Sivut

torstai 24. toukokuuta 2018

Kehäratareilille

2009 ja 2010 kesinä reilattiin ystävien kanssa lähijunilla. Ensimmäisenä kesänä tehtiin M-junareili ja I-junareili, seuraavana E ja Z. Konsepti oli sellainen, että pysähdyttiin joka asemalle joko pubiin tai pussikaljalle ja lisäksi olin askarrellut joka reissulle reilipassit, joita sitten leimattiin junien leimauslaitteilla. Olen niistä pienesti maininnut aikoinaan blogissa, mutta ymmärrettävistä syistä ne parhaimmat kuvat eivät ole olleet julkisessa jaossa. Nuo aivan mahtavat viinanhuuruiset ja iloiset kesäreissut nostattavat edelleen onnellisen hymyn kasvoilleni, kun asiaa muistelen tai kuvia selaan. Otettiin paljon hassuja ryhmäkuvia, oli ihmispyramideja ja kaikenlaista pelleilyä. Aurinko paistoi ja juotavaa kului. Teetin kuvista silloin aikoinaan valokuvakirjan sekä itselleni, että ystävälle, joka oli joka reissussa mukana ja esikoinen junafanina on ollut siitä tietenkin todella kiinnostunut sen kirjahyllystä löydettyään. Ensinnäkin siksi, että se on junateemainen, lisäksi vajaassa kymmenessä vuodessa on tapahtunut niin paljon lähijunarintamalla, että se menisi jo historiankirjasta. Asemat ovat sittemmin ainakin Vantaankosken radalla uudistuneet ja junakalusto on myös vaihtunut. Lisäksi erityisen kiinnostavaa lapsen mielestä siinä kirjassa on kaikki ne kielletyt asiat, mitä äiti kavereineen kuvissa tekee. Myönnän toki lapselle, että ne ovat asioita, mitä ei missään nimessä saisi tehdä, mutta itse kyllä tiedän meidän pelanneen varman päälle, vaikka vähän humalassa ollaan saatettu ollakin, niin täysissä järjissämme kuitenkin ja aikuiset voi tehdä paljon sellaista, mitä lapset ei. En tiedä, onnistuisiko tuollainen rento ja huoleton reissailu enää tällä iällä ja löytäisikö sellaisille reissuille enää seuraa, mutta ei se mitään, uusi elämäntilanne vaatii uudet junareilit. Tervetuloa lähijunareilaus 2.0, minä lähden lasten (ja miehen siltä osin, kun ehtii mukaan) kanssa viikonloppuna Kehäratareilille. Kaljaa ei todellakaan kiskota, mutta joka asemalle (Vantaan puolella, eli Myyrmäki-Tikkurila) pysähdytään ja siellä jotain tehdään. Toivon mukaan olisi hulvattoman hauskaa, kuten aikuisreileillä aikoinaan ja säästyttäisiin draamalta ja kiukulta. Lasten kanssa kun reissaa, niin koskaan ei voi tietää... Ja koska asemia on paljon ja tekemistä on paljon, ollaan varattu tähän puuhaan muutama päivä.


Mä olen haaveillut tästä reissusta jo pitkään. Se on kuitenkin tuntunut järjettömältä, koska asutaan Kehäradan varrella ja reissataan junalla eri pysäkkien kohteisiin lasten kanssa melko ahkerasti muutenkin. Kuitenkin se ajatuksena on houkuttanut niin paljon, että se on nyt pakko päästä toteuttaan. Esikoinen on aivan kympillä mukana jutussa ja luulen pienemmänkin viihtyvän oikein hyvin.

Mä en malta odottaa, olen aivan lapsellisen innoissani. Raportoin reissusta toki blogiin ja instagramiin, joten varautukaa kunnon Vantaahehkutukseen, vaikkapa tämän huikean hienon vantaalaisen musavideon myötä. Ihailkaa maisemia ja kuunnelkaa, mitä vauva.fi:n foorumeilla on Vantaasta kaupunkina sanottu, sillä paikallinen Kalevauva.fi ottaa kaikki sanoituksensa sieltä.

3 kommenttia:

  1. Mun mielestä aivan huippuidea ja turkulaisena tulen varmasti seuraamaan tarkkaan sun hehkutusta. Ja lisäksi musta on aivan huippua ylipäätään seurata mitä kaikkea jaksat / viitsit lasten kanssa puuhailla

    VastaaPoista
  2. Ihan mahtavaa, tästä tulee seikkailu näin bloginkin välityksellä! Todellakin, minäkin ihastelen draiviasi jolla jaksat ilahduttaa meitä lukijoita retkeilemällä, lapsijutuilla, käsitöillä, arvioinneilla ja .... Onnea matkaan, tulkoon hyvä seikkailu!

    VastaaPoista