Sarka-paita

Ostin jo joulukuun puolella vielä langat miehen joululahjapaitaan. Vähän saatoin itsekin epäillä, että ei tule valmiiksi, mutta tulihan se.

Ohje on Marika Lepistön Sarka (maksullinen ohje Ravelryssä) ja lankana käytin Hjertegarnin Merino Cottonia, joten sitä pystynee pitään ihan sisälläkin.

Siitä tuli kyllä tosi hieno ja neulominen eteni nopeasti, kun oli tuota pintakuviota. Okei, hihat olivat tuskaiset, mutta niinhän ne on aina.

Ohje oli hyvä ja siinä oli tosi paljon kokovaihtoehtoja. Mulla oli aavistuksen verran ohuempi lanka, kuin ohjeessa, joten sen takia jouduin vähän kikkaileen, mutta halusin tehdä nimenomaan tästä langasta. 

Jotenkin ihan tosi hyvä mieli itselläni tästä paidasta, se on niin hieno. Ja kyllä mieskin siitä tykkää, sehän se tärkeintä, kun hänen paidastaan kyse.

26

 Joulu tuli, joulu meni, blogi unohtui.

Poikkeusjoulu ja ensimmäistä kertaa ihan vaan kotosalla ja oman perheen kesken. Saatiin perunalaatikot imeltymään ja kinkku kypsäksi, kaikki oli periaatteessa ihan kohdillaan, mutta ainakin itselläni oli joulufiilis täysin kateissa. Lomapäivät kuitenkin maistuu mukavalta aina ja toivottavasti lapset kokivat kuitenkin joulun taikaa, vaikka joulupukkikin oli koronatilanteen vuoksi vain jättänyt lahjat kuusen alle.

Ostettiin joulun ajaksi Disney+ telkkariin ja ai että, on ihanaa! Katseltavaa siis riittää. Ja suklaata riittää myös, heh.

Jouluja en tässä enää lähde toivotteleen, mutta mukavia vapaapäiviä, jos sellaisia on! Itse saan onneksi löhötä ihan sinne loppiaiseen asti.

16

Tänä vuonna nyt kyllä vähän suunnitelmat kusee, jos niin saan ilmaista. Viime vuonna työpaikan glögijuhlaan tein innoissani koristeita labramatskuista ja oli kovat suunnitelmat tällekin vuodelle, mutta eihän tässä koronatilanteessa mitään glögijuhlia tietenkään tullut. Omankin toimistonurkkauksen koristelu jäi viime tinkaan ja vasta viikkoa ennen joulua aloin tekeen pientä ja sievää himmeliä pipeteistä. No, se oli jotenkin liian simppelin näköinen ja aloin laajentaan, vaikka toki jo ymmärsin, että pienestä himmelistä ei enää voida puhua. Siinä se nyt roikkuu aulan naulakossa odotellen, että ehtisin miettiä sille paremman paikan. Voin kertoa, että joulu ehditään viettään ennen sitä hetkeä ja loppiaisen jälkeen kun palaan vapailta, heitän sen jätepuristimeen.

Hieno se kyllä on, siitä ei pääse mihinkään. Mutta vaatisi kieltämättä hieman arvoisamman paikan, kuin naulakon.

Nyt ei vaan oikein tiedättekö jaksa panostaa.

Blogijoulukalenterikin siirtyi kädestä suuhun -metodiin, mitään valmista ja ajastettua ei enää ole.

15

Joululahja itselleni: laatikollinen sukkia. Osallistuin tänä vuonna monen vuoden tauon jälkeen Sukkalaatikkohaasteeseen, missä siis tarkoituksena neuloa (tässä tapauksessa) itselleen 12 paria villasukkia ja ottaa ne käyttöön sitten vasta vuoden lopuksi. Viimeksi tein sukkalaatikon itselleni palatessani hoitovapaalta töihin eli öööö, kolme vuotta sitten ja sen jälkeen en ole itselleni tehnytkään, kuin ihan satunnaiset muutamat parit vuodessa. Tänä vuonna homma kuitenkin vähän eskaloitui, sillä jos oikein laskin, tässä on aika monta enemmän, kuin 12! Bloggausinto on tosiaan ollut tänä vuonna vähän hukassa, joten en varmaan kaikkia ole edes täällä esitellyt. Katsotaan, saanko kaiveltua kaikkiin edes malli- ja lankatiedot.

1. Sari Nordlund: Midnight Dancer, Adlibris Socki Fine

2. Jämälankasukat omaa tajunnanvirtaa

3. Tiina Arponen: Muita Ihania Lokasukat. Novita Nalle, Markus Company 6 ply

4. Niina Laitinen: Hölmö rakkaus, Ruskanlehti merinosukkalanka

5. Rachel Coopey: Lempi. Novita Venla, Filcolana Arwetta

6. Lindsey Fowler: Porch Light. Drops Fabel, Regia Premium merino yak

7. Caitlin Hunter: Boyland. Jämälankoja

8. Sari Nordlund: Poet. Markus Company 6 ply

9. Marika Lepistö: Hepojoki. Rva Silmusolmun merinosukkalanka

10. Rachel Coopey: Kaisla. Hedgehog fibres merino sock

11. Amanda Jones: Branches. Regia Pairfect

12. Kajsa Vuorela: Elve. Novita 7 veljestä

13. Minna Sorvala: Linea. Novita Venla

14. Joji Locatelli: Dreaming of Paris. Novita Venla

15. Stone Knits: Hollingbourne. Adlibris Socki fine, Drops Fabel

16. Unikkosukat. Novita 7 veljestä

17. Ronja Hakalehto: Marja. Vuonue Pentti

Ja nyt, nyt otan nämä käyttööni!

14

Somejoulutorttua en ole vielä tälle vuodelle testannut, mutta sen sijaan somepiparit pääsivät kokeiluun. Eli leivo piparitaikinapallon sisään Omar ja litistä.

Kukaan tuskin yllättyy siitä, että nämä maistuvat paksuilta pipareilta, joissa on Omar sisällä.

Mutta onhan ne siis todella hyviä!!!! Itse tykkään muutenkin enemmän tällaisista mehevistä, kuin ohuiksi kaulituista ja karrelle poltetuista versioista. Mutta en kyllä ehkä joulupipariin tätä jatkossa yhdistä, vaan ihan johonkin perus keksihommeliin.

Mutta onpahan nyt testattu tämäkin. Lapset eivät arvostaneet lainkaan, mutta sainpahan sitten itse syödä enemmän!

13

Tämän vuoden joulukorttikuvassa tontut menivät metsään riippumaton kanssa. Sitä onkin tänä vuonna harrastettu aika paljon. Meillä oli ennestään yksi ja mies sai työpaikaltaan kesälahjaksi toisen. Siskoni oli myös hankkinut tälle vuodelle toisen riippumaton, joten kesällä ripustettiin useaan otteeseen neljä riippumattoa, vähemmän tappelua, enemmän rentoilua.

Vuosi vuodelta lähetän / muutoin toimitan vähemmän ja vähemmän kortteja, mutta en silti kokonaan ole valmis tästä hommasta luopumaan. Eniten päänvaivaa aiheuttaa kuitenkin ihmisten osoitteet, ei niinkään kiire, viitseliäisyys ja alati nouseva postimaksu.

Lähisuku kuitenkin kortin saa, osoitteetkin onneksi ovat pysynyeet vuosia stabiileina. Sekä naapuruston hyvän päivän tutut ja läheisemmät tyypit, kun voi vaan tipauttaa postiluukusta kyselemättä osoitteita.

Perinteisesti kortit olen teettänyt ifolorilla ja niin nytkin.

12

Panta. Klassikkokamaa joulukalenterissa. Tämä kuitenkin erilainen kuin ennen, mutta samanlainen, kuin viime syksynä neulomani ruskea. Nyt halusin vihreän, koska Novitan 7 veljestä -langoissa on nyt niin kaunis jouluisen juhlava vihreän sävy (en muista sen nimeä, tokkopa sillä väliäkään).

Neuloin 1o 1n -joustinta päähäni ja tarkoitukseen sopivan levyisenä, tasona. Ja sen verran pitkän, että kun vetäsin sen keskeltä solmuun ja yhdistit päät, se oli sopiva.

Ja se on ihana. Se on näyttävä ja hieno ja kertakaikkiaan ihana. Ja solmua löysyttämällä tai kiristämällä pystyy säätään kireyttä, mikäli neule lörpähtää käytössä.

Neuloin tän 5 mm puikoilla.

11

 

Koronatilanne vie sukujoulun. Onhan se jouluihmiselle kova kolaus. Jos kaikki henkisen puolen harmituksen nyt sivuuttaa, yksi konkreettisin ongelma on tietenkin äidin tekemän imelletyn perunalaatikon puute. Väärälle perinneruoka-alueelle muutettuaan kun ei mitään edes etäisesti yhtä hyvää perunalaatikkoyritelmää ole tullut vastaan. Tottakai sitä kaupan hyllyltä saa, mutta olisiko tässä iässä jo korkea aika kerätä kaikki ammattitaitonsa ja rohkeutensa ja kokeilla ihan itse.

Ihan varmasti harjoituserä tarvitaan, koska eihän sitä kannata alkaa sitten aaton aattona stressaamaan ja googlettamaan. Äidiltä jos pyytäisi tarkan ohjeistuksen, se alkaisi kohdasta: istuta keväällä siemenperunat peltoon. Lajikehifistelyyn ei siis nähtävästi ole kuitenkaan tarvetta, koska äitikin tekee just tasan niistä perunoista, mitä sattuu olemaan. Eikä koskaan ole epäonnistunut niin totaalisesti, etteikö kaikki olisi tullut syödyksi.

Sisko ehti tekeen harjoituseränsä ensin, eikä saanut perunoita imeltymään vielä kymmenessä tunnissakaan. Tämä fakta huomioon ottaen, piti kalenterista raivata kokonainen päivä perunalaatikolle. No, oikeasti mitään raivattavaa ei tietenkään ollut, sillä koko marraskuun perhekalenteri vapaa-ajan osalta ammottaa tyhjyyttään. Kiitos korona. Mutta ainakin herätys täytyisi asettaa aikaiseen aamuun, ettei tule nukuttua puolille päivin ja mene perunan imellyttämisen kanssa yötöiksi.

2 kg jauhoisia perunoita, pienempiä kuin edes ne vanhempieni siemenperunat, koska valmis pussi oli niin helppo napata mukaan ja litra täysmaitoa. Ainakaan ei kovin kalliit raaka-aineet, jos meneekin homma niin sanotusti reisille.

Edellisenä iltana jännitti niin, että ei uni meinannut edes tulla. Aamulla herätyskello pirisi hyvissä ajoin ja ei kun perunakattila tulille! Hermostuksissani silitin jouluverhoja ikkunalle odotellessani perunoiden kiehumista ja kun viimein oli valmista ja tuli kuorimisen ja mössön tekemisen vuoro, hermostutti jo niin, että mies ja lapset ajettiin pois keittiön välittömästä läheisyydestä.

Kun perunat oli onnistuneesti saatu vielä kuumina murskaksi ja jauhot ripoteltua sekaan ja kattila imeltymään tarkan valvonnan alle, sai perunasotkua pöydältä siivotessa hienosti muistuteltua mieleen, miten tosiaan keitetty kuiva peruna toimii myös liimana.

Imellytin perunoita sähköuunissa miedolla lämmöllä ja tarkkailin hysteerisesti kinkkumittarista lämpötilaa ja sen epämääräisyys ja epätarkkuus hermostutti kovin tätä prosessitekniikan ammattilaista. 

Jossain vaiheessa tajusin, ettei minulla ole oikeastaan pienintäkään mielikuvaa siitä, miltä imeltynyt peruna näyttää ja maistuu. Jotain kuitenkin tapahtui ja tunti tunnilta rakenne alkoi vähän muuttua.

Säntäilin ympäriinsä ja panikoin, kun äiti ei vastaakaan puhelimeen kriittisellä hetkellä.

Viiden tunnin imellytyksen jälkeen jopa minun kokematon silmäni ja perusmakutestillä testattu aistinvaraisen arvioinnin taitoni sanoi, että tämä nyt ehkä on sitä, mihin on pyritty. Sain huokaista helpoituksesta.

Enää oli jäljellä muut ainesosat ja pitkä kypsytysaika.

Ekan satsin kanssa luotin liikaa kelloon ja maku jäi miedoksi, raa'aksi ja maitoiseksi. Toisen erän kanssa annoin paistua ihan huolella pidempään (koska meidän uuni on vähän sellainen) ja siitä tuli juuri oikeanlaista.

Minä onnistuin tekeen imellettyä perunalaatikkoa.

MINÄ ONNISTUIN!!!!!!!!

10

Neuloin itselleni Ronja Hakalehdon Marja-tossut (maksullinen ohje Ravelryssä) Vuonuen Pentti -langasta ja niistä tuli tosi hienot! Ohje oli helppo muokata, vaikka lankani oli eri paksuista ja jalkani eri kokoa.

Näistä tuli ihanasti ala-aste mieleen, sillä muistan neuloneeni koulukäsityössä harmaat tossut, joissa juurikin kantapääosa aina oikein -neulosta ja kärki sileätä (joo ei, ala-asteella ei tehty pitsiä ja nyppylöitä). Silloin tosi koko tossu neulottiin tasona, nämä aloitettiin kärjestä kuin sukka.

Ihanat mummotossut, vien nämä töihin avokonttorihiippailua varten. Tai paikalla istumista varten toki, ettei liukastu, heh.

Alla olevan maton  olen esitellyt joulupostauksissa kaksi vuotta sitten, löytyy täältä.

9

Miltä kuulostaa joulupiknik lähimetsässä? Minun korvaani se kuulostaa ihan mun idealta, mutta se olikin lasten idea, joten selkeästi pojasta polvi paranee. Lapsilla on ollut viimeiset puoli vuotta ainakin hyvin nihkeä suhtautuminen retkiin, joten jos lasten suusta tällainen ehdotus tulee, on aivan selvää, että siihen tartutaan ja aivan välittömästi.

Ei siis muuta kuin evästä matkaan ja makuualustat pyllyä lämmittämään ja metsään! 

Kaupasta haettiin valmiit piparit ja pullat ja glögi lämmitettiin termariin. Alustat levitettiin kallioille ja ai että oli mukava ja lämmin istuskella.

Ihanaa, miten lapset eivät ymmärrä itkeä valkean joulun perään, koska se on heille ollut aina hyvin harvinaista herkkua. Lieneeköhän koskaan ollut kuin ehkä joku juuri satanut ja samaa tahtia sulava puolen sentin kerros juuri jouluna.  Joten tottakai joulupiknik on heille täysin luonnollinen ajatus.

Ja meidän joulupiknik oli niin mukava ja kiva, että minä haluan tehdä tästä kyllä perinteen!

Joten ensi vuonna taatusti uudelleen!