Kesäkorvikset

Joku ehkä muistaakin kun tein joulun aikaan hamahelmistä joulukorvakorut, sellaiset puolikkaat kranssit. Suunnittelin tekeväni myöhemmin vähemmän jouluiset versiot ja nyt oli se hetki.

Kaivoin esiin tyttäreni pastellisävyiset hamahelmet ja tein jotain kukkaisten tapaista pyöreälle muotille. En tiedä, mitä onnistuin sössiin vai oliko vika helmissä, mutta niistä tuli sulaessaan vähän likaisen näköisiä. Mutta eipä tuo kyllä haittaa.

Korviskoukut, pätkät ketjua ja muutama rengas sekä parsinneula ja pihdit tarvittiin helmien ja silitysraudan lisäksi.

Ihanaa viikonloppua kaikille ja kovasti tsemppiä taas tulevaan viikkoon näissä erityisolosuhteissa.

Retkihaaste 2020, osa 1

Vuoden vaihteessa päätin osallistua tänä vuonna Retkihaasteeseen. Se on pyörinyt jo joitain vuosia ja virallisen haastetaulukon löytää mm Facebookista, mutta myös ihan googlettamalla. Itse en niinkään ajatellut tiukasti haastekohdista ottaa stressiä, vaan lähinnä listata, saisiko sen 52 retkeä vuoden aikana tehtyä. Retken käsitehän on jokaisella juuri niin löyhä tai tiukka, kuin itse haluaa. Me retkeillään jonkun verran muutenkin, mutta 52 kertaa vuodessa tuskin.

No, nyt kun maaliskuukin meni jo, lienee hyvä kohta tarkastaa, miten meni tämä ensimmäinen kvartaali vuodesta.

Vuoden ensimmäisen retken tarjosi isäni, kun vei meitä joululomalaisia paistaan makkaraa harrasteporukan kodalle. Se oli oikeasti ihan hurjan kiva juttu, säkkipimeällä ei ole aiemmin tullut lasten kanssa retkeiltyä. Kodassa kerrottiin lapsiystävällisiä "kummitusjuttuja" ja 4-vuotiaskin innostui sepustaan omia versioitaan. Ihan mahtavaa!

Kun oltiin palattu Vantaalle, lähdettiin tsekkaan Kuusijärven ja Sipoonkorven yhdistävä upouusi silta, minkä avajaisia vietettiin viime vuoden lopulla, mutta silloin ei tullut käytyä. Käveltiin sillalle Kuusijärven parkkipaikalta ja hämärähän siinäkin ehti jo tulla, ennen kuin mokoma löydettiin lenkkeilijöiltä tietä kysymällä. Silta on kyllä hieno ja olipa onni onnettomuudessa, että pimeä ehti tulla, sillä se on hienosti valaistu!

Vielä yksi aivan säkkipimeä retki ehdittiin heittään, ennen kuin aurinko alkoi taas voittaan elämässä. Vuosaaressa oli nimittäin lapsille suunnattu heijastinpolku, mikä käytiin kiertämässä. Lapset olivat innoissaan, itseäni kieltämättä pelotti. Oli otsalamput ja taskulamput ja lapsilla heijastinhenkselit ettei hukata heitä, mutta pimeys ja polun vieressä myrskyävä meri olivat melko jänniä. Pimeä metsä mua ei ole koskaan pelottanut, sillä olen asunut puolet elämästäni pimeässä metsässä, mutta se meren pauhu toi jotenkin karmivia fiboja siihen pimeyteen. Polku oli todella upeasti toteutettu ja toivon mukaan se saa jatkoa seuraavina vuosina. Liiaksi asti ei ole hyödynnetty tätä pimeää aikakautta, joten tällaiset jutut ovat todella tervetulleita.

Tammikuussa ehdittiin vielä tekeen retkiä Kotkassakin, jossa vietin viikonloppua lasten kanssa siskoni luona. Hirvittävästi tuuli silloinkin, kuten varmaan joka retkellä tänä vuonna tähän mennessä. Katseltiin myrskyävää merta ja yritettiin jotenkuten saada eväitä syötyä ilman, että tuuli vie roskat ja syväjäädyttää ihmiset.

Onneksi vähän suojaisampiakin rantoja löytyi. Viikonlopun aikana koluttiin ainakin Kuusisaari, Tervaleppälehto, Mansikkalahti ja Katariinan meripuisto.

Helmikuussa tein yhden miniretken yksin ja kävin ennen iltavuoroa syömässä aamupalaa läheisillä kallioilla sen jälkeen, kun olin vienyt lapsen kouluun. Oli aivan ihana hetki.

Lapset innostuivat roskien keräämisestä ja käytiin ostamassa Clasulta Fiskarsin roskanpoimija ja sen kanssa heitettiin roskankeruuretki lähiympäristöön. Myöhemmin ollaan kerätty roskia myös postireissulla ja muuten vaan pihan lähettyvillä. Aivan jäätäviä määriä roskaa löytyy ja ihan joka lähtöön. 

Maaliskuussa ehdittiin muutama retki tekeen ennen kuin koronahommat iskivät päälle. Kuun alussa kävin lasten kanssa Lauttasaaressa ihastelemassa meren tuomia jäähileitä.

Ja käytiin siskoni kanssa Valkmusan kansallispuistossa Pyhtäällä, missä oli muuten tosi ihana parin kilsan pituinen reitti, missä maisemat olivat koko ajan oikeasti hienoja ja pitkospuita oli paljon ja niitä lapset rakastavat, oi kyllä!

Tämän jälkeen ollaankin sitten eristytty ja pysytty tiukasti Vantaalla. Onneksi ulkoilla saa, joten retkiä tupsahtaa listaan kuin itsestään. Lähimetsien lisäksi käytiin pitkästä aikaa Lasten luontopolulla Hämeenkylässä, missä on ihanat Matti Pikkujämsän kuvitukset.

Yritettiin muutenkin ottaa lähiseudun luontokohteet haltuun, mutta Petikko aiheutti meille syvän pettymyksen. Polkujen sijaan oli leveää hiekkatietä ja metsät olivat täynnä isoja roskia, kuten telkkareita, autonrenkaita ja patjoja. Alue on valtavan suuri ja siellä varmasti on kivempiakin paikkoja, mutta ei äkkiseltään löydetty, eikä kyllä ole ihan heti tarvetta lähteä kokeileen uudestaan. Alueen nuotiopaikat jätettiin tsekkaamatta, koska nyt ei ole suositeltua niitä käyttää koronatartuntojen ehkäisemiseksi.

Lähimetsissä ollaan ihailtu kukkasia, joita luonto tosiaan tarjosi jo maaliskuun puolella.

Lisäksi etäkoulupäivien ratoksi ollaan tehty lasten kanssa löytöretkilomakkeita, joita harrastin esikoisen kanssa paljon silloin, kun nuorimmainen oli vasta vatsassa ja sitten vauvana vaunuissa. Toimii edelleen! Ajatuksena siis bongata luonnosta asioita, joita olen piirtänyt paperiin. Ihan tosi helppojahan nämä ovat: kävyt ja kivet, mutta toimii kuitenkin mukavasti innoittajana lähteä sinne metsään.

Ensimmäisellä reissulla ihasteltiin pitkään tikka, jonka nakutus kuului jo kauas nyt, kun lentokoneet eivät mylvi niin kamalasti. Ollaan nähty myös jo ötököitäkin, kevät on meillä täällä jo pitkällä ja se on ihanaa. Yritetään löytää positiivisia asioita tästä kamalasta tilanteesta ja repiä kaikki riemu irti lähimetsistä ja -pusikoista, mitä pystytään. Vähän kun vielä maa kuivuu lisää, niin päästään piknikille, kunhan ei tule ulkonaliikkumiskieltoa.

Mutta joo, korona liikuttaa meitä nyt olosuhteiden pakosta paljon, mutta nuo alkuvuoden retket ainakin ovat osittain sellaisia, mitä ei välttämättä ilman haasteeseen ryhtymistä olisi tullut tehtyä. Yleensä kun tammikuussa ja helmikuussa ei juurikaan olla retkiä tehty. Mutta kun on vaan lähtenyt, vaikka onkin ollut pimeätä ja kylmää ja märkää, niin huomaa, että kyllä se retki on mukavaa silloinkin, kun vaan tosiaan ottaa ja lähtee.

Kesäpaita

Heipä hei, se olisi paita valmiina taas.

Ohje Suuri käsityö -lehti 3/2020
muokkaukset: lyhyet hihat ja täysipuuvillainen lanka

Lanka: Novita Cotton Soft
Puikot: 5 mm

Neuloessa tuntui, että puikkokoko oli aivan liian suuri ja pitsikuvio venyy aivan valtoimenaan. Pesun jälkeen asettui kuitenkin oikein hyvin. Ja jos lörpähtää niin ei muuta kuin pesuun taas, tämän saa pestä jopa 60 asteessa.

Lanka sattui sopivasti oleen tarjouksessa lähikaupassa, joten paidalle ei paljoa hintaa tullut.

Kolmannet sukat Laineen sukkakirjasta

Kolmantena sukkaparina Laineen 52 x villasukat -kirjasta valmistuivat Caitlin Hunterin Boyland -sukat.

Langat ovat jämiä muista tänä vuonna valmistuneista sukista. Vihreä on Ruskanlehden merinosukkalankaa, violetti Novitan Venlaa ja ruskea itse avokadolla värjättyä Dropsin Fabelia. Puikot olivat 2,5 mm.

Näissäkin sukissa on nyppyjä! En ole about koskaan neulonut nyppyjä, paitsi nyt tänä vuonna tämä on jo kolmas nyppyprojekti. Edelleen vähän epäröin, kannattaako sukanvarressa mitään nyppyjä olla painamassa, mutta kun on niin hirveä sukkainto päällä, niin menkööt. Toki nämä voisi neuloa ilman nyppyjäkin ja olisivat silti yhtä kivat. Ainakin minun mielestäni.

Kantapääksi tein ranskalaisen kantapää, koska se istuu omaan jalkaani kokemukseni mukaan parhaiten. En edes katsonut, millaista kantapäätä ohjeessa suositeltiin.

Rakastan sitä, että tuossa sukkakirjassa on ohjeista kaksi kokoa ja ainakin näissä, mitä tähän mennessä olen neulonut, on ollut tarjolla minun isoon jalkaani sopiva koko enkä siis ole joutunut itse laskeen, säätään ja kikkaileen mitään. Arvostan tätä aivan valtavasti.

Nyt tuli ihan hirveästi otettua kuvia yhdestä sukkaparista, pieniä iloja tässä koronaepidemia-arjessa lähteä sukankuvausretkelle.

Niin että yksi kuva vielä. Jes. Semmoset sukat.

Urbanum

Kun Leena Männistö suunnitteli syksyllä Urbanum-paidan, halusin ehdottomasti alkaa sellaista tehdä, mutta en nähnyt itseäni käyttämässä sitä. Aika nopsaan keksin, että voisin pienentää sen lapsen kokoon, sillä esikoiselleni se sopisi tosi hyvin, jos tekee täyspitkät hihat ja helman. Hetki siinä kuitenkin meni ennen toteutusta, mutta nyt se on valmis.

Lankoina tässä on Novitan Muumitalo ja Majakkasaari. Puikot 5 mm.

Paita neulotaan hauskasti aina oikein siten, että nurjaa ei tarvita ollenkaan, vaikka tämä tehdään pyörönä. Keskellä edessä vaihdetaan aina suuntaan ja pidetään langat omilla puolillaan kieputtelematta ja kiertämättä, jolloin keskelle muodustuu hauska yksityiskohta.

Koska käytin itse raidoittuvaa lankaa toisena lankana, hihoihin tuli tietenkin vähän leveämpää raitaa, mutta eipä se juurikaan haittaa.

Muuten paita on perus raglan ilman resoreita.

Ohje löytyy ilmaiseksi Ravelrysta ja Kaupunkilangan kotisivuilta.

Sukat. Taas. Ei yllätä.

Hölmö rakkaus on sukkamallin nimi. Se on Niina Laitisen Villasukkien uusi vuosi -kirjasta. Otin ne puikoille tammikuussa, mutta vierähti hetki jos toinenkin, että sain ne oikeasti valmiiksi. Kaavioissa riitti seurattavaa ja lisäksi yritin (ja onnistuinkin) säätään ne isompaan kokoon, kyseisessä kirjassa kun ei eri kokovaihtoehtoja ole tarjolla ja mun jalkaan se standardikoko ei vaan sovi.

Lankana on Ruskanlehden merinosukkalankaa, sävy on upea, todella kirkas ja voimakas ja upea, mutta se ei mun taidoillani ikuistu kameran ruudulle ei sitten millään. Ja kuvankäsittelytaidot ovat vielä surkeammat, joten se jää teiltä nyt täysin kokematta. Sävyn nimeäkään en muista.

Nämä ovat kyllä kauniit sukat ja niin ihanan pehmeät. Halusin kuvata nimenomaan sammaleella, ettei näiden ylellinen pehmeys vaan mene ja repeydy luontokuvan takia, mutta kuvista sitten jälkikäteen hyvä huomata, mitä kaikkea siellä sukan pohjassa tosiaan onkaan tarttuneena. No, reikiä ei tullut. Ei sillä, että olisin yksiinkään villasukkiini koskaan reikiä saanutkaan, mutta tahallista kaltoinkohtelua toki kannattaa silti välttää.

Puikot olivat 2,5 mm ja olikohan vielä jotain muuta mainittavaa, ei varmaan.

Uusia keittiörättejä kevääseen

Neuleiden kuvaaminen, aika ja järjestelyt, on nyt ollut hankalaa, joten heitetään tähän väliin muutama jämälankarätti, joiden en ensin ajatellut edes olevan bloggaamisen arvoinen asia. Hölmö ajatus, myönnän.

Keittiöräteistä osa jouti taas menemään, kun olivat tulleet aikansa päähän. Neuloin puuvillajämistä muutaman lisää. Kulmasta kulmaan ja aina oikein. Raidoitus matkittu mun siskon tekemistä vastaavista.

Hyvin pyyhkii.

Toiset sukat Laineen sukkakirjasta

Ei, en aio jatkaa otsikointia tuohon tapaan, mutta en nyt keksinyt muutakaan. Joka tapauksessa, toiset valmistuneet sukat 52 x villasukat -kirjasta ovat tässä. Malli on Porch Light ja suunnittelija Lindsey Fowler.

Lankana Dropsin Fabel long print ja tehostevärinä Regian merino yak. Puikot 2,5 mm.

En tiedä sitten, miten käytännöllisiä ovat nypyt sukat varressa, mutta en edes välitä juuri nyt, on sellainen kuherruskuukausi menossa tuon sukkakirjan kanssa, etten voi olla neulomatta, käytännöllisyydestä viis!

Lanka on lojunut varastossani vuosia, ihanaa, että sain senkin nyt käyttöön.

Kyllä, seuraavat sukat on jo puikoilla. Ja yhdet ois valmiinakin, tosin ei tästä kirjasta. Mutta kuvaamista ja esittelyä vailla kuitenkin. Sukatuttaa, todellakin.