Sivut

perjantai 30. marraskuuta 2018

Vuoden paras reissu kansiin

On taas se aika vuodesta, kun teen valokuvakirjoja lasten vuodesta. En ole mitään omasta näkökulmastani tehtyjä kuvakirjoja teettänyt useaan vuoteen, mutta tänä vuonna tein poikkeuksen. Ihan kuin jostain paremmastakin ulkomaanmatkasta, tein ihan oman erillisen valokuvakirjansa meidän kehäratareilistä ja siinä ei sivumäärissä ja kuvamäärissä säästelty.

Mulla on monta hyvää syytä kansittaa nimenomaan tämä reissu.

No ensinnäkin, se nyt vaan oli aivan mielettömän hauska reissu! Huolella etukäteen suunniteltu ja hienosti onnistunut. Malliesimerkki juuri semmosesta vähän hupsusta reissailusta, mitä toteuttaa omien lasten kanssa, jos ja kun aikuiset ei innostu tai ei kehtaa edes ketään kysyä.

Ja toiseksi, koska mulla on valokuvakirja myös nuorena aikuisena kavereiden kanssa tehdyistä lähijunareileistä (jotka tosin teemaltaan olivat kosteampia ja pointtina oli pysähtyä kaljalle joka asemalla) ja tän alle kymmenen vuoden aikana, mitä niistä edellisistä reissuista on, on maisemat ja junahommat muuttuneet aivan täysin.

Kirja toimii siis mahtavana ajankuvana.


Nyt on tosiaan kehärata, mistä aiemman reilikirjan sivuilla on vain kuva mainosjulisteesta "kehärata aukeaa vuonna 2015" ja voi pojat, että se 2015 tuntui toooooodella kaukaiselta silloin. Vantaankosken asemalla poseerattiin raiteen päädyssä, nyt se raide jatkuu aina Hiekkaharjuun saakka. M-junaa ei enää ole.


Silloiset järkyttävät harmaat ja kuselta haisevat asemarakennukset, joiden ovenkahvoihin ei kukaan halunnut koskea, ovat muuttuneet taideasemiksi, joissa on ravintoloita.


Ja on pränikät opasteet asemilla entisten vinoiksi törmättyjen kylttien sijaan.



Vanhojen punaisten retrolähijunien sijaan (jotka on jo poistettu käytöstä) raiteilla suhahtaa violetit Flirtit.


Ja karttaa katsotaan älypuhelimesta, ei aseman karttajulisteesta digikameraan tallennettuna.


Ajankuva se on meikäläisen naamakin. Vanhassa lähijunareilikirjassa poseeraa täysin erinäköinen tyyppi, jolla on selkeästi nykyaikaan nähden hyvin vanhahtavat vaatteet, vaikka en koskaan muodin mukaan ole pukeutunutkaan. Mutta kun ottaa riittävän monta vuotta etäisyyttä, kyllä sen näkee. Ja näkee myös silmien alta sen, että silloin nukuttiin vähän pidempiä öitä, eikä ollut huolta huomisesta.



Harmi, että silloin ennen vanhaan pihtailin kuvien kanssa ja kirjassa on tosi pieniä kuvia, monta per sivu, nykyään laitan reteesti vähänkin hienommat yksilöt koko sivun kokoisina (ja neljä kuvaa sivulla on aivan ehdoton maksimi), näkee sitten vanhanakin ilman silmälaseja katsella, millainen oli Vantaan raideliikenne vuonna 2018.



Melkein jo ehdin ajatella, että nyt kun on niin uudenkarheat systeemit meillä täällä, että tokkopa seuraavan kymmenen vuoden aikana juurikaan muuttuu. Tajusin kuitenkin heti olevani todella väärässä. Sitähän suunnitellaan kaikenlaista raideliikenteen vapauttamista kilpailulle (tulisi varmaan erinäköisiä junia) ja ties mitä rautatietunneleita Tallinnaan.

Saas nähdä, millaisessa seurassa sitä sitten lähijunien kyydissä huviajellaan ja millä motiivilla.




Kehäratareilipostaukset toukokuulta: osa 1, osa 2 ja osa 3.

Yleisö on kysellyt myös Helsingin puolen asemien seutujen "nähtävyyksiä" ja sellainen kehäratareilin länsiosan Helsingin puolen kiertäminen oli alustavasti suunniltemissa loppukesästä, mutta jäi toteuttamatta. Saas nähdä, vieläkö ensi vuoden puolella lapset saa houkuteltua moiseen mukaan (veikkaan, että saa kyllä, ja vielä itäpuolellekin).

keskiviikko 28. marraskuuta 2018

Neuleita (Baby Born) nukelle, ohje villapaitaan ja myssyyn

Nuorempi lapsemme saa joululahjaksi Baby Born -nuken. Ei mennyt kuin muutama tunti ostopäätöksestä, kun jo hurahdin nukenvaatteiden tekemiseen. Muutamia vaatteita ehdin tehdä ja sovittaa ennen kuin nukke kääräistiin joulupapereihin ja kärrättiin niin sanotusti pukin konttiin, joten mallihommista vastaa tyttären viime vuonna saama nukke, oikein kelpo kaveri hänkin, pehmovartaloinen, jolla ei ole ruuansulatuskanavaa, toisin kuin sillä Baby Bornilla. Hän on vähän pitkäjalkaisempi ja saikin siis liian pitkät ja kapeat Baby Bornille tekemäni legginssit ja liian pienen Muita Ihania -kirjan Pilvenreunallatakin, minkä siis pienensin nukkekokoon ihan perstuntumalla (ja pieleen meni).


Takkia ja myssyä neuloessani kuvasin prosessia instagramin my storyyn ja verratessani Baby Bornin mittoja meidän esikoisen syntymämittoihin (syntyi pikkukeskosena), sain viestin, että eräs keskonen on tuotu kotiin juurikin nukelle tehdyllä villapuvulla, kun ei siihen hätään muutakaan vielä ollut niin pienessä koossa. Vähän siinä saatoin liikuttua kun mietin, että entä jos näihin pukisikin oikeata vauvaa, sniif.


Nukenvaatefiilistelyni instagramissa sai aivan valtavasti huomiota ja sain paljon pyyntöjä kirjoittaa ohjeita näihin neuleisiin. No, luonnollisestikaan en voi kirjoittaa ohjetta tuohon takkiin, se kun on suora pienennys olemassa olevasta toisen ihmisen tekemästä mallista ja kaiken lisäksi aivan liian pieni sille Baby Bornille (tälle pehmovartaloiselle nukelle se niukin naukin menee, vanutäyte kun antaa periksi), joten siitä ei olisi senkään vuoksi hyötyä yhtään kenellekään, joka sellaista nimenomaan Baby Born -nukelle havittelisi.



Mutta nukkekokoisen myssyn ohjeen voin teille kirjoittaa ja samaten tuo frillavillapaidan. Ne ovat sopivia myös sille Baby Bornille.



Aloitetaanpa vaikka siitä myssystä.

NUKEN MYSSY (n. 43 cm pituiselle nukelle, esim Baby Born, päänympärys rapiat 30 cm)

Lanka: Hjertegarn Merino 120 (sattui oleen jämiä tästä, varmaan esim Novitan Nalle menee about samaan paksuuteen)

Puikot: 3,5 mm

Menekki: 28 g

Perinteinen siksak-mallin kypärämyssy neulotaan tasona ja ommellaan lopuksi muotoonsa.


Luo 23 silmukkaa

1. krs: neulo 2 oikein, lisää 1 silmukka. Neulo oikein, kunnes jäljellä 4 silmukkaa, neulo 2 oikein yhteen, neulo loput kaksi silmukkaa oikein.
2. kirs: neulo kaikki oikein.

Toista näitä kerroksia yhteensä 11 kertaa.

Sitten jatka näin:
1. krs: neulo 2 oikein, neulo 2 oikein yhteen. Neulo oikein, kunnes jäljellä 2 silmukkaa. Lisää yksi silmukka, neulo loput oikein.
2. krs: neulo kaikki oikein

Toista näitä kerroksia yhteensä 11 kertaa.

Neulo päälaki näin (eli jos et jaksa lukea tätä, niin käytännössä siis otsan lisäykset ja vähennykset tehdään vain joka toinen kerta, mutta niskassa normaalisti):

1. krs: neulo 2 oikein, lisää 1 silmukka. Neulo oikein, kunnes jäljellä 4 silmukkaa, neulo 2 oikein yhteen, neulo loput oikein.
2. krs: neulo kaikki oikein.
3. krs: neulo oikein, kunnes jäljellä 4 silmukkaa, neulo 2 oikein yhteen, neulo loput oikein.
4. krs: neulo kaikki oikein.
5. krs: kuten 1.
6. krs: kuten 2.
7. krs: kuten 3.
8. krs: kuten 4.
9. krs: kuten 1.
10. krs: kuten 2.
11. krs: kuten 3.
12. krs: kuten 4.
13. krs: kuten 1.
14. krs: kuten 2.
15. krs: kuten 3.
16. krs: kuten 4.
17. krs: kuten 1.
18. krs: kuten 2.
19. krs: kuten 3.
20. krs: kuten 4.
21. krs: neulo oikein, kunnes jäljellä kaksi silmukkaa, lisää yksi silmukka, neulo loput oikein
22. krs: neulo kaikki oikein.
23. krs: neulo 2 oikein, neulo 2 oikein yhteen, neulo, kunnes jäljellä 2 silmukkaa, lisää yksi silmukka, neulo loput oikein.
24. krs: neulo kaikki oikein.
25. krs: kuten 21.
26. krs: kuten 22.
27. krs: kuten 23.
28. krs: kuten 24.
29. krs: kuten 21.
30. krs: kuten 22.
31. krs: kuten 23.
32. krs: kuten 24.
33. krs: kuten 21.
34. krs: kuten 22.
35. krs: kuten 23.
36. krs: kuten 24.
37. krs: kuten 21.
38. krs: kuten 22.
39. krs: kuten 23.
40. krs: kuten 24.

Ja jatkuu tällä tavoin:

1. krs: neulo 2 oikein, lisää 1 silmukka. Neulo oikein, kunnes jäljellä 4 silmukkaa, neulo 2 oikein yhteen, neulo loput kaksi silmukkaa oikein.
2. kirs: neulo kaikki oikein.

Toista näitä kahta kerrosta yhteensä 11 kertaa.

Ja vielä jatkuu näin:
1. krs: neulo 2 oikein, neulo 2 oikein yhteen. Neulo oikein, kunnes jäljellä 2 silmukkaa. Lisää yksi silmukka, neulo loput oikein.
2. krs: neulo kaikki oikein

Toista näitä kerroksia yhteensä 11 kertaa.

PUUH!

Nyt ompele aloitusreuna ja lopetusreuna yhteen sekä päälaelta kolmioiden kärjet ja sivut siten, että siitä nyt tulee se myssy.

Poimi myssyn ns korvaläppäosasta 3 silmukkaa ja tee kolmen silmukan icordia (eli neulo kolme, siirrä silmukat takas puikon toiseen päähän ja neulo ne uudelleen ja uudelleen ja uudelleen, tästä muodostuu putkimainen nyöri) parikymmentä senttiä tai sen verran, kun koet tarpeelliseksi. Toista sama toiselle puolen poskea.

Tee kaksi tupsua esimerkiksi haarukan avulla (jos ei haarukkatupsutekniikka ole tuttu, googleta tupsun teko haarukalla). Kiinnitä tupsut päälaelle.

VALMIS!


Ja sitten se villapaita

FRILLAVILLAPAITA n. 43 cm nukelle, esim Baby Bornille

Lanka: Adlibris Socki fine (425 m / 100 g)
Puikot: 3 mm
Menekki: 52 g
Tiheys: en laskenut, samalla vaivalla kun tekisitte mallitilkun, neulotte jo puolikkaan paidan.


PÄÄNTIE:
Luo 80 s ja neulo pyörönä
1. krs nurin
2. krs oikein
3. krs nurin
4. krs oikein

KAARROKE:
neulo (edelleen siis pyörönä) oikeaa ja lisää joka toinen krs tasaisin välein 8 silmukkaa. Vältä tekemästä lisäyksiä perättäisillä kerroilla samoissa kohdissa. Itse tein lisäykset nostamalla kahden silmukan välisen lankalenkin puikolle ja neuloen sen takareunasta oikein.

Jos lisäyslogiikka tuntuu hankalalta, voit vaikka ensimmäisellä lisäyskerroksella neuloa näin: neulo 10, lisää 1, neulo 10, lisää 1 jne jne jne se 8 kertaa. Nyt sinulla on 88 silmukkaa. Välikerroksen jälkeen neulo vaikkapa 5 ja lisää sitten 1, neulo 11, lisää 1, neulo 11, lisää yksi jne ja sitten lopuksi neulot ne 6 jäljelle jäänyttä eli ikään kuin siirrät sitä lisäysrytmin kohtaa, jotta lisäykset ei osu samalle kohdalle joka kerta. Jatka samaan tapaan.

KUN OLET TEHNYT LISÄYKSIÄ 8 kertaa eli neulonut 15 kerrosta ja tulossa kerrokselle 16, mikä siis pitäisi neuloa ilman lisäyksiä oikein, niin neulo se kerros NURIN. Tästä kerroksesta poimitaan myöhemmin silmukat frillaa varten. Tässä vaiheessa pitäisi laskelmiemme mukaan olla 144 silmukkaa.

Tee vielä yksi lisäyskerros (tämän kerroksen jälkeen työssä on yhteensä 152 silmukkaa)

Nyt jatka ilman lisäyksiä neuloen oikeaa, kunnes kappaleen korkeus on 8,5 cm.

HIHOJEN EROTTAMINEN:
Neulo 23 silmukkaa, ota seuraavat 30 silmukkaa sivuun esim sukkapuikolle, luo kainaloon 2 silmukkaa, neulo seuraavat 46 silmukkaa oikein, ota seuraavat 30 silmukkaa sivuun esim sukkapuikolle, luo kainaloon 2 silmukkaa, neulo loput 23 silmukkaa.

VARTALO:
Neulo vartalosilmukoilla oikeaa kunnes koet paidan olevan visioosi nähden sopivan pituinen. Voit tehdä myös mekon, lisää tällöin heti kainaloista lähtien silmukoita molempiin sivuihin sopivin väliajoin. Neulo helma näin:

1. krs nurin
2. krs oikein
3. krs nurin
4. krs oikein
5. krs nurin
6. krs oikein
7. krs nurin

Päätä silmukat löyhästi.

HIHAT:
Ota hihasilmukat puikoille ja poimi kainalosta 4 silmukkaa lisää. Neulo pyörönä oikein, kunnes olet neulonut kainalosta laskien n. 8 cm. Lopuksi:

1. krs nurin
2. krs oikein
3. krs nurin

Päätä silmukat löyhästi.

Tee toinen hiha samalla tavalla.

FRILLA:
Poimi kaarrokkeen nurjasta kerroksesta silmukat puikoille (144 kpl). Aseta silmukkamerkki kerroksen vaihtumiskohtaan (esim olkapään kohtaan)

Neulo 1 krs oikein (pyörönä)

Seuraavalla kerroksella *neulo 5, lisää 1*, toista tätä koko kerros. Silmukat ei mene tasan, mutta sovella lopussa, ei tässä yhteen eikä kahteen silmukkaan ole kukaan kuolemassa.

Neulo 2 kerrosta oikein.

Seuraavalla kerroksella *neulo 4, lisää 1*. Toista koko kerroksen ajan.

Neulo 2 kerrosta oikein.

Seuraavalla kerroksella *neulo 3, lisää 1*. Toista koko kerroksen ajan.

Neulo 5 kerrosta oikein.

Lopuksi:

1. krs nurin
2. krs oikein
3. krs nurin

päätä silmukan löyhästi.


Päättele kaikki langanpäät ja viimeistele työ esim höyryttämällä tai kastelemalla (ja tasolla kuivaten muotoonsa asetellen). Jos vaatii pingotusta, pingota.


Ohjeita ei ole testineulottu, joten siellä saattaa olla virheitä. Jos tulee epäselvyyttä, kysy ihmeessä ja korjataan sitten ohjetta.



Nyt alan neuloon nukkeparoille varpaiden lämmikettä. Löysin Ravelrystä ohjeen Baby Bornin villasukkiin.

maanantai 26. marraskuuta 2018

Joulukalentereita

Ihan kohta alkaa joulukuu ja sen myötä myös joulukalenterimysteeriyhteisneuleita. Olen useana vuotena osallistunut johonkin niistä, nyt en ole vielä osannut päättää, mihin. Tarjontaa nimittäin löytyy!


Sukat hukassa -blogissa on tonttulakkineulonta. Kahdella värillä Novitan Isoveljeä ja ohjetta julkaistaan kahdesti viikossa.

Sweet Things -blogissa neulotaan lapasia siten, että kaksivärisen kirjoneuleen (Novita 7 veljestä) ohjetta putkahtaa joka adventtisunnuntai, eli siis ohje julkaistaan neljässä osassa.

Heidi Alanderin joulukalenterihuivi, maksullinen ohje Ravelryssa. Ohje julkaistaan 12 osassa ja se neulotaan fingering-paksuisesta langasta.

Niina Laitisen joulukalenterisukat. Sekä pitkävartiset paksut kirjoneulesukat, että Nalle-vahvuiset pitsipalmikkosukat. Ohjeita julkaistaan päivittäin Niinan somekanavilla.


Neulomisen lomassa on toki kiva katsella jotain videoita. Suomalaisten neuletubettajien joulunodotuskalenteri on alkanut jo tänään. Joka päivä eri tubettaja julkaisee jouluaiheisen videon. Näistä pysyy perillä esimerkiksi Facebookin suomalaiset neulepodcastit -ryhmässä. Ja youtubesoittolista joulunodotuskalenterista Palasia arjestamme -kanavalla.



Ja sitten tietysti blogijoulukalenterit. Ensin mainitsen tietenkin OMANI, sillä olen taas urakoinut jouluaiheisia postauksia joulukuulle, ai että se on kuulkaas parasta.

Lisäksi kannattaa tsekata ainakin Muita Ihania -blogin joulumeiningit sitten joulukuussa.

Arne ja Carlos -lastensukat

Näin tosiaan Arne ja Carlos -lastensukkalankaa syksyllä näiden kyseisten lankojen maahantuojan blogitapahtumassa ja oman blogimainontani uhrina ostin kaksi kerää heti seuraavalla viikolla. Minua saatettiin tosin vähän yllyttää tähän, sillä olen tunnetusti raivonnut aivan tosissani lähes joka kerta näiden vastaavien lankojen kanssa. Kun pitäisi tulla kaksi samanlaista sukkaa, mutta ei vaan perhana soikoon tule. Tykkään tosi paljon tuosta Arnen ja Carlosin meiningistä jo joulupallokirjan ajoilta ja olen jokuset sukat neulonut näistä itsekuvioituvista heidän suunnittelimista värioksennuksista ja (lähes) jokaisen parin jälkeen päättänyt, että ei ikinä enää. Mutta nyt lämpenin taas, kun tarjolla oli 60 gramman keriä, mistä saisi sukat lapselle!


Nämä olivat helpotettua mallia, eli pairfectia, missä on tuo keltainen lanka kertomassa, mistä kohtaa sukka alkaa ja resorit, kantapäät ja kärjet tulevat automaattisesti yksivärisenä. Näin ei tarvitse itse miettiä kohdistusta, jos haluaa identtiset sukat. Näissä kerissä ei tosin ollut niin villejä kuviointeja ja värityksiä, etteikö olisi voinut jättää kohdistamattakin, jos kyseessä olisi ollut normaali kerä. Nythän niitä keltaisia ja harmaita osuuksia sai sitten keriä ns hukkaan, mutta itse käytän ne pätkät kyllä jämälankasukkiin ja -peittoon.


Ensimmäinen sukka meni hienosti, niinhän se yleensä aina menee. Homma alkaa kiukuttaan vasta sille paria tehdessä kun huomaa, että kuvioista tulee aivan erinäköiset, vaikka miten säätäisi neuletiheyttä. Tällä kertaa kyllä olin ihmeen tyytyväinen lopputulokseen ja näistä tuli oikeasti samannäköiset sukat. Mitä nyt vaan se häiritsee aivan valtavasti, että raidat alkaa ja päättyy ihan missä sattuu, eikä siis tietenkään kierroksen vaihtumiskohdassa, missä itse niiden tahtoisin olevan.


Mun pitää siis tuottaa pettymys kaikille heille, jotka odottivat kunnon kiroilutykitystä ja sukanpuolikkaiden roskiin heittämistä. Näistä tuli oikein kivat ja kelvolliset sukat.


Ja koska talvi yllätti, en alkanut näitä höyryttään, vaan laitetaan sukat suoraan lapsille jalkaan ja menoksi!



Keristä tuli aika sopivasti juuri meidän lapsille sopivat sukat, aivan kuten vyötteessä oli luvattukin.

sunnuntai 25. marraskuuta 2018

Annen taidekahvila

Käytiin eilen mummulareissun yhteydessä kauniin pakkaspäivän kunniaksi retkellä iskelmälaulajanakin tunnetun Anne Mattilan taidekahvilassa kotipaikkakunnallaan Karviassa. Tässä on taas hyvin klassinen esimerkki siitä, että olen kuvitellut paikan jonkinlaiseksi, en edes osaa sanoa, että minkälaiseksi, mutta sellaiseksi, että ei vaan ole tullut käytyä (ehkä oletin kyseessä olevan pienen kesäkahvilan, en tiennyt mitään galleriasta ja taidepolusta ja kaikista niistä rakennuksista). Sitten luin paikasta jutun Reijan räsymatto -blogissa, sillä aihe toki kiinnosti, sillä aika harvoin kukaan bloggaa yhtään mitään Pohjois-Satakunnan mestoista, ja ymmärsin luulleeni paikan hengen aivan väärin.


Heti haastattelukierros kaikilta tutuilta, jotka ovat maininneet käyneensä tuolla ja varmistus asialle, että kyseessä on tosiaan aivan mahtava paikka ja ei muuta kuin auton nokka kohti Karvian Sarvelaa.


Annen taidekahvila on näin marraskuussa auki vain viikonloppuisin, kannattaa aina tarkistaa ennen lähtöä esim Facebookista, missä oletettavimmin on ajankohtaisimmat tiedot. Me oltiin kunnon turisteina paikalla heti, kun kahvila aukesi ja päästiin upottaan hampaamme vielä lämpöisiin munkkirinkeleihin. Kahvia sai santsata niin paljon kuin jaksoi.


Kahvila oli suuri hirsirakennus ja se oli sisustettu todella tunnelmalliseksi. Todella positiivinen yllätys, en tosiaan lainkaan ymmärrä, mitä olin kuvitellut. Joku normikahvila, missä tauluja. Ehei, tää oli UPEA. Ja Anne Mattilan maalaukset tekivät lapsiin lähtemättömän vaikutuksen. Tajusin siinä väitellessäni 6-vuotiaan kanssa maalatuista maisemista, että ne eivät todellakaan ole valokuvia, vaikka ovatkin niin yksityiskohtaisia, että ollaan kyllä viety lapsia vaikka ja mihin museoihin ja taide- ja kulttuurielämyksiin, mutta ei ilmeisesti ainuttakaan kertaa katsoon perinteisiä maalauksia, esimerkiksi juurikin maisemista.



Kun oltiin ihailtu kahvilarakennuksen molempien kerrosten taulut ja putsattu naamat sokerista, lähdettiin ulos kierään galleria ja taidepolku.


Tällaisena pakkaspäivänä kaikkialla on todella kaunista.


N. 700 metrin mittaisen taidepolun varrella on nimensä mukaisesti taidetta. Osa on ihan sään armoilla  ja osa pienissä rakennuksissa, joista muutamaan pääsi sisälle, yhteen vain kurkistettiin. Aivan ihana polku!







Tykkään aivan älyttömästi tällaisista paikoista, missä "keskelle ei-mitään" on tehty jotain näin suurta ja hienoa, yhden (tai muutaman) ihmisen toteutettu unelma. Ja ei todellakaan voi kuin ihailla, kun miettii, että Anne Mattila on minua vuoden nuorempi, hän on tehnyt mielettömän uran laulajana ja sitten vielä tämä taidepuoli! Väkisinkin tulee verrattua, että no mitäpä itse olen saanut aikaiseksi, niinpä.


Pakko ehkä palata tänne joskus kesäaikaan, viime kesänä ainakin täällä on ollut myös lampaita!