Pehmeetä touhua Suomen käsityön museossa

Jyväskylässä neulefestareiden yhteydessä kävin myös Suomen käsityön museossa, sillä vaihtuvana näyttelynä oleva "Pehmeetä touhua" edustaa ihan mun lempijuttuja eli ITE-taidetta ja kaikkea mahdollista kreisiä taidehommaa, mitä on tehty langasta tai kankaasta tai vastaavasta.

Kuka oikeasti voisi olla rakastamatta 60 pientä ristipistoteosta ruotsalaisista paikkakunnista (Magnus Östling)?

Oma lempparini oli ehdottomasti tämä, missä kootaan Ikean huonekaluja.

Tällaiset teokset ovat kyllä todella inspiroivia. Ihana esimerkki siitä, että todellakin voi tehdä langoista kaikenlaista vähän kreisiäkin, ilman että sen tarvitsee olla joku tosi tarpeellinen käytettävä juttu ja ilman, että tarvitsee olla ns oikea taiteilija vakavan taiteen äärellä. En minä taiteesta sinänsä mitään ymmärrä edes, mutta tykkään katsella kauniita ja inspiroivia asioita. Kaikella ei tarvitse olla sen suurempaa ja syvällisempää merkitystä ainakaan minulle. Toki siis näilläkin töillä varmasti on ja saakin olla syvällinen sanoma, mutta mulle henkilökohtaisesti sillä ei ole merkitystä, rakastan näitä ihan vain tällaisinakin ja haaveilen siitä, että jos joskus pääsen eläkeikään asti, niin alan sitten vähän kreisiksi ITE-taiteilijaksi.

Ja olipa hauska törmätä taas vanhaan tuttuun Jokkemaahaan eli Johanna Sepän virkkaustöihin! Nää on niin upeita, arvostan!

Perusnäyttelynkin kiersin ja on hauska huomata itse niin pitkään käsityöskenessä mukana olleena, miten moni asia on jo päätynyt museoon, minkä trendikkyyden muistaa vielä kuin eilisen. Kuten esimerkiksi LP-levyistä sulatetut kulhot ja Makeedesignin pussukat. Siinä sitten ääneen mietin, kun olin aikaa neulefestareilla viettänyt neulepodcastaajienkin parissa, että mahtaakohan siellä pyöriä kymmenen vuoden kuluttua Neuletubettajien videoita. Mistäs sitä tietää. Juuri nimittäin luin juttua Vantaan kaupunginmuseon kaljakelluntakumiveneen arkistoinnista.