Sivut

tiistai 30. kesäkuuta 2020

Retkihaaste 2020, osa 2

Se on vuosi puolivälissä. Aikamoista. Kun tammikuussa innoissani päätin ottaa jollain tasolla osaa vuoden retkihaasteeseen, kuvittelin tietenkin jotain aivan muuta, kuin mikä nyt lopulta on totuus. Mutta ihmeen hyvin tässä on kuitenkin saanut retkeä aikaiseksi! Maaliskuun jälkeen kirjoitin ensimmäisen vuosineljänneksen retkistä, tässä on nyt sitten se toinen vuosineljännes.

Kausi lähti käyntiin neuleiden valokuvaus -retkellä Pitkäkoskelle, missä ei olla juurikaan retkillä käyty, vaikka se on aika lähellä. No, nyt on otettu vahinkoa takaisin ja mies ja lapset ovat käyneet siellä useaan otteeseen pyöräilyllä. Mutta tuolloin kuitenkin kuvattiin juurikin retkihaastelapaset ja otettiin myös muutama äitienpäiväotos mummua varten lapsenlapsesta vuokkoineen.




Seuraava retki oli myöskin pyöräretki ja silloinkin käytiin itseasiassa Pitkäkoskella. Mutta ennen sitä käytiin ihastelemassa Malminkartanon omenatarhan kukintaa. Tuosta reissusta ei mitään oikein järkevää kuvamateriaalia edes ole.

Alkoi olla jo toukokuun loppua, kun tehtiin eväsretki Koivuhaan arboretumiin.  Täälläkään en ollut koskaan käynyt, kuullut siitä ehkä olin joskus, mutta mikä lie Vantaan kaupungin korona-ajan vinkki oli, mikä silmääni pisti somessa ja käytiin sitten itsekin ihmettelemässä paikan päällä.


Jostain syystä oletin paikan olevan todella paljon pienempi, mutta se olikin siis iso. Puulajeja riitti ja niiden runsaus jaksoi ällistyttää, vaikka sitä on luullut tietävänsä paljon kaikenlaista. Ihan vehreimmillään paikka ei vielä ollut, mutta tuntui silti todella satumaiselta.


Kesäkuun kolme ensimmäistä viikkoa lapset olivat siskoni luona Kotkassa lomailemassa. Käytiin viikonloppuisin heitä siellä moikkaamassa ja heitettiin jokunen retki.

Ensimmäinen Kotka-retki tehtiin Kymijoen Siikakosken koskipuistoon. Paikka on aika vastikään nimettty puistoksi ja sinne oli siis tehty polkuja, siltoja, taukopaikkoja, grillipaikkaa yms. Upea paikka.


Kosket ovat ihania. Täällä viihdyttiin tosi hyvin, vaikka vähän draamaakin tuli, molemmat lapset nimittäin onnistuivat tietenkin puljaamaan kenkänsä ja housunlahkeensa.



Seuraavana viikonloppuna kohteeksi valikoitui jokimaiseman sijaan merimaisema ja kierrettiin Santalahden luontopolku.

Edellisestä kerrasta on nelisen vuotta aikaa ja silloin oltiin paikalla talvella pakkaspäivänä (postaus siitä täällä). Kesäinen Santalahti oli sekin aivan mielettömän kaunis, tietenkin.


Meillä oli riippumatot mukana ja vietettiinkin kesäpäiväretkeä oikein pitkän kaavan mukaan.



Polku ei ole millään tapaa esteetön (tuli todettua silloin neljä vuotta sitten, kun mentiin rattaiden kanssa, koska oli liian liukasta kantorepun kanssa turvallisesti kulkemiseen), mutta onneksi moista ei tarvinnut tällä kertaa murehtia, lapset kun jaksavat hyvin ja aikuisillakin terveet jalat.


Santalahden uimarannalla tuli käytyä kahtena viikonloppuna uimassa. Sinne pääsee ihan autolla.


Kolmas retki Kotkasta käsin tehtiin Kouvolan puolelle, kun kävimme Ankkapurhan kulttuuripuistossa. Luontopolku ja geokätköjä ja kauniita maisemia.


Lapsi oli onneksi omatoimisesti pakannut kiikarit mukaansa, sillä nähtiin ihania lokin poikasia sopivan kiikarointimatkan päässä!


Päivä oli todella kuuma, joten luontopolun kiertäminenkin jäi vähän vaiheeseen, mutta ei haittaa.




Tätä seuraavaa ei varmaan kukaan muu laskisi retkeksi, mutta itse ajattelin, että metsä, mikä metsä. Eli Seikkailupuisto Korkee Mustikkamaalla Helsingissä. Lapset rakastavat paikkaa, enkä ihmettele lainkaan. Molemmat lapset sopivasti menevät siellä vielä pituutensa puolesta samoille lasten radoille.


Hellepäivä oli tämäkin, mutta meren rannalla ja metsän suojassa onneksi oli siedettävää olla.


Voi kun olisi tällaisia paikkoja ollut silloin, kun itse olin lapsi. Nyt ei nimittäin kyllä pää kestä aikuisten ratojen korkeutta ja lasten radoille olen melkein 35 cm liian pitkä, heh.



Viimeisin retkeksi laskettava juttu oli, kun kävin lapsen kanssa keräämässä kukkia ja opeteltiin samalla niiden nimiä, koska jännästi ne on itseltäkin unohtunut ja nolottaa väittää kirkkain silmin lapselle kaikkia vähänkään koiranputken näköisiä koiranputkiksi jne.


Apuna meillä oli Wikipedian sijaan Uusi värikuvakasvio, mikä on siis ollut uusi vuonna 1980. Mutta aivan huikea! Kaikki löytyivät oikein helposti ja olivat ne päivänkakkaratkin sitten oikeasti päivänkakkaroita, eivätkä niitä muita saman näköisiä.


23 retkeä olen rastinut tälle vuodelle. Saas nähdä, päästäänkö viiteenkymmeneenkahteen, mutta ei haittaa, vaikka ei päästäisikään. Tämä vuosi on ollut niin kummallinen ja suorastaan kamala, että tämäkin määrä tuntuu jo suorastaan ihmeeltä.

sunnuntai 14. kesäkuuta 2020

11.-15. pari Laineen sukkakirjasta

Nyt on kieltämättä hyvä flow päällä näiden sukkien kanssa. Seuraavat viisi paria valmiina Laineen 52 x villasukat -kirjasta, eihän näitä ehdi edes kuvata ja näistä somettaan sitä tahtia, mitä valmistuu, huh huh!

11. valmistunut pari on Linea (Minna Sorvala). Neuloin ne Novitan Venlasta ja ihan itselleni. Tässä tuli taas treenattua varpaista varteen neulomista ja aika hyvät jo tuli, ihan aavistuksen verran isommat olisivat saaneet olla, mutta toivon mukaan venähtävät vielä käytössä.


Mallissa on paljon tuota yhden silmukan siirtämistä ja opin vihdoin tekeen sen ilman apupuikkoa. En edelleenkään jaksanut opettelemalla opetella minkään ohjevideon avustuksella, vaan kertakaikkiaan  en jaksanut joku kerta kurkottaa liian kaukana olevaan apupuikkoon, vaan aloin järkeileen, että miten se menis ilman, järki riitti oikein hyvin ja nyt osaan senkin homman.


12. valmis pari on Kaisla (Rachel Coopey). Ne neuloin Hedgehog fibresin merinosukkalangasta. Mokoma oli niin pehmätä, löperöä ja liukasta, että neulominen kesti aika kauan.


Yleensä en silmukoi kärkeä, vaikka ohjeessa niin sanottaisiinkin, mutta nyt tunnollisesti tein senkin.

Kuvio on simppeli, mutta onnistuin silti mokaan monen monta kertaa ja harjoitteleen purkamista ja fiksailua ihan kyllästymiseen saakka. En edelleenkään ymmärrä, että miten se ei mahtunut aivoon se tahti, miten näissä silmukat meni. Ehkä liian helppoon ei vaan jaksanut keskittyä tai jotain. No, lopputulos on kuitenkin hyvä.


Kolmastoista valmis pari on String of Hearts (Tiina Huhtaniemi) ja punainen sukka on kyllä maailman vaikein kuvattava, joten en ole lainkaan varma, erottuuko sukan kuvio tässä yhtään, sillä puhelimen näyttö ja tietokoneen näyttö ovat asiasta täysin eri mieltä.

No, näkyi tai ei, niin siinä ne nyt kuitenkin ovat. Neuloin ne Novitan Nallesta ja niistä tuli kivemmat, mitä oletin.


 14. valmis pari on Intersections (Marceline Smith) ja nämä hattarat on neulottu G-Uldin merinosukkalangasta. Varpaasta varteen, kaksi yhtä aikaa loopaten.


Siinä oli palmikonkierto poikineen, mutta myös paljon lepokerroksia, joten valmistuivat melko nopsaan.


Viidestoista valmistunut pari kantaa nimeä Cindy's Choice (Isabell Kraemer) ja ne neuloin Novitan 7 veljeksestä (keltainen on Lankamaailman Oivaa).


Vaikka ovatkin polvisukat, tuntuivat valmistuvan aivan hetkessä kaikkien näiden ohuilla langoilla nyhrättyjen pitsien ja palmikoiden jälkeen.

Näistä ei oikein muuta sanottavaa olekaan.


Näidenkin sukkien esittelystä tein myös videon Youtubeen. Laitan sen nyt tähänkin, mutta ei missään nimessä ole pakko katsoa, mikäli blogimuoto on sinulle luontevampi, kuin tubevideo. Mutta heille, jotka suurkuluttavat neulevideoita (kuten minä), laitan sen tähän, niin on helpompi löytää se näin, kuin vain mainitsemalla, että sellainen on.





maanantai 1. kesäkuuta 2020

4. - 10. pari Laineen sukkakirjasta

Huuh, en ole ehtinyt blogin puolelle aikoihin!!! Nyt olisi tulossa melkoinen sukkapaketti tähän väliin. Olen neulonut nyt yhteensä 10 sukkaparia Laineen 52 x villasukat -kirjasta ja ne kolmet ensimmäiset olenkin blogissa jo esitellyt (täällä ekat, täällä tokat ja täällä kolmannet), joten ei niistä nyt sen enempää.

Mutta ne seitsemän muuta paria. Itse asiassa tein aiheesta videon, koska olin haastanut itseni tekeen neuleaiheisen videon Youtubeen tän vuoden aikana, sillä itse suorastaan suurkulutan muiden tekemiä höpötysvideoita, joten halusin antaa jotain takaisinkin. Eli laitetaan se tähän nyt:



Ja sitten normaalissa blogimuodossa.

4. pari on Oona. Ajatus lähti ihan vain siitä, että minulla oli jämälankana kahdessa värissä puuvillasukkalankaa (Rico Design Superba Cotton Stretch) ja etsin mallin, minkä voisin soveltaa tehtäväksi tällä tavoin kaksivärisenä ja kirjasta silmään pisti tarkoitusta varten Karen Borrelin malli Oona.


Viidentenä parina Lumme, joiden suhteen en kyllä onnistunut lainkaan. Näistä tuli aivan liian isot. Olen tehnyt tosi vähän varpaista aloittaen sukkia ja tässä oli tosi joustava kärki ja kantapää, joten teki koon arvioinnista entistä hankalampaa. Lanka oli myös aika kamalan tuntuista ja kamalaa neulottavaa, eikä se kyllä ulkonäöllisestikään kovin kaunis ollut. Malli on kyllä kaunis, mutta mun sukasta ei oikein lumpeen kukat edes erotu.


Kuudentena mallina neuloin Elve-tossut ja näistä tuli tosi ihanat!


Tossuissa oli hauskoja yksityiskohtia ja erilaisia tekniikoita ja ne ovat tosi söopöt! Tein sukat Novitan 7 veljeksestä.


7. valmistunut malli on Mica. Se on myös Novitan 7 veljeksestä, Lappi-sarjaa (lanka saatu Novitalta). Nämä valmistuivat reilussa vuorokaudessa, kun vähän sukatutti.


Kahdeksan pari sen sijaan oli kesken kaksi kuukautta. Branches. Lankana Regian Pairfect.


Näissä oli melkoinen vääntäminen, mutta ovat kyllä valmiina tosi hienot ja näyttävät.


9. pari on Rocking Chair ja ne neuloin Novitan Venlasta.


Ja kymmenentenä Bembe. Novitan Nallesta.


Kesken on useampi pari, joten voisi sanoa, että vähän nyt on hurahduksen puolelle mennyt tuon kirjan kanssa.

maanantai 4. toukokuuta 2020

Vapputakki

Vappuviikonlopun projektina neuloin 10 mm puikoilla persikan värisestä Novita Isoveljestä ja kaikenlaisista jämälangoista aivan ihanan takin!


Innostuin Muita Ihania -Tiinan neulomasta Wool and the Gangin Cable Bomber -takista. Siihen myydään ohjetta vain lankoineen päivineen ja en tarvinnut lankaa, joten sovelsin sit mallinkin omasta päästä.

Neuloin takin helmasta ylöspäin, hihat kylkeen ja lopuksi raglankavennukset. Aina oikein -neulosta muuten, paitsi edessä ja hihojen keskellä kulkee palmikot.


Koko takin matkalta mukana kulkee persikan värinen Isoveli ja sen kanssa yhtä aikaa neuloin joko kahta DK-paksuista ja yhtä lace-paksuista tai kolmea fingering-paksuista lankaa. Sävyt käytin sateenkaarijärjestyksessä. Ja tosiaan 10 mm puikot.


Takista tuli aivan ihana! Valtavan paksu ja ihana. Joku nappi pitää vielä pääntielle laittaa, koska muuten tämä ei oikein pysy päällä. Ajattelin siis, että käytän sitä vain auki enkä siksi laittanut mitään kiinnitystä, mutta kyllä tämä ainakin sen yhden napin kaipaa.


Alunperin ajattelin tätä vilutakiksi töihin, mutta en malttanut jättää toimistolle vielä. Haluan käyttää tätä nyt muutenkin.


Lankaa kului noin 1300 grammaa. Ostin Isoveljeä ihan liikaa, joten lankavarasto ei kuitenkaan pienentynyt ihan niin paljoa, mutta tosi paljon sai epämääräisiä nöttösiä tähän kulutettua ja se aiheuttaa kyllä uskomattoman hyvää mieltä, vaikka ei langat mulle mitään ongelmajätettä olekaan. Sitä jämää vaan kertyy tosi paljon, kun koko ajan jotakin neuloo.

lauantai 2. toukokuuta 2020

Retkihaastelapaset

Tänä vuonna tosiaan yritän suorittaa Retkihaastetta, joskin aika löysin rantein ja itselleen sopivaksi muokaten. Onhan se selvää, että lapsiperheessä ei aina pysty tai jaksa ihan kaikkea, mitä on etukäteen kuvitellut, sillä joskus esimerkiksi seuralaiset ovat niin vastahankaisia, että lopulta ei huvita enää itseäänkään lähteä. Siitä huolimatta, että on varsin hyvin tiedossa, että kun vaan lähtee, kyllä se yleensä on kaikille kivaa. No, joskus käy myös niin, että jotkut huutavat koko reissun, kuin pistetyt siat. Vähän sillä tavoin saattoi käydä eilen, kun lähdettiin metsään kuvaan mun lapasia. Toisaalta oma vika, kun en alunperin jo selittänyt, että sen jälkeen, kun lapaset on kuvattu, jatketaan sitä metsäretkeä vielä. Voin kertoa, että ei muuten jatkettu.


Mutta ei se mitään, lapaset tuli kuvattua ja voidaan tehdä uusi retki sitten myöhemmin. Eilen vaan oli tosi hyvä päivä retkelle, koska vapun vuoksi oli piirun verran vähemmän tungosta poluilla, kuin mitä olen kuullut normiviikonloppuina kyseisessä paikassa olevan. Hemmetin korona.


Lapaset tosiaan ovat Retkihaastelapaset. Niihin ei ole ohjetta, mutta Retkihaastesukkiin on ja nämä on tehty siitä muokaten. Retkihaastesukkien ohje löytyy Retkihaasteen Facebooksivulta.


Lankoina on jämiä, Novitan Nordic Woolia, jotain Muumilankaa ja 7 veljestä. Puikot 3,5 mm. Lapasiin tein intialaisen peukalokiilan, kuten oli tehnyt myös sukkaohjeen takana oleva Henni Mustakorpi, joka oli myös tehnyt lapasversiotkin ja niistä innoistuin tekeen nämä omani.


Syksyä ja lapaskelejä odotellessa. Saas nähdä, millainen maailma on silloin vai retkeilenkö jo vehreämmillä niityillä.