Sivut

lauantai 31. maaliskuuta 2018

Barbapapalankaa

Joskus sitä höpsähtää. Esimerkiksi ostaan aika kalliin käsinvärjätyn lankavyyhdin vain, koska se on nimetty Barbapapan mukaan. Kuten on käynyt ilmi, lasten uni/turvaleluina on ollut Barbapapoilla suuri rooli. Sävyä oli kaupassa vain yksi vyyhti jäljellä, joten paitaa siitä ei saanut, mutta myssy siitä tuli ja hyvä niin, sillä vanha oli jo tosi kulahtanut ja ikitahrainen. Ohje on se sama, mistä olen tehnyt varmaan kymmenen tällaista eli Novitan Vauvan kypärämyssy. Toki muokkasin ohjetta siten, että soveltuu tälle käyttämälleni langalle ja että siitä tulee riittävän suuri 2,5-vuotiaalle. Ja otsakolmion tein matalammaksi, ettei roiku koko ajan silmillä. Lanka meni aivan viimeistä senttiä myöden, toinen tupsukin jäi vähän toista pienemmäksi, mutta eipä tuo haittaa.






Langan tilasin Ilosta.

tiistai 27. maaliskuuta 2018

Palomuseo

Helsingissä, Erottajan paloasemalla on palomuseo. Kyllä, olen tiennyt siitä vuosikaudet ja on siellä pitänyt käydäkin, mutta rajalliset aukioloajat ovat tuntuneet hankalilta. Museo on tavallisille yksittäisille kävijöille auki vain keskiviikkoisin ja sunnuntaisin neljän tunnin ajan. Kävipä kuitenkin reipas viikko sitten lauantaina niin, että käveltiin lasten kanssa tuosta ohi ja poika muistutti, että tuossa tosiaan olisi palomuseo, koska käydään. Aloin sitten harmitteleen, että olisi tosiaan kiva, mutta se on vaan keskiviikkoisin ja sunnuntaisin auki, kunnes poika keskeytti lauseeni toteamalla, että huomennahan on äiti sunnuntai. Ja niinpä, niin olikin. Kun ei kerta muita suunnitelmia ollut, niin seuraavana päivänä oli sitten palomuseokeikka tiedossa.



Nyt ei kyllä yhtään mielikuvat vastanneet todellisuutta, kun museoon astuimme. Luulin kyseessä olevan jostain syystä tosi pieni ja kämäinen museo. En tiedä lainkaan, mihin tällainen harhainen mielikuvani perustui, sillä museo oli VALTAVA. Se oli iso ja siellä oli aivan älyttömästi kaikkea näytillä. Sisäänpääsymaksu oli kaksi euroa aikuiselta ja alle 15-kesäiset pääsivät ilmaiseksi. 


Nähtävää tosiaan riitti kolmessa eri kerroksessa. Lapsilla sattui oleen tosi villi päivä, joten ei saatu miehen kanssa kyllä lainkaan katsottua näyttelyä sillä tarkkuudella, mitä olisimme halunneet. 



Lapsia kiinnostivat eniten paloautot, erilaiset pienoismallit ja kartat. Mitään varsinaisesti lapsille suunnattua tai toiminnallisia juttuja ei ollut, ja pääasiassa esineisiin ei saanut koskea, mutta lopussa näkemämme vanha video palosotilaiden koulutuksesta nauratti kyllä koko perhettä. Ei taitaisi nykyisillä työturvallisuusmääräyksillä mennä läpi, että palomiehet treenaavat kiipeämistä ilman mitään turvavalvaita tikkaita pitkin korkeaan torniin niin nopeasti kuin mahdollista ja lisämotivaatiota nopeuteen tuodaan ruiskuttamalla paloletkusta vettä persauksiin.




Suosittelen kyllä käymään, jos aikatauluihin sopii. Varatkaa käteistä mukaan, kortilla ei muistaakseni olisi voinut maksaa.

maanantai 26. maaliskuuta 2018

Jämälankapaita

Villapesuohjelma -neule(video)podcastissa on meneillään yhteisneulonta Flax-paidan ohjeella, mikä on siis hyvin perus raglanhihainen saumattomasti ylhäältä alas neulottava paita. Olen neulonut Flaxin jo kahdesti aiemminkin (postaukset niistä täällä ja täällä), mutta lähdin mukaan, sillä minulla sattui sopivasti oleen toisiinsa mätsääviä jämälankoja ja sain siskolta vähän lisääkin, jotta oli riittävästi paitaa varten.




Molemmissa aiemmin neulomissani Flaxeissa on ollut liian suuri pääntie, mikä on sitten valahtanut olkapään yli. Tällä kertaa tein pienemmän pääntien ja korkeamman resorin. Lisäksi muokkasin ohjetta sen verran, että jätin hihojen koristepaneelit tekemättä, koska olisivat vain sekoittuneet raitoihin.


Ohje: Flax
Langat: Gründl Dream, Drops Big Merino ja Hjertegarn extrafine merino 70
Puikot: 6 mm (resorit 5 mm)



Koko on mitä on, sillä raglanlisäyksiä tehdessäni liian innoissani tein niitä liikaa, enkä sitten jaksanut purkaa. Ihan hyvä paita tuli näinkin. Ei mulla tiheys kuitenkaan mätsännyt ohjeen tiheyteen, joten sinänsä aivan sama.



Tosi kiva peruspaita tästä tuli, jonkin verran ehkä tylsähkön näköinen mun neulomaksi, mutta eiköhän tälle käyttöä löydy. Pääasia, että pääsi jämälangoista eroon ja sai viettää tosi kivaa kahdenkeskeistä aikaa pojan kanssa etsiessä sopivia taustoja valokuville. Kun poika sai valita mieleisensä graffitit, ei kuvien ottamiseen tarvinnut sen kummemmin lahjoa. Laatuaikaa parhaimmillaan.

---

Metrograffiti löytyy Myyrmäestä Myyrinpuhoksen parkkipaikan puoleisesta seinästä, M-junagraffitit Malminkartanon asemalta ja nuo vanhat pyöreät kuvat keltaisella taustalla Malminkartanon aseman pohjoispään alikulusta.

sunnuntai 25. maaliskuuta 2018

Pilven reunalla -villatakki

Taannoin ostamastani Muita Ihania -kässäkirjasta (postaus kirjasta täällä) ensimmäisenä puikoille pääsi Pilven reunalla -villatakki nuorimmaiselle. Paksusta langasta neulottu takki on omiaan Suomen kylmään kesään, mutta kyllä se päällä tarkeni jo virpomiskierroksellekin lähteä. Harmaasävyinen takki sopi oikein hyvin pikkunoidalle ja yhtä hyvin sopinee myöhemmin niin leikkipuistoon kuin kaupungillekin.




Lanka: Hjertegarn Extrafine Merino 70 (ja persikan värinen lanka Hjertegarn Extrafine Merino 120 kaksinkertaisena)
Puikot: 6 mm (resorit 5 mm)
Menekki: 445 g






Pitkään harkitsin tuon hupun tupsun kanssa, sillä onhan se tosi ikävä siinä vaiheessa, jos pitää istua autossa/rattaissa ja se painaa selkää, mutta se on kuitenkin niin söpö, että laitoin nyt ainakin toistaiseksi ja otetaan sitten pois, jos alkaa oleen häiritsevä.

lauantai 24. maaliskuuta 2018

Minipupuja virpomisvitsoihin

Palmusunnuntai kolkuttelee jo ovella ja ulkona on hanget korkeat nietokset. Niinpä ajauduin ostaan tän vuoden virpomisvitsoihin pastellisävyisiä höyheniä, vaikka kyllä rakastan niitä perinteisiä värikkäitäkin, nyt vaan lumimaisema veti pastellien puoleen. Virkkasin höyheniin mätsääviä pienen pieniä pupuja oksille kiinnitettäviksi. Pinterestin ja googlen avulla löytyi jos jonkinlaista ohjetta, mutta itse päädyin kaikista yksinkertaisempaan (ja nopeimpaan) malliin: "Cute Bunny Applique"


Kolmenkymmenen pupusen virkkaamiseen ei paljoa aikaa kulunut. Kauniimpia toki olisi tärkättyinä, mutta sitä en ehtinyt, enkä jaksanut tehdä.



Lanka: Suomen lanka Molla ja Liina kalalanka
Koukku: 3 mm




Ihanaa, että sain tehtyä nämä hyvissä ajoin, ehtii vähän itsekin katsella niitä ennen kuin lähtevät naapureille.


Kevät on kyllä ihan parasta. 

sunnuntai 18. maaliskuuta 2018

Pelle Peloton Päivälehden museossa

Päivälehden museossa, Helsingissä, on äskeittäin auennut uusi näyttely lapsille. Aiheena tällä kertaa Pelle Peloton. Vaikka lapsemme eivät edes tiedä, mikä on Pelle Peloton, ja näyttely on suunniteltu varmasti enemmänkin ala-asteikäisille, ei se haitannut menoa lainkaan. Tupa oli täynnä juurikin saman ikäistä väkeä, kuin meidänkin lapset ja leikit sujuivat hienosti.



Päivälehden museo on muuten siitä kiva (sen lisäksi, että on ilmainen), että se on auki myös maanantaisin, toisin kuin about kaikki muut museot. Silloin kun olin perhevapailla ja saatoin saada viikonloppuna hurjan inspiraation sen suhteen, mitä kaikkea seuraavalla viikolla tehtäisiinkään, niin hommahan latistuu heti maanantaina siihen kun tajuaa kaikkien museoiden olevan suljettuja. No, ihan kuin sitä ei Pääkaupunkiseudulta muuta tekemistä keksisi, kuin museot, mutta pakko silti mainita, että arvostin suuresti maanantaiaukioloa silloin, kun olin poissa töistä. 




Näyttelyssä tosiaan sai leikkiä ja kokeilla itse. Oli siellä jopa lasten kokoisia labratakkeja pikkututkijoille puettavaksi. Vaikka näyttelytila tuntui paljon pienemmältä tai siis harvempaan rakennetulta, kuin ennen, riitti siellä kuitenkin yhtälailla leikittävää ja ihmeteltävää. 





Olikohan Aku Ankan auto tullut tänne suoraan Ateneumin aulasta, missä sellainen oli Ankallisgallerian ajan? Lapset rakastaa tämmösiä!




Tajusin muuten käyneeni lasten kanssa Päivälehden museossa vaikka miten monta kertaa, mutta en ole kertaakaan kiertänyt koko museota, vaan hengannut vain siellä lasten puolella. Pitänee korjata asia jossain vaiheessa.

Postaukset aiemmista Päivälehden museon lapsille suunnatuista näyttelyistä: Viisi ihmeellistä aarretta ja Satumaan sankarit. Pelle Peloton - maailman pelottominen keksijä on museossa 16.9.2018 asti.

lauantai 17. maaliskuuta 2018

Jospa sittenkin -mekko

Minulla on tässä nyt jonkin aikaa ollut sellainen fiilis, ettei huvita enää ommella lastenvaatteita uusista kankaista. Kankaat on kuitenkin tosi kalliita, ompeluun ei meinaa löytyä aikaa ja lopputulos on yleensä vain keskinkertaisen siisti, koska resori on väärää väriä tai kaksoisneulan kanssa menee hermot ja mitä näitä nyt on. Niin että mieluummin sitten ostaa kaupasta. Kierrätysompelut on asia erikseen ja toki kaikki sellaiset, mitä kaupasta ei saa.

Noh, viikko sitten piipahdin Helsingissä Kuusessa (postaukseni Kuusesta muutaman kuukauden takaa täällä ja kyllä, kauppa on edelleen pystyssä) ostamassa itselleni mekkokangasta. Itselleni siis ompelen mielelläni, kaupasta kun ei aina sopivaa ja kivaa löydy. Sitten siinä kassalla oli edellisen asiakkaan jäljiltä pakka Paapiin harmaapinkkiä Hildaa ja ostin sitten pätkän sitäkin. Vaikka just olin miettinyt kymmenen minuuttia aiemmin taas sitä, että en kyllä ala perusvaatteita lapsille ompeleen, koska kaikki nuo edellä luettelemani syyt.


Frillamekon siitä ompelin, käyttäen paidan kaavaa perstuntumalla lyhennettynä ja silmämääräisesti leikkaamiani retaleita frilloiksi. Hieno siitä tuli. Vähän helmat rullaantuvat, kun en tarpeeksi leveitä käänteitä tehnyt, mutta ei haittaa. 


Heräteostoksesta hetkellinen inspiraatio siis. Onneksi ompeluitseluottamus vähän nousi onnistuneesta mekosta, tuntuihan se aika hurjalta, ettenkö muka enää ompelisi, huh huh.


Punatukka ja kaksi karhua -blogista löytyy muuten postaus, jossa on läjäpäin ideoita, miten muokata erilaisia mekkoja paitakaavasta