Sivut

lauantai 28. joulukuuta 2019

Jämälankakaulaliina

Neuloin nyt joulukuussa pitkään haaveilemani jämälankakaulaliinan. Tämä on tosi klassinen, olen tainnut neuloa tällaisen jo alle 10-vuotiaanakin. Pakko myöntää, että huivin neulominen julkisilla paikoilla jopa vähän nolotti, koska kykenisin kyllä monimutkaisempaankin. Myönnän, aivan todella turha aihe tuntea noloutta, mutta ihmismieli on välillä kummallinen.


Nyt viimein pakkasta oli sen verran paljon, että pystyin kietoon tämän kaulaani, yleensä ei talvessa montaakaan sellaista päivää ole, että huivia kaipaisin. Mutta siitä huolimatta halusin tämän neuloa. Kaulaliina tuntuu nykyään kivemmalta, kuin huivit.


Käytin tähän noin seiskaveikkapaksuisia jämälankoja, mutta mahdollisuuksien mukaan ei-sukkalankoja, sillä sukkalankajämät on helpompi käyttää, kun niistä voi tosiaan tehdä sukkia. Tämän jämät ovat lähinnä piposta ja paidoista ylijääneitä. Tosin muutama sukkalankaraita on joukossa värinsä vuoksi. 5 mm puikoilla muistaakseni neuloin.







Kuvat napsaistiin tänään Kauhajoella Valkoisen puun kahvilan pihassa.

sunnuntai 22. joulukuuta 2019

22

Blogijoulukalenteri jää nyt muutaman päivän tyngäksi, kun aika ei riittänytkään kaiken suunnitellun toteuttamiseen. Se ei kuitenkaan minua itseäni haittaa lainkaan, sillä olen päättänyt olla ottamatta stressiä tällaisesta asiasta. Näiden joulukuun aikana kotona räpsästyjen kuvien myötä haluankin toivottaa kaikille todella ihanaa joulua!!!








Kiitos kun olette olleet mukana!

lauantai 21. joulukuuta 2019

21

Tänä vuonna mieheni saa joululahjaksi villapaidan. Neuloin hänelle kaksi vuotta sitten Luotolaisen, mutta siinä on aivan liian kireä kaulus enkä ole saanut aikaiseksi sitä korjailtua, se kun ei ole mikään ihan pikkujuttu korjata. Niin että koin sitten helpommaksi neuloa uuden paidan, etenkin kun neuloin tänä vuonna itselleni paitoja sitä tahtia, että vähän tuli tunnontuskia siitä, että miehen villapaitatilanne on aika huono ja itselleni vaan teen toista toisen perään.


Niinpä aloitin ihan perus harmaan raglanhihaisen villapaidan. Voi että kuulkaas, miten sitä oli tylsä neuloa! Mutta sain kun sainkin jouluun mennessä valmiiksi. Koska mies tietää tämän paidan saavansa, halusin piilottaa paidan sisään jotain yllätykseksi ja sinne päätyi lahjapakkaus Apteekin salmiakkia.


Lankana paidassa on Novitan Nordic Wool ja neuloin paidan 4,5 mm puikoilla. Paidasta tuli vähän liian iso, se menisi varmasti minullekin hyvin. Mutta mies ystävällisesti sanoi, että ei haittaa. Ja eihän sitä tiedä, jos vielä innostuisin neuloon hänelle kolmannenkin paidan. Kun ekassa ahdistaa kurkkua, toinen on teltta, niin se kolmas voisi ehkä jo olla sopiva. Ehkä.

perjantai 20. joulukuuta 2019

20

Lanka saatu / Prym Consumer Finland

Neulepantaa pukkaa edelleen ja tällä kertaa kokeiluvuorossa oli palmikonkääntö otsalla.


Tuossa syksyllä Prym lähetti minulle paketin, missä oli syksyn uutuuslankoja ja yksi niistä oli Rowanin Valley Tweed aivan ihanan sävyisenä punaisena! Neuloin tätä fingering-paksuista lankaa kaksinkertaisena saadakseni muhkeamman pannan.


Tuttuun tapaan neuloin pantaa varten 1o 1n -neulosta ja kun olin päässyt pään ympärysmitassa puoleen väliin, tein palmikonkäännön koko silmukkamäärällä eli heitin puolet silmukoista palmikkopuikolla työn taakse, neuloin jälkimmäisen puolikkaan ja sitten palmikkopuikoilla olevat silmukat. Ja sitten jatkoin, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, kunnes pannan pituus oli riittävä. Päättelin ja ompelin päät yhteen. Helppo ja kivan näköinen.


Lankaa oli hankala kuvata heikossa valaistuksessa, mutta se on tosi kiva ja nimensä mukaisesti tweed.


Tällaisen pannan äkkiä kääräisisi lahjaksikin, mutta minä pidän tämän itse. Ja nuo karkit myös.

torstai 19. joulukuuta 2019

19

Tämä postaus on osana Käsityöblogit-facebookryhmän joulukalenteria, missä jokaisena päivänä eri bloggaaja postaaja jotain jouluasiaa. Eilen oli joulukalenterivastuussa Sweet things -blogi ja huomenna on vuorossa Ketjutikki-blogi.

Tänään olen tosiaan MINÄ ja aiheena hamahelmistä tehdyt joulukorvikset!


Nämä ovat olevinaan tällaiset puolikkaat joulukranssit, tehty pyöreällä hamahelmimuotilla, tökätty parsinneulalla reiät auki molemmista päistä keskimmäisestä helmestä, ujutettu sinne sellainen korurinkula (termit hallussa, hei!), josta pieni pätkä koruketjua, jotka yhdistetään vielä yhdellä rinkulalla, johon tulee myös korvakorukoukku. Kuten näette, meikäläinen ei ole mikään ohjeiden kirjoittaja -bloggaaja, mutta kuva kertonee kaiken olennaisen.


Minusta näistä tuli ihan älyttömän kivat, vaikka nykyään en enää juurikaan hamahelmistä omaksi ilokseni mitään tee, niistä kun meni vähän hohto siinä vaiheessa kun sai lapsia ja alkoi heidän kanssaan helmillä kikkaileen ja niitä pitkin lattioita keräileen kerta toisensa jälkeen. Mutta tästä olin tosi innoissani.


Harkitsin jo tekeväni samaan tyyliin jotkut ei-jouluiset, mitä kehtaa käyttää sitten vielä loppiaisen jälkeenkin.

keskiviikko 18. joulukuuta 2019

18

Yksi asia, mitä rakastan, on pienimuotoinen askartelu työn ohessa milloin mistäkin pakkausmateriaaleista ja kierrätysjutuista. Tänä syksynä olen päässyt tekeen tätä vähän enemmän, kuin pienimuotoisesti, sillä yllätyksekseni osastollamme on perinne, että uudet työntekijät järjestävät glögijuhlat. Glögiin itsessään ja juhlien ajankohtaan on olemassa tarkka virallinen ohjeistus, mutta koristelupuoli vaikutti sen verran löysemmältä, että laitettiin vähän tuulemaan.


Itse en ole elementissäni glögin sekoittamisessa, lämmittämisessä ja tarjoamisessa, eikä minulla ole silmää huonekalujen asettelulle, mutta tykkään piipertää. Niinpä otin itselleni askarteluvastuun ja tein niin monta kymmentä poroa inhalaattorien laukaisimista, etten halua nähdä niitä tämän juhlan jälkeen enää ikinä. Tai no ehkä ensi jouluna, jos jostain syystä olen silloin vielä mestoilla.


Työpaikka-askartelussa on mielestäni parasta juurikin käyttää niitä materiaaleja, mitä on, eli nämä on tehty teipin, saksien ja permanenttitussin avulla. Porojen kavereiksi askartelin ledivalosarjoja niin ikään myös inhalaattorien osista, mutta ledisarjat toin sentään kotoa, niitä kun ei työvälineistä eikä toimistotarvikkeista löydy.


Ledisarjoja laitoin myös lääkepurkkeihin.


Kuvasin poroja ympäri tonttia ja tein tulostetuista ja laminoiduista kuvista kuusia seinälle. Niistä en viitsi kuvaa julkaista, koska työpaikalta ei tietenkään saa kuvia julkaista. Toki nämäkin kuvat on töissä kuvattu, mutta ymmärtänette varmasti eron.


Porot on otettu tosi hyvin vastaan, vaikka vähän jännitti, että onko porukka täällä sellaista, että tykkäävät 80-luvulta asti samojen joulukoristeiden osittaisesta syrjäyttämisestä teipatuilla roskilla. Vaikka tottakai käytin puhtaita osia, en lääkejätettä.


Jos linjoilla on astmaatikkoja, niin siitä vaan poroja askarteleen Easyhalereista. Kaksi laukaisinta vastakkain vartaloksi. Päänä on kaksi laukaisinta (joista toinen eri väriä). Jotta hökötys ei näytä koiralta, viidennestä laukaisimesta on leikattu vain piikit ja ne on teipattu vinottain tuplasarviksi. Ja tosiaan osat yhdistetään käyttämällä tosi paljon teippiä joka kohtaan. Silmät piirretään tussilla.

Valosarjan tein ihan vaan poraamalla saksilla reiän inhalaattorin kanteen ja tungin lampun sisään.


Glögijuhlat on tänään joten toivotaan, että glögi maistuu ja ihmisillä on iloinen mieli. Vähintään sen mukillisen jälkeen.

tiistai 17. joulukuuta 2019

17

Minecraft on meidän koululaiselle nyt kova juttu. Sen lisäksi, että tämä päivittäin kyseistä peliä kavereidensa kanssa (isoon ääneen kiljuen) verkossa pelaava tyyppi saa joululahjaksi ison Minecraft-legopaketin (kiitos sponssista mummu ja vaari!) ja Minecraft-paidan (kyllä, meikäläisen silmän mukaan valittujen vaatteiden aika alkaa väistyä, mutta kestihän sitä kyllä paljon pidempään, mitä ikinä etukäteen olin olettanut), neuloin pakettiin myös villasukat, missä seikkailee nämä kuutiotyypit.

Tähän väliin pakko ihmetellä, että miksi vuonna 2019 pelataan tuollaista kuutioista muodostuvaa peliä, kun pikseleitä olisi käytössä huomattavasti enemmän, kuin omassa lapsuudessani, missä vaihtoehtoja ei ollut. No, on nämä kuutiohemmot tosiaan sentään kuutioita, eikä kaksiulotteisia neliöitä, kuten 90-luvulla.


Mutta en valita, mikäpä sen helpompaa siirtää neulekuvioksi kuin jo valmiiksi pikselimössöä olevat zombit ja luurangot, räjähdelaatikot, possut ja miesoletetut.


Internetistä löytyi valmiiksi jos jonkinlaista neulekaaviota googlettamalla ja niitä sitten vain jämälangoilla neuloon mustalle pohjalle. Musta on Novitan seitsemää veljestä, kuten suurin osa värillisistäkin. Tuo vihreä kaveri on neulottu kaksinkertaisella Adlibriksen Socki fine -jämällä. Tuo pohjavärikin oli jämä, joten tämä oli kokonaisuudessaan jämälankaprojekti.


Neuloin sukat salaa työmatkoilla ja kuvasin ne lapsen ollessa kyläilemässä, mutta perhana vieköön unohdin kuvien olemassaolon, kun lapsi pyysi saada katsella puhelimellani videopätkiä. Siellä samassa kuvakirjastossa olivat tietenkin heti ensimmäisenä nämä tässä nyt näkyvät kuvat niistä sukista, joita en tosin ollut kuvannut puhelimella, vaan kamerallani, mutta koska kuvat oli jo siirretty koneelle ja elämme vuotta 2019, oli ne pompanneet sinne puhelimeen kaikenmaailman pilvien ja systeemien kautta. Lapsi hihkui heti, että äiti äiti, oletko neulonut minulle nämä ihanat Minecraft-sukat. Kyllä, kyllä olen neulonut. Se siitä yllätyksestä.


Positiivista tässä kuitenkin oli se mahtava palaute, mitä sukista sain ja ne aiotaan kuulemma laittaa heti jalkaan, kun ne ne aattona paketista ilmestyy.


Ps. Minecraft toimii hyvin myös pipareina. Valtavasti äitipisteitä aivan olemattomalla vaivalla, kun leikkaa veitsellä neliöitä kaulitusta taikinasta. Vähän vihreää pikeeriä päälle, niin jo on! Tai pinkkiä, jos sattuu oleen tuo possu.


maanantai 16. joulukuuta 2019

16

Lasten kanssa heitettiin viime viikolla perinteinen joulukierros Hesoissa ja käytiin kiertämässä Skidilän jouluhommat Annantalolla, Tuomaan markkinat Senaatintorilla ja Stockmannin joulunäyteikkuna.


Annantalolla oltiin siihen aikaan, että mitään ohjelmaa ei ollut menossa, mutta meillä olikin ajatuksena lähinnä käydä syömässä pullaa ja juomassa glögiä ja nauttia tunnelmasta.





Tuomaan markkinoilla oli mukavan vähän porukkaa meidän siellä piipahtaessa, joten päästiin jonottamatta karuselliin ja mikäs sen mukavampaa! Joulupukkia ei päästy tapaan, sillä hän on paikalla vain viikonloppuisin (voi miksi, kysyn vaan!!!)


Muita Ihania -Tiinan käsialaa oleva markkinoiden visuaalinen ilme on ihana! Viihdyttiin myös hyvä tovi Jaffa-mökissä kalenteriluukkuja aukoen ja lämmintä jouluomenajaffaa lipittäen.


Stockan joulunäyteikkunaa ei lapset kauaa jakasaneet katsella. Lieneekö jo takanapäin ne vuodet, kun saatettiin kököttää ikkunalla lähemmäs tunti vai oliko nyt vain liian väsynyttä porukkaa koulu/päiväkotipäivän jäljiltä.


Tänä vuonna ei muihin joulurientoihin sitten ehdittykään osallistuun, mutta ei se haittaa lainkaan. Nämä käymämme kohteet onneksi ovat auki sen verran pidempään, että ehtii hyvin käydä fiilistelemässä ilman kummoisia suunnitelmia.

sunnuntai 15. joulukuuta 2019

15

Kuusenkoristekorviksilla mennään taas!


Nämä puiset (vaneriset?) bambikuusenkoristeet olen ostanut muutama vuosi sitten Lohjan joulumarkkinoilta kojusta, jossa oli aivan valtavasti kaikkea muutakin samaisesta materiaalista leikattua asiaa. Itse ostin ne juurikin kuusenkoristetarkoitukseen, mutta jostain syystä ne päätyivät marinoitumaan kaapin perälle ja unohtuivatkin tosiaan pariksi vuodeksi. Tänä syksynä yhtäkkiä muistui mieleen, että ei hemmetti, ostin joskus sellaiset puiset bambijutut,  olisivatkohan ne sopivan kokoiset korvakoruiksi ja minne ihmeeseen ne olen säilönyt!


Käännettyäni puoli asuntoa ympäri, löysin ne, otin niistä kaksi (olin ostanut kolme) ja napsautin korviskoukut niihin kiinni.


Vaikka nämä ovatkin joulukuusenkoristeista tehdyt, ei ne ole niin jouluiset, etteikö niitä voisi käyttää muulloinkin. Ja kyllä minä niitä olen käyttänytkin. Ihan ei sadekelillä viitsi laittaa, kun materiaali tuntuu olevan käsittelemätöntä, mutta nautitaan näistä nyt siihen asti, kunnes naamasta irtoava rasva ne pilaa.


Sen jälkeen ne voikin sitten maalata ja ripustaa sinne kuuseen, haha.


Oikeasti en kyllä tiedä puusta materiaalina enkä sen käsittelystä kertakaikkiaan yhtään mitään. Kunhan höpötän.