Sivut

sunnuntai 7. heinäkuuta 2019

Neulefestarit 2019

Aivan ihana viikonloppu takana, sillä olen juuri muutama tunti sitten palannut Jyväskylän neulefestareilta ja tapani mukaan haluan tuutata heti fiilikseni eetteriin.


Rakastan neuletapahtumia ja neuleyhteisöä, siis sitä neulekuplaa, mihin itse kuulun. Yhteisöjä kait on joka lähtöön, enkä suinkaan kaikista tiedä mitään. Mutta omat someympyräni ja niiden ihmiset ja tekemiset, on mulle tärkeitä ja rakkaita ja kaikkeen siihen saa sukeltaa oikein kunnolla Jyväskylän neulefestareilla.

Heti meinasin ruveta harmittelemaan, miten en ottanut riittävästi kuvia ihmisistä, langoista, tunnelmasta, mistään. Mutta mitäpä sitä harmittelemaan, mulla oli ihana ja rento sellainen oikein bloggaajan vapaa viikonloppu. Vaikka tottakai vietin sen bloggaajaystävieni kanssa ja neuletubettajien kanssa ja tottakai puhuttiin kaikesta aiheen liittyvästä, mutta jotenkin silti koin, että en nyt täyttänyt jotain itse keksimääni velvollisuutta raportoinnin suhteen. PÖH! Tässä kuitenkin tulossa sanallista raportointia ja se kai se bloggaamisen idea oli ainakin vielä silloin, kun kuvien liittäminen vaati html-koodia ja korkeakoulun kotisivutilaa, mitä kautta kuvat pyörittää. No joo, eksyin aiheesta, palataas takaisin.


Kävin kesäkuussa Ommel-tapahtumassa Espoossa, mikä on vähän kuin ompelijoiden versio neulefestareista. Olin siellä vain pari tuntia, mutta senkin ajan melko onneton. En tuntenut oikein ketään ja ilmapiiri ei ollut lainkaan niin iloinen ja rento, kuin kuvittelin. Tokikaan en ottanut osaa työpajoihin, enkä kuunnellut luentoja (tosin kuuntelin striimauksia niistä myöhemmin illalla kaverini luona kun pidettiin kahden naisen ompelulanit, vaikkakin vain hän ompeli), joten oikeasti en voi tietenkään vertailla, etenkin kun en osaa katsoa neulefestareita ns ulkopuolisen silmin, koska olen sulahtanut tähän hommaan niin täysillä mukaan.

En tosiaan tiedä, onko se vain minun katkera kokemukseni, mutta tuntuu kuin ompelusomepiirit pyörisivät suljettujen ja salattujen facebookryhmien sisällä, mitkä jakaantuvat pienempiin ryhmiin, jotka taas pienempiin ja instassa on omia insidehashtagea ja pienen piirin ompeluhaasteita, mistä ulkopuoliset eivät ymmärrä mitään eikä heidän varmaan halutakaan ymmärtävän. Sen sijaan neulepiireissä on Ravelry, missä ei voi salaisia keskusteluketjuja luoda. Neulesomettajat luovat haasteita, yhteisneulontoja ja tekemistä ja meininkiä, mikä nimenomaan yritetetään saada kaikkien asiasta vähänkään kiinnostuneiden tietoisuuteen (hyvänä esimerkkinä neulefestareiden jatkot, jonne odotettiin muutamaa kymmentä ihmistä, mutta paikalle saapui 150). Hypetetään toinen toisiamme ja toistemme tekemisiä. Festareilla kuvattiin jälleen kerran yhteiskuvia kevään ja alkukesän aikana olleiden yhteistekemisten aikaan saannoksista. Siinä lähes herkistyy sen yhteisöllisyyden äärellä, kun kymmenillä ihmisillä on se sama neule, mitä on yhtäaikaa tehty. (Tähän olisi kiva olla se kuva, mikäli olisin jaksanut nostaa ahterini penkistä ja mennä ottaan niitä kuvia.)

Ja kun saapuu neulefestarien aikaan Toivolan vanhalle pihalle, ei pääse eteneeen kuin metrin kerrallaan, kun kaikkialta tulee tuttuja ja tuntemattomia, joiden kanssa pysähtyy jutteleen. Tuttujen kanssa tietenkin jälleennäkemisen (tai ensinäkemisen, jos tyyppi on aivan tuttu vain internetistä) ilosta kiljahdellen ja tuntemattomien kanssa vähintäänkin ihanan neuleen näkemisestä.


Neulefestareilla on tietysti yksi parhaita asioita se, kun sinne ihmiset mielellään pukeutuvat sään salliessa neuleisiin. Tänä vuonna oli onneksi viileätä, niin minäkin kykenin oleen villapaidassa. Uusimmat neuletrendit näkyvät ihmismassoista yhdellä vilkaisulla.

Tähänkin olisi esimerkkikuvat paikallaan, mutta niitä ei nyt ole.

Siinä missä viime vuonna ja toissa vuonna oli paljon pitsineuleita, esimerkiksi Veera Välimäen Little Bird -paitaa, tänä vuonna oli kuumin trendi crop-pituiset villapaidat, joissa kirjoneuletta joko kaarrokkeessa tai helmassa. Nämä puetaan mekon päälle tai korkeavyötäröisen alaosan kanssa. Jos siis haluut olla neuletrendin aallonharjalla, neulo esim Caitlin Hunterin Soldotna Crop tai Navelli nyt heti!

Leeni Hoimelan suunnittelemaa Rai Rai -paitaa näkyi myös paljon.

Lankarintamalla ei ollut oikein mitään uutta. Siis toki uusia värjäreitä ja ehkä joitain uudehkoja lankapohjia, mutta ei mitään uutta ja ihmeellistä sitten aiempien vuosien.

Kotimaisista värjäreistä uutena tänä vuonna festareilla oli mm Ruskanlehti ja Aara.



Oheistarvikerintamallakaan ei oikein mitään uutta.

Omat ostokseni ovat tässä. Titityystä tosin ostin vielä muutaman ihan peruskerän puuvillalankaa. Tuntui vähän oudolta ostaa Mondimin neulepussi ilman, että olen koskaan neulonut siitä langasta mitään, tai edes ostanut sitä. Mutta kaikki kivat värit oli jo loppu. Haaveissa se kyllä on, joten ehkä joku kerta joskus vielä.


Launtai-iltaa jatkettiin pikkutunneille asti, kiitos kaikille viinin lipittäjä -seuralaisille, ei nyt mennä tarkempiin yksityiskohtiin, mutta oli aivan huippukivaamahtavaa kerrankin jatkaa neulefestarimeininkiä myöhemmällekin iltaan. Saattoi olla vähän levottomat jutut, mutta niinhän ne kuuluu siinä vaiheessa jo ollakin.

Oma asuni (josta olisi toki voinut ottaa paremman kuvan ulkona, mutta kun ei ehtinyt eikä muistanut kaiken hauskan äärellä) koostui parhaat juhlansa jo juhlitusta mekosta leikatulla alaosalla, johon ompelin vyötärönauhan edellisenä iltana sekä jämälankavillapaidasta, jonka helman taitoin hakaneulojen avulla hameeseen sopivammaksi.


Kauniimpia ja tunnelmallisempia kuvia suosittelen meneen katsoon Mehukekkerit-blogista. Veera taitaa nuo kamerahommat kyllä todella hyvin ja muistaa ja jaksaa ja viitsii kaivaa kameran esille tasaisin väliajoin tallentaakseen materiaalit laadukkaaseen blogipostaukseen. Ihailen!

19 kommenttia:

  1. Oi, miten kiva postaus! Minulla on vähän sama fiilis ompeluhommista, kun en ole niin taitava kuin muut enkä kuulu "salaseuroihin"; jotenkin helpommin olen solahtanut varmaan näihin neulomisporukoihin. Harmittaa, kun en tänäkään vuonna päässyt neulefestareille, kun olen nyt koko kesän täällä Yhdysvalloissa. Ehkä ensi kesänä voisin tulla itsekin kokemaan, millaista siellä on.
    Tuo jämälankapuserosi on muuten kerrassaan valloittava!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tavallaan kiva kuulla, että muillakin on sama fiilis ompelujutuista, ettei tämä ole vain jotain omaa ankeuttani. Toki ikävä asia se, että salaseurafiiliksiä ylipäätään tulee.

      Tule ihmeessä ensi vuonna, jos suinkin sopii aikatauluihin :)

      Ja kiitos paitakehuista! :)

      Poista
  2. Oli kyllä taas niin ihana viikonloppu! �� Harmi, kun ei pikamoikkauksia enempää ehditty jutella. Meinasin kyllä jäädä vielä siihen teidän pöytään, vaikka olin jo lähdössä, mutta seuraava bussi majapaikkaan ois mennyt vasta tunnin päästä, joten en uskaltanut ottaa riskiä, että kaikki kaikkoavatkin hotellihuoneisiinsa nukkumaan ja itse jään yksin odottelemaan kyytiä. �� Olis kyllä mukavaa joku vuosi itsekin olla hotellissa ja ilman muksuja reissussa, niin vois vähän vapaammin juhlia. ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, muakin harmitti älyttömästi että missasin sut ja Koukuttaja-Marikan ja Tuin ja monta muuta lähestulkoon kokonaan! Mä en tänä vuonna tullut sinne podcast-miittiin teitä fanittaan, kun vein Veeran ja Inkan käsityömuseoon, siellähän teidät kaikki tubeihmiset olisi tavannut. Ja siellä hotellilla sit oli niin tajuttoman huono ilma siellä tilassa, etten pystynyt edes tuleen, vaan jäätiin aulaan :D

      Toivottavasti saat mahdollistettua itsellesi joku vuosi oman hotelliloman neulefestareille, itse ainakin nautin tosi paljon siitä, kun saa olla ajan kanssa :)

      Poista
  3. Neulon paljon ja seuraan neulesomea, mutta en tohtisi kenenkään tuiki tuntemattoman seuraan tupsahtaa festareilla. Siksi kiitänkin tästä postauksesta, näin pääsen täältä takavasemmaltakin mukaan. Kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä!

      Ja ymmärrän oikein hyvin, itsellekin on välillä hankalaa mennä seuraan, vaikka tavallaan tuntisikin. Sitä niin helposti kokee, ettei muka ole riittävän läheinen voidakseen vain tunkeutua seuraan, vaikka aivan varmasti todellakin voisi :)

      Poista
  4. Kiitos festaripostauksesta! Mukana olin, mutta lauantain sateen aikana siirryin kotiin ja totesin, että mummi on aika uupunut torstain, perjantain ja lauantain (iltpäivään asti) mukanaolosta ja kontakteista. Niin monen uuden kanssa puhuin, että nimet on on unohtunut kaikki. kivaa oi. Näin sut kaukaa ja en päässet moikkaamaan. Ensi vuonna! :)

    VastaaPoista
  5. Kiitos kiinnostavasta raportista!! Ehkä itsekin pääsen tuonne mukaan ensi vuonna ja ehkäpä uskaltaisinkin lähteä - mukava kuulla että neulepiirit ovat myös IRL lämminhenkisiä! Itsellä sama kokemus Ommel-festareista, jonne helppo toki mennä kun kotikaupungista kyse, mutta sitten kuitenkin hieman orpo olo siellä...

    VastaaPoista
  6. En ole koskaan osallistunut - vielä ainakaan - Ommel-tapahtumaan, vaikka taidan kuulua mainitsemiisi facebookin ompeluryhmiin. ;) Silti luulen, että tiedän, ainakin jossain määrin, mistä puhut. Minusta neulefestareiden tunnelma on melkeinpä taianomainen, kuinka kaikki on yhtä suurta perhettä ja seuraa löytyy aina ihan itsestään. Tosin nyt kolmansilla festareillani myös mieheni oli reissussa mukana, niin en ehtinyt oikein kurssien ulkopuolella toisten kanssa istumaan, mutta sen mitä ehdin, juttua riitti. Kursseillakin on aina ollut ihan superhauskaa, innostavaa ja opettavaista. Ja aina sama juttu festareiden ollessa ohi, että miten sitä nyt jaksaa taas vuoden odottaa... ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toki Ommel-festareilla ei ole niin helppo istahtaa sen harrastuksensa äärelle pöytiin ja kahviloihin, se kun vaatii sen koneen, toisin kuin neule menee paikassa kuin paikassa. Mutta muutenkin näissä ympyröissä on valtava ero. Siis ompelu- ja neuleympyröissä. Eikä nyt ole tarkoitus arvostella, että kummassa on parempi kulttuuri yleisesti, vaan todeta, että eroa on.

      Poista
  7. Jännä juttu, mä taas olen kokenut neulepiirit hirveän nihkeiksi ja vaikeiksi päästä sisään. Tuntuu siltä kuin olisi tietty somettaja-tubettaja-bloggaaja - seura, ja tavalliset harrastajat (joihin koen kuuluvani, vaikka käsitöistäni myös sometan) on sit asia erikseen. Muutaman kerran oon osallistunut erilaisiin neuletapaamisiin ym, mutta useimmiten ne ovat olleet pettymyksiä. Ompelupuolella taas oon löytänyt ihanan fb-ryhmän (joka ei ole salainen eikä salaisuus ja jonne pääsee kuka vaan. Etsikää fb:stä Kangasholistit), joka on täynnä mahtavia tyyppejä ja vertaistukea niin ompeluun kuin muuhunkin elämään liittyen. Ja ihan taviksia, eli ei tartte olla miljoonaa someseuraajaa ja youtube-kanavaa, että pääsee piireihin. Mutta ehkä mä en vaan vielä ole löytänyt sitä "omaa" neuleporukkaa!

    Ja tosiaan toi on aika iso juttu et neuleen kanssa on helppo liikkua ja tavata ihmisiä jne, mutta otapa mukaan ompelukone, saumuri ynnä muut härpäkkeet... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, voihan se olla noin, mun on tottakai vaikea nähdä tätä ei-somettajan näkökulmasta, koska itse olen somettaja. Mutta sometus-statuksesta huolimatta en ole kokenut pääseväni ompelupiireihin sisään, tosin enemmän koen kyllä olevani neuloja kuin ompelija, enkä satsaa ja panosta ompeluun lainkaan niin paljoa kuin neulomiseen.

      Toivottavasti löydät oman neuleporukkasi! Itse hengasin festareilla eniten muiden bloggaajien kanssa, joiden kanssa on pyöritty tän tyyppisillä kinkereillä vuosikaudet. Missään paikallisissa neuletapaamisissa en ole koskaan edes käynyt.

      Poista
    2. Mutta todella usein sekä neulevideopodcastaajien että bloggaajien tapaamisiin messuilla ym tapahtumissa on kutsuttu myös seuraajat mukaan ja paljon on seuraajia tullutkin ja ainakin niissä, missä itse olen pyörinyt, heidät on otettu mukaan ja huomioitu. Jotkut toki ujouttaan jäävät vain seuraan keskustelua sivusta.

      Poista
  8. Hups, multa lähti edellinen kommentti kesken, joten jatkan vielä.

    Niin että en ehkä ole löytänyt sitä "omaa" neuleporukkaa. Mä koen Ravelryn jostain syystä hankalana käyttää, enkä oikein ole osannut siellä osallistua keskusteluihin ym. Facebookissa kuulun muutamaan neulontaryhmään, mutta niiden ryhmähenki on kyllä ihan omaa luokkaansa. Enimmäkseen tapellaan siitä, onko Novita paska vai ei ja näin ollen onko Novitan lankojen käyttäjät paskoja ihmisiä vai ei. Välillä voidaan tapella siitä, onko 15e sukkaparista törkeän kova vai törkeän matala hinta. Kauheesti ei jaksa sellaisissa ryhmissä pyöriä... Olisko siellä Ravelryssä oikeaa lämminhenkisyyttä ja ryhmähenkeä? Ehkä mun pitää yrittää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en kans pyöri Facebookissa ollenkaan neuleaiheisissa ryhmissä, vaikka joihinkin kuulunkin, en niitä aktiivisesti seuraa, koska se taso on just tuota mainitsemaasi.

      Itse asiassa en Ravelryssäkään juurikaan keskustele, joten en osaa vinkata mitään ryhmää sieltäkään. Seuraan neuleihmisiä somessa enempi silleen yksilötasolla, kuin ryhmissä.

      Poista