Hnetur

Heipparallaa, ihan vaan paita-asioilla täältä taas kerran soittelen.

Nyt on nimittäin valmiina Veera Jussilan suunnittelema Hnetur, mistä oli tammikuussa mysteeriyhteisneulonta testineulonnan merkeissä ja nyt se on paranneltuna versiona saatavilla maksullisena Ravelrystä.

Ohje oli tehty Lettlopille, mutta itse en oikein innostu noista islantilaisista karheuksista, joten otin vähän pehmeämmän vaihtoehdon, tosin 100 % villaa sekin, eli Hjertegarnin Lima. Puikot oli 4,5 mm, resoreissa vähemmän.

Tein paitaan aika paljon muokkauksia. Ensinnäkin ensimmäisessä versiossa ohjetta isoihin kokoihin tuli joillekin, kuten minulle, aivan liian iso pääntie. Käytännössä mulla olisi muljahtanut sieltä olkaapää ulos. Niinpä muokkasin sen jälkikäteen jo ennen kuin siihen tuli erillinen ohje ja vetäsin pääntielle resorin rullaantuvan pääntien sijaan.

Lisäksi tein niskaan lyhennettyjä kerroksia enemmän, kuin silloisessa ohjeessa oli.

Ja kaarrokkeen kuviota jatkoin omasta päästäni sen verran, että kuvio kattoi koko kaarrokkeen, koska en halunnut tehdä senttikaupalla tyhjää vain siksi, että olen iso.

Hihoissa loppui lanka kesken (koska tuhlasin sitä siihen pääntien resoriin ja lyhennettyihin kerroksiin), joten ängin sinne kuviota enemmän ja hiharesorit jäi naurettavan lyhyiksi. Lanka oli loppu niin nettikaupasta kuin kivijalkakaupastakin, enkä sitten malttanut jäädä odotteleen, sillä pakkaset ja näin paksun villapaidan käyttökelit ovat juuri nyt.

Minulla oli pohjavärin kanssa suht saman sävyistä jämäsukkalankaa ja neuloin siitä paidan kuviovärien jämien kanssa mätsäävän pannan, koska sain sellaisen päähänpistoksen ja miksipä ei sitä toteuttamaan. Nyt on kunnon tårta på tårta -meininki siis.

Paita on tosissaan KUUMA tällaiselle ihmiselle, jolla useammin on hiki kuin kylmä. Ulkokäyttöön tämän siis tottakai ajattelinkin, mutta en esim pystynyt pukeen sitä sisällä, vaan piti heittää niskaan vasta rappukäytävässä.

Paita on ihan hurjan kaunis! Vaikka värit on valittu ennen kuin kuvio paljastui, yllättävän hyvin ne silti siihen sopii. Toki ihan jäätävä värikateus iski heti, kun näki muiden paitoja, mutta se nyt kuuluu asiaan.

Ei kai tässä muuta kuin paita päälle ja lenkille!

Queen of Hearts

Ostan yleensä langat vasta tietäessäni, mihin niitä tarvitsen. Tammikuun alussa kävi kuitenkin niin, että löysin laarillisen Novitan Suomivillaa, mikä oli ollut useammasta paikasta loppu sitä etsiessäni. Sekosin aivan täysin ja koska en tiennyt, minkälaisen monivärisen paidan niistä teen ja saako sitä sitten enää lisää, jos loppuukin kesken, ostin sitä niin paljon, että tämän paidan jälkeen sitä on edelleen yli kilo jäljellä. Että totanoin.

Novitan Suomivillaa tässä on tuo pääväri violetti, sitten valkoinen ja tumman harmaa. Punaisemmat sävyt ovat Novitan Muumitaloa ja Regian 6-säikeisen tweed-langan jämää. 4 mm puikoilla neuloin (resorit 3 mm)

Ohje on Kari Hestnesin Queen of Hearts (maksullinen ohje Ravelryssä). Se oli suunniteltu oversize-malliseksi, mutta halusin siitä ns normaalin, joten vähän piti kikkailla ja siitä syystä jouduin kertaalleen purkaankin aika ison pätkän.

Paita neulottiin alhaalta ylös ja tuntuipa se mukavalta vaihtelulta, yleensä kun neulon ylhäältä alas -malleja.

Ja hauskinta oli se, että mulla on samaan aikaan työn alla Käsityökekkerit-Veeran Hnetur-paita, mitä neulotaan ylhäältä alas, joten kun sen kaarroke oli valmis ja aika siirtyä tekeen helmaa, oli tästä helma valmiina ja pääsin kaarrokkeeseen. Eli koko ajan oli työn alla bussimatkoille ja palavereihin helmaa ja illaksi kotiin kirjoneuletta. Ihanan tehokasta!

Ai että, tästä tuli suloinen!

En oikein keksi tästä mitään moitetta. Aluksi mietin, että helma olisi saanut tällaiseen ulkoilupaitaan olla pidempikin (hankala oli sitä arvioida, kun yleensä neulon toisesta suunnasta), mutta ei sitä kaikkien paitojen tarvi samanlaisia ollakaan. Käyttötarkoituksensa löytyy varmasti tällekin.

Soldotna 3

Aloitin joulun jälkeen jämälangoista tekeen paitaa ja leikilläni ajattelin, josko sen saisi vielä sille vuodelle valmiiksi vähän lankavarastotilastoja kaunistaan. No ihan en siihen pystynyt, mutta ennen loppiaista kuitenkin se oli jo valmis.

Malli on Caitlin Hunterin Soldotna Crop (maksullinen ohje Ravelryssä) pienin muutoksin. Olen neulonut tällä mallilla jo kahdesti aiemminkin (postaukset niistä täällä ja täällä). Tästä piti tehdä pienempi, koska aiemmat ovat ainakin nyt just tällä hetkellä jääneet liian suuriksi. Aika iso tästäkin silti tuli. Mutta ainakin siinä on vähän pidemmät hihat, ettei kainalot näy.

Ohje on neljälle värille, mutta käytin tässä vain kolmea. Siitä johtuen tein ylimääräisenä nuo pikkuneliöt kaarrokkeeseen ja sit vielä hihansuihin ja helmaan tuota oranssiruskeaa myös tasapainoisemman vaikutelman vuoksi. Helma on pidempi kuin ohjeessa.

Lankana tosiaan jämäpussien sisältöä. Sininen on miehen joululahjapaidasta jäänyttä Hjertegarnin Merino Cottonia, Harmaa Novita Hetkeä, mitä jäi ihan valtavasti yli viime vuonna neulomastani Good Luck Sweaterista. Ruskea on Dropsin Cotton Merinoa, jämää viime vuoden alussa tekemästäni Golden Moon -paidasta.

Väriyhdistelmä ei ole sellainen, minkä valitsisin kaupasta, mutta jämien käyttö on todella inspiroivaa ja tykkää tästä kyllä kovin. On vähän sellaista vastavärityyppistä sekoilua tässä. Kuvia ottaessani tosin huomasin, että tarvitsen ehdottomasti uudet korvakorut, sillä rakastan valtavan isoja vanerikorviksia villapaitojeni kaverina ja väreistään mätsäävää paria ei ollut. 

Tänä vuonna haluan kyllä neuloa ihan tosi monta paitaa itselleni!

Sarka-paita

Ostin jo joulukuun puolella vielä langat miehen joululahjapaitaan. Vähän saatoin itsekin epäillä, että ei tule valmiiksi, mutta tulihan se.

Ohje on Marika Lepistön Sarka (maksullinen ohje Ravelryssä) ja lankana käytin Hjertegarnin Merino Cottonia, joten sitä pystynee pitään ihan sisälläkin.

Siitä tuli kyllä tosi hieno ja neulominen eteni nopeasti, kun oli tuota pintakuviota. Okei, hihat olivat tuskaiset, mutta niinhän ne on aina.

Ohje oli hyvä ja siinä oli tosi paljon kokovaihtoehtoja. Mulla oli aavistuksen verran ohuempi lanka, kuin ohjeessa, joten sen takia jouduin vähän kikkaileen, mutta halusin tehdä nimenomaan tästä langasta. 

Jotenkin ihan tosi hyvä mieli itselläni tästä paidasta, se on niin hieno. Ja kyllä mieskin siitä tykkää, sehän se tärkeintä, kun hänen paidastaan kyse.

26

 Joulu tuli, joulu meni, blogi unohtui.

Poikkeusjoulu ja ensimmäistä kertaa ihan vaan kotosalla ja oman perheen kesken. Saatiin perunalaatikot imeltymään ja kinkku kypsäksi, kaikki oli periaatteessa ihan kohdillaan, mutta ainakin itselläni oli joulufiilis täysin kateissa. Lomapäivät kuitenkin maistuu mukavalta aina ja toivottavasti lapset kokivat kuitenkin joulun taikaa, vaikka joulupukkikin oli koronatilanteen vuoksi vain jättänyt lahjat kuusen alle.

Ostettiin joulun ajaksi Disney+ telkkariin ja ai että, on ihanaa! Katseltavaa siis riittää. Ja suklaata riittää myös, heh.

Jouluja en tässä enää lähde toivotteleen, mutta mukavia vapaapäiviä, jos sellaisia on! Itse saan onneksi löhötä ihan sinne loppiaiseen asti.

16

Tänä vuonna nyt kyllä vähän suunnitelmat kusee, jos niin saan ilmaista. Viime vuonna työpaikan glögijuhlaan tein innoissani koristeita labramatskuista ja oli kovat suunnitelmat tällekin vuodelle, mutta eihän tässä koronatilanteessa mitään glögijuhlia tietenkään tullut. Omankin toimistonurkkauksen koristelu jäi viime tinkaan ja vasta viikkoa ennen joulua aloin tekeen pientä ja sievää himmeliä pipeteistä. No, se oli jotenkin liian simppelin näköinen ja aloin laajentaan, vaikka toki jo ymmärsin, että pienestä himmelistä ei enää voida puhua. Siinä se nyt roikkuu aulan naulakossa odotellen, että ehtisin miettiä sille paremman paikan. Voin kertoa, että joulu ehditään viettään ennen sitä hetkeä ja loppiaisen jälkeen kun palaan vapailta, heitän sen jätepuristimeen.

Hieno se kyllä on, siitä ei pääse mihinkään. Mutta vaatisi kieltämättä hieman arvoisamman paikan, kuin naulakon.

Nyt ei vaan oikein tiedättekö jaksa panostaa.

Blogijoulukalenterikin siirtyi kädestä suuhun -metodiin, mitään valmista ja ajastettua ei enää ole.

15

Joululahja itselleni: laatikollinen sukkia. Osallistuin tänä vuonna monen vuoden tauon jälkeen Sukkalaatikkohaasteeseen, missä siis tarkoituksena neuloa (tässä tapauksessa) itselleen 12 paria villasukkia ja ottaa ne käyttöön sitten vasta vuoden lopuksi. Viimeksi tein sukkalaatikon itselleni palatessani hoitovapaalta töihin eli öööö, kolme vuotta sitten ja sen jälkeen en ole itselleni tehnytkään, kuin ihan satunnaiset muutamat parit vuodessa. Tänä vuonna homma kuitenkin vähän eskaloitui, sillä jos oikein laskin, tässä on aika monta enemmän, kuin 12! Bloggausinto on tosiaan ollut tänä vuonna vähän hukassa, joten en varmaan kaikkia ole edes täällä esitellyt. Katsotaan, saanko kaiveltua kaikkiin edes malli- ja lankatiedot.

1. Sari Nordlund: Midnight Dancer, Adlibris Socki Fine

2. Jämälankasukat omaa tajunnanvirtaa

3. Tiina Arponen: Muita Ihania Lokasukat. Novita Nalle, Markus Company 6 ply

4. Niina Laitinen: Hölmö rakkaus, Ruskanlehti merinosukkalanka

5. Rachel Coopey: Lempi. Novita Venla, Filcolana Arwetta

6. Lindsey Fowler: Porch Light. Drops Fabel, Regia Premium merino yak

7. Caitlin Hunter: Boyland. Jämälankoja

8. Sari Nordlund: Poet. Markus Company 6 ply

9. Marika Lepistö: Hepojoki. Rva Silmusolmun merinosukkalanka

10. Rachel Coopey: Kaisla. Hedgehog fibres merino sock

11. Amanda Jones: Branches. Regia Pairfect

12. Kajsa Vuorela: Elve. Novita 7 veljestä

13. Minna Sorvala: Linea. Novita Venla

14. Joji Locatelli: Dreaming of Paris. Novita Venla

15. Stone Knits: Hollingbourne. Adlibris Socki fine, Drops Fabel

16. Unikkosukat. Novita 7 veljestä

17. Ronja Hakalehto: Marja. Vuonue Pentti

Ja nyt, nyt otan nämä käyttööni!

14

Somejoulutorttua en ole vielä tälle vuodelle testannut, mutta sen sijaan somepiparit pääsivät kokeiluun. Eli leivo piparitaikinapallon sisään Omar ja litistä.

Kukaan tuskin yllättyy siitä, että nämä maistuvat paksuilta pipareilta, joissa on Omar sisällä.

Mutta onhan ne siis todella hyviä!!!! Itse tykkään muutenkin enemmän tällaisista mehevistä, kuin ohuiksi kaulituista ja karrelle poltetuista versioista. Mutta en kyllä ehkä joulupipariin tätä jatkossa yhdistä, vaan ihan johonkin perus keksihommeliin.

Mutta onpahan nyt testattu tämäkin. Lapset eivät arvostaneet lainkaan, mutta sainpahan sitten itse syödä enemmän!

13

Tämän vuoden joulukorttikuvassa tontut menivät metsään riippumaton kanssa. Sitä onkin tänä vuonna harrastettu aika paljon. Meillä oli ennestään yksi ja mies sai työpaikaltaan kesälahjaksi toisen. Siskoni oli myös hankkinut tälle vuodelle toisen riippumaton, joten kesällä ripustettiin useaan otteeseen neljä riippumattoa, vähemmän tappelua, enemmän rentoilua.

Vuosi vuodelta lähetän / muutoin toimitan vähemmän ja vähemmän kortteja, mutta en silti kokonaan ole valmis tästä hommasta luopumaan. Eniten päänvaivaa aiheuttaa kuitenkin ihmisten osoitteet, ei niinkään kiire, viitseliäisyys ja alati nouseva postimaksu.

Lähisuku kuitenkin kortin saa, osoitteetkin onneksi ovat pysynyeet vuosia stabiileina. Sekä naapuruston hyvän päivän tutut ja läheisemmät tyypit, kun voi vaan tipauttaa postiluukusta kyselemättä osoitteita.

Perinteisesti kortit olen teettänyt ifolorilla ja niin nytkin.