1

Hei ja hyvää joulukuuta! On taas aika Hupsistarallaan joulukalenterin eli jouluisia blogipostauksia joka päivä jouluun saakka. Ihan kaikkea en ole ehtinyt etukäteen tekeen ja kuvaan ja ajastaan, joten otan vapauden jättää ilman huonoa omatuntoa homman keskeen tai muutaman päivän välistä, jos elämä tulee tielle.

Tänä vuonna lienee luonnollista aloittaa sukista, jotka neuloin viime vuoden blogijoulukalenteria varten, mutta jotka sitten erinäisten vaiheiden jälkeen piti jättää odottaan tätä vuotta. Eli, himmelisukat! Ne kaikkein ensimmäiset ja alkuperäiset sellaiset.

Nämä neuloin aikoinaan vihreäsävyisestä Adlibriksen Socki -langasta ja himmeli on Novitan Seitsemää veljestä. Puikot näyttävät olleen 4 mm.

Tän vuoden syksyllä ohje julkaistiin Marttojen parhaat villasukat -kirjassa sekä Martat lehdessä (digiversio täällä). Kirjaan lähetetty versio on sirompaan jalkaan eli ohuemmilla puikoilla, mutta näistä tein tosiaan omaan jalkaani sopivat ja siksi olen käyttänyt noin paksuja puikkoja.

Sukkaohje on ollut tykätty ja suosittu ja se on kyllä lämmittänyt hurjasti mieltä. Etenkin, kun en suunnitellut näitä ohjeeksi, vaan ihan vain joulusukiksi itselleni, mutta lähetin sitten kuitenkin sukat kilpailuun ja ne päätyivät kirjaan. Jos joku olisi pyytänyt suunnitteleen jouluvillasukat, voin kertoa, että tuskin olisi tullut yhtään mitään. Tällainen se on ihmismieli.

Kyllä houkuttaisi itseäni tehdä myös mustavalkoiset tai harmaat, mutta käytän nämä ensin loppuun. Onneksi eräällä lähisukulaisen koiralla on ollut tapana syödä joulupyhinä vähintään yhdet mun jouluvillasukat, joten tarve voi ilmetä enemmin, kuin arvaankaan. Pitäähän sitä koirienkin jouluperinteitä vaalia. Vaikka tarkoituksella en ole kyllä koirien syötäväksi sukkiani minnekään riisunut.

Tähän nyt pieni off topic. Kouluikäinen lapsi kuuntelee innoissaan youtubesta HurHurin joululaulua, missä lauletaan kaikesta mahdollisesta pieleen menevästä jouluvalmistelusta ja lasten korville aivan liian itsetuhoisia sanoituksia sisältävän kipaleen kertosäkeessä suunnitellaan mantelin henkeen vetämistä. Siis joo, pöyristyttäviä sanoituksia tuon ikäiselle, mutta yritän tässä kohtaa aina muistella, mitä skeidaa itse kuunneltiin lapsena, vaikka ei youtubea ollutkaan. Jep. Mutta joo, laulu on hyvin tarttuva ja äkkiä alkaa itse keksiin siihen omia säkeistöjä. Meillä esimerkiksi jouluna on sattunut ja tapahtunut kaikenlaista. On leikattu sormeen veitsellä, kun on siivutettu joululimppua laulaen samalla innokkaasti "juhla se on nyt verraton" ja laulu loppuu kuin seinään ja vaihtuu painokelvottomaan sadatukseen. Jouluna on myös ajettu ojaan, venattu rauhassa VR:n kyydissä, evakuoitu olohuonetta räjähtäneen ja savuavan loisteputken takia, siivottu koiran jätöksiä, bongattu viime hetkellä (puuh) ulko-ovesta karanneen koiran perään ulos pakkaseen kontannut vauva jne. Joten siis hyvin sopisi säkeistöksi myös "koira söi vastaneulotut joulusukat". Klassikko.

Mutta yritän tänä vuonna muistaa, että jos villasukat jalastani riisun, en jätä niitä minnekään näkösälle. En millekään korkeudelle, minnekään, vaan ne menee kaappiin tai kassiin.