vaahtokarkkihattarapipo

Viime vuoden puolella, varmaan joskus marraskuussa neuloin tyttärelle hattaraisen vaahtokarkkipipon. Ei ole tullut sopivaa hetkeä vastaan ottaa siitä kuvia ja nyt se on jo tietenkin melko likainen ja vähän lörpsähtänyt. Ei se mitään, yllättävän vähän kulahtanut silti ja kyllä tämäkin oman blogipostauksensa ansaitsee.

Ohje on PetiteKnitsin the Oslo hat, lankana jämää tyttärelle neulomasta röyhelövillatakista (postaus siitä täällä) neulottu yhdessä jonkin harmaan ohuen cashmirhötön kanssa. Otsaan ompelemani merkin alkuperää en osaa sanoa, olen saanut ne siskoltani.

Huivin neuloin lapselle jo hänen ollessa vauva.

Kuvan ilmapallopatsas on Kotkassa, yllättäen lapsen lemppari.

Vuoden ensimmäiset sukat

Vuoden ensimmäinen neuletyö on valmis. Aloitin nämä heti ensimmäinen päivä, ohje oli julkaistu muutama päivä aiemmin ja jotenkin se iski tosi kovaa, vaikka en äkkiseltään olisi uskonut innostuvani frillareunaisista villasukista.

Ohje: Sari Nordlund: Midnight Dancer
Lanka: Adlibris Socki Fine
Puikot: 2,5 mm

Muokkaukset: itse asiassa en edes katsonut ohjetta enää frillareunan jälkeen, vain tein ihan sellaiset normisukat siitä eteenpäin, mitä muutenkin teen.

Tuo Adlibriksen Socki fine on siitä jännä lanka, että vaikka se on juoksevuudeltaan ihan perus fingeringiä, se on silti olevinaan tosi paljon ohuempaa ja niin kuin sitä luulisi, että siitä sitten tulisi pienempi sukka, niin ehei, ei suinkaan, vaan näistä tuli ehkä aavistuksen verran liian isot, koska tietenkin käsiala oli sitten löysää, jouluna kun ei ollut mukana 2 mm puikkoja, vaan tein niillä 2,5-millisillä. Aion kuitenkin elää asian kanssa.

Niin hörhelöhörsöt nämä kuitenkin ovat, että päärin kuvata ne myös farkkusemman alaosan kanssa, kuin pelkät sukkahousut. On vähän tasapainoisempi näin. Ihanat nämä kyllä ovat!

Lux Helsinki

Oi oi, Lux on täällä taas! Lempitapahtumiini kuuluva talven pimeän ilostuttaja ja valaisija, valotaidehäppeninki! Saavuttiin sunnuntai-iltapäivänä reilun kahden viikon jouluvapailta vanhempieni luota ja jatkettiin heti suorilta Helsinkiin kiertään tän vuoden Lux-reitti. Olin varma, että lasten kanssa tulee väittelyä siitä, onko moinen tarpeen heti tykkänään, kun kotona odottaa niin uudet kuin vanhatkin lelut, pelit ja vekottimet. Hekin kuitenkin pääsääntöisesti valotaidejutuista tykkäävät, joten ei tarvinnut turvautua kompromissiratkaisuihin, vaan mukisematta lähdettiin kierrokselle.

Tämä oli viides vuosi, kun käydään tapahtumassa ja toden totta enää tästä ei tarvitse blogata vinkiksi muille, vaan tapahtuma on varsin hyvin ihmisten tietoisuudessa ja väkeä on vuosi vuodelta enemmän. Tungos kuuluu tapahtumaan, siitä ei pääse mihinkään, mutta aina vaan pahentuva ryysis alkaa vähän jo kaivertaan viihtyvyyttä, vaikka koen sietäväni ihmismassoja ja ruuhkaa hyvin paljon keskivertoihmistä enemmän.

Nytkin jätettiin ihan suosiolla väliin teokset, joihin olisi pitänyt jonottaa ja jonot olivat todella masentavan pitkiä. Lisäksi yksi teoksista ei ollut lapsille sopiva, joten skipattiin sekin. Pöllö oltiin nähty jo aiemmin toisessa valotaidetapahtumassa. Muuten teokset olivat kyllä huikeita ja hienoja eikä yhdestäkään (paitsi se pöllö) tullut fiilistä, että nyt menee alle odotuksien. Joinain vuosina niinkin on käynyt, vaikka onhan se selvää, että aina ei voi olla kaikkien mielestä huikeinta ikinä.

Vaikka väkeä on paljon, ihmiset ovat onneksi pääsääntöisesti todella hyvällä tuulella ja töpöttävät menemään sulassa sovussa ilman kyynärpäätaktiikkaa ja kiilailua. Siitä tulee kyllä hyvä mieli.

Aina on toki jännitysmomenttina se, että hukkaako lapset pimeydessä vaeltavaan ihmismereen. Onneksi niin ei käynyt tänäkään vuonna, vaikka lopulta väsy ja kiukku voittivat ja molemmat lapset toivoivat päästä kotiin. Vedettiin kuitenkin kierros loppuun, sillä mitään toivoa ei ollut voida kääntyä takaisin ja lähteä vastavirtaan siinä vaiheessa.

Lopussa onneksi lapsetkin palkittiin urheudesta, kun saivat osallistua teokseen. Nämä ne on aina parhaita, kun voi jotenkin itse vaikuttaa valoihin tai liikkuviin asioihin.

Kannatti lähteä, vaikka matkalla tulikin punnittua, että voittaako elämys hiipivän vitutuksen, jääkö tasoihin vai kallistuuko kuppi siihen suuntaan, että ensi vuonna ihaillaan suosiolla vain somen kautta. EIköhän me mennä paikan päälle siis jatkossakin.

Kässävuosi 2019

On taas aika koota edellinen käsityövuosi pakettiin. Melkoinen määrä on taas kaikenlaista tullut tehtyä. Alkuvuodesta käsityöaikaa toi työttömyys ja keväästä lähtien pitkät työmatkat. Käsityöt on edelleen yksi niistä harvoista asioista, joita pystyy harrastaan lapsiperheruuhkavuosikaaoksessa ilman sidottuja aikatauluja ja kaiken keskellä ilman sen kummempaa keskittymistä. Viime vuonna innostuin tosi paljon paitojen neulomisesta, tätä ennen olin neulonut edellisenä vuotena itselleni kaksi paitaa (toki lasten paitoja olen tehnyt monen monet vuosien saatossa ja miehellekin yhden), vuonna 2019 tuli itselleni kuusi paitaa, yksi mekko, miehelle paita ja tyttärelle paita sekä takki. Kaikki paidat ovat olleet ahkerassa käytössä, joten ihan huvin vuoksi kaapin täytteeksi niitä ei ole tehty.

Itselleni neuloin toisen Vertices Unite -huivin ja joulukuussa jämälankakaulaliinan. En juurikaan käytä huiveja, joten onneksi ymmärsin olle neulomatta niitä ihan hirveästi lisää. 

Pääasioita valmistui itselleni kaksi pipoa, kolme pantaa ja kaksi hiusdonitsia. Lisäksi molemmat lapset saivat uudet pipot, tyttären pipo on tosin edelleen kuvaamatta ja saas nähdä, onko se enää siinä kunnossa, että kannattaa edes ikuistaa, tiedättehän pikkulapset ja pastellisävyiset pipot loskasäässä. Lapasia tein tasan yhden parin, tyttärelleni.

Vuonna 2019 neuloin kaksi tyynynpäällistä ja yhden keittiöpyyhkeen. Virkkasin sukulaisvauvalle peiton ja olkkariin maton. Kuvassa myös se mekko, mikä ei mahtunut paitakollaasiin.

Sukkia on tullut tehtyä valtavasti, eikä kaikista ole edes kuvaa ja kaikista niistä, joista onkin, en ala nyt tähän enää erikseen kuvia kerään. Itselleni tein neljä paria sukkia (kollaasin neljä ensimmäistä), pojalleni yhdet sukat, molemmille lapsille palatossut, hyväntekeväisyyteen sukkia sekä lapsille että aikuisille ja eskarin henkilökunnalle vein keväällä laatikollisen vihreitä pitsisukkia. Lahjalaatikkoon on tullut neulottua myös yksittäisiä sukkapareja. Yhteensä sukkia tuli neulottua 25 paria, joista neljä lasten kokoa ja loput 21 aikuisten. Huhhuh!

Lankavarastoni täydentyi vuonna 2019 reilulla 11 kilolla lankaa, joista muutama sata grammaa saatu blogin kautta ja loput ostettu itse. Eskarille lahjoitin kilon verran itselleni turhaa lankaa ja myin 400 g. Vuoden lopussa lankavarasto näytti onneksi 879 grammaa miinusta, mikä on aika hyvin, sillä lankavarastoni ei ole kovinkaan jättimäinen. Neulon ja virkkasin yhteensä 8968 grammaa lankaa. Matonkuteet eivät ole laskuissa mukana.

Ompelurintamalla oli yllättävän hiljaista ja kaikki ompelemani asiat mahtuvat tähän 9 kuvan kollaasiin. Tyttärelle kaksi mekkoa ja kahdet legginssit. Itselleni yhdet legginssit ja neljät culottes-housut ja yksi vauvanpeitto tilkuista. Se on jo löytänyt kotinsa, vaikka sitä tehdessä en vielä tiennyt, minne se lopulta päätyy.

Että näin! Tervetuloa kässävuosi 2020!

Kukkapaita

Viime vuonna neuloin itselleni KUUSI paitaa ja yhden mekon. Tämä viimeisin paita valmistui noin puoli tuntia ennen vuoden vaihtumista, joten tiukoille veti, mutta sain kun sainkin sen viime vuoden langankäyttötilastojen kaunisteluun.

Malli on Maxim Cyrin "Once and Floral". Alotin sen elokuussa, mutta se jäi kesken jouluneuleiden tieltä, mutta nyt se on tosiaan valmis. Lankana on Hjertegarnin Lana Cotton 212, mikä on ohutta merinon ja puuvillan sekoitusta.

Ohjeesta oikeastaan otin vain silmukkamäärät ja kaarrokkeen kuvion ja tein ihan omien mieltymysteni mukaan pääntien, niskan lyhennetyt kerrokset, helman ja hihojen pituudet yms.

Kuvat on nyt tosi hätäiset räpsyt vesisateessa, vähän harmittaa, mutta en jaksa ihan tolkuttomasti viivästyttää paidan käyttöön ottamista kuvien takia. 

Melkoinen paitavuosi on siis takana ja yhdet paitalangat on tällekin vuodelle jo hankittu ja malli valittu. Eihän näitäkään ole järkeä ylenmäärin neuloa, mutta toistaiseksi kaikki ovat kyllä olleet todella paljon käytössä.

Jämälankakaulaliina

Neuloin nyt joulukuussa pitkään haaveilemani jämälankakaulaliinan. Tämä on tosi klassinen, olen tainnut neuloa tällaisen jo alle 10-vuotiaanakin. Pakko myöntää, että huivin neulominen julkisilla paikoilla jopa vähän nolotti, koska kykenisin kyllä monimutkaisempaankin. Myönnän, aivan todella turha aihe tuntea noloutta, mutta ihmismieli on välillä kummallinen.

Nyt viimein pakkasta oli sen verran paljon, että pystyin kietoon tämän kaulaani, yleensä ei talvessa montaakaan sellaista päivää ole, että huivia kaipaisin. Mutta siitä huolimatta halusin tämän neuloa. Kaulaliina tuntuu nykyään kivemmalta, kuin huivit.

Käytin tähän noin seiskaveikkapaksuisia jämälankoja, mutta mahdollisuuksien mukaan ei-sukkalankoja, sillä sukkalankajämät on helpompi käyttää, kun niistä voi tosiaan tehdä sukkia. Tämän jämät ovat lähinnä piposta ja paidoista ylijääneitä. Tosin muutama sukkalankaraita on joukossa värinsä vuoksi. 5 mm puikoilla muistaakseni neuloin.

Kuvat napsaistiin tänään Kauhajoella Valkoisen puun kahvilan pihassa.

22

Blogijoulukalenteri jää nyt muutaman päivän tyngäksi, kun aika ei riittänytkään kaiken suunnitellun toteuttamiseen. Se ei kuitenkaan minua itseäni haittaa lainkaan, sillä olen päättänyt olla ottamatta stressiä tällaisesta asiasta. Näiden joulukuun aikana kotona räpsästyjen kuvien myötä haluankin toivottaa kaikille todella ihanaa joulua!!!

Kiitos kun olette olleet mukana!

21

Tänä vuonna mieheni saa joululahjaksi villapaidan. Neuloin hänelle kaksi vuotta sitten Luotolaisen, mutta siinä on aivan liian kireä kaulus enkä ole saanut aikaiseksi sitä korjailtua, se kun ei ole mikään ihan pikkujuttu korjata. Niin että koin sitten helpommaksi neuloa uuden paidan, etenkin kun neuloin tänä vuonna itselleni paitoja sitä tahtia, että vähän tuli tunnontuskia siitä, että miehen villapaitatilanne on aika huono ja itselleni vaan teen toista toisen perään.

Niinpä aloitin ihan perus harmaan raglanhihaisen villapaidan. Voi että kuulkaas, miten sitä oli tylsä neuloa! Mutta sain kun sainkin jouluun mennessä valmiiksi. Koska mies tietää tämän paidan saavansa, halusin piilottaa paidan sisään jotain yllätykseksi ja sinne päätyi lahjapakkaus Apteekin salmiakkia.

Lankana paidassa on Novitan Nordic Wool ja neuloin paidan 4,5 mm puikoilla. Paidasta tuli vähän liian iso, se menisi varmasti minullekin hyvin. Mutta mies ystävällisesti sanoi, että ei haittaa. Ja eihän sitä tiedä, jos vielä innostuisin neuloon hänelle kolmannenkin paidan. Kun ekassa ahdistaa kurkkua, toinen on teltta, niin se kolmas voisi ehkä jo olla sopiva. Ehkä.

20

Lanka saatu / Prym Consumer Finland

Neulepantaa pukkaa edelleen ja tällä kertaa kokeiluvuorossa oli palmikonkääntö otsalla.

Tuossa syksyllä Prym lähetti minulle paketin, missä oli syksyn uutuuslankoja ja yksi niistä oli Rowanin Valley Tweed aivan ihanan sävyisenä punaisena! Neuloin tätä fingering-paksuista lankaa kaksinkertaisena saadakseni muhkeamman pannan.

Tuttuun tapaan neuloin pantaa varten 1o 1n -neulosta ja kun olin päässyt pään ympärysmitassa puoleen väliin, tein palmikonkäännön koko silmukkamäärällä eli heitin puolet silmukoista palmikkopuikolla työn taakse, neuloin jälkimmäisen puolikkaan ja sitten palmikkopuikoilla olevat silmukat. Ja sitten jatkoin, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, kunnes pannan pituus oli riittävä. Päättelin ja ompelin päät yhteen. Helppo ja kivan näköinen.

Lankaa oli hankala kuvata heikossa valaistuksessa, mutta se on tosi kiva ja nimensä mukaisesti tweed.

Tällaisen pannan äkkiä kääräisisi lahjaksikin, mutta minä pidän tämän itse. Ja nuo karkit myös.

19

Tämä postaus on osana Käsityöblogit-facebookryhmän joulukalenteria, missä jokaisena päivänä eri bloggaaja postaaja jotain jouluasiaa. Eilen oli joulukalenterivastuussa Sweet things -blogi ja huomenna on vuorossa Ketjutikki-blogi.

Tänään olen tosiaan MINÄ ja aiheena hamahelmistä tehdyt joulukorvikset!

Nämä ovat olevinaan tällaiset puolikkaat joulukranssit, tehty pyöreällä hamahelmimuotilla, tökätty parsinneulalla reiät auki molemmista päistä keskimmäisestä helmestä, ujutettu sinne sellainen korurinkula (termit hallussa, hei!), josta pieni pätkä koruketjua, jotka yhdistetään vielä yhdellä rinkulalla, johon tulee myös korvakorukoukku. Kuten näette, meikäläinen ei ole mikään ohjeiden kirjoittaja -bloggaaja, mutta kuva kertonee kaiken olennaisen.

Minusta näistä tuli ihan älyttömän kivat, vaikka nykyään en enää juurikaan hamahelmistä omaksi ilokseni mitään tee, niistä kun meni vähän hohto siinä vaiheessa kun sai lapsia ja alkoi heidän kanssaan helmillä kikkaileen ja niitä pitkin lattioita keräileen kerta toisensa jälkeen. Mutta tästä olin tosi innoissani.

Harkitsin jo tekeväni samaan tyyliin jotkut ei-jouluiset, mitä kehtaa käyttää sitten vielä loppiaisen jälkeenkin.