Sivut

perjantai 29. marraskuuta 2013

Hämä-hämä-häkki



blogi-glögi-pullo kiipes ostoskoriin
tuli päivä rankka
blossat kurkkuun vei
olihan se tujua mut ukko jeesasi
kyntti-kyntti-kynttilä kiipes tilalle

hya-hya-sintti kiipes dekkalasiin
kivasti paistaa mullat läpi
kuin sisustusblogeissa
nyt on blogiuskottavat jouluhommelit
hya-hya-sintti vois vaan kukkaan puhjeta

11 / 13

Marimekkojoulukalenteri? Joo!

Nelliinan vaatehuone -blogissa on ollut kahtena joulukuuna kenkäjoulukalenteri missä hän on esitellyt yhden (UPEAN!) kenkäparin päivässä sisältäen jonkin faktan. Mä en ole blogijoulukalenteri-ihmisiä mutta tänään ajattelin kun olin ystäväni kanssa Marimekon pikkujouluissa alennusten perässä juoksemassa että hitto, mulla on ihan sikana kaikkea Marimekkoa ja nimenomaan juoksen pää kolmantena jalkana alennusten perässä, ystävämyynneillä, kanta-asiakaspäivillä, lisäalennuksissa jne. Nuorena opiskelijabudjetilla eläessä se oli harvinaista luksusta, että sai/osti jotain Marimekkoa, sitten kun meni töihin ja rahahanat rupesi virtaamaan, sitä rupesi osteleen enemmän. Ja mitä aikuisemmaksi mieli muuttui, sitä enemmän alkoi nimenomaan laadun takia ostamaan kun nyppii niin kamalasti se kun vaatteet hajoo käsiin samantien. Sitten jäi koukkuun. P-A-H-A-S-T-I.

Tämä blogi ei perinteisesti ole keskittynyt semmoseen "katsokaa, mulla on tavaroita" -hehkutukseen eikä ostosten kirjaamiseen mutta onhan se varmasti käynyt ilmi että Marimekolle sydämeni sykkii ja kovaa!

Niin että mitä löytyy astiakaapista? Mikä on vanhin käytössäni oleva Marimekkotavara? Montako raitapaitaa? Mitä olen ostanut surutta normaalihintaisena? Unikkobuumi 10 vuoden takaa? Mikä muki on niin ihana etten malta käyttää? Mitä tavaraa hain suurinpiirtein kyynärpäätaktiikalla koska kaikissa sistusblogeissakin oli? Ja ne ihanimmat ompelukset?

Tuskin kiinnosta mutta ei se mitään, keksin tämän tänään ja laitan tuulemaan!

Omia ommelluksia on täällä blogissa pilvin pimein aiemmin esiteltykin. Kuten tämä bannerissakin keikkuva Siirtolapuutarha-minuuttimekko. Ai niin, se Surrur-kirjakin tosiaan! Loppumaton inspislähde!

Ja todella toivon että multa löytyy muutakin postattavaa eli tämä on vain lisuke. En tiedä miksi, mutta nolottaa vähän jo valmiiksi.

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Joulukoristeperinteistä

Minä olen sellainen perinnekoristetyyppi eli en halua joka jouluksi uutta värimaailmaa vaan tahdon kerätä perinteikkäitä juttuja, meidän perheelle perinteistä siis (toki aina voi tulla uuttakin ja poikkeukset sallitaan mutta tiedätte varmaan mitä tarkoitan). Onhan nämä nyt vielä aika uusia koska tämä on vasta toinen vuosi kun joulujuttuja kotiini laitan mutta lapsuudenkodissani on sama juttu, koristeet on täynnä muistoja menneiltä vuosilta, ne lapsuudesta asti tutut joulupallot kuusissa, samat jouluvalot jne. Minä nyt rakennan omaa joulupesäämme vaikka varsinaiset joulut haluan kyllä äitini helmoissa viettääkin.

Joulutavaralaatikko varaston perukoilla on vielä hyvin maltillisen kokoinen mutta luultavasti se jää pieneksi jo ensi loppiaisena.



Sieltä kaivoin tänään esille joulukuvakuusen kuvat ja sinitarrailin ne tällä kertaa keittiön sienälle heti ovensuuhun, se ehkä hankalammin kuvattavissa oleva paikka, mutta kuitenkin.


Koska kyseessä on samat kuvat kuin viime vuonna (ennen joulua tilatut), näissä ei vielä jälkikasvustamme ole merkkiäkään. Tajusin juuri että minun pitänee jatkossa väkertää toinenkin joulukuvakuusi, sellainen missä on mukana myös pikkumies. Tästä ensimmäisestä versiosta en tahdo kuitenkaan luopua, aivan ihania joulumuistoja vuosien varrelta, tippa linssissä niitä äsken selailin.


Seuraavaan versioon mukaan siis ainakin tämä viime vuoden jouluisesta Kööpenhaminasta, Tivolista, awww!

Vielä ehtii hyvin tilata kuvia joulukuvakuusta varten! Alunperin idean bongasin siis täältä, klik.

Ja kun joku kuitenkin kysyy niin olen muokannut kuvat Polaroidin näköisiksi erillisellä asiaan omistautuneella kuvankäsittelyohjelmalla (CameraBag, mutta on muitakin vastaavia!) ja tilannut kuten normaalit valokuvat tilataan (rautalankavääntö).

tiistai 26. marraskuuta 2013

Himmelihommia

Vuonna 2008 tein himmeleitä perinteisesti oljista ja menetin hermoni, viime vuonna vessapaperirullahylsyistä joulublogia varten ja tänä vuonna onkin vuorossa mehupillit. Tuli upea! Lisäsin joukkoon vielä keltaisia puuhelmiä jotka ovat peräisin jostain vuosituhannen alkupuolella hajonneesta helminauhasta. Kannatti säilöä yli 10 vuotta, löytyihän niillekin viimein paikkansa!





sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Hautajaisasusteet

Kuten aiemmin mainitsinkin, rakas mummuni kuoli hiljattain ja radiohiljaisuus täällä onkin johtunut hautajaisjärjestylyistä kotopuolessa. Lauantaita varten neuloin pojalleni pipon ja lapaset. Lokakuussa viimeksi yritin tehdä Stephen Westin Piece Out -pipoa taaperokoossa mutta tulikin vauvamalli. Tällä kertaa oikeasti onnistuin!

Lanka: Debbie Bliss Baby Cashmerino (joka loppui kesken ja jatkoin Drops Merino Extra Finella). Tupsu Gjestal Raggegarn.
Puikot: 3,5 mm
Muutokset: Ohuemmasta langasta johtuen neuloin suurimman koon silmukkamäärän mukaan ja 15 cm korkean ennen kavennuksia.

Lapaset on ihan perusmallia, lankana niissä Hjertegarn Palino - The finest merino wool ja puikot 3,5 mm.

Pesukarhuhuivi on neulottu syyskuussa. Äänenvaimennin poikkeuksellisesti käytössä kirkkotoimituksen ajan.



Pipossa OLI valkoinen tuo reunayksityiskohta ja tupsu OLI hieno ennen kuin mokasin pesun kanssa. En vaan ehtinyt kuvata ennen sitä, oh no.


Muutenkaan ei blogikulissit menneet ihan nappiin kun kuvat otettiin vasta hautajaisten jälkeen kun naama oli turpea itkemisestä (oik). Mutta siis, itselleni ompelin rusettipipon, Papu-pipon henkeen. Olen aiemminkin ommellut vastaavan ja tällä kertaa voin puolustuksekseni kopiosta mainita että olen ostanut sen aidonkin (aikuisten koossa) ja muitakin Papu-tuotteita. Pipo on vaan niin mahtava että tahdon muissakin väreissä ja ennen kaikkea oikean kokoisena.

maanantai 18. marraskuuta 2013

Käyntikortit

Viikonlopun messuilla useampikin kyseli käyntikorteistani että mistä ne on tilattu. Ja nehän on siis paikasta:

http://uk.moo.com

Mulla iski aivan hirvittävä käyntikorttikateus kun näin Inarin kortit blogissaan taannoin. Tilasin siis samasta paikasta. Olen kyllä tyytyväinen.



sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Kuvia Tampereen kädentaitomessuilta

Eilen jo postailinkin Highlightsit messuilta ja nyt on luvassa randomeja kuvia ja nillitystä!

Olin nyt viikonloppuna Tampereella messuilemassa Inarin kanssa. Oli molemmille ensimmäinen kerta ja molemmat olimme myös todella vakuuttuneita, nämä on ne THE MESSUT! Helsingin nukkavierumessuille en aio enää edes mennä. Tässä vähän kivoja juttuja sieltä:

Lankakauppa Kujeen kojulla ihania kankaita, Inari ostikin tuota kettukangasta. Itsekin melkein :D


Murun karhukangasta sitten kyllä ostin, ajatuksena ommella jäbälle jumpsuit.


Ihania kankaita oli myös Hannan kankaan kojulla.


Lankahommissa ihastutti lintuvyötteiset asiat, Oiva-ommel


Pupu-puffa! Voiko ihanampaa nimeä langalla olla? Puffala.



Kotolivingin Satunnaisia sankareita -takki näytti livenä vielä paremmalta kuin lehdessä! Mullahan on nämä tilkut jo tehtynä, reunavirkkaus vaan pitäisi aloittaa ja työmäärän suuruus ahdistaa vähän näin etukäteen :D


Ehkä maailman kauneimmat heijastimet, Uniqeco design


Käsityöt kesken -ovenripakylttejä sai Suomen käsityön museon pisteeltä.








Messuillahan oli tosiaan kuvauskielto ilman näytteilleasettajan lupaa. Kielto ei koskenut median edustajia ja minä olin siellä "median edustajana" blogini puolesta eli minulla oli Pressipassi rinnuksilla, näkyvällä paikalla.


Ehkä mulla vähän oli noussut kusi päähän sen pressilupani kanssa kun räpsin menemään kuvia ihan huolettomasti. Periaatteessahan mulla oli siihen oikeus. Mutta sitten tuli näitä tapauksia:

Myyjä1 aggressiivisesti: Ei täällä saa kuvata!!!
Myyjä2: Saa se, se on pressi
Minä: No en mä sitten kuvaa, anteeksi.
Myyjä1: Eiku kuvaa vaan!
Minä: En minä jos ette halua
Myyjä1: Kuvaa vaan, kunhan et vaan mua kuvaa!

Kuvasin joo ja poistin samantien kamerasta. Ja terveisiä myös että se asia mitä kuvasin, ei edes ollut mitenkään originelli.

Seuraava tapaus:

Myyjä kimpaantuneena: Kannattaisi kysyä lupa ennen kuin kuvaat
Minä: Mutku mulla on tää pre-

Vittu olkoot.

Ja sitten häntä koipien välissä:

Minä: Voinko ottaa kuvan?
Myyjä1: Odota mä kysyn tuolta toiselta... Hei, saako hän ottaa kuvan näistä tuotteista?
Myyjä2: No ota nyt sitten.

Ja muutamia tapauksia joissa kuvaan selkeästi TUOTTEITA mutta myyjät rupeaa riehumaan että heitä ei saa kuvata. Mullahan ei siis ole semmosta kameraa mikä ottaisi kuvan jostain eri suunnasta kuin mihin sillä osoitan ja toiseksi, mitä hittoo mä teidän naamojanne kuvaisin!

Kyllä minä niin mieleni pahoitin! Hei hyvät myyjät! Jos olette messuilla missä on kuvauskielto ilman lupaa poislukien mediatyypit niin ensinnäkin, ne mediatyypit saa kuvata ilman lupaa. Mutta kun innostuneisuuteni lytättyäni alan kyselemään lupia kuin tavalliset kuolevaiset niin toivoisin että toimisitte seuraavilla tavoin:

a) Päättäkää etukäteen saako kuvata vai ei ja pitäkää huoli että jokainen myyjistänne tietää asian ja voi siis kertoa että saako kuvata vai ei.
b) Jos ette halua että kuvia otetaan, tehkää asiasta kyltti jotta teidän ei tarvitse hermostua kun joku erehtyy asiasta kysymään. Tiuskiminen ei ole kivaa ja voin kertoa etten todellakaan osta tai mainitse tuotteitanne ikinä missään äänensävynne vuoksi. Minäkin osaan marttyyrileikit nääs ja luoja tietää että hyvin osaankin!
c) Miettikää oikeasti että miksi ei saa kuvata. Suurin osa tyypeistä kuvaa joka tapauksessa, jos ette anna lupaa, niin salaa. Ja on varmasti parempi teidän tuotteidenne näkyvyydelle että se kuva on saatu ottaa rauhassa kuin kainalon alta tuhnuisella kännykällä.

Ja siis en minä kuvittele olevani mikään puolijumala tämän blogini kanssa, olin vaan viattoman innoissani sen perhanan pressiläpyskäni kanssa.

Että näin. Ensi kerralla ilman pressivouhutusta, laskeudun takaisin maan pinnalle nöyränä messuvierailijana.

---

HUOM! Tämän postauksen yritysten kanssa ei kuvaamisen suhteen ollut suurempia ongelmia ja moni ihana firma olisi varmasti antanut kuvata mutta en muuten vaan tullut kuvanneeksi (monet kerrat kuvattu jo aiemmin muualla jne). No hard feelings!

Everything's gonna be fine fine fine

Tänään on vietetty maailmanlaajuista keskoslasten päivää. Itse olin vielä kässämessuhulinoissa Tampereella joten olen ollut hengessä mukana lähinnä no, henkisesti.

Kun jäbän synnytys käynnistettiin reilut 1,5 vuotta sitten, minulle tuli hänestä mieleen mummuni, jäbän isomummu. Samankaltaisuuksia oli paljon. Pienen pieni ihminen ja vanha ihminen, petipotilaina, omissa maailmoissaan, täysin riippuvaisina muista henkilöistä. Laihat jalat, suut jotka hamuilevat ruokaa.


Kun jäbä oli 3 kk, tein läheisilleni videokoosteen siihen asti eletystä elämästä ja loppuun painokäyrä. (Haluan huomauttaa että itkukuva on synnytystä seuranneelta päivältä jolloin häntä ensi kertoja pääsin tapaamaan enkä todellakaan osannut vielä keinoja joilla keskoslasta kaapissaan lohduttaa enkä saanut omin päin säätää mitään.)



Tänään kun matkustin junalla kotiin Tampereelta, soi tuo samainen biisi (Alanis Morissette: Hand in my pocket, akustisena) kuulokkeistani ja tuli mieleen tämä video ja sitä myötä myöskin 95-vuotias mummuni joka äskettäin siirtyi kilkattelemaan sukkakutimiaan vehreimmille niityille. Ja siinä minä neuloin junassa mustaa pipoa pojalleni isomummunsa hautajaisiin.


Junassa, neule ja musiikki, ilman jatkuvaa valmiustilaa lapsen vuoksi, oli aikaa ajatella ja käsitellä.  Elämän suuret ja pienet ihmeet.

Ja niiden päättyminen.

lauantai 16. marraskuuta 2013

Hupsistarallaa Tampereen kädentaitomessuilla

Heippa ja terveisiä messuilta! On niin paljon sanottavaa mutta aloitetaan oman napanöyhdän kaivelusta eli mä mä mä!!!

Vantaa-lapaset bongattu.



Pilvipeitteet bongattu. Ja oli tosi hankala saada niistä minkäänlaista kuvaa koska kuhisi ihmisiä koko ajan hipelöimässä! 


Ohjeetkin oli jaettu loppuun! Toivottavasti saivat uusia kopioita pian! (Ja Suomen langan sivuiltahan sen löytää myös)


Muutenkin oli ilouutisia Suomen langalla kertoa: ihmisiä oli käynyt katselemassa ja tekemässä ostoksia ihan hitosti enemmän kuin ennen ja sen lisäksi oli ollut selkeästi havaittavissa että asiakkaiden keski-ikä oli laskenut merkittävästi. 


Osasyy on varmasti nämä tuoreet blogiyhteistyökuviot. Kyllä ei sanat riitä miten lämmittää mieltä. Oli kuulemma ihmisiä käynyt pilvipeitteitä katsomassa ja kertomassa että näkivät ne blogissani aiemmin :) Kyllä kannatti valvoa öitä sormet krampissa virkaten, niin hyvä mieli nyt tästä!


Olin myös haastateltavana Face to face blogikahvilassa. Jännä kokemus sekin.


Paljon oli etukäteen lietsottu paniikkia miten lauantai on hirveä messupäivä koska on niin kamalan ruuhkaisaa. En tiedä että oliko tänä vuonna ihmiset sitten vältelleet lauantaita sen vuoksi vai onko tamperelaisilla vain outo käsitys tungoksesta mutta mun mielestä ei ollut mitenkään liian täynnä se mesta. Ehkä olin vain varautunut pahimpaan ja siten sitten yllättynyt positiivisesti. 

torstai 14. marraskuuta 2013

Vantaan lapaset

Kesällä oli kässälehdessä lapaskilpalu jonka aiheena oli paikkakunnan lapaset. Mun ei todellakaan pitänyt osallistua mutta muutama päivä ennen Lontoon reissuun lähtemistä sain idean nukkumaan mennessä. Ja tietäähän sen kun saa idean, niin pakkohan se on toteuttaa. Deadline oli sillä aikaa kun olisin reissussa joten nämäkin nyhjäsin tyhjästä sitten muutamassa yössä. Ei nyt mainita sitä että deadlinea siirrettiin myöhemmin kaksi viikkoa eteenpäin ja se aiheutti minussa lievähköä ärtymistä, joskaan en olisi tehnyt mitään toisin, no, kuin ehkä nukkunut vähän enemmän yössä.

Olen aivan varma että kirjoitin lapasen saatetekstin alkuun että "Vantaa ei ole kaupunki jolla voitettaisiin mitään skaboja" mutta jostain syystä se oli jätetty pois :O

Kaikki lapaset kun on esitelty siis Suuren käsityölehden kotisivuilla. Ja se kärkikymmenikkö oli tänään ilmestyneessä kässälehdessä.





Niinhän siinä kävi ettei Vantaalla voitettu tälläkään kertaa ja ajattelin tietenkin että kärkikymmenikkö on aivan mielettömän upean mahtavan kekseliäitä ja taidolla tehtyjä teoksia joten en koskaan mainitse missään osallistuneeni vaan nielen tappioni vähin äänin. Mutta sori vaan kaikki, mun mielestä mun lapanen ei oikeastaan ole yhtään sen huonomman näköinen kuin nuo muutkaan joten pistetään blogiin siis!


Ajattelin tietenkin että kerrostalot, kehä kolmonen ja lentokoneet ovat aivan liian kliseinen juttu Vantaasta mutta hei kamoon, Oulu ja Toripolliisi, Ähtäri ja karhu...

Lisäksi itse aloin näkeen Vantaaluomukseni enemmänkin talvisotalapasina missä koneet pommittaa kerrostaloja ja ajattelin jo etten lähetä niitä kisaan ollenkaan, mutta joo, lähetin. Ei tuoneet veteraanifibatkaan nyt sympatiaa :D Toinen versioni olisi ollut kusenkeltainen lapanen jollain Nalle Marjaretki -langalla tehtyine läiskämäisine yksityiskohtineen ja olisin nimennyt sen "Myyrmäen asema sunnuntaiaamuna" mutta onneksi tuli se Lontoon reissu niin en ehtinyt, uudesta deadlinesta huolimatta.

Paapii inspiration: Marjanallet

Tämä postaus on Paapii inspiration -tiimin myötä toteutettu ja näin ollen kangas on saatu Paapii Designilta.

Kuten ehkä tiedätte, harmaa ei ole se maailman eniten mun juttu mutta tämä kuosi on niin ihana että taisin rakastua harmaaseen! Neutraalin värinsä vuoksi se sopii täydellisesti kypärämyssyyn! Ja meillä ei ollut kypärämyssyjä oikeassa koossa ollenkaan. Hienosti siis 1+1.

Kaavana käytin Ottobren ilmaiskaavaa, pdf täältä, klik. Tein yhden tavallisen, pipojen alle käytettäväksi talvella ja toisen jossa on korvat mitä voi pitää autossa/junassa/lentokoneessa/yms vetoisessa paikassa missä ei kuitenkaan paksulle pipolle ole tarvetta.



Jäbä ei suostu sovittamaan pipoja sisällä ja ulkona stailaaminen on taas viime aikoina ollut erityisen haastavaa. Myssyt teippasin seinälle kuvaamista varten vaikkakin tyhjä kypärämyssy on aika pikkuisen spookyn näköinen.



(Korvapipo suoraan pyykkikoneesta, voi kääk, miksi en jaksanut silittää!)




Sain näihin kulumaan yllättävän paljon kangasta koska halusin leikata osat siten että näkyisi muutakin kuin nallejen perseet :D Oli ajatus tehdä kankaasta myös vauvanpeitto (lahjaksi, ei itselle sentään) mutta erinäisistä syistä mokailin niin paljon että taisi tulla pefletti. Mutta kuitenkin, kangas huokuu sellaista harmonista sisustusblogimeininkiä, siitä tulisi upea vauvanpeitto kotiin jossa ei niin revitellä väreillä.