Ihana Muumimaailma

Meidän lapset ovat tunnetusti hyvin energisiä ja kaikki paikat, missä saa mahdollisimman paljon kiipeillä, juosta ja pomppia, ovat hyviä. Mutta jotkut osaavat rakentaa niin ihanan ja rauhallisen kokonaisuuden pelkästään satuun hyppäämisen taialla, että trampoliineja ja hilavitkuttimia ei tarvita. Joskus vielä jaksoin ihmetellä, miksi Muumimaailmassa kaikista yli 2-vuotiaista menee sama hinta. Nykyään en, sillä olen ymmärtänyt, että paikasta saa ihan yhtä lailla irti niin taapero kuin aikuinenkin. Muumimaailman taika on juurikin sen rentous. Voi halata muumeja, köllötellä riippumatoissa, uitella veneitä, katsoa teatteriesityksiä, kuunnella Nuuskamuikkusen huuliharpun soittoa ja keitellä noidan mökillä räkäsoppaa. Ei ole tarvetta juosta hikipäissään, voi keskittyä pieniin asioihin ja yksityiskohtiin. Toki muumitalossa hellepäivänä hiki tulee, se on aivan varmaa. Mutta omasta asenteestahan se kiinni on, onko se hiki sitten tuskanhikeä vai ei.

Auto jätettiin perinteisesti Muumiparkkiin, josta bussikuljetus ja kävelymatka paikan päälle. Vähän säätämistähän se on verrattuna drive in -paikkoihin, mutta yllättävän hyvin lapsetkin sietää ja ymmärtää, että Muumimaailman nyt vaan mennään tällä tavalla. Olin vähän huolissani ajan riittävyydestä, kun ei päästy aamulla riittävän ajoissa liikenteeseen ollaksemme paikalla heti kun portit aukeaa, mutta olin unohtanut, että täällä ei ihan koko aukioloaikaa välttämättä mene (toisin kuin esim Puuhamaassa). 4,5 tuntia riitti oikein hyvin ja jäi vielä 1,5 tuntia valomerkkiin. Ei syöty puistossa (muuta kuin paljon popcorneja), vaan poikettiin kotimatkalla vetään kustannustehokkaasti lihapullamätöt Raision Ikeassa (jossa oli vantaalaiseen meininkiin verraten aivan olematon jono ravintolassa).

Meidän kuopus oli nyt Muumimaailmassa ensimmäistä kertaa, esikoinen kolmatta (ja minä viidettä kertaa). Postausta vuodelta 2014 täällä ja vuodelta 2015 täällä.