Sivut

maanantai 29. helmikuuta 2016

2 / 16

Helmikuussa oli vauvatreffejä, blogitapahtumia, kirppishommia, Muita ihania tyynyhommia (mulla on vieläkin kesken), värjäilyjä, vaunulokerikkoja, mummulareissua, laskiaispullia, mäkihyppääjiä, puolikkaat puolivuotissynttärit, löytöretki ja junaretki Hämeenlinnaan.


Virkattua:

Ommeltua:

Värjättyä:

Askarreltua:

sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Löytöretki - talvi

Muistanette löytöretket loppukesältä ja alkusyksyltä? Talvi ei ole kovin inspiroivaa aikaa tällaiseen mutta muutettiin omia sääntöjämme sen verran että ei kerätty niitä juttuja vaan otettiin vain kuva. Tällöin voitiin ottaa mukaan asioita joita meidän pihapiirissä talvisin on: koiran scheissea, koiran kusta ja citykanien jälkiä, ilman että niitä tarvisi pidellä.

Toi yksi on olevinaan jalanjälki, niin ja jääpuikko on tuo outo kolmioasia. Olen erityisen ylpeä tuosta piirtämästäni paskapökäleestä.


Jääpuikko löytyi rännistä.








Seuraavaan läpyskään voidaankin ehkä jo piirtää sinivuokkoja. Kevät tulee!!!

lauantai 27. helmikuuta 2016

Puoliympyröitä

Nyt kun viimein olen oivaltanut että viirinauhat ja systeemit voi tosiaan kiinnittää teipillä, ei mua pidättele enää mikään! Askarreltiin jäbän kanssa puoliympyränauha koristeeksi vauvan puolikkaille puolivuotissynttäreille (niistä lisää myöhemmin). Kaivoin esiin ympyräleikkurin ja ison kasan Tigerista ostettuja kuviopapereita sekä toki liimaa ja kalalankaa. Niitä siinä nyhrätessä aloin miettiin miten mä harrastin paperiaskartelua lukioikäisenä +- pari vuotta todella paljon eikä silloin ollut mitään tämmösiä valmiita kuviopapereita. Ite väännettiin ja kerättiin mainoksista ja lehdistä matskua. Tehtiin roskista taidetta jne. Sitten kun skräppäys tuli Suomeen niin tuli nää valmiit matskutkin. Ensin kalliita ja nyt ihan pikkurahalla. Monet osaa tehdä näistä aivan hillittömän hienoja juttuja mutta minä olen jämähtänyt jotenkin sinne roskaosastolle. Minua itseäni inspas paljon enemmän tehdä jäbän junasynttäreille pari vuotta sitten vastaavanlaista koristenauhaa lähijunien aikataluista kuin nyt napsutella valmiista paperista tasakokoisia kuvioita ympyräleikkurilla. Onneksi tässäkin kuitenkin oli tärkeintä esikoisen kanssa yhdessä askarteleminen eikä äidin "ennen kaikki oli erilaista" -naputus :D








torstai 25. helmikuuta 2016

Sateenkaaripeitto

Näin instagramissa kuvan tilkuista tehdystä sateenkaaripeitosta ja välitön peittokateus iski jonka seurauksena sukelsin pari päivää sitten tilkkupussieni uumeniin. Nyt meilläkin on sateenkaaripeitto. Ja jos jotkut värit eivät olisi olleet niin haastavia saada kasaan, olisin ehdottomasti tehnyt tästä paljon suuremman! Aivan huikean hieno! Ja niin intensiiviset värit jotka korostavat toisiaan. Ja musta vinonauhareuna korostaa värejä vielä entisestään. Kääntöpuolella on fleeceä.


Kuvasin sitten kaikki ns väärinpäin eli väriraidat pystyyn vaikka ajatus oli vaakarivejä. Nooh, en nyt ala kääntään kuvia kun vaakakuvat istuvat paremmin blogiin, olkoot kuviot nyt sitten kallellaan.


Reuna muuten ommeltiin siten että jäbä kaasutteli polkimella, välillä käsien välissä painamalla ja välillä lattialla jalalla ja minä yritin ohjata ja nyppiä nuppineuloja minkä kerkesin. Tuo mun uusi Singer on tosiaan melko vauhdikas. Aika nopeasti oppi kuitenkin pikkuompelija pysäyttään käskystä suht nopealla reaktioajalla joten yhteistyömme sujui hyvin. Kunnes vauva alkoi huutaa ja otin hänet syliin. Tuli vähän haastavammaksi ommella yhdellä kädellä kun nopeudesta vastaa 3-vuotias mutta hyvin selvittiin, kaikilla oli kivaa ja peitto saatiin valmiiksi. Siitä olikin sitten kiva bongailla tuttuja kankaita.



keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Haalarin siivellä värjäytyneet

Vanuhaalarin kyytipojaksi heitin tosiaan samaan värjäyssatsiin kasan kulahtaneita vauvanvaatteita. Siis tosi haalistuneita ja harmaantuneita ja kamalia. Tulihan siitä isompi satsi mitä väripaketti lupaa kunnialla värjätä mutta ajattelin että vähemmällä määrällä pinkistä voisi tulla jopa liian tumma, väripaketissa kun kuitenkin luki fuksia. Ja koska mulla on selkeästi jäänyt nuoruudessani jokin batiikkivaihe liian vähälle huomiolle (eikä silloin uskallettu värjätä kun ajateltiin että pesukone menee pilalle ja kaikki värjäyksen jälkeen pestyt pyykit ja no, jotenkaan sitä ei vaan koskaan tullut tehtyä) niin kumilenkkien kanssa kikkailuksihan se taas meni. Kesän violetistä värjäyssatsista oppineena tajusin jo pitää hommassa jotain tolkkua enkä tunkea koko vaatetta kumilenkkeihin ja näistä tuli mun silmään ihan todella kivoja!





Tuosta yllä olevasta vasemmanpuoleisesta ei olekaan kuvaa ennen värjäystä mutta tein sen siten että rullasin bodyn tiukaksi rullaksi alhaalta alkaen ja laitoin koko rullaan tasaisin välein kumilenkkejä tiukalle. Hihat jätin roikkuun oman onnensa nojaan.


En tiedä missä nuo vasemmanpuoleiset housut luurasivat kun jaettiin paikkoja silitysjonosta. Oikeanpuoleisissa on myös pylly-ympyrä.


Viimeiseksi villi kortti eli kypärämyssyt. Jäbän aikana yritin ensin käyttää niitä kun luulin että on vähän kuin pakko. Siksi toinen siis värjäytynyt sinisenpaskaksi. Vika voi olla mussakin mutta mä koen nämä ihan hirveän hankaliksi käyttää. Nuorimmaiselle en ole edes yrittänyt. No nyt tungin sovitusmielessä hänen päähänsä mutta taisi jo olla liian pieni tämä :D




Näillä värjäyshommilla pelastaa kyllä hyvin värinsä menettäneitä vaatteita. Mutta toimii tosiaan vain puuvillaan (ym luonnonkuituihin) ja tahroja nämä ei peitä. 

Loppumattomat tilkut

Pidän kyllä jämämateriaaleista. Olen aina pitänyt. Mutta musta alkaa tuntuun että vähän liiankin iso osa ompelutöistä on tehty jämistä. Niistä samoista ainaisista loppumattomista jämistä. Miten monta pienen pientä palaa voikaan saada yhdestä ainoasta ylijäämäretaleesta! No mä myönnän että ostan useimmiten kangasta vähän liikaa. Että varmasti riittää kun en ole niin kokenut ompelija että osaisin varmuudella ostaa just sopivasti. Ja sitten kun hamstraan valmiita paloja jostain palalaareista niin ainahan niissä on liikaa jos ei sitten liian vähän. Ja kun ostaa alennuksesta pussilakanan ihan vaan materiaaliksi niin onhan siinä aivan tuhottoman paljon metrejä!




Sitten sitä jotenkin kuvittelee että sen tilkkuvaraston kanssa on vaan pakko elää vaikka voisihan niitä todellakin lahjoittaa tai vaikka vaihtaa. No, viime kesänä raahasin tilkkusäkin (Marimekon raitatilkkuja, ostin säkillisen joskus tehtaanmyymälästä ja noin 100 projektia myöhemmin totesin etten kertakaikkiaan halua tehdä niistä enää yhtään mitään) puistokirppikselle ja kyllähän se koko säkki lopulta tyhjeni!





Tänään leikkelin tilkkuja taas vaihteeksi yhteen peittoprojektiin ja kyllä kirosin että taas niitä samoja kangasretaleita, ne ei ikinä lopu! Olen kuitenkin aika varma ettei mulla ole yhtään sen enempää tilkkuja kuin keskiverto harrasteompelijalla muutenkaan. Todennäköisesti mulla on niitä aika VÄHÄN. Silti se tuntuu joskus niin loputtomalta suolta vaikka kaikesta huolimatta olisihan se aivan älyttömän tylsää jos ei olisi tilkkuja ja jämämatskuja joka lähtöön!!! Perinteinen viha-rakkaus-suhde siis.


Itse asiassa mulla on nyt sellainen tilanne että mulla ei taida edes olla mitään korkkaamatonta kangasta. Ihmekös tuo että jämiä piisaa kun ei ole muuta kuin jämiä :D



Taitaa olla aika uudelle mekkokankaalle.

tiistai 23. helmikuuta 2016

Pimp my äitiyspakkaus

2015 Äitiyspakkauksen vanuhaalari on tosi söpö, ainakin verrattuna siihen jäbän aikaisen ä-pakkauksen kammotukseen, mutta vaalean harmaa on oikeasti ihan tosi tylsä, vaikkakin tietenkin hillitty ja tyylikäs joten ehdottomasti olisin käyttänyt sellaisenaankin. Mutta kun sen idean kerran päähänsä saa, ei sitä voi enää jättää tekemättä. Värikylpy. Haalarin päällinen ja vuori kun ovat 100 % puuvillatrikoota niin pesukonevärjäys on mahdollinen.


Mietin pinkin ja keltaisen välillä ja päädyin lopulta pinkkiin. Olin niin innoissani että en ihan tullut ajatelleeksi noita silmiä. No, pinkit darrasilmät (meitsi SuperGoomilla 2006 vai milloin se oli) ovat ehkä kuitenkin parempi vaihtoehto kuin keltaiset maksatautiset.


Mulla on nyt kolme vaihtoehtoa. 1) Anna olla ja totu siihen. 2) Maalaa silmät peittävällä valkoisella kangasmaalilla tai 3) ompele silmänapit päälle.


Joka tapauksessa olen tosi tyytyväinen värjäyspäätökseen. Kyllä kunnon hot pink aina vaalean harmaan voittaa! Ja koska tietenkin koneeseen mahtui vielä muutakin, lähti värikylpemään myös kasa pierun värisiksi kulahtaneita vauvanvaatteita joita kukaan ei huolisi edes ilmaislaatikosta. Nyt tuli tosi kivoja! Mutta palataan niihin myöhemmin erillisessä postauksessa.

maanantai 22. helmikuuta 2016

Toinen virkattu vaunulokerikko

Muistatte alkukuussa postaamani virkatun vaunulokerikon? Tättärää, tein toisenkin! Tämä menee lahjaksi. Enää en lähtenyt kikkaileen kolmella värillä vaan virkkasin kahdella. Jälkikäteen harmittaa etten tehnyt leveämpiä raitoja, olisi varmasti tullut kivempi. Mutta nyt on näin. Tästä tuli vähän leveämpi kuin ensimmäisestä eli just sen kokoinen mitä yritinkin.




Lanka: Suomen langan 18-säikeinen Molla kalalanka (joista violetti saatu valmistajalta, riittoisaa tavaraa)
Koukku: 3 mm

Käytin taas vaunuihin kiinnittämiseen Lastentarvikkeessa myytäviä edullisia kassikoukkuja ja D-renkaat samoja kuin viimeksikin.

Ja tosiaan tarkemmat speksit tällaisen virkkaamiseen siinä ensimmäisessä postauksessa.