Sivut

keskiviikko 30. marraskuuta 2016

11 / 16

Marraskuu hujahti ohitse vähän huomaamatta. Oli melkein kuin joulukuu, sillä laskettiin niin paljon mäkeä, oli tosi paljon lunta, tuli riitaa naapurustossa siitä, että saadaanko mennä pulkalla taloyhtiön nurmikolta, leivottiin tosi monta kertaa pipareita ja olen tehnyt jouluhommeleita blogijoulukalenteria varten. Oli myös isänpäivä, enkä ollut jaksanut paskarrella lasten kanssa mitään sitä varten. Vieläkin nolottaa. Marraskuun kohokohtana tietenkin Suomen kädentaitomessut Tampereella! Ja sitten oli yhdet häätkin. Erityisemmin ei ehditty ns retkeileen, Keravalla käytiin katsomassa virkattua taloa ja Lahden sukulointireissun yhteydessä käytiin Apulandiassa.


ommeltua:

neulottua:

tiistai 29. marraskuuta 2016

Uusi Pikku Kakkosen sovellus

Lapset ovat olleet viime viikkoina tärkeän tehtävän äärellä, ovat saaneet testata ennakkoon uutta Pikku Kakkosen sovellusta. Vanha sovellus on ollut tosi paljon käytössä esikoisella, ja valitettavasti itse olin jo lopen kyllästynyt kuunteleen niitä samoja vanhoja Hertan maailman riimittelyjä, jotka puskevat läpi suunnilleen unissaankin. Toivottu uudistus siis ainakin tälle sivustaseuraajalle!


Uudessa sovelluksessa on paljon myös taaperolle sopivia renkutuspelejä joita vaihtaakseen ei tarvi osata valita mitään, sen kun vaan sivusuunnassa liikuttaa sormella. Vanhaa Pikku Kakkosen sovellusta ei meidän 1-vuotias ole käyttänytkään, mutta uutta testaili innokkaasti. Hauskat hahmot, värit ja äänet valloittavat. Tällä pelastetaan vielä niiiiiiin monta kiukkuhetkeä paikoissa, joissa olisi hyvä saada taapero pidettyä tyytyväisenä kanssaihmisten huomioimisen vuoksi. (Mitään peliaikaa ei meidän 1-vuotiaalla tietenkään siis vielä ole, eikä semmosta osaa vaatiakaan.)


Sovelluksessa on animoitu uudelleen tutut Heikki ja Nalle -hahmot (Heikki? En tiennyt että se on poika) ja he ovat todella suloiset! Jopa tämä 80-luvulla valtavasti traumoja "varokaa heikkoja jäitä" -pätkästä saanut hyväksyy!

Ja mitä tulee Hertan maailmaan, kyllä, se löytyy uudestakin, mutta pelit ovat uudet. Sattui ainakin meille todella ajankohtainen kirjainpeli, sillä esikoinen on juuri nyt todella kiinnostunut kirjaimista.


Itsekin kokeilin joitain pelejä, ja haastetta riitti ainakin yhdessä sokkelopelissä aivan hermojen menetykseen saakka. Mutta enimmäkseen ovat mukavia hengailupeliä, joissa ei hermoja tarvitse turhaan kiristellä ja esikoinen on itse tajunnut about kaikesta, mitä niissä on tarkoitus tehdä. Ja samoin toki taapero niistä pikkuisten "peleistä".


Testitiimimme 1 v, 4,5 v ja 33 v antavat vahvan peukun uudistuneelle sovellukselle! Erityiskiitos tosiaan siitä, että on erikseen isompien ja pienempien lasten juttuja ja vielä siten, että pienten puolelta ei helposti eksy isompien peleihin, joista pitää osata erikseen avata ja sulkea ne.


Uuden sovelluksen saa päivittämällä vanhansa tai lataamalla sovelluksen sovelluskaupasta. Uusi versio korvaa vanhan kokonaan, eli varaudu tähän mikäli vanha sovellus oli erityisen rakas. Mutta uskon, että tämä uusi on kenen tahansa mielestä aivan tosi kiva!

maanantai 28. marraskuuta 2016

Blogijoulukalenteri tulossa, sen kunniaksi arvonta

Yhteistyössä Kaupunkilanka / langat saatu arvottavaksi

Se on kohta joulukuu, ja viimein täällä blogissakin alkaa tapahtua, kun tuuttaan tänne 24 päivässä kaikki käsityöt, mitä olen koko syksyn tehnyt. Heh. Eli joulukalenteri on tulossa. Samaan tapaan kuin viime vuonnakin, eli aika tavanomaisia blogipostauksia, mutta joka päivä, ja jouluun liittyen.

Kun esittelin tässä kuussa tekemiäni projektipusseja ja kyljessä oli kangasarvonta, kysyttiin, että voisinko arpoa projektipussinkin. En tunnetusti ole mikään blogimaailman innokkain lottotyttö, mutta joulun vuoksi kuitenkin sen verran höövelillä tuulella, että ompelin pussukan ja pyysin vielä kylkiäiseksi Kaupunkilangalta kaksi kerää Keskustori-lankaa.



Keskustori on ohutta, moniväristä sukkalankaa. 100 gramman kerässä on 400 m lankaa. 75 % villaa, 25 % polyamidia. Puikkosuositus 2-3 mm.



Pussukka on ommeltu kirpparilta ostetuista kankaista, jotka on toki pesty heti kotiin tuotua 60 asteessa (ja sitten marinoitu kangaskaapissa vuosikausia). Jos tämä on ongelma, älä sitten osallistu arvontaan. Päällikangas on oletettavasti alunperin Ikeasta, vuorikangas on Tampellaa. Sisään mahtuu molemmat lankakerät ja jää vielä tilaakin. Pussukassa on siis myös ns pohja, eli pysyy pystyssä.

Laitan lähtevään pakettiin sitten toki vielä suklaata, en vain voinut ostaa sitä etukäteen mielen heikkouden vuoksi, tiedättehän.


Osallistua voi kommentoimalla tähän postaukseen, mikä jouluinen käsityöni tai juttuni on jäänyt erityisesti mieleen, joko viime vuodelta tai aiemmin. Muistinvirkitystä löytyy avainsanoilla joulukalenteri tai joulu. Sähköpostiosoite kommentissa helpottaa voittajan huutelua arvonnan jälkeen. Muistutan, että blogissani on kommenttien valvonta päällä, eli kommentti tulee näkyviin vasta, kun olen ehtinyt käydä hyväksymässä sen. Aikaa on itsenäisyyspäivän (6.12.) myöhäisiltaan saakka, onnea matkaan!

-----

ARVONTA ON PÄÄTTYNYT!!!

perjantai 25. marraskuuta 2016

Mätsäävillä kotimaisilla vaatteilla joulua kohti

Yhteistyössä Melli Ecodesign / kuvissa näkyvät vaatteet saatu näkyvyyttä vastaan


Olen vähän huomaamattani hurahtanut pukeen lapset mätsääviin vaatteisiin. Joten kun sain valita Melli Ecodesignilta vaatteet lapsilleni, mätsäämiseksihän se meni! Viime keväältä tuttu sulkakuosi on saanut syksyisemmät värit, ja nämä miellyttävät omaa silmääni paljon enemmän kuin pastellit. Vähän jouluhenkeäkin näissä sulissa on tämän värin myötä. Tai ainakin ikivihreätä marraskuista metsää. Sitähän se Suomen joulukin yleensä on, mustaa ja havunvihreää.

Pojalla on musta trikoohuppari ja sulkalegginssit, tyttärellä sulkamekko ja mustat legginssit.


Mellin vaatteet tosiaan ommellan Suomessa. Eikä pelkästään ommella, vaan kangaskin on kudottu Suomessa. Puuvilla täällä ei sentään kasva, se on Kreikasta. Luomua. Joten ei näistä vaatteista mitään pahaa sanottavaa äkkiseltään keksi.


Kangas on uskomatton pehmeää ja mekko hyvin laskeutuva. Vaaleanpunaisessa lyhythihaisessa versiossa neiti juhli kaikki kevään ja kesän juhlat, niin hieno se oli. Ihanimman tuntuinen trikoovaate, mitä lapsella on koskaan ollut. Tämä vihreä mekko menee kokonsa puolesta varmasti pitkään, ja housuissakin kasvunvaraa.

Pojan musta huppari on juuri sellainen perusvaate, mitä tarvitaan aina ja sopii ihan kaikkien housujen kanssa. Mellillä on kivasti muistettu myös heitä, jotka ei niin kuoseista välitä, sillä vauvoille ja lapsille löytyy paljon yksiväristä mustaa. Samaa ihanaa materiaalia.


Tyttö sai myös pipon ja bodyn Mellin toista tyyliä edustavaa, Leena Rengon suunnittelemaa kuosia. Tästä pikkulinnut-kuosista on kyllä nettikaupassa tosi huonosti kuvia, pienestä kuvasta on hankala hahmottaa. Munhan oli tarkoitus sitten ottaa kuva, jossa näkyy kuvio paremmin, mutta marraskuun valomäärä ja heiluva lapsi, juu ei onnistunut. Mutta kuosi on IHANA! Bodyssa on käännettävät resorit hihoissa ja tuplanepparit haarassa, ja tämä (86/92) on näin pienemmilleenkin aseteltuna vielä suuri, joten tästä nautitaan pitkään. 



Olettehan muuten huomanneet, että tänään on black friday ja vaikka ja missä hyvät alennusprosentit? Niin on myös Mellillä. Diiliin ei kuulunut vinkata tästä, mutta tuskin pahastuvat, jos silti vinkkaan että Mellin instagramtililtä ja Facebooksivulta löytyy koodi, jolla saa koko valikoimasta 25 % alennusta VAIN TÄNÄÄN. Tosi hyvä alennus! On siis naistenkin vaatteita. Ei tarvi kahta kertaa kysyä, mihin mun koko aika meni tänään sillä välin, kun esikoinen oli kerhossa. No, black friday -shoppailuun tietenkin. Ja vielä on monta tuntia aikaa.

torstai 24. marraskuuta 2016

Tuoksuu joululle

Syksyn ensimmäinen satsuma, piparkakkumausteet, sammutettu kynttilä, lämpiävä leivinuuni ja Lush. Parhaat joulutuoksut. Viimeksi mainittu on ajan myötä alkanut assosioituun jouluun, vaikka samalle se kauppa toki haisee vuoden ympäri. Ollaan vaan aina perinteisesti jollekin ostettu kuusen alle sieltä lahjapaketti ja viime vuosina on itsellekin tullut jouluvalikoimasta kestosuosikki. Ja nyt myös jäbälle. Joten ei kai siinä, tällaisellä ei-niin-kovin-kosmetiikasta-innostuneellakin on siis oma vakio joulusaippua suihkuun.



Viime vuonna tosiaan sain houkuteltua kylpyjä (ja suihkujakin, mutta joskus pikkupojat on hyvä liottaa myös kylvyssä) inhoavan lapsen vaaleanpunaiseen, mansikantuoksuiseen vaahtokylpyyn jonka vaahto muodostui joulupukin muotoisesta kiinteässä muodossa olevasta kylpyvaahdosta (Peeping santa). Vauvakokoiseen ammeeseen siitä samasta riitti todella moneksi kerraksi, kun mursi vain palasen kerrallaan.



Tänä vuonna hankittiin samainen pukki. Ja se mun oma vakiojoulusaippuani, on tietenkin Baked Alaska. Ostin ne jo viikkoja sitten, mutta en vielä ottanut käyttöön, sillä halusin nauttia ensin siitä, että vain ovat kylppärissä ja levittävät tuoksuaan. Mutta tänään taidan ottaan saippuan viimein käyttöön, aaaaah!


Tänään meillä oli pienen hetken jopa ihan valoisaa, sain kuvattua taas neljän postauksen kuvat lisää joulukuulle, mahtavaa!

keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Jämälankapipo

Ei varmaan tarvitse erikseen mainita, että aurinkoa ei ole näkynyt kolmeen päivään, joten blogikuvien  ottaminen on lähes mahdotonta edes ihmiseltä joka on päivät kotona. Mainitsin nyt silti.


Sitä sitten keksii lähijunaa odottaessa, että nyt on kuitenkin edes pienesti valoisaa niin otanpa kuvat piposta puhelimella. Etukamera ei pärjää näillä keleillä, jos oikeastaan koskaan, ja takakamera on toki siitä haastava, että ei näe yhtään minne kamera osoittaa. Oikeaa kameraa ei sattumoisin ollut mukana.


Pipo on neulottu helmineuleena, kahta eriväristä lankaa yhtä aikaa neuloen. Oli 5 mm puikot ja langat fingering-paksuisia merinovillajämiä.

Reikänappi on aikoinaan ostettu Eurokankaasta, tein siihen ristipistoilla sydämen. Ihan pannumyssyltä tämä kyllä näyttää, joten voi olla että ratkon napin irti ja laitan ison tupsun päälaelle sen sijaan. Pelastaa varmasti paljon! Tai sitten tupsu ihan vain napin lisäksi. More is more. Tupsun tämä kyllä vaatii, en edes tarkemmin ajatellen osaa pitää tupsuttomia päähineitä, joten mitä lie kuvittelin taas tämän kanssa.


On nämä kyllä tuhnut kuvat, ai kamala sentään. Mutta ei saisi valittaa, kun voisi kuitenkin ottaa paremmatkin. Mutta tähän miljoona tekosyytä lähtien siitä, että ei ole ketään ottamassa kuvia valoisaan aikaan.

Menenpä tästä tekeen listaa, mitä kaikkea pitää muistaa kuvata blogiin heti, kun aurinko vähän pilkahtaa!

maanantai 21. marraskuuta 2016

Apulandia

Kyllä on vanhaa Apulantafania nyt hemmoteltu kun tuli leffakin ja Apulandia! Viimein tuli muutakin asiaa Lahteen viikonloppuaikaan, niin sai kätevästi yhdistettyä Apulantakahvilan ja -museon samaan reissuun. Toki, jos omaa aikaa olisi enemmän, ehdottomasti pelkkä tänne kohdistuva pyhiinvaellusmatkakin olisi kelvannut. Olen siis tyypillinen vanha Apulantafani. Nykyään en oikein seuraa mitään  musiikkia (jos joka syksyistä Vain elämäätä ei lasketa, kröhöm) enkä kuuntele radiota ja plaah. Mutta kyllä vanhan mieltä lämmittää silti, kun teini-iän ja nuoruuden ykkössuosikki jaksaa olla aktiivinen.


Ja kyllähän minä Apulantaa kuuntelin paljon raskausaikoina, sopii erinomaisesti myös niihin angsteihin.

Mutta tosiaan, käytiin kahvittelemassa ja kiertämässä museo siinä määrin, mitä lasten kanssa nyt pystyy mitään heitä kiinnostamatonta katseleen (eli aika huonosti). Kyllä täytyy vielä uudelleenkin päästä. Ilahduttavan paljon siellä oli väkeä. Pöytiin kyllä mahtui tosi hyvin jne, mutta tasainen jatkuva trafiikki kävi ovesta.



Puitteet olivat todellakin kohdillaan. Vähän huono on vaan tämä mun kuvareportaasi, mutta se paikka oli tosi hieno!!!






Voi Apulanta, niin rakas.

sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Suomen kädentaidot -messut 2016

Alan nyt yötä myöten kirjoittaan raporttia ennen kuin "kaikki oli upeeta ja ihanaa" -hehkutusfiilis ehtii tasaantua! Eli joo, tänään kävin Tampereella kässämessuilla (blogistipassilla pääsymaksu postausta vastaan) ja voi että, voi sentään.

Heti ovista sisään päästyäni ryntäsin etukäteen värittämäni kartan kanssa Kaupunkilangan osastolle, sillä olin instagramista kytännyt, että heidän beige+harmaa+musta Rautatielankakerät yhteishintaan 5 euroa, on mennyt pelottavan hyvin kaupaksi. Etten siis vain jää ilman! Beige ei siis todellakaan ole mun väri, mutta tuohon hintaan kyllä se siinä mukana menee ja voihan sen värjätä! Rautatie kiinnostaa toki jo nimensä puolesta ja sen takia, että sitä ei tunnu olevan oikein kellään jälleenmyyjällä, eikä Kaupunkilangan jälleenmyyjiä ylipäätään ole liikaa silmään osunut. Lopultahan siis kävi totuuden nimissä niin, että tarjosivat langat bloginäkyvyyteen, mutta olin siis alunperin ehdottomasti sen viiden euron setelini kanssa sinne menossa!


Sen jälkeen juoksin Titityylle ostaan etukäteen hekumoimaani Tukuwool Sockia, jonka hankkimista en olisi millään malttanut odottaa messuille asti, mutta odotus palkittiin, näistä oli pieni messualennus. Ostin 150 grammaa turkoosia (ei kuvassa) ja myöhemmin vielä 100 g pinkkiä. En ole ennen ollut meleerattujen värien ystävä, mutta nämä ovat kyllä niin upeita että noin vaan käänsin takkiani, kun tulivat markkinoille.


Aivan pakollisten hankintojen jälkeen olikin aika hengähtää ja siirtyä haahuileen ja seuraan liittyi  Mehukekkerit Veera. Olihan mulla tärppilistalla vaikka ja mitä. Sain hehkutuksellani Veerankin tilaan Taitolehden, joka uudistuu täysin ja kun kyseessä on Jonna Hietalan työ, se ei voi olla kuin jotain todella mahtavaa. Lehtitilauksella oli myös helppo hämätä messubudjettiaan sillä lasku tulee myöhemmin, haha. Kylkiäisenä sai Kässäkerho pom pomin kudontakehyksen.


Lankava oli myös tehnyt mielenkiintoisen julkaisun, Lankava inspiraatio kirjan/lehden jossa oli metsätunnelmaa ja mm Molla Millsin suunnittelemia marja-aiheisia ohjeita.


Kierreltiin ja jutusteltiin mm Silmu & Solmussa ja Lentävässä lapasessa ja voi että miten harmittaa, kun ei vaan kertakaikkiaan riitä valuutta joka kaupan tukemiseen. Nämäkin molemmat niin kivoja! Silmu ja solmu on tuttu vain podcastin perusteella, mutta kauppias vaikuttaa todella mukavalta ja on tosi kivasti jatkuvasti ajan hermoilla! Joskus vielä käyn siellä tai ainakin tilaan jotain!


Lentävä lapanen on ihan lemppari, harmi vain että Järvenpäähän harvemmin tulee asiaa. Mutta meidän esikoinen fiilistelee silti niitä harvaakin kertaa joita ollaan käyty, lankakauppa josta saa porkkanakakkua! No niinpä, ihan huikeaa. Kerroin että meidän taapero tykkää kaivaa mun neuletarvikepussukasta aina Lentävän lapasen käyntikortin, joka on saman tapaista muovimatskua, kuin esimerkiksi jotkut pelikortit, ja siinä on samassa puikkomitta. Se ei muutu mössöksi vaikka vähän imeskelisi reunasta. Sain niitä ison nipun viemiseksi tyttärelle ja hän kyllä rauhoittui hyvin nukkumaan kun annoin yhden niistä käteensä. Joten kiitos! :) Pitkään kuolattiin Handun lankoja, mutta kotihoidontuki ei antanut minulle armoa. Paitsi ehkä minivyyhtiin, mutta ei sitä nyt oikein viitsi yhdistää mihinkään vähemmän ylelliseen, joten jäi ostamatta.


Ja mitäs muuta... Succaplokilla oli lahjapaperia myynnissä


Kerässä oli niin pehmeätä lankaa (Woolfolk) että oikeasti pelästyin, kun koskin sitä (oletin karheammaksi). Siis voi hemmetti miten voi olla niin pehmeä villalanka!!!


Paljon hehkutettua Bombomia kävin katsomassa, että juu, siinä niitä on.


Paapolla oli kaikkea ihanaa.



Kuten myös Paapiillä. Täältä tein ainoan kangashankintani.


Taito järjestöt myivät fingering-paksuisen Suomi 100 v -raitalangan.


Johanna K Designin kojulta täydensin perinteisesti lasten villahousuvarastoja.


Imagine and do -kojulta tarttui matkaan niin hauskoja joulukortteja, että vieläkin naurattaa.



Mahtavat oli taas messut! Saatiin tosi lyhyellä varoitusajalla järkättyä pieni blogitapaaminenkin, saatiin messujen puolesta neuvotteluhuone käyttöön sitä varten ja kyllä nyt vähän naurattaa tämä meidän käsityöbloggaajien meininki. Mitään ryhmäkuvia ei muistettu TAASKAAN ottaa, niin innoissaan vaan esiteltiin omilla vähillä rahoillamme ostettuja hankintoja ja juotiin kotoa tuomistamme vesipulloista, joita täydennettiin vessan kraanasta ja naposteltiin omia eväitä. Käsityöblogiglamouria :D Mutta neukkari oli kivan rauhallinen verrattuna aiempiin kahvilanurkkauksiin, kiitos siitä! :)

En todellakaan malta odottaa päivänvaloa ostosten kuvaamisen kanssa (haluan keriä langat ja ottaa kaiken käyttöön ja ja ja) ja tästä tosiaan puuttuu ne villahousutkin, koska ne ovat jo pesukoneessa (villaohjelma) käyttöönottopesussa (olen pakkomielteinen pesijä). Kuvassa on aiemmin mainittujen asioiden lisäksi myös lisää puolia ompelukoneeseeni ja Puusorvaamo Pertti Forsin ständiltä ostettu 4 euron puikkostoppari.


Ja viimeisimpänä, vaan ei missään nimessä vähäisimpänä, eräs blogini lukija oli vienyt lahjan Silmu ja Solmun osastolle, että antavat sen mulle, kun näkevät. Siinä luki mun nimen lisäksi poikani nimi ja kyllä sydän suli kun näin mitä siellä on. Tuomas veturi -kirja ja hahmoja! Olivat jääneet hänen junafanilleen lapselliseksi ja kyllä kuule, meiltä saavat todella rakastavan kodin! Ja miten voikin olla niin hyvä tuuri, että meillä on oikeasti suorastaan törkeän paljon noita Brion rataan yhteensopivia Tuomas veturi -hahmoja, paitsi että juuri noita kyseisiä ei vielä ollut. Suuri kiitos sinulle lahjan antaja ja suuri kiitos myös Silmusolmulle paketin välittämisestä :)


Ah. Nyt nukkumaan! Kunhan olen tarkistanut kaikki nuo miljoona linkkiä, että menivät oikein.

Niin paitsi että vielä kiitos myös kaikille, joiden kanssa juttelin. Messujen parasta antia on ehdottomasti ihmisten tapaaminen :)