Santalahden luontopolku Kotkassa

Kotkareissullamme päästiin toiseenkin luontokohteeseen, kuin vain aiemmin postaamalleni Langinkoskelle. Mieskin tuli itsenäisyyspäiväksi Kotkaan ja näin ollen karautettiin autolla Santalahteen, ja kävelimme siellä luontopolun. Ei ollut mitään ennakko-oletuksia, muuta kuin että merimaisemista on ainakin osittain kyse. Koska nyt on ollut lämpötila joka toinen päivä reilusti plussalla ja joka toinen reilusti miinuksella, tiedettiin heti, kun astuimme ulos, että on aivan liian vaarallista liikkua kantorepun kanssa. Niinpä roudasimme rattaita luontopolulla, joka oli kaikkea muuta, kuin esteetön. Meitä se ei kuitenkaan haitannut ja rataskyytiläinenkin otti asian lungisti, mitä nyt vain oltiin varmoja, että moisen höykyytyksen jälkeen hänelle on puhjennut vähintään neljä uutta hammasta. Voin kuvitella miten ohikulkijat varmasti ovat mumisseet, että kaikkialle sitä täytyykin rattaiden kanssa lähteä, mutta nyt tehtiin näin. Eikä siis todellakaan koko matkaa kannettu (tai siis mähän en edes kantanut, vaan mun sisko ja mies), välillä pääsi ihan normaalisti kärrytteleen.

Esikoinen luotti peilijäisissä alamäissä perinteiseen pyllymäkityyliin.

Kahden pyörän taktiikalla pitkospuita.

Luontopolku oli kyllä upea. Jo ennen kuin koko merta oltiin edes nähty, olin jo aivan haltioissani, maisemat olivat upeita ja näkemisen arvoiset jutut olivat hyvin merkattuja.

Pirunpeltokuva omistettu kaikille heille, jotka ovat joskus käyneet Lauhanvuoren Kivijadalla. He ehkä ymmärtävät, miksi nauroin niin, että kaaduin perseelleni jäätikölle.

Ja sitten se meri, upea! Kertakaikkiaan upea! Kaikki nuo isot kivet ja vedessä hitaasti liikkuvat jääpyörylät.

Mietittiin mitä kaikkia upeita luontokohteita Suomessa ollaankaan tämän vuoden aikana kierretty. Miten paljon niin kauniita paikkoja!

Kiviportaat!

Kotkaan voisi todellakin lähteä viikon lomalle ja silti tekisi tiukkaa ehtiä kaikki. Odotetaan jo kesää ja reissuja lähisaariin! Nyt kuitenkin taas Vantaalla.