Sivut

maanantai 31. lokakuuta 2016

10 / 16

Ah, hoitovapaa. Niin paljon nimittäin taas ehti mahtua yhteen kuukauteen. Museokortti vinkui, käytiin Työväenasuntomuseossa, Merikeskus Vellamossa, Suomen rautatiemuseossa, Luonnontieteellisessä museossa ja kahdestaan tyttären kanssa HAMissa. Käytiin ihmettelemässä Mätäjoen vesiputousta ja viikonloppureissulla niin Kotkassa kuin mummulassakin. Niin ja höpötin radiossa neulomisesta.


Syyskuu ja lokakuu ovat tosiaan lemppareitani, marraskuu ei niinkään. Mutta kyllä minä nyt olen valmis, joten marraskuu, anna tulla vaan!




Ommeltua:

Neulottua:

sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Käyttäjänimi tälle vuosituhannelle sekä taaperon lahjaksi saama neuletakki

Mun sisko oli neulonut kuopukselle myöhästyneenä synttärilahjana aivan ihanan neuletakin, en kestä! Otin kuvat hänelle ja laitan tännekin, koska on niin söpö. Hiippahuppu, puukuvio, bambinapit ja kaikki! Malli on Alana Dakosen Baby Branches ja lankana on se Novitan merino, eli baby wool.




Oli mulla muutakin asiaa. Koska nettinickit on niin ysäriä ja mullakin tuo norsis-nimi niiiiiiin 2003 eikä viittaa tähän nimenomaiseen blogiin mitenkään, olen vaihtanut sekä blogissa että instagramissa käyttäjänimeä. Tämä ei vaikuta yhtään mihinkään muuhun mitään, kuin että jos olet seurannut instagramiani nettiselaimella, on nimi nyt ainakin toistaiseksi, kun en muutakaan keksinyt, hupsistarallaaterhi. Osoite on päivitetty blogin sivupalkkiin.

torstai 27. lokakuuta 2016

Luonnontieteellinen museo viimein museokortin piirissä, eli kaikki on ihanaa, paitsi myrkkyhämähäkit

Luomus, eli luonnontieteellinen museo, tuttavallisemmin eläinmuseo eli raatomuseo, kuuluu viimein museokortin piiriin! Tämä on muuten neljäs museokorttikohde lokakuulle, kannattava hankinta ollut kyllä. Luonnontieteellinen museo on aivan huikean mahtava paikka, mutta 13 euron lippu aikuiselta on vähän hillinnyt jatkuvaa ramppaamista, joten todellakin olen äärimmäisen onnellinen tästä, että sinne pääsee nyt museokortilla (ja alle kouluikäiset lapset ilmaiseksi).


Rakennus itsessään jo on nähtävyys, niin upea se on niin ulkoa kuin sisältä (ja se portaikko, täyttä rakkautta!!!) Lapsen kanssa museossa vieraillessa ei tietenkään pysty täysin kattavasti tutustuun kaikkeen tarjontaan kertavierailulla joten tämä kestää aikuisenkin näkökulmasta aika monta käyntiä. Kun itse vitriinit on tutkittu, löytyy paljon auki vedettäviä laatikoita täynnä tiukkaa tietoa. Erityisesti lapsillekin on jotain pientä suunnattu, ainakin tunneli josta voi ryömiä ja sen läheisyydessä olevat kakkapökälekokoelmatkin on todennäköisesti sijoitettu siihen juurikin siksi, että tietyssä vaiheessa kakkapökäleet nyt vaan on siisteintä ikinä. Alakerran näyttelyssä oli myös laatikollinen luita, joilla sai leikkiä.



Täällä on helppo näyttää lapselle eksoottisempiakin eläimiä niiden luonnollisessa koossaan. Meillä ainakin oli juuri hiljattain puhetta lepakoista ja strutseista. Hurjia eläimiä löytyy siinä missä suloisia pupujussejakin. Unohtamatta tietenkään dinosaurusosastoa.





(Ihan ohi aiheen sen verran varusteista, että tykkään käyttää taaperolla tuollaisissa sisätiloissa kerhotossuja. Kenkiä kun ei vielä tarvita mutta sukkasillaan voisi olla vähän ankeeta. Käteviä niin museoissa ja ruotsinlaivalla siinä missä avoimessa päiväkodissakin. Me käytettiin näitä kesällä myös ihan ulkona.)



Ja eläinmuseon klassikko: kaksipäinen vasikka.



Jotta kaikki ei taas olisi vain ihanaa ja parasta, sain nyt vasta tietää, että museossa elää vapaana joskus sinne päässeitä myrkkyhämähäkkejä. Kiva :D

keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Muita ihania syyssukat

Muita ihania -blogissa järkättiin nyt syksyllä jälleen mysteerisukka-KAL ja olin tietenkin heti mukana. Sukat oli määrä neuloa keskipaksusta langasta, mikä valitettavasti on se paksuus, jota varastoissani on vähiten. Positiivista tässä on se, että ei tarvitse lainkaan potea värikateutta katsoessa toisten sukkia, sillä tässä on kertakaikkiaan kaikki jämät mitä minulla oli. Ja yhden iskemättömän korkkasin, mutta mitään en ostanut.



En saanut neulottua sukkia oikeaan tahtiin sillä ison jalkani ja pirun tiukan käsialani ja rajallisen värimäärän vuoksi, piti aika paljon säätää ja pohtia. Varret menivät vielä about tahdissa mutta kantapäänkin aloitin tosiaan jo aiemmin, pitkän jalkani vuoksi. Sitten ne lojuivat pitkän aikaa, neuloin toisen loppuun ja toisessa oli vain kantapää.


Eilen muistin, että olen tänään menossa ystäväni kanssa Luonnontieteelliseen museoon ja siellä on se upea portaikko, että olisipa nastaa ottaa kuvat siellä! Neuloin koko illan jotta sain sukat valmiiksi, mutta tietenkin iski niin kauhea päänsärky, että päättelyt oli pakko jättää ja samoin kaikki muut viimeistelyt, esim kastelu.



Aamulla nappasin kuitenkin sukat mukaan ja tungin ne päättelylankoineen päivineen jalkaan. No tietenkin kävi niin että taapero häiritsi kuvaamista minkä pystyi ja henkilökunta tuli huolehtiin että onhan ne reput ja kassit, jotka lojuvat metrin päässä meistä, meidän, ja että pidetäänhän taaperosta huolta. No juu juu! Sitten muuten niin tyhjässä portaikossa alkoi myös tietenkin ravata koko ajan ihmisiä ja joo, päätin että tälläkin kertaa saa toteutus jäädä jonnekin hyvin kauas itse visiosta.


Puikot: 3 mm 
Langat: enimmäkseen Novita Nalle, Gjestal Maija ja Vuorelman Veto


Pääasia että on aivan ihanat sukat ja hmm, kymmeniä päättelemättömiä langanpäitä vielä urakoitavaksi.

maanantai 24. lokakuuta 2016

Podcasteja

Eilen instagramiin laittamani kuva, jossa katson neule(video)podcastia, herätti mielenkiintoa ja koska en ole aiheesta kirjoittanut aikoihin, ja sen jälkeen on tullut kasapäin uusia ihania seurattavia, ajattelin listata ihan nopeasti omat suosikkini (eivät järjestyksessä) suomenkielisistä neulepodcasteista (eikä nyt saivarrella termeistä, minä ja moni muu kutsuu näitä podcasteiksi, vaikka ovatkin video- eikä pelkästään audiomuodossa julkaistuja).

Kuva, jonka Terhi (@norsis) julkaisi

Tuin Kutomo.
Tästä oma hurhadukseni lähti ja varmaan aika monen muunkin! Podcastissa yleensä äänessä sekä Tui että Laika. Tämä on ihana, mielenkiintoinen, herskyvä, hervoton, hauska! En suosittele kuunteleen kuulokkeilla äkillisten äänivaihtelujen vuoksi ;D Täällä neulotaan paljon Stephen Westin huiveja ja vaikka ja mitä muuta. Jaksoja on jo yli 30.

Elinan villapaitapeli
Visuaalinen, nuorekas, iloinen, aivan ihania lankoja ja neuleita ja kasvivärjäyksiä. Rauhalliset taustamaisemat, osa kuvattu ulkona järven rannalla. Muutamissa jaksoissa on mukana myös Elinan äiti, todella viihdyttäviä! :)

Memman puikkoilut
Siinä mielessä poikkeuksellinen seurantalistallani, että olen hänen blogiaan seurannut jo iät ja ajat joten entuudestaan tutut kasvot. Rauhallinen ja nuorekas podcast, tosi kivoja neuleita!

Joku roti sentäs
Rokkimimmi jolla pieniä lapsia ja tykkää Harry Potterista. Se varmasti riittää jo samaistumiseen, tykkään kyllä muutenkin :)

Langanlumous
Suloinen, rehellinen, aito! On ollut ihana seurata miten näiden 20 jakson aikana hänen neulemaailmansa on muokkaantunut ja nyt alkoi opiskella käsityöalaa! Siellä myös kehrätään, ja olen superonnellinen kun voitin arvonnasta hänen kehräämänsä vyyhdin!

Koukuttajan Kootut
Tämä nainen osaa editoida! On varmaa että tässä podcastissa ei tapahdu lipsahdusta jossa noustaisiin hakemaan jotain ja paljastuisikin että ei ollutkaan housuja jalassa. Ei! Hän varmasti kyllä pitää housuja muutenkin, mutta ainakin hän osaisi editoida vastaavantapaiset lipsahdukset pois. Tämä podcast on pitkien jaksojen ystäville, jaksot yleensä puoltatoistatuntia näin asiaa tarkistamatta arvioiden. Neuloo ilman ohjeita, ihania lankoja ja siellä on hauskat törttöilevät kissat :D

Rva Silmusolmu
Sastamalaisen Silmu&Solmu-lankakaupan tädin podcast. Täällä puhutaan paljon siis lankakauppaan liittyviä asioita, esimerkiksi esitellään uutuuslankoja. Videot ovat niin hyvällä kameralla kuvattuja että tarkennus on jopa hämmästyttävän tarkka. Varttuneempi podcastaaja ei myöskään lässytä langoille eikä hiero niitä naamaan (ainakaan muistaakseni). Tykkään tosi paljon!

Pirteät puikot ja ketterät koukut
Tämä on myös lankakaupan (Pitsi ja Palmikko) podcast. Lahtelaisen lankakaupan pitäjien lisäksi podcastissa vierailee lahtelaisia neulojia. Yleensä siis noin kolme ihmistä äänessä, mukavaa vuoropuhelua ja täälläkin esitellään paljon uutuuksia.

Tykkään myös: Kiukkulintu, Let's make this a good day, Nasukatin neulenurkka ja Luomalla ja tällä hetkellä seuraan vain yhtä ei-suomenkielistä/ei-suomalaista: Hey sister. Katson satunnaisesti muitakin mutta tämä on se määrä, mitä kykenen seuraan ilman ruuhkautumista tässä mun "no life" -elämäntilanteessani jossa Netflix on toistaiseksi jäähyllä säästösyistä :D

Suomalaisia (yleensä joko suomeksi tai englanniksi puhuttuja) podcasteja voi etsiä esimerkiksi Facebookin Suomalaiset neulepodcastit -ryhmästä tai Ravelryn Suomalaiset podcastit -ryhmästä.

sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Entä jos ei haluakaan olla enää Hupsistarallaa?

En ole missään nimessä vaihtamassa blogin nimeä tai lopettamassa tai muutakaan, älkää pelätkö. MUTTA! Nimesin blogin kahdeksan ja puoli vuotta sitten Hupsistarallaaksi, koska käsityöni oli totisesti vähän sinnepäin tehtyjä. Totuus on kuitenkin se, että kehitystä on tapahtunut. Omasta mielestäni olen jo taitava neuloja, vaikka virheitä joskus tuleekin, on jälki kuitenkin tasaista ja hätäkorjauksia joutuu tekeen yhä harvemmin. Mutta ompelu sitten, voi himskatti, että se onkin hankalaa! Vielä kymmenen vuotta sitten oli todellakin aivan ok ommella trikoopaitaan resori semmoisena leveänä asiana mikä onnistuu vähintään parilla yrityksellä aivan varmasti. Ei hifistelty, ei käytetty kaksoisneulaa, ei kantinkääntäjää. Ainakaan niissä piireissä missä minä pyörein. Olen jäänyt ja jämähtänyt jonnekin sinne, todella amatöörimäisen räpeltämiseen. Ja vaikka minullakin on nyt ompelukone joka tekee itsestään napinlävet ja ompelee napit, ei se auta siihen, että olen tuskaisen huono kanttaamaan resorilla ja ylipäätään tekeen suoraa ja siistiä ommelta. Ennen en antanut sen häiritä, mutta nyt on jotain napsahtanut päässä ja haluaisin oikeasti tehdä sen siististi! En vieläkään jaksa opetella kaikkia hienoja yksityiskohtia enkä laittaa neppareita. Kaksoisneulankin kaivan esille vain todella harvoin ja saumurissa käytän vain joko mustia tai valkoisia lankoja. Mutta jos nyt edes saisi sen tikkauksen suoraan ja siten että se osuisi siihen resoriretaleeseen myös nurjalla puolen koko matkalla, olisin tyytyväinen.

(Ja en muuten osaa edelleenkään valokuvata saatika käsitellä kuvia. Kankaassahan (joka on Metsolan joustofroteeta) on oikeasti pinkkejä sydämiä, ei tummanpunaisia kuten ainakin minun ruudultani voisi luulla.)


Aloin ommella tyttärelle mekkoa. Ihan oli valmis kaava ja ohjeen mukaan leikkasin. Olisi pitänyt framilonilla rypyttää, mutta ei minulla ole framilonia ja rypytys on muutenkin hankalaa, joten menin siitä mistä aita on matalin ja tein tuollaisen laskoksen, jonka nimeä en edes tiedä. Ja en ole enää yrittänytkään mihinkään ompelujengeihin ja piiri pieni pyörii-FB-ompeluryhmiin jossa tuollaiset asiat tiedetään, koska en minä vain yksinkertaisesti ole ihminen, joka vaihtaa eripaksuisia neuloja koneisiin ja äääh. Ja semmonen joka rypyttäisi framilonilla. Laskoksesta tuli kuitenkin hyvä, joten olen tyytyäinen.

Sitten aloin kanttaan reunoja ja kun sain ne monen purkamiskerran about siististi, huomasin että pääntie on niin pieni ettei se menisi kuin ehkä vastasyntyneelle. Ei auttanut kuin leikata isommaksi ja aloittaa koko rumba alusta. Resori loppui ja kävin ostamassa lisää. Toinen kädentie on siis erisävyistä keltaista, mutta se on harkittu yksityiskohta koska tuotti vähemmän ongelmia siistinä erisävynä kuin riskeeraaminen uudelleenompelun kanssa.

Ja taas ompelin ja purin, ompelin ja purin. Tuhottoman monta kertaa. Normaalisti en olisi jaksanut, mutta iski tosiaan jostain se kiukku. Ei se vieläkään täydellinen ole. Kuvaa varten en silittänyt, joten parempi siitä vielä tulisi kun olisi sen tehnyt. Kuvissahan se näyttää nyt siltä, että haluaisin vielä repiä ratkojalla koko hoidon tai heittää ikkunasta ulos. Mutta kehtaa tämän nyt kuitenkin lapselle pukea.


Äh, neulominen on kyllä paljon kivempaa.

Retket eriteltyinä

Siinä vaiheessa kun tunnisteella "retkellä lapsen kanssa" on blogissa 138 merkintää, lienee kaikkien kannalta hyvä vaihtoehto pilkkoa tunnisteita vähän tarkentaviksi. Ihan vain koska monesti itsekin etsin blogistani jotain ja on ollut vähän hankala löytää! Koska tuo tunnistepilvi on sekin vähän sekava, siellä kun on retket ja käsityöt sekaisin, tein nyt ainakin hätäratkaisuna sivupalkkiin tuollaisen erillisen retkipostauslistan.


Tietenkin siis kuvittelin, että se on nopea homma, mutta puoli yötä siihen sai kulumaan ja silti tunnisteet jäivät huonoiksi. Tässä listassa on siis vähän eri termit kuin itse tageissa, mutta eiköhän se asiansa aja nyt ainakin ensihätään. Lisäsin samoille tageille myös muutamat reissut, joissa lapset eivät ole olleet mukana.

Koska asun Pääkaupunkiseudulla, tuntui loogiselta eritellä Pääkaupunkiseudun kohteet muusta Suomesta.


En siis todellakaan ajattele karttaa siten, että kehäkolmonen ja pönde. Olenhan itse Länsi-Suomesta kotoisin ja asunut myös jonkin aikaa Pohjois-Pohjanmaalla. Jaottelu nyt vaan oli helpompi tehdä näin, koska asun täällä.


Listalla on erikseen myös ulkomaat, joka viime vuosien aikana on pitänyt sisällään lähinnä Ruotsin. Matkustin ennen lapsia paljonkin, mutta pidin blogia hyvin rajatusti vain käsityöblogina. Lisäsin siihen kuitenkin kaikki mihin täältä viitteitä löytyi, lasten kanssa tai ilman.

"Terhin elämysmatkat" sisältää muutaman reissun, jotka ovat noh, mun suunnittelemia matkoja, joihin olen saanut houkuteltua jengiä mukaan. Näitä tarvittaisiin kyllä ehdottomasti lisää!!! Kaikkia hassuja reissuja ja ei-tyypillisiä teemoja!

"Junat" sisältää loogisesti juniin liittyvien reissujen lisäksi myös muita juna-aiheisia postauksia. En jaksanut lähteä eritteleen sen kummemmin, koska oletan että aihe ei kiinnosta ihan hirveää montaa muuta, kuin ehkä minua itseäni.

Tapahtumat ovat tapahtumia, joissa olen käynyt lasten kanssa. Kaikenlaiset kässätapahtumat ym on jätetty pois tältä tunnisteelta.


Sitten on vielä eritelty luontokohteet, museot, ja teemapuistot. Teemapuisto on siinä mielessä laaja käsite, että siinä on tyypillisten Muumimaailmamestojen lisäksi leikkipuistoja ja Sea Life-tyyppisiä paikkoja, jotka varsinaisesti eivät ole museoitakaan.


Museoihin tungin ne muutaman sellaisenkin joissa olen käynyt ilman lapsia ja blogiin kuitenkin raportoinut.


Luontokohteet, oi, näihin raportointeihin on kiva palata jälkikäteen!


Ja sitten on vielä muutama postaus, joihin liittyy varusteet (joihinkin aika löyhästi).

Toivon mukaan tästä on jollekin hyötyä, minulle itselleni ainakin. On ollut tosi kiva saada kommentteja, että on mun reissupostauksien ansiosta innostuttu lähteen itsekin! Itse olen tosiaan ihan hurahtanut näihin pieniin ja isoihinkin retkiin. Itse olen, ja esikoinen myös, paremmalla tuulella tuolla tien päällä, kuin kotipihassa. Varsinkin siis kun poika käy vain kahdesti viikossa muutaman tunnin varhaiskasvatuksen kerhossa ja muuten ollaan sitten omillamme. Onneksi asutaan hyvien julkisten kulkuyhteyksien varrella ja täällä riittää nähtävää ja koettavaa ihan joka lähtöön, varsinkin jos tekee seikkailun tai eväsretken melkeinpä mistä vain.

torstai 20. lokakuuta 2016

Parempi kuin huvipuistolaite. Ainakin äidin mielestä.

Lähdin tiistaina lasten kanssa junalla Hyvinkäälle, tarkoituksena käydä pitkästä aikaa Suomen Rautatiemuseossa. Siellä oli syysloman kunniaksi kauden viimeinen ajelutus Leena-höyryveturilla. Vaikka ollaan käyty museossa varmaan jo lähemmäs kymmenen kertaa, ei olla koskaan osuttu silloin, kun höyryjuna-ajelua on museoalueella. Sitähän on siis lähinnä kesäviikonloppuisin ja me ollaan käyty museolla yleensä keväisin tai syksyisin, kesäisin on niin paljon muutakin.


Ajelu oli tosiaan verrattavisa huvipuistolaitteeseen, noin viiden minuutin pituinen ratapihakierros maksoi aikuisilta 2 euroa, alle 7-vuotiailta ei mitään. Taaperoa alkoi pelottaan kovat äänet, enkä ihmettele. On se aika voimakas ääni, kun höyryveturi viheltää. Esikoisella taas oli valmiit suunnitelmat mitä aikoo museossa tehdä, ja missä järjestyksessä. Kun höyryjuna-ajelu ei ole ennenkään kuulunut ohjelmistoon, känkkäränkkähän siitä meinasi tulla. Olin etukäteen täysin vakuuttunut että ajelu on jäbän mielestä enemmän kuin jees, mutta nyt kävi niin että minä olin asiasta eniten innoissani. Olin valmis meneen vielä toisellekin kierrokselle, mutta lasten ehdoilla kun matkassa oltiin, niin ei sitten menty.






Museoreissu oli kyllä muilta osin todella onnistunut (mitä nyt vaan en meinannut tietenkään saada poikaa lähten sieltä kotiin). Tehtiin samat jutut kuin aina ennenkin jne. Olen blogannut Rautatiemuseosta monen monta kertaa, mutta sanon nyt vielä kerran että jos yhtään junat kiinnostaa, tai vaikka ei kiinnostaisikaan, kannattaa joskus poiketa! Alue on valtavan iso, siellä on todella paljon vetureita ja vaunuja ja ulkorakennuksia näyttelyineen. Ja kaiken lisäksi vielä museokorttikohde.

Me suunnitellaan jo seuraavaa reissua sinne, sillä loppiaisena siellä on kuulemma Lättähattu-tapahtuma ja mehän rakastetaan Lättähattuja (siis niitä kiskobusseja)!

perjantai 14. lokakuuta 2016

Merikeskus Vellamo

En ymmärrä mihin sitä taas viikko hurahti mutta jos nyt palaisi siihen viime sunnuntaihin ja Kotkaan.  Käytiin tosiaan Merikeskus Vellamossa, jonne pääsee museokortilla (jee!) ja lapset ilmaiseksi (toinen jee!). Vellamo sijaitsee Kotkan Kantasatamassa joka on ainakin mun mielestä todellakin Suomen Oslo. Kukaan muu tuskin on samaa mieltä, mutta ei se mitään. Perustelen oslouden sillä, että Meriksekuksen katolle pääsee kiipeään ramppia pitkin, kuten myös Oslon oopperatalon katolle. Ja Oslon reissulla (ööö, kuusi vuotta sitten) käytiin useissa meriaiheisissa museoissa joista osa rakennuksina oli hyvin saman näköisiä kuin tuolla Kotkan Kantasataman huudeilla. Niin ja nostokurkia. Paljon.



Nythän on uutisoitu että tyypit ovat alkaneet kiipeään tuolla seiniä pitkin ottaan selfietä. Kauan kesti sillä onhan tuo pytinki ollut tuossa jo 9 vuotta. Kun ei nyt vaan sattuisi kellekään mitään vakavaa.


Jostain syystä en ollut tällä kertaa ottanut juurikaan etukäteen selvää about mistään ja tulikin yllätyksenä että keskus tosiaan on nimensä mukaan keskus eli siellä oli useita museoita! Tai siis, Suomen merimuseo sekä Kymenlaakson museo ja lisäksi yksittäisiä näyttelyitä (nyt oli esim merimiesten tatuoinneista). Rattaat sai ottaa kierrokselle mukaan ja sieltä olisi voinut jopa sellaisia lainata.


Kun itse olin lapsi, oli ruotsinristeilyt tosi kova juttu ja Sally Albatrossin onnettomuudet olivat silloin tosi jänniä. Museossa oli yllättävän paljon risteilyaiheista juttua, hyttejä ja muuta. Sitä kun äkkiseltään kuvittelisi että merimuseossa pyörittäisiin jossain purje- ja höyrylaivojen maailmassa pelkästään. Onneksi sentään ei.


Lapsille oli hurjan paljon kaikkea! Suora lainaus Vellamon kotisivuilta:

"Nosta ankkuria ja purjetta, haistele tervantuoksua, sovittele hattua ja leninkiä, upota laiva ja pelasta mies. Meillä saat koskea, tehdä itse, haistella ja tunnustella. Aina."




Kymenlaakson museo (jonka olemassaolosta en siis etukäteen tiennyt) oli myös aivan hurjan kiva ja lapsiystävällinen. Aika ympäripyöreästi sanottu mutta eihän siinä itse ehdi mihinkään oikein perehtyä kun lasten kanssa on liikenteessä mutta niin kivaa oli että jälkikasvu piti väkisin raahata ulos.





Tämä museo kestää kyllä useammankin vierailukerran ja voisin kuvitella että tänne tosiaan vielä palataan. Viikonloppuna oli museon ravintolassa myös brunssi, joka maksoi lapsilta euron per ikävuosi joten syötiin vatsat täyteen siellä. Olisin muuten ottanut kuvankin, mutta en jaksa asetella niitä ruokia lautaselle tarpeeksi visuaalisesti, kunhan mättään menemään. Hyvää oli!