikseen.

Pörröhazea meni vain toinen kerä, Lacekerästä noin puolet. Pipo siis painaa alle 50 grammaa eli on todella kevyt kuin höyhen. Ja tosiaan niin pehmeä, että lapsetkin kuorossa ihmettelivät, voiko tällaista edes olla. Neuloin pipon 3 mm puikoilla.

No niin, seuraavana projektina sitten tuo otsatukan lyhentäminen.

Saapassukat eskariin

Tästä on nyt kyllä tänä vuonna tullut melkoinen sukkablogi! Sillä sukkaa olisi taas esiteltävänä. Tämä ei tosin syntynyt varsinaisesti sukatuksen vuoksi, vaan tarpeeseen, nimittäin saapassukat eskariin. Viime vuonna neuloin lapsille mätsäävät saapassukat päiväkotiin jo hyvissä ajoin heti elokuuksi, nyt ei ole ollut vielä vaaraa siitä, että tulisivat tarpeeseen, kiitos lämpimien ilmojen. Kylmät kelit kuitenkin tunnetusti yllättää, joten pakko oli ryhtyä toimeen.

Jämälangoilla mentiin tänäkin vuonna, niistä saa kivasti lapsille vielä vaikka ja mitä. Nyt kyllä kieltämättä tuli aika tylsän väriset ollakseen lapsen sukat, mutta silti ainakin omasta mielestäni tosi kivat.

Eri paria samaa paria, tarkoituksellisesti värinvaihto eri kohtiin. Aloitin sukat itse värjäämälläni Nallella, mistä neuloin sukat työkaverille ja jatkoin lyhyen raidoitusosuuden jälkeen Nalle Pelto -langalla, mitä käytin vähän alkuvuonna itselleni neulomassani villapaidassa. Perussukat 3 mm puikoilla. Kantapäästä tuli liian iso, kun tein vanhasta tottumuksesta ranskalaisen kantapään, mikä sopii omaan joka suuntaan leveään jalkaani, lapselle olisi riittänyt huomattavasti lyhyempi kantalappu tai sitten tiimalasikantapää (mikä ei taas itselleni istu ollenkaan).

Pikkusisko on vielä sukkia vailla, mutta hätätapauksessa hänelle voi kaivaa jotkut esikoisen vanhat, joten akuutein hätä on selätetty. Saappaiden suhteen luotan edelleen Crocsiin, jotka saa kuivattua vaikka paperilla toisin kuin peruskumpparit, jotka vaativat pidemmän kuivatusoperaation ja hermot menee. Saappaat olivat kuitenkin eskarissa, niin kuviin pääsi toiset lasten sadesään luottokengät eli Vikingin gore texit (jotka tosin nekin kuivuvat tuskaisen hitaasti, jos kastelee sisäpuolenkin).

Kaikkien aikojen villasukat - 90-vuotiaan Novitan juhlakirja

Kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta / Moreeni

90-vuotias Novita on koonnut sukkaohjekirjan ja minähän sitä heti vinkumassa itselleni, sillä olen tykännyt paljon Novitan aiemmin julkaistuista sukkalehdistä. Kirjan malleissa on useita suunnittelijoita ja ihana huomata, että myös sukan neulojan nimi on mainittu ohjeessa pelkän suunnittelijan lisäksi. Aina kun ei välttämättä ole suunnittelija itse sitä mallikappaletta neulonut.

Kirjan mahtipontinen nimi antaa odottaa paljon: "Kaikkien aikojen villasukat". Itse kuitenkin ensiselailulla onnistuin bongaan vain lukuisat ruusukuvioiset sukat ja olin vähän pettynyt. Onneksi toisella selailulla paremmalla ajalla bongasin muitakin sukkamalleja, jotka ovat upeita! Ei saa antaa ensivaikutelman hämätä. Ja kauniita ruusutkin ovat, ei vaan ihan minun tyyliäni just tällä hetkellä.

Kirjan alusta löytyy myös perussukan ohje ja kokotaulukot niin Novitan Venlalle, Nallelle, 7 veljekselle kuin Isoveljellekin.

Ihanaa kun on syksy ja neuloosi.

Karkkilankaa ja karkkikangasta

Ai kamala, miten mua edelleenkin sukatuttaa. Nyt on kyllä tänä vuonna tullut tehtyä ihan järjettömästi villasukkia, mutta lupaan että vielä tän vuoden puolella valmistuu muutakin. Puikoilla on ainakin villahaalaria ja tonttulakkeja, joten toivoa on.

En tiedä, olisinko muuten tässä nyt edes alkanut sukkia alotteleen, mutta sattui sopivasti Palasia arjestamme -blogissa yhteisneulonta Riikka-sukista samaan aikaan, kun mulla oli koulutuspäivä, jossa käteni kaipasivat oheistoimintaa. Niinpä tuli sukat. Ihan itselleni jopa tällä kertaa. 

Ohje: Riikka

Lanka: Adlibris Socki Fine, sävyssä Lollipop Sprinkle

Puikot: 2,5 mm

Varresta tein pidemmän, kuin ohjeessa ja kantapääksi tein ohjeesta poiketen omaan jalkaani istuvan ranskalaisen kantapään. Kärjen silmukoin, vaikka en yleensä niin tee, sillä se saa jalkani näyttään hassulta.

Samaan syssyyn ajattelin kuvata tyttärelleni kesällä ompelemani mekon Verson puodin karkkikankaasta nyt kun sen voi viimein ottaa pitkähihaisena käyttöön (oli vähän liiankin pitkät hihat ja piti vähän kääriä). Kun pyysin häntä nouseen seisoon, jotta saan otettua kuvia, hän vastasi, että ei nyt ehdi ja räpläsi puhelintani. Mistä lie oppinut, äitinsä tyttö.

Kaavan muokkasin ihan vain vapaalla kädellä saksien jostain peruspaidan kaavasta. On kyllä ihan symmetrinen, vaikka kuvaan asettelu oli taas vähän niin ja näin.

Resorin ostin Eurokankaasta.

Ja palatakseni vielä sukkiin, niin parastahan on se, että sukkien valmistumisen jälkeen sai jämästä neuloa taas uuden ruudun ikuisuusprojektipeittoon.