Hei Muumit!

Pääsyliput saatu bloginäkyvyyttä vastaan / Muumimaailma.

Jäbä hurahti Muumeihin ihan vasta muutama kuukausi sitten. Päiväkodissa se jotenkin oli tapahtunut, yhtäkkiä alkoi kotonakin bongaileen kaikkea Muumitavaraa ja hoki Muumeja. Ei kai siinä sitten muuta kuin jes jes jes, nyt voidaan ruveta katsomaan Muumeja Teletappien sijaan! Ja toinen ajatus oli myös että jee, nyt voidaan lähteä Muumimaailmaan! (Olen siinä mielessä ehkä outo äiti että olen itsekin ihan hillittömän innoissani kaikista lasten jutuista.) Kuulin että kesäkuussa on rauhallisempaa kuin heinäkuussa joten käännettiin auton nokka kohti Naantalia jo nyt eikä vasta yhteisellä kesälomalla ja hyvä olikin näin. Pikkuveljeni tuli mukaan myös! (Ja sen myötä kävi ilmi että Muumimaailman lipunmyynnissä ei sitten kulttuuri/virikesetelit käy maksuvälineeksi, buu.)

Olen käynyt Muumimaailmassa lapsena silloin kun se oli ihan uusi eli olisikohan 1993 tai 1994 mutta kuitenkin, olen ollut noin 10-vuotias. Toisen kerran kävin aikuisiällä (ja aikuisporukalla), noin 4 vuotta sitten ja nyt 2-vuotiaan lapsen kanssa huomasin että olen joka kerta kokenut paikan vähän eri tavalla. Eli sen lisäksi että se on ihan oikeasti kaiken ikäisten paikka, se on todellakin myös taaperoille. Ajattelin että no joo, tyyppi ehkä tunnistaa Muumitalon ja sitten vaan kävellään ympäriinsä mutta e-hei, siellähän oli oikeasti vaikka ja mitä! Eihän hän vielä istu kuuntelemaan Nuuskamuikkusen satutuntia eikä edes yritetty teatteriesityksiin mutta Muumit hän tunnisti, ja tunnusteli (pehmeitä kuulemma) ja Muumitalossa oli kaikkea hurjan kivaa pikkunaperolle ja kurpitsamökki se vasta ihan parasta kaikesta olikin! Ja leikkipaikka laivan lähellä jossa oli vettä. Ollaan katseltu vasta lällärijaksoja Muumeista joten Mörköä hän ei vielä osannut pelätä, juoksi aivan onnessaan mörkötunnelia ees taas kun toiset keräs itteensä ulkopuolella että uskaltaako mennä vai ei.

Rakastan sitä jaksoa jossa Hemuli pöllii tuon ilmapuntarin! 

Yksi erittäin perustavalaatuinen moka meillä kävi. Aamulla alettiin innoissaan kohkaamaan lapselle että mennään Muumeja katsomaan, mennään Muumitaloon!!! Ja kun päästiin autoon ja laitettiin perinteinen Mimi ja Kuku soimaan, sai lapsi hysteerisen itkukohtauksen. Ei Kuku! Ei Kuku! MUUMIT! MUUMIT! Oli pakko revetä jostain Muumilauluiksi kun kerta oltiin asiaa kohkattu. Spotifystä löytyi Muumilevy joka oli omasta lapsuudestanikin tuttu ja ensimmäinen kierros meni ihan nostalgiamielessä fiilistellen vaikka onkin aika kauheeta kuraa. Toinen kierros vähän jo nyppi mutta siedettiin ja kun viimein päästiin perille Muumimaailmaan niin mikäs siellä soi ihan koko päivän ihan joka tuutista? No se sama levy! Onko ne oikeesti soittaneet sitä samaa yli 20 vuotta siellä joka kesä, joka päivä? Voi työntekijäparat...

Ihanan rauhallinen paikka kuitenkin verrattuna huvipuistoihin (ja änkkäripuistoon, huh huh). Muumimaailmassa on myös erillinen huilipuisto jossa sai vedettyä zetaa riippumatoissa/säkkituoleissa tai vaikka imettää rauhassa jos sellainen tarve on. En ole ennen sitä huomannut kun ei ole ollut tarvetta huilimiseen. Tosin jäbä sai sätkyn riippumatosta ja päikkärit vedettiin lopulta perinteisesti kärrytellen.

Nyt ollaan kotona ja lapsi yrittää saada unen päästä kiinni omassa huoneessaan. Sieltä kuuluu aina välillä heleä-äänistä vähän sinne päin menevää Hei Muumit -laulua ;) Taisi olla aika onnistunut reissu!