Sivut

tiistai 6. joulukuuta 2016

Santalahden luontopolku Kotkassa

Kotkareissullamme päästiin toiseenkin luontokohteeseen, kuin vain aiemmin postaamalleni Langinkoskelle. Mieskin tuli itsenäisyyspäiväksi Kotkaan ja näin ollen karautettiin autolla Santalahteen, ja kävelimme siellä luontopolun. Ei ollut mitään ennakko-oletuksia, muuta kuin että merimaisemista on ainakin osittain kyse. Koska nyt on ollut lämpötila joka toinen päivä reilusti plussalla ja joka toinen reilusti miinuksella, tiedettiin heti, kun astuimme ulos, että on aivan liian vaarallista liikkua kantorepun kanssa. Niinpä roudasimme rattaita luontopolulla, joka oli kaikkea muuta, kuin esteetön. Meitä se ei kuitenkaan haitannut ja rataskyytiläinenkin otti asian lungisti, mitä nyt vain oltiin varmoja, että moisen höykyytyksen jälkeen hänelle on puhjennut vähintään neljä uutta hammasta. Voin kuvitella miten ohikulkijat varmasti ovat mumisseet, että kaikkialle sitä täytyykin rattaiden kanssa lähteä, mutta nyt tehtiin näin. Eikä siis todellakaan koko matkaa kannettu (tai siis mähän en edes kantanut, vaan mun sisko ja mies), välillä pääsi ihan normaalisti kärrytteleen.


Esikoinen luotti peilijäisissä alamäissä perinteiseen pyllymäkityyliin.



Kahden pyörän taktiikalla pitkospuita.





Luontopolku oli kyllä upea. Jo ennen kuin koko merta oltiin edes nähty, olin jo aivan haltioissani, maisemat olivat upeita ja näkemisen arvoiset jutut olivat hyvin merkattuja.


Pirunpeltokuva omistettu kaikille heille, jotka ovat joskus käyneet Lauhanvuoren Kivijadalla. He ehkä ymmärtävät, miksi nauroin niin, että kaaduin perseelleni jäätikölle.


Ja sitten se meri, upea! Kertakaikkiaan upea! Kaikki nuo isot kivet ja vedessä hitaasti liikkuvat jääpyörylät.





Mietittiin mitä kaikkia upeita luontokohteita Suomessa ollaankaan tämän vuoden aikana kierretty. Miten paljon niin kauniita paikkoja!







Kiviportaat!



Kotkaan voisi todellakin lähteä viikon lomalle ja silti tekisi tiukkaa ehtiä kaikki. Odotetaan jo kesää ja reissuja lähisaariin! Nyt kuitenkin taas Vantaalla. 

6 kommenttia:

  1. Nuo jääpyörylät on kyllä mielenkiintoisia. Olisi hauska tietää, miten niistä tulee noin yhtenäisen näköisiä, mikä ilmiö sen saa aikaan.

    VastaaPoista
  2. Voi juku! Minä kanssa ihastuin Kotkaan käydessäni siellä työmatkalla lokakuun lopussa. Melkein muutin sinne 10 vuotta sitten, ja olisin varmasti tykänny :)
    Pirunpelloksi en minäkään tuota kyllä sanoisi, korkeintaan ehkä pirunnurmikko :D

    Tykkään niin tästä sun blogista ja retkeilymeiningistä!

    VastaaPoista
  3. Komeeta on! Ja ihailtavaa sinnikkyyttä rattaitten kanssa. Vastaantulijana olisin vain ihmetellyt teidän hyviä hermoja.

    (Kesällä muistakaa ottaa puutiaisaivokuumerokote ennen saaristoreissuja. Sitä kuulemma on Kotkan saaristossa:
    http://yle.fi/uutiset/3-8936594

    Toki tiesitte varmasti, mutta sori, täällä taas yksi ylihuolehtivainen lukija.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuolla oli sinänsä vielä helppo mennä rattailla, kun ei ollut paljoa lunta :D

      Ai kamala, nuo punkit! Olen aina ajatellut, että rokote on vähän turha satunnaisille kävijöille, mutta täytyy laittaa vakavasti harkintaan. Tosin juuri tuota saarta en ollut ajatellut, mutta onhan niitä kaikkialla.

      Poista