Lahti

Kolmen viikon kesäloma hujahti, eikä tässä paljoa pidemmälle päästy, kuin Vantaan leikkipuistoihin ja nyt muutaman päivän reissu Lahteen. Reissulla oli ihan tarkoituskin, mutta yhdistettiin siihen vähän turistimeininkiä ja pidennettiin muutamalla päivällä. Koululaisen kesäloma on pitkä ja sen vuoksi joudun pitään mieheni kanssa kesälomat eri aikaan. Mun loman aikana mies teki etätöitä kotona, koska toimistolle ei saa mennä. Ei siis ihan ollut samanlaisia mahdollisuuksia edes kotona, kuin mihin olen ennen kesälomallani tottunut. Ja koronatilanteen vuoksi ei sitten tullut muutenkaan rilluteltua ympäri maata. Mutta joo, Lahdessa käytiin ja tässä jokseenkin megalomaaninen Lahti-setti. Olin etukäteen kerännyt listaa kohteista, joissa haluan käydä. Osassa olen käynyt ennenkin, osaan olen haaveillut vuosia pääseväni/ehtiväni ja oli jotain itselleni ihan täysin uutta ja ihmeellistäkin, mistä sain tietää kaverin instakuvan keskusteluista, joissa oli juurikin Lahtivinkeistä kyse.

Mutta, menneenpä suoritusjärjestyksessä.

LANUPUISTO

Rakastan veistospuistoja! Lahden Lanupuistosta kuulin ensimmäisen kerran, kun reilu vuosi sitten olin napannut matkamessuilta Lahden esitteen ja siinä oli mainittu asiasta.

Puistossa on puulajipuiston lisäksi Olavi Lanun valtavia betonisia veistoksia ja ne sopivat metsämaisemaan upeasti.

Lapsetkin jaksoivat innostua näistä, vaikka ennakkoluulot olivat heillä vahvat edellisen veistospuistoreissun jäljiltä (siitä lisää ehkä myöhemmin).

On todella hienoa, että tällaisia paikkoja on olemassa. Kannatti kiivetä, vaikka vähän puuskututti. Seuraavien päivien aikana sain huomata, että Lahdessa aika moneen paikkaan meneminen vaatii vähän ylämäkeä. Ei se mitään, tekee hyvää. Mutta tällainen lakeuksien laidalla kasvanut ihminen välillä yllättyy tällaisista Salpausselkäasioista.

VESIURUT

Pikku-Vesijärven lammessa on musikaalinen suihkulähde, missä siis vesisuihkut, musiikki ja valot muodostavat esityksen, jota me nyt tosin ei onnistuttu näkeen, koska ei oltu yhtenäkään päivänä juuri oikeaan aikaan huudeilla. Mutta kaunis tämä oli ilman valoja ja musiikkiakin. Esitysajat löytyvät ainakin Lahti Energian nettisivuilta.

LAUNEEN PERHEPUISTO

Tässä on kyllä valtava leikkipuisto ja ihan näin vantaalaisten pikkupuistoihin tottuneena oli vaikea uskoa, että tämä on tosiaan ilmainen palvelu.

Alue oli valtava, siellä oli kaikkea liikennepuistosta suorastaan Vesa Keskinen -tyyliseen linnaan ja siltä väliltä!

Ei me edes ehditty kaikkea kiertää, kun pari tuntia vierähti ihan vain sen liikennepuiston ja linnan välillä juostessa.

Oli vesijuttuja, kiipeilytelineitä, liukumäkiä ja taaperoaluettakin. Lähistöllä olisi ollut vielä kotieläinpuistokin. Tänne kyllä kannattaa lähteä vähän kauempaakin leikkimään.

RADIO- JA TV-MUSEO MASTOLA

Mastolassa käytiin vuosi sitten ja tykättiin todella paljon. Lapset halusivat tottakai uusintakierroksen ja mikäs siinä! Ensimmäinen museokäynti sitten poikkeusaikojen alun. Suorastaan uitettiin itseämme käsidesissä parin minuutin välein ja yritettiin parhaamme mukaan pitää etäisyyttä muihin.



Radiotornien juurella vanhalla radioasemalla sijaitseva museo on kyllä huikea matka radion ja television historiaan ja täynnä nostalgiaa jo munkin ikäiselle, saati sitten vanhemmille sukupolville.

Tällä kertaa jätin Estonian hätähuudot kuuntelematta ja Pikku kakkosen heikkojen jäiden varoitukset katsomatta, niin ei jäänyt mitään ahdistustakaan kytemään. Vedettiin showta vihreää taustaa vasten ja otettiin kuvia, missä muka oltaisiin kiivetty radiomaston huipulle.

Katseltiin vähän hapsiaista ja Hugoa ja veivattiin puhelimia.

Tällä kertaa muistettiin kierrellä myös ulkoalue.

HIIHTOMUSEO

Lapset ovat käyneet aiemmin Hiihtomuseossa, minä en. Aihe ei kiinnosta itseäni oikeastaan millään tasolla, mutta viihdyin silti todella hyvin! En oikein osaa sanoa, kumpi on ollut tuskallisempaa peruskoulussa: pakkohiihto ja pakkohiihtokilpailut vaiko mäkihyppykisojen pakollinen katsominen telkkarista kouluajalla. No, hengissä on selvitty molemmista.

Se on kuitenkin aina hienoa, jos museo onnistuu aiheesta huolimattaan olemaan oikeasti mielenkiintoinen ja kiva! Mäkihyppysimulaattori, laserammunta ja mäkihyppääjillä leikkiminen on tottakai mukavaa. Ja näyttelyvitriineissä olevat vanhat hiihtoasut ovat hauskoja, sympaattisia ja jopa nostalgisia, vaikka ei olisi ikinä itse rinteessä käynytkään (kuin sen ainoan pakollisen kerran yläasteella).

Ja jostain käsittämättömästä syystä ne Matti Nykäsen mitalitkin tuntuivat ihan hiton hienolta jutulta nähdä, vaikka en oikeasti ole asiasta ollut koskaan kiinnostunut.

Joten kyllä, kovat pisteet myös hiihtomuseolle!

LAHDEN SUURMÄKI

Museon jälkeen kipitimme jokusen pätkän ylämäkeen päästäksemme suurmäen juurelle ja ostettiin liput hissiin, jolla päästiin ylös.

Naama näkkärillä sieltä sai ihailla maisemia niin järvelle kuin kaupungillekin.

Ja ihmetellä, miten joku oikeasti uskaltaa tulla tuolta alas suksilla ja vieläpä hyppyrin kanssa.

Maauimala hyppyrin alla kuulosti jotenkin niin ihanalta, että oltiin ihan sitä varten pakattu uikkarit mukaan. Ja onneksi saatiin kuin saatiinkin sopiva rako aikatauluun, että päästiin uimaan.

SOPENKORVEN KESANTO

Vähän erilainen kesantopelto, mihin maalaisena olen tottunut.

Sopenkorven kesanto on sanojensa mukaan urbaani tapahtumapuisto. Meidän siellä käydessä ei ollut meneillään mitään tapahtumaa eikä nähty ketään ihmistä, mutta paikka vaikutti just siltä, että siellä on varmasti hyvä meininki.

Vähän nämä on lasten kanssa aina vähän sellaisia "älkää missään nimessä koskeko mihinkään" -paikkoja, tosin ei me kyllä mitään lasinsiruja tai vastaavaa edes nähty eli siistiltä vaikutti roisista ilmeestään huolimatta.

Alueen poikki kulkeva puskittunut junarata tietenkin kiinnosti lapsia ja itse olin tohkeissani muuten vaan.

APULANDIA

Olin aikoinani todella kova Apulanta-fani. Nykyään oon tosi huono fanittaan mitään enkä juuri edes kuuntele musiikkia, mutta jos kuuntelen, niin tietty jotain vanhoja suosikkeja, koska uusia en tiedä. Apulannan kanssa olen kasvanut läpi monenlaisten kasvukipujen ja kyllä sitä erittäin mielellään nykyäänkin kuuntelee. Apulandia on nimenä hyvin kuvaava tälle Apulantakahvilalle ja -museolle ja olen jotenkin todella onnellinen siitä, että tämä paikka on olemassa. Mikäs sen parempi paikka tällaiselle jo varttuneemmalle rouvalle fiilistellä, kun ei oikein keikoille enää tule lähdettyä.

Lapset pysyivät tyytyväisinä jäätelöiden kanssa kahvilan puolella, kun itse sain kerrankin rauhassa kiertää vitriinit läpi.

Oi ja oi.

BUS BURGER

En enää edes muista, että missä ja miten ensimmäisen kerran kuulin Bus Burgerista, mutta siitä lähtien se on kuitenkin mielessä ollut, että sinne on päästävä.

Rakastan hampurilaisia ja tämmösiä Amerikka Diner -tyylisiä paikkoja. Ja jos sinne on oikeesti tungettu seinästä läpi koulubussi, jossa pöydät, niin kyllä, aivan pakko nähdä omin silmin!

Ja ruokakin oli oikein hyvää, röyh!

Että semmonen Lahtireissu!

Toivottavasti ei nyt tällä syrjähypyllämme hirveästi osallistuttu koronan levittämiseen, sillä haluaisin kyllä päästä kaupunkilomailemaan jonnekin muuallekin vielä tänä kesänä. Nyt on kuitenkin tältä erää loma loppu.