Nyt on aivan ihanaa silmäkarkkia tarjolla Taidehallissa! Mutta täytyy pitää kiirettä, sillä Anu Tuomisen näyttely on siellä vain 1.3. asti. Näyttely aukesi viikonloppuna ja tänään ehdin paikan päälle, sillä tiesin, että tämä on nähtävä ja mieluusti vaikka useammankin kerran.
Olen kiertänyt aika monet museot ja taidenäyttelyt ja tykkään niistä, tottakai. En kuitenkaan ole sillä tavoin kiinnostunut muuta kuin katseleen, että jaksaisin esimerkiksi painaa mieleen, tai välttämättä edes tarkistaa, mikä oli taiteilijan nimi. Niinpä Anu Tuominen ei nimenä sanonut minulle yhtään mitään, vaikka heti ensimmäisestä mainoskuvasta tajusin, kenen töistä on kyse. Minulla on jopa ollut joskus vuosia sitten seinällä koristeena postikortti, missä kuva yhdestä hänen villasukka-aiheisesta työstään. En vaan ollut koskaan kokenut tarpeelliseksi muistaa, kenen nimi siellä kääntöpuolella pienellä präntillä luki.
Töitä olen nähnyt eri näyttelyissä aina muutaman siellä ja toisen täällä ja vaikka tiesin, että nyt on kyseessä kokonainen näyttely pelkästään hänen töistään, en voinut kuvitellakaan, millainen setti siellä Taidehallissa oli esillä.
Teoksia oli aivan valtavasti, siis aivan valtavasti! Joka paikka täynnä silmäkarkkia, ihanan oivaltavaa ja inspiroivaa ja värikästä, söpöä ja yksityiskohtaista, pientä ja suurta ihasteltavaa. Olin niin tohkeissani ihan kaikesta, mitä näin, että pelkäsin, että en huomaa edes kaikkea.
Mun on aivan pakko kyllä ehtiä käymään täällä toinenkin kerta ennen näyttelyn vaihtumista, tämä sykähdytti niin valtavasti.
Oli kyllä todella inspiroivaa. Voisin veikata, että tän vuoden ehdottomasti lempparein näyttely. Vähän harmi, että tammikuussa jo tällaista tykitystä, tuntuuko loppuvuoden taide-elämykset enää missään. Kävin nimittäin viime viikolla katsomassa Kiasmassa sen Ragnar Kjartanssonin The Visitors -videoteoksen ja se oli myös aivan todella upea. Sekin on enää vain 2.2. asti.
Olen kiertänyt aika monet museot ja taidenäyttelyt ja tykkään niistä, tottakai. En kuitenkaan ole sillä tavoin kiinnostunut muuta kuin katseleen, että jaksaisin esimerkiksi painaa mieleen, tai välttämättä edes tarkistaa, mikä oli taiteilijan nimi. Niinpä Anu Tuominen ei nimenä sanonut minulle yhtään mitään, vaikka heti ensimmäisestä mainoskuvasta tajusin, kenen töistä on kyse. Minulla on jopa ollut joskus vuosia sitten seinällä koristeena postikortti, missä kuva yhdestä hänen villasukka-aiheisesta työstään. En vaan ollut koskaan kokenut tarpeelliseksi muistaa, kenen nimi siellä kääntöpuolella pienellä präntillä luki.
Töitä olen nähnyt eri näyttelyissä aina muutaman siellä ja toisen täällä ja vaikka tiesin, että nyt on kyseessä kokonainen näyttely pelkästään hänen töistään, en voinut kuvitellakaan, millainen setti siellä Taidehallissa oli esillä.
Teoksia oli aivan valtavasti, siis aivan valtavasti! Joka paikka täynnä silmäkarkkia, ihanan oivaltavaa ja inspiroivaa ja värikästä, söpöä ja yksityiskohtaista, pientä ja suurta ihasteltavaa. Olin niin tohkeissani ihan kaikesta, mitä näin, että pelkäsin, että en huomaa edes kaikkea.
Lankahommien lisäksi oli tehty upeita asetelmia vaikka ja mistä esineistä. Niitä olisi voinut tuijotella tuntikausia.
Mun on aivan pakko kyllä ehtiä käymään täällä toinenkin kerta ennen näyttelyn vaihtumista, tämä sykähdytti niin valtavasti.
No, onpa kyllä kivoja töitä!
VastaaPoistaNiinpä!
PoistaVoi jufe ku hienoja töitä. On tuo nyt mentävä katsomaan paikan päälle. Luin siitä mutta ajattelin, että meen jos kerkiin mut on se nyt kerittävä. Kivoja kuvia oot napsinut.
VastaaPoistaJoo, suosittelen aivan ehdottomasti meneen, jos vaan suinkin mahdollista, ihan huikea näyttely!
PoistaTuli käytyä. Hyvä oli näyttely!! Jotenkin minuun kolahti eniten sellaiset värien sekoitustyöt: tehtiin keltaisella ja sinisellä, tulikin vihreää. Monia töitä piti ihmetellä kauan ja oivaltaa ahaa! Hauskaa oli.
VastaaPoistaJoo, ne oli hienoja!
Poista