Sivut

perjantai 28. toukokuuta 2021

Sukkalaatikko päiväkotiin

Nuorin lapsi jää tänään kesälomalle päiväkodista ja syksyllä onkin jo eskarin vuoro. Tähän vähän vapaavalintaista voivottelua ja ihmettelyä vuosien kulumisesta, mutta sitten itse asiaan.

En ole suinkaan joka joulu ja kevät mitään muistamisia vienyt. Nyt kuitenkin tämän etapin kunniaksi ja vähän aikani kuluksikin tehtiin lapsen kanssa yhteistyönä sukkalaatikko.


Hän koristeli Ikean valkoisen kannellisen pahvisen laatikon, minä täytin sen sukilla.


Varastojen ylijäämää, mutta myös viimeisen parin viikon aikana hätäneulottuja täydennykseksi. Pitäisi löytyä vähän joka kokoa, kaikilla kun tuskin kuitenkaan on se 38 (itse isojalkaisena symppaan ääripäitä, sama koko ei istu kaikille).


Toiveissa siis onkin, että ensisijaisesti lapsen ryhmän aikuiset saisivat sopivat ja lopuista sitten muut lapseni kanssa nyt tai joskus aiemmin töitä tehneet. Onhan siellä henkilökuntaa muutakin, jostain se ruoka ja puhtaat tilatkin tulevat.


Suomen kesään onneksi sopii villasukat yhtä hyvin kuin jouluunkin.

Laatikko itsessäänkin niin hieno, että hädin tuskin maltoin siitä luopua.

Ja nyt vielä vähän ihmettelyä siitä, miten voi olla, että hän menee jo eskariin. Mutta kamalaahan sekin olisi, jos aika ei kuluisi eikä lapset kasvaisi.

Sukkia on tullut esiteltyä lähinnä instagramissa, joten kaivanpa tähän vielä muutaman kuvan yksittäisistä sukista, mitä tän vuoden aikana neuloin ja boksiin päätyivät.

Viime hetken jämälankasukkia:


Sateenkaarisukat:


Ja alkuvuodesta neulomani kukkasukat:


Ja Pisara-sukat Urban Knit -kirjasta


Loput taisivatkin olla viime vuonna valmistuneita.

tiistai 25. toukokuuta 2021

Hopi

Tämä vuosi on kyllä ollut hyvin tuottoisa paitojen suhteen, tässä olisi taas yksi. 


Se on Linka Neumannin Norjalaisia villapaitoja 2 -kirjan ohjeella Hopi tehty.


Ajatus lähti siitä, että mulla oli keltaisia ja harmaita lankoja aika paljon. Tähän lopulta ostinkin vain pääväriä lisää, sitäkin oli ennestään jonkun verran. Lankana on Novitan 7 veljestä ja 4,5 mm puikoilla neuloin (resorit 3,5 mm).


Yhtään ei ole tämä värimaailma mulle tänä päivänä tyypillinen, mutta mitäs se haittaa, ei mitään. Helman ja hihojen pituus on reilu ja saa ollakin, koska ulkoilukäyttöön tämän tein.


Tuo kuvio itsessäänkään ei ole mulle kovin ominainen (saanut inspiraationsa unisieppareista ja minä en ole unisieppari-ihminen), mutta jotenkin se vaan kiehtoi ihan valtavasti. On näyttävä ja vähän erilaista neulottavaakin, vaikka kirjoneule siinä missä muutkin.


Ohje oli alhaalta ylöspäin neuloen, mutta minä tein päinvastoin ja aloitin pääntieltä. Ohjeesta poiketen lisäsin myös niskaan lyhennettyjä kerroksia. Pääntiestä tuli vähän liiankin reilu, mutta ei kuitenkaan valahda olkapään yli.


Oikein on siis sopiva ja kertakaikkiaan upea paita.


Tätä oli ilo neuloa.


perjantai 21. toukokuuta 2021

Concrete Urban Art Festival Keran halleilla

Olisi menovinkkiä! En kiirehtinyt, koska blogi laahaa muutenkin jälkijunassa ja oletin, että tämä taidejuttu olisi pidempäänkin auki, mutta se onkin merkitty vain 29.5. asti. Vielä kuitenkin siis ehtii!


Keran halleilla Espoossa, aivan Keran juna-aseman vieressä on siis upea ilmainen taide-elämys odottamassa. Vähän joutuu jonottaan, koska koronatilanteen takia tiloihin ei tietenkään voi päästää kovin montaa ihmistä kerrallaan, mutta mistään tuntien jonottamisesta ei todellakaan ollut kyse ainakaan viikko sitten, kun me siellä kävimme.


Entinen logistiikkakeskus miljöönä kutkuttaa minua valtavasti ja toki kun tykkään tällaisesta urbaanista taiteesta, niin tämähän oli ihan täys kymppi, vaikka ei olisikaan joutunut odotteleen vuotta päästäkseen tällaisen äärelle.


Halleissa sisällä ja ulkona ja entisissä toimistotiloissa ja kellarin pukuhuoneissa oli siis valtavasti katseltavaa ja avaran tilan myötä annoin lastenkin vähän ottaa iloloikkia, jotta viihtyvät varmasti ja tulevat toistekin vastaaviin mukaan. Oli siellä myös lapsia kiinnostavaa taidetta,  eli junan kuva ja sateenkaaria.


Äääää, ei mulla ole nyt ihan hirveästi sanottavaa, muuta kuin että tykkäsin aivan valtavasti!




Ihanaa, että tällaisia järjestetään. 

keskiviikko 19. toukokuuta 2021

Tarpeettoman monta kuvaa yhdestä hatusta ja kauden ensimmäinen kesäretki

Heipä hei!

Kävimme sunnuntaina kesäretkellä Raaseporin linnassa ja nopeat pyrähdykset myös Fiskarsissa ja Mustion linnan pihassa.

Kesäretkifiiliksestä hullaantuneena virkkasin hatun.


Se on melko samanlainen, kuin neljä vuotta sitten (mihin tämä aika menee, ai kamala) virkkaamani, mutta pienempi, koska materiaalia oli sen verran vähän, että tuohon meni metrilleen kaikki. Se on jotain mitälie ontelokudetta, mitä jäänyt jämäksi yhdestä mattoprojektista.


Malli on kutakuinkin Molla Millsin Virkkuri 3 -kirjan knalli, mutta tämän ollessa aivan eri "langasta" ja aivan eri koukkukoolla, aikalailla itse säädettyhän se on.


Takaraivomallia, mutta ihan riittävä kuitenkin suojaan päätä auringonpistokselta ja karrelle palaneelta päänahalta.


Raaseporin linnanrauniot olivat aivan yhtä ihanat kuin aina ennenkin. Syötiin ensin nurmikolla runsas piknik ilman ensimmäistäkään lokkia ja valkoposkihanhea ja sitten kierreltiin linnassa pitkään ja hartaasti. Museokortissa oli vielä koronan jälkeen onneksi sen verran aikaa jäljellä, että kävi tähän. Jos maailma tästä aukenee, pitää kyllä ladata siihen lisää aikaa, niin ikävä on tällaisia kohteita.


Aivan tajuttoman onnellinen olo, saattaa välittyä myös kuvista.

Lapset tykkäsivät linnasta, Fiskarsista eivät ja sen saattoi kuulla koko kylä. Mutta ei se mitään, ei ollut tarkoituskaan sisätiloihin kummemmin änkeä, leikkipuisto ja kävely olivat ihan riittävästi minullekin.

perjantai 7. toukokuuta 2021

Sateenkaaripaita

Tein tyttärelle kaikista hattaranvärisistä jämälangoista paidan, josta piti tulla hillityn hempeä pienellä sateenkaariyksityiskohdalla, mutta laukallehan se lähti ja pahasti. Eli tuli hyvin sateenkaarinen ja pilvenreunainen, aikamoinen sekamelska, mutta silti tosi suloinen.


Sovelsin paitaan Veera Jussilan Neulekekkerit-kirjan mallia Rae ja lisäsin siihen sitten kaikki kuviot ja jutut matkan varrella. Tein koon 122/128 mukaan.


Pienemmät sateenkaarikuviot taas tulivat Sukat hukassa -blogin sateenkaarisukista ja siinä onkin loistava idea saada hienosti käyttöön kaikki ns. värioksennuslangat.


Tässä on ohuempia lankoja kaksinkertaisena ja paksumpia ihan vaan yksinkertaisena. Ja tosiaan jämiä kaikki, joista ison osan sain käytettyä tähän kokonaan.


Kasvunvaraa tuli aika reippaastikin, mutta se ei haittaa yhtään mitään. Liian iso se ei kuitenkaan ole ja meneepähän sitten vielä monta vuotta, mikäli teema vielä iskee.


Olipa mukava pitkästä aikaa ihan asiakseen ottaa kuvia lapsesta, vaikkakin sitten villapaidan sometuksen varjolla, mutta on nyt myös kymmenittäin muuten vaan ihan todella ihania ja iloisia kuvia lapsesta muistoksi itselleen ja minulle.


Hillityn hempeä paita voidaan neuloa sitten erikseen.

torstai 6. toukokuuta 2021

Marimekon logokasseista paita

Tämä ajatus on muhinut päässäni jo ihan todella pitkään ja nyt elämä antoi aikaa toteuttaa yhtä sun toista ja luovuus on palannut rytinällä, joten siinä se nyt on, Marimekon kangaskasseista ommeltu vaate.


Ennen -kuvia ei nyt ole, mutta kyseiset kaupanpäälliskassit lienee about kaikille ilmiönä tuttu.


Mekko oli haaveissa, mutta kasseja ei ollut riittävästi, joten tein paidan. Vähän ikitahrainen ja reikäinenkin oli materiaali, mutta ei haittaa yhtään, tästä tuli ihana hellepäivien taiteilijapaita. Selkäpuoli on saman väristä lakanaa.


Kaava valikoitui Suuren Käsityö -lehden numerosta 6-7/2018. En ole ihan hirveästi ommellut vaatteita joustamattomasta kankaasta, joten valitsin mahdollisimman muodottoman kaavan. Napinläpiä olin tehnyt ompelukoneella yhtä kokeilua lukuun ottamatta viimeksi yläasteella, nappeja en ollut koneommellut silloinkaan. Molemmat sujuivat tosi hyvin.


Ihan ei mulle tällä hetkellä ominta tämä mustan ja punaisen yhdistelmä, mutta ei haittaa kyllä yhtään, sillä tässä paidassa se idea on melkeinpä kaikkea muuta tärkeämpää. Ihana kangaskassipaita ja vanha kunnon Hupsistarallaa-ideointi!

tiistai 4. toukokuuta 2021

Panta

Tänä vuonna en ole tainnut blogiin asti tuodakaan (instagramista löytyvät ne kaikki), kuin paitaprojektit. Pitäisi ryhdistäytyä! Oon nimittäin neulonut kyllä jokuset sukat, yhden piponkin ja nyt panta. Viimeksi esitellyn paidan jämälangoista.


Eli Novitan Woolly Woodista. Ei siis ala haiseen märältä lampaalta, jos hikoilee ja se on aika tärkeä ominaisuus lenkillä.


Se on tätä tällä hetkellä hyvinkin suosittua mallia, missä pötkön päät on yhdistetty otsalle limittäin siten, että näyttää solmulta.


Minä tein sen kaksivärisenä ja se kiilasi heti paikkansa lempparipantana. Neuloin pyörönä pitkän putken ja yhdistin päät. Väri vaihtuu noin puolimatkassa.

En minä oikeasti näillä keleillä enää pantaa tarvitse, mutta tulee se marraskuu taas tänäkin vuonna.

torstai 29. huhtikuuta 2021

Reed-paita lyhythihaisena

 Kirja saatu: Laine publishing

Tämän vuoden alussa julkaistiin Anna Johannan neulekirja, Onnensäikeitä (saatu PR-lahjana) ja niin pitkään mietin kahden villatakin välillä, että päädyinkin tekemään aivan muuta. Nimittäin paidan. Ja koska on jo kevät pitkällä, tein siitä lyhythihaisen ei-villavillaisen.


Malliksi valikoitui tosiaan Reed ja langaksi valitsin korona-ajan klassikon eli Novitan, koska on muka jotenkin niin hankala nettikaupoista lankoja valita ja kaupoilla ei nyt juurikaan tule käytyä. Paitsi siellä lähikaupassa. Niin, valitsin Novitan Woolly Woodin, se on isoimmaksi osaksi Tenceliä ja loput merinovillaa, se kiiltää melkeinpä jopa ylellisen kauniisti, joten siitä sai tosi kauniin paidan, mikä ei ole kuuma.  Muokkasin tosiaan ohjetta sen verran, että hihat ovat lyhyet ja helma suora.


Kyllä, tuntuu oikein mukavalta päällä ja ekasta pesustaankin selvisi priimana.


Auringon kirkkaus se yllätti taas kerran keväiset neulepaitakuvaajat, joten nyt on aika ylivaloittunutta settiä.


Kokoa pienempi olisi varmasti mennyt vähän paremmin, mutta oma moka, kun otin ohjetta paksumman langan ja ilman mallitilkkua ajattelin tietäväni, mihin osuu. Tai no, arvaavani riittävän lähelle. Oikein hyvä tämä on tänkin kokoisena.


Paita kyllä selkeästi kaipaisi kuvausmiljöökseen jotain klassisen kaunista arkkitehtuuria vantaalaisromantiikan sijaan, mutta olen silti aivan tohkeissani näistä rautatiekuvista.


Ja siitä, miten siistiä ja tasaista mun kirjoneulekäsiala on.


Joten kyllä kelpaa taas.