Sivut

tiistai 17. huhtikuuta 2018

Hupsistarallaa 10 vuotta, muistelot osa 2

2011
Vuonna 2011 neulegraffitihommat alkoivat hiipua, mutta siitä huolimatta annoin tolkuttoman paljon haastatteluita aiheesta lehtiin ja kirjoihin ja väitöskirjaankin. Mua pyydettiin pitään luentoja ja työpajoja aiheesta ja pidinkin jokusen. Mitä enemmän neulegraffiteista alettiin vouhkaan, sitä vähemmän mua huvitti niitä enää tehdä. Ja huvin vuoksi ja ajankulukseni niitä olin alunperinkin alkanut tekeen, en minkään sen syvällisemmän tarkoituksen vuoksi. Surrur-kirja ja Marimekko inspiroivat aivan valtavasti tänä vuonna. Alkuvuodesta ostettiin asunto ja sain sinne oman käsityöhuoneen, josta sitten muutama vuosi myöhemmin luovuin, jotta saatiin lastenhuone. Tosiaan, vuonna 2011 aloin luoda uutta käsieni lisäksi myös kohdussani.

Neulegraffitityöpajaa vetämässä Jyväskylässä jossain kulttuuriseminaarissa

Miehelle ristipistotaulu lahjaksi
Maalasin maailmani 
Pitkään haaveiltu ja suunniteltu isompi neulegraffitijuttu yhteistyönä kahden muun harrastajan kanssa
Ompelin pussihelmaisia hameita
Marimekkoconverset ja niihin mätsäävä pitkä, virkattu villatakki

"I'm so crafty I make people"
Lapaset, jotka neuloin alkuraskauden pahoinvoinnin kynsissä. En pysty katsoon näitä vieläkään ilman, että alkaa etoa
Kuvasin numeroita kalenteriin meidän lähiöstä. Ei tosin ollut mikään oma idea varsinaisesti, mutta hauska silti.
2012
Vuonna 2012 tulin rytinällä ulos kaapista blogini kanssa, kun lupauduin mukaan Ylen Blogistania -sarjaan. Kyllä sitä pitkään ja hartaasti harkitsin kutsun saatuani. En ollut koskaan tyrkyttänyt blogiani minnekään, enkä harrastanut (vielä tänä päivänäkään) mitään hakukoneoptimointia, vaan mennyt sillä, että samanhenkiset ihmiset kyllä löytävät ja jäävät lukemaan, satunnaisia kävijöitä en ole kalastellut enkä kosiskellut. Asiaa punnitsin tarkkaan myös sen vuoksi, että tiesin kyllä pikkupaikkakunnalta kotoisin olevana, että mitä siitä seuraa. Mutta ei tämmöstä mahdollisuutta kovin usein tule, joten lupauduin mukaan, vaikka about kaikki, jolle asiasta puhuin, olivat sitä mieltä, että ei ehkä kannattaisi. No, ohjelma tuli ulos, eikä mitään pahaa tapahtunut. Ainakaan tähän päivään mennessä. Samaan syssyyn syntyi vauva. Pikkukeskosena. Kriiseilin sen suhteen, että blogi ei saisi muuttua vauvablogiksi. Tottakai kässäaiheet muuttuivat lapsipainotteiseksi, sehän on selvä. Mutta mitään neuvolakuulumisia en alkanut päivitteleen. Tein ihan älyttömän monta vauvanpeittoa ja keksin hyviä keinoja saada tehtyä käsitöitä vauvan kanssa. Joulun aikaan tehtiin kolmen ystävän kanssa Pakollinen joulu -blogi, josta tuli sensaatiomainen hitti!

Pikkusiskoni suunnittelemat Mörkö-lapaset, jotka tottakai testineuloin
Kuva: Viivi Lehtonen / Yle
Eläinsatupeitto, yksi rakkaimmista käsitöistäni ikinä
Minivauva 

Kuvasin vauvalle kirjan mummulasta, johon kirjoitin kuviin sopivia riimejä ja joka sivulta voi etsiä "piilossa" olevan pehmolelun
Suunnittelin Villi Pohjola -peitoin, mikä löytyi joitain vuosia myöhemmin jonkin turkkilaisen kässälehden sivuilta heidän "omana ideanaan". Hah! 
Ensimmäinen tilkuista tehty vauvanpeitto
2013
Otin käyttöön älypuhelimen ja aloin instagrammata. Vedettiin Inarin kanssa blogeissamme Muistikirjamaaliskuuta ja se oli tosi tykätty. Vauva kasvoi taaperoksi ja aloin ommella hänelle vaatteita. Blogiin taisi tänä vuonna ilmestyä uusi aihealue: lapsen kanssa hengailu kodin ulkopuolella.



Marimekkotakki taaperolle. Tästä lähti Marisukkavillitys


Päiväpeite taaperon sänkyyn mätsään lastenhuoneen värimaailmaan ja tyyny pieneksi jääneistä ihanista Littlephant-bodyista.
Osallistuin kaupunkilapaset -kisaan omasta mielestäni ihan törkeen hienoilla Vantaa-lapasillani, mutta tuomaristo ei lämmennyt.
Suunnittelin Suomen langalle vaunuverhon ohjeen kalalangasta. Ohje oli jaossa ja verho esillä Tampereen kässämessuilla Suomen langan ständillä.

Olin ensimmäistä kertaa Tampereen kässämessuilla ja kerroin siellä blogistani.

15 kommenttia:

  1. Kylläpä moneen olet päässyt blogisi kanssa mukaan tai blogisi mukaan kanssasi! Ihailen blogiuraasi. Blogisi on sillein mukavasti pää taivaissa, mutta jalat reilusti mullassa - tyyppinen Ü

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa, jos se on välittynyt lukijoillekin asti, sillä itse olen samaa mieltä, että olen onnistunut pitään jalat tukevasti maassa, vaikka pää käy välillä pilvissä :D :D :D

      Poista
  2. Sä olet ehtinyt kyllä moneen paikkaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieltämättä joo! Usein ihmettelen itsekin, että miten ihmeessä!

      Poista
  3. Mä bongasin aikoinaan blogisi juuri Blogistania-ohjelmasta. Siitä asti olen seuraillut. Ihailen käsitöitäsi, nappaan retkikohteita joita käydään miehen ja tyttären kanssa, rakastetaan retkeilyä ja uudet vinkit on aina cool! Lapsiaiheetkin blogistasi luen vaikka oma lapseni on jo kohta 15v joten niihin ei hirveästi voi enää samaistua. Olet superkekseliäs käsitöidesi kanssa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Blogistania antoi kyllä buustia blogiuralle, selvä piikki näkyy pitkän matkan kävijätilastoissa siinä kohtaa ja moni jäi ihan vakkariseuraajaksi.

      Kiitos! Ihanaa, että retkikohdepostauksillekin on kysyntää, tykkään niistä itsekin tosi paljon muiden blogeissa.

      Poista
  4. Mahtava blogi sinulla. Se pakollinen joulu oli kyllä tosi hauska.
    T. Sinisonic

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Pakollista joulua oli kyllä tosi hauska tehdä :D

      Poista
  5. Minäkin aloin seurata blogiasi tällä ajanjaksolla. Pakollinen joulu on myös se juttu, jota ikävöin ja muistelen lämmöllä.

    VastaaPoista
  6. Fortsatta gratulationer. Gilla dig på Instagram!!! Tuulikki

    VastaaPoista
  7. Aloin seurata juurikin Ylen ohjelman kautta! Tuo marimekko villatakki on helmi!

    VastaaPoista
  8. Hauska lukea näitä: itselleni ihan uusia juttuja. Oon seurannut blogiasi vasta muutaman vuoden. Kivoja juttuja oot suunnitellut. Tuo villi pohjola -peitto on ihana! ❤

    VastaaPoista