Sivut

tiistai 2. heinäkuuta 2019

Tämän kesän telttaretki

Molempien lasten ykköstoive kesälomalle oli telttaretki metsään. Ihanaa! No, heti toisena tuli kyllä Puuhamaa yms vastaavat, joten ihan en pääse keuliin sillä, että vaatimattomia ovat. Mutta joka tapauksessa, telttaretkiä on paljon fiilistelty ja tällekin kesälle sellaisen saivat, kun sattui osuun sopiva viikonloppu, jolloin sää on otollinen (ei muuten, mutta ei sitten tarvitse roudata vielä sadekamppeita kaiken muun lisäksi) ja aikataulut sopivat, sillä ilman isosiskoani ja hänen organisointikykyä, lastenhoitointressejä ja retkivarusteita ei kyllä edes harkittaisi.



Kohteeksi valikoitui Liesjärven kansallispuisto, mikä sijaitsee Tammela-Karkkila-Somero -alueella. Lisäksi käytiin Hämeen luontokeskuksessa ja Ruostejärven virkistysalueella. Lähellä olisi ollut vielä Torronsuon kansallispuisto, mutta kaikkea ei kahdessa päivässä ehdi, joten siellä pitänee käydä sitten vaikka päiväretkellä joskus.



Tarkoitus oli mennä heti alkajaisiksi laittaan leiri pystyyn ja käydä Kyynäränharjulla, mutta parkkipaikka oli niin täynnä, että ei saatu autoamme sinne enää sopiin ja ei haluttu ajaa sikaparkkiin, kuten aika moni muu oli jo tehnyt estäen muiden autojen pois saamisen. Niinpä käytiin ensin Ruostejärvellä ja siellä Hämeen luontokeskuksessa kyselemässä vaihtoehtoisia parkkipaikkaratkaisuja, mikäli tilaa ei tule iltapäivään mennessä (saatiin hyvät vinkit, kiitos heille!).



Ruostejärven "meidän metsä" -lenkillä oli muutama laavu nuotiopaikkoineen ja itse hinattava lossi, mikä tietenkin oli aivan järjettömän hauska lasten ja tottakai myös aikuisten mielestä. 7-vuotias ihan omin lihasvoimin siirsi koko porukan, eli kolme aikuista ja kaksi lasta, vastarannalle ja takaisin.



Lapset jo kovasti kyselivät, että koska tullaan takaisin tälle käsikäyttöiselle Förille. Olisi ehkä pitänyt ajella muutama extrakierros.


Tämä ei ollut kansallispuiston aluetta ja siellä olisi siis saanut jokamiehen oikeuksiin nojaten leiriytyä ja asiasta oli erikseen vielä mainittu, että telttailu tosiaan sallittu ihan missä kohdassa vain. Ei nähty ensimmäistäkään telttaa siellä, joten omaa rauhaa rakastavien kannattaisi ehdottomasti valita tämä. Kävelymme jälkeen saatiin kuin saatiinkin automme parkkiin Liesjärven kansallispuiston leirinnän lähettyvillä olevalle parkkipaikalle, mutta itse telttailualue oli aivan tupaten täynnä väkeä. Meitä se ei kuitekaan haitannut, hyvin mahtui sekaan vielä.


Lapsiperheitä oli paljon, joten oli tietyllä tavalla huojentavaa, että se ei tällä kertaa ollut vain ja ainoastaan meidän teltta, mistä raikaa koko kansallispuiston alueelle aivan hemmetinmoinen nukutustaistelumeteli. Sitä kuului aika monesta muustakin teltasta. Ihanan helpottavaa nähdä, että samanlaista se on monilla muillakin ja että huudon määrä ja unen saamisen vaikeus on vakio riippumatta siitä, ollaanko kotona, kylässä, hotellissa vaiko teltassa ja ihan sama, montako kilometriä on kävelty metsäpolkuja, paljonko uitu ja ulkoiltu.


Koska parkkipaikalle oli vain reilu kilometri, tarkoittaa se tietenkin sitä, että lapsiperheiden lisäksi paikalle saapuu aina myös heitä, jotka jaksavat tuon matkan kantaa kaljakasseja. Kolmeen asti yöllä kuuntelin känniördäämistä nuotiopaikalta, kunnes jostain teltasta joku ulostautui ja kuulin sanat "hei jätkät..." ja sen jälkeen oli hiljaista. Itsehän en oikein ikinä teltassa nuku kunnolla muutenkaan ennen aamuneljää, kun se sopivan asennon löytäminen ym on aina olevinaan niin kamalan hankalaa. Meluun auttaa korvatulpat, joten se ei mua valvota. Jälkikäteen harmitti tosi paljon, että en nukkunut riippumatossa, sillä silloin tuuli niin voimakkaasti, ettei lentäviä hyönteisiä ollut häiritsemässä, eikä edes tarvittu hyttysmyrkkyä illalla. Jotenkin kuvittelen, että olisin tottakai siinä nukkunut maailman parhaimmat yöuneni, vaikka totuus todennäköisesti olisi ihan samaa vääntelyä ja venkoilua, kuin siellä teltankin puolella. Mutta huonoista unista huolimatta aamulla olo oli paljon virkeämpi, kuin vastaavanlaisen levottoman yön ja muutaman tunnin unien jäljiltä kotona.


Aamupalan jälkeen laitettiin kamat kasaan ja lähdettiin sinne harjulle!


Olin nähnyt instagramissa mahtavia kuvia paikasta, mutta paikan päällä se yllätti silti. Sen sijaan, että reitin varrella olisi yksi tai kaksi kohtaa, joissa todella näkee järven molemmilla puolin polkua, se oli sitä käytännössä koko matkan. Ja se matka oli paljon pidempi, kuin oletin. Voi Suomen luonto, miten voikin olla niin kaunis ja ihmeellinen! 




Lämmitettiin lounaaksi sopat sillan kupeessa samalla, kun hyttyset lounastivat sääriäni. 


Käveltiin lopulta vain harjuosuus päästä päähän, sillä arveltiin, että pidempi reitti olisi jo muutamalle seurueen jäsenelle liikaa. Ja päätös taisi olla lopulta ihan oikea. Sen verran töttöröönä oli porukka, kun päästiin kotiin ja vielä olisi edessä tavaroiden purku, tuulettamiset ja pesut.


Kukaan meistä ei ollut aiemmin käynyt Liesjärven kansallispuistossa. Suosittelen kyllä! Pieni, helppo ja simppeli kohde lasten kanssa! Matka-aika oli meiltä kotoa suunnilleen tunnin verran ja harju itsessään oli jo tosi upea. Keittokatoksia ei nähty, joten metsäpalovaroituksen aikaan pitää olla retkikeitin, jos aikoo jotain lämmintä syödä. Meillä oli osan aikaa reissusta metsäpalovaroitus, osan ei ja oli ihana huomata, miten tunnollisesti muutkin retkeilijät näitä ilmatieteenlaitoksen sovelluksesta seurasivat ja sitä noudattivat. Vaikka parkkipaikalla porukka oli vähän sikaillutkin, ei silti makkaraa paistettu silloin, kun metsäpalovaroitus oli voimassa. 

5 kommenttia:

  1. Nää vinkit lasten kanssa retkeilyyn ja museoihin on kyllä parhaita! Ja ihanan realistisia eikä pelkää hehkutusta ja kauniita auringonlaskukuvia :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivon mukaan näistä on iloa ja inspiraatiota muillekin, kuin itselleni :) Aina mukava kuulla, että näistä on tykätty!

      Poista
  2. Upeita kuvia ja upea täti teillä.

    VastaaPoista
  3. Hei! Onko kuvat Hyypiön rengasreitin varrelta? Retki tuonne suunnitteilla ja haluaisin nimenomaan tämän kohdan kulkea. Kaunista on.

    VastaaPoista