Kotka Rankki

Ohutta yläpilveä

Käytiin viime sunnuntaina päiväseltään Kotkassa siskoni luona ja tehtiin retki Rankkiin, vanhaan sotilasalueena toimineeseen saareen, mikä aukesi yleisölle viitisen vuotta sitten. Matka taittui saaristoliikenteen turistibotskilla, 45 min suuntaansa, koska ei poikettu Lehmäsaaren kautta.

Itselläni oli vähän sulateltavaa vielä viime kesäisen Kotkan Varissaarireissun jäljiltä (postaus siitä täällä), mutta tällä kertaa merimatka meni ihan ok. Toki olin valmis sen jälkeen heittäytyyn makuulleni ja pussaileen maata, mutta kuitenkin suhteellisen hyvin meni.

Saaren päässä on upeat kalliot ja majakan rauniot. Mitään varsinaista polkua tai reittiä sinne ei mennyt, vaan kukin hyppeli, mistä parhaiten kuvitteli pääsevänsä eteneen. Onneksi ei ollut sateista, niin ei ollut myöskään erityisen liukasta. Lapsia täytyi pitää todella todella tarkasti silmällä ja pahat kohdat toki pidettiin kädestä kiinni ja autettiin. Näistä kuvista asia ei juurikaan käy ilmi, sillä siinä oli itse kullakin sen verran keskittymistä pystyssä pysymisen kanssa, että mitään kuvia ei jääty ottaan.

Maisemat olivat todella upeat, ehdottomasti kannattaa käydä, jos jalka yhtään nousee.

Saari on siitä kiva ja helppo kohde, että siellä on ravintola ja ihan vesivessatkin.

Meillä oli retkikeitin mukana, niin saatiin lämitettyä keitot ja paistettua letut.

Riippumattojakin oltiin pakattu mukaan sen verran, että ei tarvinnut tapella.

Rakastan kyllä saaria ja merenrantoja, mutta ne merimatkat eivät ole mukavuusalueellani. Onneksi tämä reissu meni sen verran hyvin, että voin lupautua lähteen myös sinne Lehmäsaareen joku kerta. Ja onneksi niitä rantoja on ns mantereellakin.