Skidit festarit kuuluu meillä jo loppukesäperinteeseen ja vaikka tänä vuonna festarit järjestettiin pienemmällä alueella, vaikkakin samalla hinnalla kuin ennenkin, ajateltiin kuitenkin lähteä, kun ei mitään päällekkäistä muuta menoa ollut.
Festareilla oli paljon vanhaa tuttua Skidit-juttua, mutta sehän on vain hauskaa. Rakastan tuota Skidit festarien visuaalista ilmettä ihan tosi paljon ja lapset tykkää kun on tuttuja juttuja.
Esikoinen on tänä kesänä omasta tahdostaan halunnut opetella juomaan limpparia ja päästiin siis Jaffabaariakin testaan ihan käytännössä. Oli muuten hyvät moctailit!
En ole todellakaan mikään pahimmasta päästä turvallisuusnillittäjävanhempi, mutta oikeasti haukoin kyllä henkeäni kun jaffabaarin baaritiskin ja istumaosaston välissä, muutenkin jo todella pienessä tilassa, oli sirkuskoulu ja lapsia pyörittämässä enemmän tai vähemmän hallitusti hulavanteita eri ruumiinosissa samalla, kun toiset lapset kulkevat LASISET astiat käsissään.
Samalla kun yritin taiteilla oman moctailini ja kahden lapsen kanssa penkille saamatta hulavanteesta osumaa, tuotiin esitettä sateenkaaribaarista, jossa voisi tehdä hedelmä/vihannesvartaan sateenkaaren väreissä. No sinne siis!
Kätevästi samassa (pienessä) tilassa, missä lapset sohivat puisten grillivartaiden kanssa, oli tosi hieno eri kokoisista ilmapalloista tehty maja. Festarit olivat olleet vasta noin tunnin käynnissä, kun riittävän monta palloa oli pamahtanut ja se romahti. Sen jälkeenkin majan jäänteenä olevat ilmapallot poksuivat niin, että tätä 34-vuotiastakin alkoi itkettään se pauke. Terävät varrastikut kädessä tungoksessa juoksevat lapset oli muutenkin melko hasardia, joten ei jatkoon sekään. Mies jo epäili, että seuraavasta huoneesta paljastuu tulitikuista tehtyjä mökkejä avotuligrillin ympärillä.
Ränniautoradat oli tänä vuonna sentään pahvista, että ei tarvinnut pelätä viiltävänsä kurkkuaan auki metalliromuun. Ränniautot on kyllä olleet meidän lasten suosikkeja näillä festareilla aina, enkä kyllä oikeasti ole nähnyt niitä mitenkään riskaabeleina, paitsi nyt takautuvasti, kun olin jo sydän syrjällään lasinsirujen ja grillivartaaseen puhkottujen silmien pelossa.
Pahvia oli enemmänkin, sillä niistä oli rakennettu aivan ihania mökkejä! Mulla itselläni on suurena heikkoutena nämä pahvimökit. Niin hauskoja!
Ja pahviautokin!
Keppariradallakin käytiin kompastelemassa.
Lopulta ei oltu edes kahta tuntia festarialueella ennen kuin todettiin olevamme valmiita lähteen. Itse olisin halunnut jäädä vielä discoon (ylläri), mutta lapsia ei kiinnostellut (no ylläri). Ei jäänyt lainkaan niin huikea fiilis tapahtumasta, kuin ennen ja vika on todennäköisesti ihan vain minussa itsessäni, sillä puitteet olivat kyllä todellakin kohdillaan (pois lukien tilojen pienuus ja niihin tungettujen eri toimintojen yhteensopimattomuus). Harmittaa vaan niin hemmetisti se pääsylippuihin käytetty raha. No, ens vuonna uus yritys.
Festareilla oli paljon vanhaa tuttua Skidit-juttua, mutta sehän on vain hauskaa. Rakastan tuota Skidit festarien visuaalista ilmettä ihan tosi paljon ja lapset tykkää kun on tuttuja juttuja.
Esikoinen on tänä kesänä omasta tahdostaan halunnut opetella juomaan limpparia ja päästiin siis Jaffabaariakin testaan ihan käytännössä. Oli muuten hyvät moctailit!
En ole todellakaan mikään pahimmasta päästä turvallisuusnillittäjävanhempi, mutta oikeasti haukoin kyllä henkeäni kun jaffabaarin baaritiskin ja istumaosaston välissä, muutenkin jo todella pienessä tilassa, oli sirkuskoulu ja lapsia pyörittämässä enemmän tai vähemmän hallitusti hulavanteita eri ruumiinosissa samalla, kun toiset lapset kulkevat LASISET astiat käsissään.
Kätevästi samassa (pienessä) tilassa, missä lapset sohivat puisten grillivartaiden kanssa, oli tosi hieno eri kokoisista ilmapalloista tehty maja. Festarit olivat olleet vasta noin tunnin käynnissä, kun riittävän monta palloa oli pamahtanut ja se romahti. Sen jälkeenkin majan jäänteenä olevat ilmapallot poksuivat niin, että tätä 34-vuotiastakin alkoi itkettään se pauke. Terävät varrastikut kädessä tungoksessa juoksevat lapset oli muutenkin melko hasardia, joten ei jatkoon sekään. Mies jo epäili, että seuraavasta huoneesta paljastuu tulitikuista tehtyjä mökkejä avotuligrillin ympärillä.
Ränniautoradat oli tänä vuonna sentään pahvista, että ei tarvinnut pelätä viiltävänsä kurkkuaan auki metalliromuun. Ränniautot on kyllä olleet meidän lasten suosikkeja näillä festareilla aina, enkä kyllä oikeasti ole nähnyt niitä mitenkään riskaabeleina, paitsi nyt takautuvasti, kun olin jo sydän syrjällään lasinsirujen ja grillivartaaseen puhkottujen silmien pelossa.
Pahvia oli enemmänkin, sillä niistä oli rakennettu aivan ihania mökkejä! Mulla itselläni on suurena heikkoutena nämä pahvimökit. Niin hauskoja!
Ja pahviautokin!
Keppariradallakin käytiin kompastelemassa.
Lopulta ei oltu edes kahta tuntia festarialueella ennen kuin todettiin olevamme valmiita lähteen. Itse olisin halunnut jäädä vielä discoon (ylläri), mutta lapsia ei kiinnostellut (no ylläri). Ei jäänyt lainkaan niin huikea fiilis tapahtumasta, kuin ennen ja vika on todennäköisesti ihan vain minussa itsessäni, sillä puitteet olivat kyllä todellakin kohdillaan (pois lukien tilojen pienuus ja niihin tungettujen eri toimintojen yhteensopimattomuus). Harmittaa vaan niin hemmetisti se pääsylippuihin käytetty raha. No, ens vuonna uus yritys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti