Sivut

torstai 19. huhtikuuta 2018

Hupsistarallaa 10 vuotta, muistelot osa 3

2014
Tammikuussa 2014 palasin töihin ja lapsi meni päiväkotiin. Olin koko vuoden kuitenkin osittaisella hoitovapaalla siten, että keskiviikot olin lapsen kanssa kotona. Tai siis ei about koskaa oltu kotona, vaan käytiin keskiviikkoisin lapsen kanssa retkillä. Eli blogin retkipostaukset kasvoivat hurjasti. Taapero innostui junista ihan tosissaan ja tänä vuonna käytiinkiin kaikilla mahdollisilla museojuna-ajeluilla, mihin vaan kerettiin ja ymmärrettiin mennä, ja erilaiset juna-aiheiset museot tulivat hyvin tutuiksi. Liityttiin miehen kanssa museorautatieyhdistykseen ja hommasta tuli tosiaan koko perheen yhteinen innostus. Eiran langat -lehdessä julkaistiin mun neuleohje ja poika teki mallikeikan Mainio Clothingille. Töissä oli loppuvuodesta yt-neuvottelumeininkiä ja vitsillä heitin, että pitää tehdä yt-vauva. Oikeasti oltiin aloiteltu vauvan tekemistä jo muutenkin, haha.

Satunnaisia sankareita -takki
Taaperon "opiskelijahaalari" päiväkodin vappujuhlaan
Lippapipo, minkä ompelin vanhoista legginsseistäni ja koristelin kangasmaalilla painamalla legopalikalla kuvioita




Kauluriohje Eiran langat -lehdessä

Neuloin lapselle aivan ihanan villapaidan. Pipo on ommeltu vanhasta paidastani.
Poika oli mallina Mainion AW14 mallistossa
2015
Vuosi alkoi positiivisen raskaustestin merkeissä. En muista yhtään, tapahtuiko tänä vuonna blogin kannalta mitään muuta erityistä, kuin tämä iloinen perhetapahtuma (mikä tietenkin näkyi siinä, että ompelin ja neuloin tosi paljon vauvajuttuja). Tai no joo, tänä vuonna aloin pitään joulukalenteria blogissa! Ja loppuvuodesta pääsin Suuri käsityölehden Taitava tekijä -palstalle, aikamoista!

Nollan vesipilarin kesähaalari
Äitiyspakkauksen värimaailmaa vähän uusiksi Dyloneilla

Virkattu lippapipo

Virkattu vaunuverho

Toinen minivauva



2016
Nyt meni neulemaailma uusiksi, kun suomalaisetkin alkoivat tehdä neulepodcasteja. Ja Jyväskylässä alettiin järkätä neulefestareita. Kiitos näiden kahden osatekijän, aloin itsekin neuloon niistä pirskatin kalliista käsinvärjätyistä langoista ja neuloin heti kättelyssä kaksi Stephen Westin huivia ihan vain koska olin menossa Stepen kurssille neulefestareilla (tosin ne eivät olleet kalliista langasta). Tänä vuonna virkattiin sairaaloihin keskosvauvoille turvalonkeroita ja Eilen tein -Hannen kanssa pidettiin turvalonkeroilta Lankamaailmassa. Loppuvuodesta lonkerot vaihtuivat sinivalkoisiin sukkiin, kun joku keksi, että neulotaan kaikille Suomi100 -vuonna syntyneille sinivalkoiset villasukat. Tein aika hemmetin monet, kun vähän totanoin hurahdin.

ikuisuusprojekti alkoi

Kävin radiossa höpöttämässä neuleista, toinen kerta blogiurallani. 
Ja mihin muuhun ne luksuslankansa sitten käyttäisi, kuin taaperon vaatteisiin
Suomi 100 -vauvoille sukkia
Tämän haalarin neuloin kyllä jo 2015, mutta sopivan kokoinen se oli vasta 2016
Virkattu vaunulokerikko, ihan älyttömän kätevä edelleen!
Nämä pakkasin mukaan neulefestareille
Paperiveneneule pojalle. Ite suunnittelin.
Turvalonkero
Eka Steppehuivini
Toinen Steppehuivini
2017
Tapahtuiko vuonna 2017 enää mitään uutta ja ihmeellistä? Palasin syksyllä töihin ja olen niin uponnut ruuhkavuosien suohon, että pää lyö ihan tyhjää. No, ainakin kokeilin itse värjätä lankaa, sukkalankut rantautuivat Suomeen ja musta oli juttu Unelmien käsityöt -lehdessä. Neuloin itselleni synttärilahjaksi socks of boxin, eli laatikollisen ihania sukkia. Neulepodcastit syrjäyttivät osaltani lähes kokonaan Netflixin. Jyväskylän neulefestarit ja Tampereen kässämessut olivat jälleen kerran todella odotettuja kässätapahtumia. Neuloin miehelleni villapaidan.

Sateenkaaripäiväpeite tilkuista
Itse värjäämäni sukkalankku
Virkattu knalli, mikä päässä seikkailin kesän reissut
Luotolaispaita miehelle. Paita käytiin kuvaamassa tietenkin Hailuodossa.
So faded -paita tyttärelle
Box of Socks

2018
Ja niin päästiin tähän kuluvaan vuoteen. Minulla ei nyt ole paljastaa yhtään mitään erikoista tulevaisuuden suhteen. Näillä mennään, mitä on, ja katsotaan minne tie vie :D



Ei kyllä sanat riitä kertomaan, miten iloinen olen siitä, että teitä on noin älyttömän paljon siellä mukana seuraamassa ja pitämässä hyvää henkeä yllä. Olen kasvanut paljon käsitöiden tekijänä, bloggaajana, ihmisenä (kyllä, myös fyysistesti, vaikka henkistä puolta lähinnä tässä ajattelin) ja äitinä tänä aikana. Kiitos! Tästä jatketaan sitten taas uusin jutuin!

tiistai 17. huhtikuuta 2018

Hupsistarallaa 10 vuotta, muistelot osa 2

2011
Vuonna 2011 neulegraffitihommat alkoivat hiipua, mutta siitä huolimatta annoin tolkuttoman paljon haastatteluita aiheesta lehtiin ja kirjoihin ja väitöskirjaankin. Mua pyydettiin pitään luentoja ja työpajoja aiheesta ja pidinkin jokusen. Mitä enemmän neulegraffiteista alettiin vouhkaan, sitä vähemmän mua huvitti niitä enää tehdä. Ja huvin vuoksi ja ajankulukseni niitä olin alunperinkin alkanut tekeen, en minkään sen syvällisemmän tarkoituksen vuoksi. Surrur-kirja ja Marimekko inspiroivat aivan valtavasti tänä vuonna. Alkuvuodesta ostettiin asunto ja sain sinne oman käsityöhuoneen, josta sitten muutama vuosi myöhemmin luovuin, jotta saatiin lastenhuone. Tosiaan, vuonna 2011 aloin luoda uutta käsieni lisäksi myös kohdussani.

Neulegraffitityöpajaa vetämässä Jyväskylässä jossain kulttuuriseminaarissa

Miehelle ristipistotaulu lahjaksi
Maalasin maailmani 
Pitkään haaveiltu ja suunniteltu isompi neulegraffitijuttu yhteistyönä kahden muun harrastajan kanssa
Ompelin pussihelmaisia hameita
Marimekkoconverset ja niihin mätsäävä pitkä, virkattu villatakki

"I'm so crafty I make people"
Lapaset, jotka neuloin alkuraskauden pahoinvoinnin kynsissä. En pysty katsoon näitä vieläkään ilman, että alkaa etoa
Kuvasin numeroita kalenteriin meidän lähiöstä. Ei tosin ollut mikään oma idea varsinaisesti, mutta hauska silti.
2012
Vuonna 2012 tulin rytinällä ulos kaapista blogini kanssa, kun lupauduin mukaan Ylen Blogistania -sarjaan. Kyllä sitä pitkään ja hartaasti harkitsin kutsun saatuani. En ollut koskaan tyrkyttänyt blogiani minnekään, enkä harrastanut (vielä tänä päivänäkään) mitään hakukoneoptimointia, vaan mennyt sillä, että samanhenkiset ihmiset kyllä löytävät ja jäävät lukemaan, satunnaisia kävijöitä en ole kalastellut enkä kosiskellut. Asiaa punnitsin tarkkaan myös sen vuoksi, että tiesin kyllä pikkupaikkakunnalta kotoisin olevana, että mitä siitä seuraa. Mutta ei tämmöstä mahdollisuutta kovin usein tule, joten lupauduin mukaan, vaikka about kaikki, jolle asiasta puhuin, olivat sitä mieltä, että ei ehkä kannattaisi. No, ohjelma tuli ulos, eikä mitään pahaa tapahtunut. Ainakaan tähän päivään mennessä. Samaan syssyyn syntyi vauva. Pikkukeskosena. Kriiseilin sen suhteen, että blogi ei saisi muuttua vauvablogiksi. Tottakai kässäaiheet muuttuivat lapsipainotteiseksi, sehän on selvä. Mutta mitään neuvolakuulumisia en alkanut päivitteleen. Tein ihan älyttömän monta vauvanpeittoa ja keksin hyviä keinoja saada tehtyä käsitöitä vauvan kanssa. Joulun aikaan tehtiin kolmen ystävän kanssa Pakollinen joulu -blogi, josta tuli sensaatiomainen hitti!

Pikkusiskoni suunnittelemat Mörkö-lapaset, jotka tottakai testineuloin
Kuva: Viivi Lehtonen / Yle
Eläinsatupeitto, yksi rakkaimmista käsitöistäni ikinä
Minivauva 

Kuvasin vauvalle kirjan mummulasta, johon kirjoitin kuviin sopivia riimejä ja joka sivulta voi etsiä "piilossa" olevan pehmolelun
Suunnittelin Villi Pohjola -peitoin, mikä löytyi joitain vuosia myöhemmin jonkin turkkilaisen kässälehden sivuilta heidän "omana ideanaan". Hah! 
Ensimmäinen tilkuista tehty vauvanpeitto
2013
Otin käyttöön älypuhelimen ja aloin instagrammata. Vedettiin Inarin kanssa blogeissamme Muistikirjamaaliskuuta ja se oli tosi tykätty. Vauva kasvoi taaperoksi ja aloin ommella hänelle vaatteita. Blogiin taisi tänä vuonna ilmestyä uusi aihealue: lapsen kanssa hengailu kodin ulkopuolella.



Marimekkotakki taaperolle. Tästä lähti Marisukkavillitys


Päiväpeite taaperon sänkyyn mätsään lastenhuoneen värimaailmaan ja tyyny pieneksi jääneistä ihanista Littlephant-bodyista.
Osallistuin kaupunkilapaset -kisaan omasta mielestäni ihan törkeen hienoilla Vantaa-lapasillani, mutta tuomaristo ei lämmennyt.
Suunnittelin Suomen langalle vaunuverhon ohjeen kalalangasta. Ohje oli jaossa ja verho esillä Tampereen kässämessuilla Suomen langan ständillä.

Olin ensimmäistä kertaa Tampereen kässämessuilla ja kerroin siellä blogistani.