Sivut

maanantai 27. heinäkuuta 2020

Kesäpäivä kulttuurin merkeissä Hämptonissa

Mentiin lauantaina kesäretkelle Hämeenlinnaan. Vettä satoi, mutta onneksi se ei haittaa meitä, eikä millään tavoin heikentänyt retkemme laatua. Ykköskohteina oli tällä kertaa Kantolan muraali ja Kortteli2. Samalla käytiin toki linnassa ja vähän muuallakin.

Kantolan muraalista ei voi puhua ilman, että päässä soi jostain menneisyydestä tuttu mainoslaulu "Kantolan uunissa paistuu". Mutta joo, siellä siis on upea, valtava, älyttömän hieno, hillitty, kaunis ja koskettava muraali. Viljasiilojen kylkeen tämän teoksen on muutama vuosi sitten maalannut austraalialainen Guido van Helten. Ja se on siitä asti kutkuttanut, että pitäisi nähdä livenä. Nyt on nähty ja kyllä kannatti tulla katsoon sitä ihan paikan päälle, on niin upea.


Linnassa oli koronaepidemian vuoksi toiminallisuudet pois kuvioista, mutta sen sijaan oli tarjolla bingoa ja se oli kyllä tosi kiva! En minä mitään opastettuja kierroksia jaksa, etenkään lasten kanssa, mutta bingon ansiosta tuli nähtyä yhtä sun toista, mikä muuten olisi saattanut jäädä sen kummemmin huomioimatta.




Linnassa käytiin myös viime kesänä, mutta linnan vieressä oleva Vankilamuseo oli meille ihan uusi kohde.


Ihan oikea vanha vankila oli mielenkiintoinen ja näkemisen arvoinen paikka ja museo oli todella hienolla tavalla ihan pirun ahdistava. Vaikka vankilatoiminta on päättynyt siellä jo 90-luvulla, paikka haisi silti aika tymäkästi vanhalta tupakalta. Kusenkeltaiset seinät vahvistivat aistikokemusta paikasta, jonne ei kyllä todellakaan toivoisi koskaan päätyvän.


Sellien ovissa olevien lukkojen määrä oli pysäyttävä näky lasten mielestä ja paikka herätti paljon mielenkiintoista keskustelua heidän kanssaan muutenkin.


Lasten kanssa pörrätessä ei tietenkään ihan täysin pystynyt kaikkeen keskittyyn, joten monet tekstit jäi lukematta. Niin esittelytekstit kuin seinätöhrytkin.


Vankilan jälkeen käytiin vielä Militaria-museossa, mutta ei siitä nyt sen enempää. Yritin lähinnä viihdyttää hyvin nälkäisiä lapsia sen aikaa, että mies saisi edes jotenkuten kierrettyä valtavan ison museon läpi.

Ruuan jälkeen olikin aika eniten odottamalleni kohteelle eli keskustan autioituneeseen kauppakeskukseen (Kauppakeskus Linna) tehtyyn taidenäyttelyyn (galleria? Mikä termi tähän sopisi, en tiedä), kortteli2. Ei ehditty sinne keväällä, mutta koronan myötä onneksi tuli sen verran jatkoaikaa, että ehdimme nyt.


Konseptina tämä ilahduttaa minua aivan valtavasti! Sisäänpääsy oli ilmainen ja tila oli valtava ja täynnä todella upeita juttuja. Lapsetkin viihtyivät täällä aivan älyttömän hyvin.




Etenkin valtava aidon näköinen junateos veti lapsia puoleensa.




Kahdessa kerroksessa riitti todella paljon ihmeteltävää ja ihailtavaa. Menkää ihmeessä, jos suinkaan sopii aikatauluihin ja tilanteisiin. En tiedä, miten pitkään tämä tuolla on, mutta ainakin elokuun loppuun näytti osa näyttelyistä olevan. Tuleeko sen jälkeen sitten jotain, sitä en tiedä.


Mutta tämä on ehdottomasti yksi tän vuoden parhaista taide-elämyksistä, vaikka alkuvuodesta oli jo vaikka mitä Helsingin museoissa, mistä olin aivan liekeissä.


Kun kerta oltiin autolla liikenteessä, halusin käydä samaan putkeen vielä katsomassa Naivistit Iittalassa -näyttely Iittalassa. Siellä oli muutama kiva juttu, mutta kokonaisuutena ei niin kiva, kuin oletin. Ei se mitään.



Päätettiin Hämeenlinnareissu vielä piipahdukseen Aulangolla. Halusin näyttää paikan miehelle ja lapsille, koska he eivät olleet koskaan käyneet siellä.


Torniin ei menty väenpaljouden vuoksi, mutta hyvältä se kansallismaisema näytti alempaakin.


Ja vielä alempaa.


Ai että, oli kyllä mukava retki. Ja miten paljon ehdittiinkään, lähdettiin kotoa yhdeksältä ja takaisin oltiin viideltä. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti